olen naimisissa oleva kolmekymppinen nainen. Miehelläni ja minulla on kolme ihanaa lasta ja periaatteessa olen hyvin tyytyväinen elämäämme. Itseeni en kuitenkaan ole tyytyväinen, minulla on viiltelyarpia muistona huonosta lapsuudesta ja nuoruudesta. Arvet ovat vaaleita eivätkä kovin näkyviä, silti ne minua haittaavat koska muistuttavat aina siitä tuskasta jonka aikoinani koin.
Ongelma on tämä. Haluan tatuoida nämä arvet piiloon.. Jotain kukkasia ja perhosia, ei mitään radikaalia... mutta... mies ilmoittanut että jos sen teen hän haluaa erota!?!
Arvet eivät kuulemma häntä haittaa, mutta tatuointi haittaisi. Ymmärrän toisaalta, hän on uskovainen, kuten minäkin ja näissä piireissä tatuointi ei oo mikään hieno juttu... mutta minulle ihmisenä olisi tärkeää saada eheyttää itseäni niin paljon kuin mahdollista, vaikka sitten tatuoinneilla jotka peittävät arpeni. Onko tää nyt muka niin hullua että johtaisi avioeroon?
Tuntuu hullulta että jos hän oikeasti eroaa minusta tämän takia, lapset ja talo ja kaikki... olenko liian itsekäs kun haluan nämä peittää. En peittäisikään mutta kun varsinkin kesäisin se on jokapäiväinen ajatuskierros joka pitää läpi käydä, että miksi miksi miksi näin piti tapahtua ja haluan haluan haluan tatuoida nämä piiloon etteivät ihmiset ekana näitä näkisi ja aina tarvitisisi selitellaä 10-15 vuotta vanhoja juttuja ventovieraille...
Ja tiedän että tosi tyhmää oli tehdä nää, sitä ei tarvi kenenkään tulla erikseen sanomaan.
Ongelma on tämä. Haluan tatuoida nämä arvet piiloon.. Jotain kukkasia ja perhosia, ei mitään radikaalia... mutta... mies ilmoittanut että jos sen teen hän haluaa erota!?!
Arvet eivät kuulemma häntä haittaa, mutta tatuointi haittaisi. Ymmärrän toisaalta, hän on uskovainen, kuten minäkin ja näissä piireissä tatuointi ei oo mikään hieno juttu... mutta minulle ihmisenä olisi tärkeää saada eheyttää itseäni niin paljon kuin mahdollista, vaikka sitten tatuoinneilla jotka peittävät arpeni. Onko tää nyt muka niin hullua että johtaisi avioeroon?
Tuntuu hullulta että jos hän oikeasti eroaa minusta tämän takia, lapset ja talo ja kaikki... olenko liian itsekäs kun haluan nämä peittää. En peittäisikään mutta kun varsinkin kesäisin se on jokapäiväinen ajatuskierros joka pitää läpi käydä, että miksi miksi miksi näin piti tapahtua ja haluan haluan haluan tatuoida nämä piiloon etteivät ihmiset ekana näitä näkisi ja aina tarvitisisi selitellaä 10-15 vuotta vanhoja juttuja ventovieraille...
Ja tiedän että tosi tyhmää oli tehdä nää, sitä ei tarvi kenenkään tulla erikseen sanomaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo voikin sit miettiä miehensä ym. mielenterveyttä jos uskonto menee perheen ym. edelle... jos on valmis jonkun tatuoinnin takia luopumaan perheestä.
Valitettavan usein varsinkin lahkoissa uskonto menee kaiken edelle.
Arvet vaalenee, mutta tuskin häviävät koskaan. Myöskään mielestäsi...
Miksi et kantaisi niitä mukanasi loppuun asti? Elämä koettelee kuitenkin meitä ihmisiä monin eri tavoin. Saammehan me kantaa huonotkin muistot elämämme loppuun asti.
Itsellä on vähän samanlaista ongelmaa, mutta nykyään olen havainnut, että olen hyvin onnellinen: jos joskus saankin ikävän muistutuksen menneistä, niin pian saan kuitenkin vain myöntää itselleni, että nyt kaikki on aivan toisin, mutta tähän ei olisi tultu ilman niitä ikäviä kokemuksia...
ei muutakuin tatuointiliikkeeseen. itselläni on tatuoitu piiloon oikein kunnon arvet ranteesta kyynärvarteen ja juu helpottaa oloa kun ei kukaan enään moljota viiltelyjälkiä :) t 2 lapsen äiti
Vauu, tiedätkö olisi ihanaa jos voisit laittaa mulle vaikka kuvan sähköpostiin niin voisin näyttää miehellenikin mistä on kysymys. Jos olet linjoilla niin vastaile, laitan sitten sähköpostiosoitteen tänne:)
Ehkäpä kannattaa mielummin ottaa yhteyttä ihotautilääkäriin tms.
Jos ne arvet eivät kovin pahat ole, niin laserilla / kemiallisella kuorinnalla voi auttaa asiaa... Tosin kesällä ei kannata.
Joo pahat ovat, useita plastiikkakirurgisia operaatioita läpikäyneenä tiedän että nämä ovat nyt niin hyvät kuin lääketieteen keinoin on mahdollista saada. Iho on tasainen mutta täynnä viiruja. Joo kylläpäs vaan ne tatuoinnit laitan, kävi miten kävin ukkelin kanssa. Ei mun tarvi hänen,hänen äitinsä, oman äitini eikä kenenkään muunkaan mielenrauhan takia näistä enää enempää kärsiä. Jos saavat slaagin tatuoinnista arpieni päällä, niin omapahan on häpiänsä.
Näissä linkeissä löytyy tietoa.
http://www.siluetti.net/html/plastiikka/arpikorjaus.html
http://www.arsmedicina.fi/keloidi.html
----
Näköjään nuo linkit eivt toimineet.
Etsi netistä haulla arpien korjaus.
Katsotaan toimiiko tämä.
http://www.prokirurgia.fi/hinnasto.php
---
Joo kiitosta vaan, mutta kuten sanoin kaikki mahdolliset arpikorjaukset on jo tehty ja lääkärit itse sanoneet että tämän parempaan eivät kykene. Joten pakko tosiaan kiinnittää katse muihin mahdollisuuksiin. Ja en enää jaksa kääntää ja vääntää tätä, mun mielestä tatuoinnit eivät ole mitään sikarumia ja kauheita vaan aivan nättejä hyvin tehtyinä joten pidän sitä kyllä paljon parempana vaihtoehtona kuin tämänhetkistä tilannetta.