Mua vaivaa pelkopakkopaniikkipopulaatio. Paikansin pelkoja ja löysin ne.
Mutta yksi jäi! Se oli itse koko tuon piinallisen OLOTILAN PELKO.
Paniikista seurasi mulla aina tilanteen välttelyä ja pakko oireita, joilla "estin" vakavia asioita, kuten kuolemaa. Mut nyt tajusin, miten tärkeää on tajuta että
SE OLOTILA ON VAARATON. Se on ihmiskehon luonnollinen reaktio, okei se tulee turhaan ilman pätevää syytä, mutta se on biologisesti tarkoituksenmukainen. Se ei siis tapa tai vahingoita. Sitä ei tarvitse pelätä ja paeta kuin viimeistä päivää koska se ei tarkoita viimeistä päivää.
Mulle tää oli iso ymmärrys, siksi sen kerroin. On vapauttavaa tietää, että se ei ole vaarallista. En siis enää välttele paniikin oloa enkä ota harhaturvakseni pakko-oireitani vaan kohtaan sen olon sellaisen kun se sitten on.
Mutta yksi jäi! Se oli itse koko tuon piinallisen OLOTILAN PELKO.
Paniikista seurasi mulla aina tilanteen välttelyä ja pakko oireita, joilla "estin" vakavia asioita, kuten kuolemaa. Mut nyt tajusin, miten tärkeää on tajuta että
SE OLOTILA ON VAARATON. Se on ihmiskehon luonnollinen reaktio, okei se tulee turhaan ilman pätevää syytä, mutta se on biologisesti tarkoituksenmukainen. Se ei siis tapa tai vahingoita. Sitä ei tarvitse pelätä ja paeta kuin viimeistä päivää koska se ei tarkoita viimeistä päivää.
Mulle tää oli iso ymmärrys, siksi sen kerroin. On vapauttavaa tietää, että se ei ole vaarallista. En siis enää välttele paniikin oloa enkä ota harhaturvakseni pakko-oireitani vaan kohtaan sen olon sellaisen kun se sitten on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, Olen saman huomannut. Mutta just kun luulee kaiken olevan hallinnassa, tulee kohtaus ja sitä ollaan taas polvillaan. Mulla on just kohtaus menossa, joten siksi tämä pessimismi. Oikeesti hienoa, että olet edistynyt itsesi kanssa. Oikeesti tähän ei auta mikään muu kuin itetutkiskelu ja ymmärtäminen. Tän kanssa tulee niin turvton olo., että ku ois joku edes pitämässä kädestä kiinni.
Totta, mä koen ahdistuksem ja paniikin todella fyysisesti. Pahinta on kun henki ei tunnu kulkevan. Tuntuu että joku jähmetäis mun elimistön ja sitois kiinni näkymättömillä köysillä. mä pelkään muös rintakipua. Mutta... vaaratontahan se kuitenkin on. Miten tän voi "sietää"?