Yh äiti, maailman paras keksintö

Näinhän se menee, sinä sen rehellisesti sanoit. Itse en olisi eroa halunnut mutta kun mies halusi niin enhän minä voinut vastaankaan panna. Jälkeenpäin on tullut mieleen että oikeastaan pitäisi lähettää kiitoskukkaset sille kolmannelle osapuolelle joka sai meidän eron aikaan. Elämä lasten kanssa on ollut parasta aikaa mitä olen koskaan elänyt. Oma tupa, oma lupa ja omat rahat; ei nainen voi enempää toivoa. Lisäksi on myös oma rakas jonka kanssa voi jakaa kaiken sen rakkauden ja hellyyden mitä lapsilta jää jäljelle. Mutta tuo oma rauha ja elämä on vielä kuitenkin niin tärkeää että yhteiseen osoitteeseen on vielä pitkä matka. Onneksi olen löytänyt rinnalleni ihmisen jolla ei ole mikään kiire yhteiseen kotiin ja yhteiseen elämään.

Tottahan tuo on. Meilläkin mies sai mennä kun alkoi vauva-ajan jälkeen taas viina maittamaan enemmän kun perheellisen AIKUISEN miehen/isän sopii ottaa. Ja kirkas viinahan ei alkuunkaan sovi tälle suomalaiselle miehelle.

Ei kai toista kotonakaan voi väkisin pitää. Sitten sai mennä ja menihän tuo.

Niin se meni meilläkin, viina vei. Viikonloppuisin kun aamupalaa laitoin lapselle ja itselle hän konttasi oksentaman ja paskomaan. Arvaatte varmaan mikä lemu jäi kun hän oksennettuaan lähti kaljalle, jos vaan joku kuppila oli auki. Sunnuntaihin asti joi, kun sitten kyllä hoiti työnsä, että taas sai juopotella seuraavan viikonlopun. Hänen jälkeensä en ole seurustellut kenekään kanssa, tyhjän saa pyytämättäkin. Elo lapsen kanssa kahden on rauhallista, vakaata ja ihanaa. Aina puhutaan että yh:t hakee heti miehen ja kaikki kelpaa, mutta tunnen muutamia yh:ita jotka minä mukaanlukien ollaan oltu ilman miestä vuosia.Tosin ollaan kaikki jo vähän iäkkäämpiä äitejä.

Olen aina ihmetelly, että minkälaisiin miehiin oikein tutustutte, jos sit lapsenteon jälkeen mies kummasti "muuttuukin".
Oletteko miettineet että ihan yhtä lailla naisessa on se vika.
Parisuhteen hoitaminen ja eloisuus heijastuu myös lapsiin, ja jos sitä ei haluta hoitaa(äidin lapsipsykoosin vuoksi) niin eihän äitiä oma rakas tunnetusti enää kiinnosta ku lapsi on vallannut täysin hänen maailmansa.

Kuka mies oikeesti haluaa olla vain naisen tunteiden riivaamana, elättäjänä, paasattavana ilman minkäälaista rakkautta tai kunnioitusta, mitä ehkä ennen lapsen tekoa oli ollut???

Eikö mies oikeesti enää tarvi yhtää mitää ku lapsi syntyy, vaan lapsi on se perheen Napa, jota pitää kokoajan hyysätä ja palvoa.

Harvemmin kyllä tapaa perheitä, missä lapsia ylistetään ja heidän ehdoilla mennään jatkuvasti vaan se perheonni syntyy siitä, että vanhemmat ja heidän rakkaus kukoistaa, he yhdessä nauttivat toisista, huolehtivat omasta ajasta ja parisuhteesta ja heillä on yhteiset järjestelyt lapsien kasvatuksessa ja hoidossa ilman, että joku jää ulkopuolelle.
Kaikki perustuu vanhempien vuorovaikutukseen ja etenkin rakkauteen, minkä vuoksi he on halunneet lisääntyä, mutta se rakastaminen ja toisen huomioiminen, mikä pitää hyvää parisuhdetta yllä, ei sais näiltä joiltakin itsekkäiltä äideiltä lopahtaa, jotka KOKOAJAN ajattelevat kaiken vain lapsen kautta ja heidän ehdoilla.
Lapsen kasvaessa ei ole hyvä opettaa, että vanhemmat juoksee heidän perässään, vaan lapset tottelee vanhempia ja nimen omaan vanhemmat latelee talon tavat ja ehdot ja rytmit.
Vauva on eriasia, koska ei vielä ymmärrä, mutta jos vauvan opettaa, että kaikki tulee kuin manulle illallinen heti sadasosa sekunnissa, niin kyllä tulee vaativa tapaus, eikä kestä odottaa ei sitten millään. Se on ihan , mitä itte haluaa ja mihin pentunsa opettaa.

Haluaako tai yrittääkö huomata vauva-aikana, että mieskin on olemassa, ja miehen kanssa alunperin tutustunut ja alkanut seurustelemaan, mutta on näitä ihmeellisiä lapsipsykoosiäitejä, jotka hankki miehen salakavalasti vain lapsen tekoa varten.

Kun se näkyy äideistä, että he ei tarvi muuta ku lapsia, ilman rakkautta, seksiä ja miestäkin pärjää vaikka lopun iän.

Hyvä ehjä perhekokonaisuus on parasta, että mies ja nainen rakastaa toisia eniten maailmassa ja he yhdessä(kun ovat yhtä) rakastavat sitten lapsiaan. Mitään erotteluja tai järjestyksiä on hölmöä laittaa, koska se on nimenomaan ihmisarvon turmelemista ja loukkaamista. Hyvässä avioliitossa, missä on lapsia, Jokainen rakastaa ja kunnioittaa toisia niin se toimii.

Mutta nämä itsekeskeiset äidit on halunnu vain lapsia, ei miestä. sopii se niinkin, mutta kannattaa sillon harkita vain spermapankkeja ym eikä huijata niitä elareita, koska pummeilla täällä suomessa ei mikää hyvä maine edes ole.

Totuus voi olla toisenlainenkin, mutta sinähän sitä et nää etkä halua nähdä.......Ja tottakai oma lapsi on aina se ykkönen, sen edelle ei mene kukaan, sehän on jo biolooginen itsestään selvyys.....

Ei se kovin ruusuiselta tuo yh-äidin arki monesti vaikuta :)

kovastikkin itsekeskeistä ajattelua. siinähän lapsi oppii heti tasa-arvon alkeet.
äijiä ei tartteta mihinkään, pistetään pihalle! lapsella on oikeus isään joka on läsnä. ihmettelen syvästi kuinka ihmiset pitää tällaisesta kolme vuotiaan minä itse ajattelusta, elämässä kun on tultava toimeen muidenkin ihmisten kanssa ja vastuun jakaminen on hienoa.

ymmärrän jos mies on rapa juoppo, hulttio tai nisti. mutta kovinkaan lapsilähtöistä ajattelua ei ole tuo minä hoidan kaikki itse.

kannattaisko vilkasta peiliin jos ei osaa tehdä kompromisseja tai laittaa äijää sillä lailla ruotuun ettei sitä tarvitse passata?
on olemassa myös miehiä jotka viihtyy parisuhteessa...! kannattaa katella semmosia..

Koirat saa pentuja, ihmiset lapsia.

Minä ainakin olen mahtava yh äiti. Aina lasteni parasta ajatteleva, ja kaiken voimat heihin laittanu.
Mies oli enemmänkin rasite meillä.
Nyt ihanaa kun ei ole huolta ex miehestä kun ei ole näkynyt vuosiin täällä, ollaan rauhassa saatu olla.

Kai jossain asustaa... en tiiä, ihana olla vain lasten kansa.

Kannatan ehdottomasti yhdessä pysymistä, ongelmien selvittämistä ja yrittämistä. Mutta se kuitenkin vaatii sen että MOLEMMAT haluavat yrittää. Ja valitettavan monesti on juuri niin, ettei toinen puolisoista enää halua yrittää. Ja silloin se on täysin mahdotonta päästä ongelmien yli ja ero on parempi molempien kannalta. Eikä tässäkään voi mennä syyttämään sukupuolta. :) Lapsikin kärsii huonosta parisuhteesta, eikä se tarkoita että lapsi kärsii vain siitä riitelystä. Kyllä lapsi sen aistii muutenkin, että menee huonosti vaikkei mitään riitoja olisi kuullutkaan. Ja minusta on parempi lapselle, että hän elää onnellisen vanhemman kanssa, kuin kahden onnettoman.
Enkä ole yksinhuoltaja, koska siitä tulee kuitenkin sanomista.