Zombie

Hetken aikaa mässäiltyäni lihaa, sen maku alkoi kuvottaa ja aloin voimaan pahoin.
Samassa tunsin kuinka vatsassa alkoi kiertää, kun lihamöykky alkoi vaikuttaa, eikä siinä auttanut muuta, kuin alkaa laattaamaan.
Oksensin lihat lattialle ja hieman myös neidin päälle joka yhä makasi tiskin takana pökerryksissä.
Lähdin pois kaupasta ja nappasin lähtiessäni mukaan pari porkkanaa, joita mutustelin ajaessani takaisin hautausmaalle.
Ryömisin takaisin arkkuuni ja aloin nukkua ja nukuin seuraavat 1000 vuotta.

Nukkuessani K-kaupan lihatiskin neitonen virkosi ja pyyhki jauhelihat yltään.
Tietämättään hän oli saanut zombie-tartunnan oksennuksestani.

- Minun on saatava heti lihaa, hän mutisi. Kyltymätön nälkä kurni hänenkin vatsassaan.

Syötyään kaikki lihatiskin lihat hän alkoi ahmia makkaroita.

Sitten neitonen riisui vaatteensa ja viuhahti hautausmaalle.

- Minun on herätettävä mestari, hän höpötti itsekseen.

Hän otti lapion ja kaivoi minut esiin. Kupillinen K-Kaupan vahvaa kahvia termoksesta herätti minut, ja olin jälleen täydessä terässä.

- Elämä on laiffii, karjaisin. - Lähdetään! Maailma on täynnä lihaa !

Ajoimme ruumisautolla kohti auringonlaskua, ja neitonen nojasi olkapäähäni.

Kaikki oli niin hyvin.

Siitä alkoi yhteinen road moviemme. Kaikki oli nastaa! Huristelimme ruumisautolla ympäri Suomea ja mässäilimme raa'alla K-kaupan tarjous-sikanautajauhelihalla.

Me olimme eläviä kuolleita, ja nautimme kuolemanjälkeisestä elämästä.

Mikä parasta, kaikki mitä meille tapahtui oli täysin luonnollista, eikä tapahtumissa ollut mitään sairasta.