Kunpa joku lohduttaisi...

En tiedä kuuluuko tämä tänne palstalle, mutta kirjoitan silti. Toivoisin, että olisi joku joka lohduttaisi..Kuuntelisi ja välittäisi. Olen niin itkuinen ja surullinen, jotenkin voimavarat on niin huonot. Olen halunnut olla hyvä ihminen ja toimia oikein, silti tuntuu että elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Minulla on paha olla, mieheni on sanonut minulle ettei halua olla enää minun kanssa. Silti anelin häntä odottamaan eron kanssa edes seuraavaan iltaan, toivon kovasti että asiat järjestyisivät järkevästi. Tuntuu, että voimat on niin vähissä, ettei enää tiedä miten täältä ns.suosta nousisi. Olen niin uupunut, jatkuvat riidat ja haukut ym. on vienyt voimat ihan kokonaan, mutta joku minussa ei siltikään haluaisi päästää irti miehestäni. Silti toivon, että saisin jostakin voimaa järjestää asiat kuntoon. Itkettää ihan älyttömästi. Jotenkin en olisi valmis luopumaan avioliitostani, en haluaisi jäädä yksin..Pelottaa.

Tuntuu, että olen ihan epätoivoinen, mutta elämässä on jo ollut niin paljon vastoinkäymisiä, etten haluaisi avioeroa kokea. Minä haluaisin vinkkejä miten jaksaa, ettei vaipuisi masennuksen syövereihin? Olen ollut jo aikaisemmin elämässäni masentunut, enkä haluaisi enää uudestaan masentua niin pahasti. Elämä vaan ei tunnu hyvältä nyt. Itkettää aivan kamalasti.

Minua pelottaa tulevaisuus. Olen aika yksinäinen ihminen, kavereita on olemassa jossakin, mutta tuntuu ettei ole ketään ns.tosi ystävää. Välillä ihmettelen, että miksi olen edes olemassa. Joskus tuntuu, että minun elämästäni puuttuu tarkoitus tai sitten en ole edes kunnolla keksinyt sitä. Mistä löytää elämälleen tarkoitusta? Tuntuu, että tavallaan roikun miehessäni-hän on joskus sanonut, että olen taakka hänelle. En haluaisi olla mikään taakka kenellekään. Tuntuu, vaan ettei ole voimia mihinkään. Joku saattaa vastata, että hae ammattiapua, mutta toivoisin että olisi joku muu ratkaisu. Kunpa keksisin joitakin kotikonsteja, joista saisi voimaa. Minulle toi ennen paljon voimaa usko avioliittoon, mutta pelkään todella paljon menettäväni senkin ja pelkään miten pärjään ilman miestäni. Tuntuu, että elämäni ei ole sellaista kuin haluaisin sen olevan, mutta en tiedä mistä löytää voimia sen muuttamiseen.