Oon ns. uusioperheessä eli elän avoliitossa miehen kanssa, jolla on alakouluikäinen poika. Hänellä ja exällään on yhteishuoltajuus ja poika on vuoroviikoin äidillään ja isällään, enemmän kuitenkin isällään. Yhteiselo sujuu ihan hyvin.
Mua mietityttää sellanen, että ku mieheni on exänsä siskon ja hänen miehensä lapsen kummi, kuten tämä exän siskon mies myös mieheni pojan kummi. Ovat olleet ystäviä ennen kuin ovat edes kyseisten sisarusten kanssa seurustelleet. Nyt exän siskon lapsella on synttärit ja mieheni on tietysti kummina kutsuttu sinne, muttei minua!
Heiltä tuli jouluna korttikin niin kortti oli osoitettu vain miehelleni ja pojalleen. Aika epäasiatonta mielestäni, koska minäkin heidän kanssaan asun ja elän. Mieheni exän sisko perheineen eivät nähtävästi hyväksy siis minua, vaikka mieheni ja hänen exänsä erosta on jo jotain 6 v. !!
En siis todellakaan ole änkeämässä heille, turha kuvitellakaan, mutta voisi sitä vähän edes ystävällinen olla eikä heti hylkiä ilman, että ovat edes tutustuneet!! Ehkä he kuvittelevat, että MINÄ olen se, joka en halua heihin tutustua, koska mieheni on jättänyt kaikki juhlat, mitä he ovat aiemmin esittäneet meille, käymättä, koska haluaa olla exänsä suvun kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä!
Esim. ku me juhlimme mieheni pojan synttäreitä, hän ei kutsu ollenkaan exänsä siskon perhettä vaan he juhlivat omat synttärinsä lapsen äidin kanssa. Heidät mä ehkä vielä hyväksyisin, mutta en kyllä muuta lapsen äidin sukua meille.
Miten teillä muilla nämä tallaiset suhteet toimivat? Mikä on ok ja miten ne pitäisi mennä? Onko pakko tuntea ittensä ulkopuoliseksi tässä tilanteessa? Mikä olisi paras ratkaisu asiaan?
Mua mietityttää sellanen, että ku mieheni on exänsä siskon ja hänen miehensä lapsen kummi, kuten tämä exän siskon mies myös mieheni pojan kummi. Ovat olleet ystäviä ennen kuin ovat edes kyseisten sisarusten kanssa seurustelleet. Nyt exän siskon lapsella on synttärit ja mieheni on tietysti kummina kutsuttu sinne, muttei minua!
Heiltä tuli jouluna korttikin niin kortti oli osoitettu vain miehelleni ja pojalleen. Aika epäasiatonta mielestäni, koska minäkin heidän kanssaan asun ja elän. Mieheni exän sisko perheineen eivät nähtävästi hyväksy siis minua, vaikka mieheni ja hänen exänsä erosta on jo jotain 6 v. !!
En siis todellakaan ole änkeämässä heille, turha kuvitellakaan, mutta voisi sitä vähän edes ystävällinen olla eikä heti hylkiä ilman, että ovat edes tutustuneet!! Ehkä he kuvittelevat, että MINÄ olen se, joka en halua heihin tutustua, koska mieheni on jättänyt kaikki juhlat, mitä he ovat aiemmin esittäneet meille, käymättä, koska haluaa olla exänsä suvun kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä!
Esim. ku me juhlimme mieheni pojan synttäreitä, hän ei kutsu ollenkaan exänsä siskon perhettä vaan he juhlivat omat synttärinsä lapsen äidin kanssa. Heidät mä ehkä vielä hyväksyisin, mutta en kyllä muuta lapsen äidin sukua meille.
Miten teillä muilla nämä tallaiset suhteet toimivat? Mikä on ok ja miten ne pitäisi mennä? Onko pakko tuntea ittensä ulkopuoliseksi tässä tilanteessa? Mikä olisi paras ratkaisu asiaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
So, he eivät tunne sinua, et ole heille ystävä, kaveri, tuttava, mikä tässä on ongelma? Aikuisilla ihmisillä nyt sattuu olemaan muitakin kaveruus/ystävyys suhteita kuin se puoliso.
Kuten itse kirjoitit, ovat olleet ystäviä jo kauan, joten älä nyt mene sorkkimaan sitä ystävyyttä. Se tulee kestämään, vaikket sitä hyväksy, onhan se alkanutkin jo ennen yhtään naista.
Vaikka olet miehesi kanssa liitossa, et omista häntä, eikä hänen jokaisen kaverin tarvitse sinua tuntea tai hyväksyä. Eikä puolisoiden tarvitse olla joka tilaisuudessa mukana, meillä kaikilla on yksityisyys.
Rakkaus (kohteet) vaihtelee, mutta aito ystävyys ei pala tulessakaan.
En mä sanonu etten hyväksyisi sitä ystävyyttä! Olen pari kertaa tavannut sen miehen ja hän vaikutti ihan mukavalta. Epäilenki, että hänen puolisonsa, eli mieheni exän sisko lähinnä ei minua hyväksy eikä siinä ole miehellä paljon sanottavaa, vaikka eri mieltä olisikin.
Enkä mä sitä sano, etteikö puolisollakin saisi olla yksityisyyttä tai omia juttuja. Meillä se on vaan niin et mies haluaa jakaa lähes kaiken kanssani ja on itsekin heihin pettynyt moisesta epäkohteliaisuudesta. Mikä siinä on niin vaikeeta tutustua ystävänsä uuteen puolisoon?
Sas se. Miehet ovat ihmissuhteissa mutkattomampia kuin naiset. * Vaikka olet miehesi kanssa liitossa, et omista häntä, eikä hänen jokaisen kaverin tarvitse sinua tuntea tai hyväksyä. *. Vain nainen kompastuu tuollaisiin :o lillukanvarsiin, ja sinne jää.