Meille koko perhe on tärkeintä! Me emme edes ajattele, meneekö joku perheenjäsen jonkun edelle vai ei.
Me olemme onnellinen nuori perhe, olemme 26-vuotias avopari, häät tulossa, rakastamme toisiamme eniten. Meillä on 3-vuotias iki-ihana tytär ja hyväkäytöksinen, joka huomioi muita. Olemme vaalineet rakkautta kokoajan ja meidän rakkaus näkyy lapseemme. Näytämme mallia siitä, millaista on, kun isi ja äiti rakastaa toisia ja eivät voisi elää ilman toisia, niin suurta rakkaus on. Meidän tytär on morsiusneitona meidän häissä ja on ihan innoissaan.
Tyttäremme on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja hän käyttäytyy yleisillä paikoilla hyvin eikä marise turhasta, hyvin harvoin ehkä, mutta sekin on hyvin hallittavissa. Meidän lapsestamme näkyy onnellisuus ja elämänilo ja etenkin rakkaus meitä kohtaan. Me yhdessä, huom. olemmehan miehemme kans kohta yhtä, rakastamme tyttöä eniten maailmassa, ja tietenkin toisiamme. Meillä ei ole arvojärjestystä, sillä kumpaakin rakastan niin himpkatisti, etten vois ikinä asettaa toista toissijalle. Meillä pyörii perhe elämä hyvin näinkin, että kaikki rakastaa toisia yhtäpaljon ja suojelemme ja kasvatamme lapsen hyväksi kansalaiseksi ja tuemme häntä kaikessa, mihin hän tarvitsee tukea.
Mahdollistamme hänelle hyvän elämän ja harrastukset.
Jos nainen kokoajan ylistää lastaan, että mies on huonompi, mies ei ole niin tärkeä, jos sen hokeminen on niin kivaa, niin ei se mitään aitoa rakkautta miestä kohtaan silloin ole, silloin pitää mennä oman lapsen kans naimisiin, jos siinä on niin kiinni ja ei ole muita puheenaiheita, kuin lapsi edelle kaikessa meneminen.
Jos nainen ei arvosta miestä, niin ei miehen kuulu sellaisessa helvetissä elääkkään. Rakastavaisia naisia on pullollaan maailma täynnä, tympääntyneitä lapsipsykosiissa eläviä, lapsen syntymän johdosta miehen unohtaneita naisia ei kannata ottaa, sillä te olette äidille silloin yhden tekevää, ja kuka nyt semmosessa perheessä haluaisi edes elää.
Moni on ihaillu meidän perhettä ja siitä, miten hyvin meillä hommat toimii.Me teemme yhdessä kaikkea, välillä mieheni kanssa kahdestaankin tietenkin, mutta jossainvaiheessa voisi vielä yhden lapsen tehdä ja me vaan jokapäivä enemmän ja enemmän huomataan, että kuinka paljon rakkaus merkitsee. Me emme juurikaan riitele, pikkuasioista välillä, mutta nekin kääntyy huumoriksi alta aika yksiköin.
Pointtini vain oli se, että en ymmärrä sellaista ylistystä, että lapsi on aina ykkönen kaikessa, ja ihan ku miestä ei oliskaa enää sen jälkee olemassa kun lapsi syntyy. Mitä se muka aidossa rakkaudessa muuttaa, jos lapsi tulee. Äitiä ei kiinnosta vaan enää mies, kun vauva on kaikki kaikessa ja seksikää ei kiinnosta.
Se on jo vakava asia, ja silloin sellaisen naisen kuuluu elää kahdestaan lapsen kanssa avoliitossa, sillä miehen kanssa se ei mitään liittoa ole, paitsi kulissia.
On niin ihanaa olla onnellinen ja meille yhdessä meidän lapsi on ykkönen, ja tottakai kumppani, koska koko perhe on tärkeintä ja aijomme pitää meidän perheestä ikuisesti kiinni, kummatkin. Se päämäärä meillä on ja olemme hyvin onnellisia ja positiivisia ihmisiä. Emme ole uskovaisia tai mitään, vaan ihan normaaleja ihmisiä, jotka arvostaa elämää ja tätä hienoutta, mitä on saanut yhdessä mieheni kanssa aikaan
Me olemme onnellinen nuori perhe, olemme 26-vuotias avopari, häät tulossa, rakastamme toisiamme eniten. Meillä on 3-vuotias iki-ihana tytär ja hyväkäytöksinen, joka huomioi muita. Olemme vaalineet rakkautta kokoajan ja meidän rakkaus näkyy lapseemme. Näytämme mallia siitä, millaista on, kun isi ja äiti rakastaa toisia ja eivät voisi elää ilman toisia, niin suurta rakkaus on. Meidän tytär on morsiusneitona meidän häissä ja on ihan innoissaan.
Tyttäremme on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja hän käyttäytyy yleisillä paikoilla hyvin eikä marise turhasta, hyvin harvoin ehkä, mutta sekin on hyvin hallittavissa. Meidän lapsestamme näkyy onnellisuus ja elämänilo ja etenkin rakkaus meitä kohtaan. Me yhdessä, huom. olemmehan miehemme kans kohta yhtä, rakastamme tyttöä eniten maailmassa, ja tietenkin toisiamme. Meillä ei ole arvojärjestystä, sillä kumpaakin rakastan niin himpkatisti, etten vois ikinä asettaa toista toissijalle. Meillä pyörii perhe elämä hyvin näinkin, että kaikki rakastaa toisia yhtäpaljon ja suojelemme ja kasvatamme lapsen hyväksi kansalaiseksi ja tuemme häntä kaikessa, mihin hän tarvitsee tukea.
Mahdollistamme hänelle hyvän elämän ja harrastukset.
Jos nainen kokoajan ylistää lastaan, että mies on huonompi, mies ei ole niin tärkeä, jos sen hokeminen on niin kivaa, niin ei se mitään aitoa rakkautta miestä kohtaan silloin ole, silloin pitää mennä oman lapsen kans naimisiin, jos siinä on niin kiinni ja ei ole muita puheenaiheita, kuin lapsi edelle kaikessa meneminen.
Jos nainen ei arvosta miestä, niin ei miehen kuulu sellaisessa helvetissä elääkkään. Rakastavaisia naisia on pullollaan maailma täynnä, tympääntyneitä lapsipsykosiissa eläviä, lapsen syntymän johdosta miehen unohtaneita naisia ei kannata ottaa, sillä te olette äidille silloin yhden tekevää, ja kuka nyt semmosessa perheessä haluaisi edes elää.
Moni on ihaillu meidän perhettä ja siitä, miten hyvin meillä hommat toimii.Me teemme yhdessä kaikkea, välillä mieheni kanssa kahdestaankin tietenkin, mutta jossainvaiheessa voisi vielä yhden lapsen tehdä ja me vaan jokapäivä enemmän ja enemmän huomataan, että kuinka paljon rakkaus merkitsee. Me emme juurikaan riitele, pikkuasioista välillä, mutta nekin kääntyy huumoriksi alta aika yksiköin.
Pointtini vain oli se, että en ymmärrä sellaista ylistystä, että lapsi on aina ykkönen kaikessa, ja ihan ku miestä ei oliskaa enää sen jälkee olemassa kun lapsi syntyy. Mitä se muka aidossa rakkaudessa muuttaa, jos lapsi tulee. Äitiä ei kiinnosta vaan enää mies, kun vauva on kaikki kaikessa ja seksikää ei kiinnosta.
Se on jo vakava asia, ja silloin sellaisen naisen kuuluu elää kahdestaan lapsen kanssa avoliitossa, sillä miehen kanssa se ei mitään liittoa ole, paitsi kulissia.
On niin ihanaa olla onnellinen ja meille yhdessä meidän lapsi on ykkönen, ja tottakai kumppani, koska koko perhe on tärkeintä ja aijomme pitää meidän perheestä ikuisesti kiinni, kummatkin. Se päämäärä meillä on ja olemme hyvin onnellisia ja positiivisia ihmisiä. Emme ole uskovaisia tai mitään, vaan ihan normaaleja ihmisiä, jotka arvostaa elämää ja tätä hienoutta, mitä on saanut yhdessä mieheni kanssa aikaan
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.