Ulkona +30 ja minä sisällä yksin

Minä taas kipeänä, muuten olisin ollut töissä. Vapaapäivänä todennäköisesti olisin kanssa vain surffannut netissä.

Edes vähän ja lähteä ulos vaikka kävelylle. Ei se mieli kohene sisällä istuskelusta :(

Kävin just kaupassa. 4 kilsaa poljin fillarilla ja kauhee hiki tuli tolla helteellä et huh huh

Mä lähdin lähistön järvelle uimaan ja aurinkoa ottamaan.
Kyllä sinne rannalle yks yksinäinen sopii aina :)
Ei tuntunut vesi kylmältä ja kävinkin pari kertaa uimassa.
Aurinkoa en jaksanut tuntitolkulla ottaa ja kun on palamisriskikin.
Ihan jees-fiilis tuli vaikka yksin olinkin liikkeellä

Menkää muutkin yksinäiset vaan reippaasti rannalle :)

Tuohan on täysin sun oma valintasi!
Siis yksin kotona kököttäminen, kun ulkona on mitä parhain ilma.

Miksi ihmeessä ei kiinnosta yksin mihinkään lähteä? Ota kirja mukaan, mee vaikka rannalle istuskelemaan ja lueskele. Tee kävelylenkki tai pyöräilylenkki. Tai mee jonnekin ihmisten ilmoille ees hetkeksi. Unelmoi, vaeltele, kävele, kiertele. Ja poikkea vaikka siellä terassillakin, mistäs sen tietää vaikka saisit juttuseuraa. :)

Mä olin töis maalaamas taloo. Ei tarvinnut kauaa olla ku niska paloi ja naamakin punottaa. Mä oon vähän semmonen et yksin ei viitsi mihinkään mennä: Kirjoja en ole koskaan lukenut enkä lue. Poljin mää huvikseni 80 minsaa kuntopyörällä tossa äskettäin. Tuli erittäin kova hiki mut eipä ihme tällä ilmalla.

kerropa kumpaa sukupuolta olet ja minkä ikäinen niin kerron miten ratkaiset ongelman

Niin miespuolisena yksinäisenä (ei AP) tuntuu kyllä typerältä lähteä yksin johonkin biitsille. Kaikki muut on siellä kavereidensa ja/tai kumppaneidensa kanssa...

Tykkäsin kyllä käydä biitsillä heittelemässä frisbeetä tai pelailemassa biitisiä tai istumassa muutenvaan kavereiden kanssa, mutta yksin se on ahdistava kokemus. Toisinaan tuntuu jopa yksinäisemmältä kuin istuessa yksin kotona.


Ja 30 astetta alkaa olla jo niillä rajoilla ettei oikein kärsi lenkillekkään lähteä. En oo oikeen ikinä syttyny kävelemisestä. Juoksemaan se on päästävä :)

Keksin mä sentään jotain tekemistä tänään. Tos illemmalla poljin kuntopyörää 80 minuuttia putkeen. Kolme t-paitaa sain hiestä märäksi. kilometrejä tuli sellaset 45 mittarin mukaan. Tuli oikein hyvä olo kuntoilun jälkeen. Huomenna on kans 30 luvattu et taidan ajankuluksi polkasta samanlaisen lenkin.Vois tosiaan joskus päivällä pyöräillä rannan kautta kun sinne päin on muutakin asiaa. Työasiaa oikeestaan. Tosiaan yksin rannalla olis jotenkin , en osaa edes kuvailla. Mut meen kattelee piruuttani et onko siellä paljon populaa.

Menin töiden jälkeen lammelle istuskelemaan ja kattelemaan. Heitin lisäksi pikkuisen pyörälenkin. Yksinäistähän se oli, mutta ihan hyvä pössis silti. Huomenna olenkin koko illan ulkona kun ei ole töitä :). Katselen ihmisiä ja nautin lämmöstä.

Taitaa olla hullu, ei ole normaalia vaihtaa hikistä t-paitaa ja jatkaa ajoa ja liata myös uusi paita.

Kotona oleminen on helpompaa. Muiden ihmisten näkeminen ahdistaa, kun kaikki ovat jonkun kanssa. Junissa saisi olla joku sinkkuvaunu, niin ei tarvitsisi katsella pariskuntien kuhertelua.

Mulle on ihan normaalia vaihtaa paitaa jos tulee kova hiki ja paita kastuu..Poljen aika kovalla vastuksella niin tulee kyllä kunnon hiki pakostakin. Tänään en jaksanut kun 50 minsaa polkee kun oli niin hiostava ilma. Huomiseks on luvattu tänne 30 ja töihin olis mentävä maalaamaan. No siinä se päivä kuluukin sutia heilutellessa.

Itse kävin tänään kirjastossa ja samalla matkalla päätin polkupyöräillä itselle tuntematonta aluetta lävitse, pyrkien liikkumaan puron vartta kulkevalla rauhallisella puistikkopolulla. Pysähdyin hetkeksi katselemaan purossa olevaa lammikkoa, jossa uiskenteli jokin sorsalintu. Ihana kesäpäivä. Sitten kotiin juomaan vettä ja lukemaan kirjaa.

Itselläni on myös tapana "tuhlata" kesäpäivät sisällä. Olenkin yrittänyt hieman enemmän pakottaa itseäni ulos, vaikka sitten vain "seikkailemaan" jonnekin alueelle, jossa en ole aikaisemmin käynyt. Motivaattorina toimii myös oman terveytensä vaaliminen, sillä auringossa oleskelu lisää kehon D-vitamiinin tuotantoa, joka muun muassa myös parantaa mielialaa ja jaksamista.

Muistakaa että ihotautilääkärit eivät suosittele siellä auringossa kovin kauaa paahtumista. Eikä edes nuoremmat ihmiset tykkää ihan näin kuumista ilmoista.

join olutta ja katoin animee. Miks mennä ulos käristymään.

tienasin tänään 150 euroo kun tei noin 3.5 tuntii töitä. Maalasin jonkun mummon aitaa rivitalossa. Ei hassumpi liksa. *Sitten menin kotiin ja kävin suhkussa ja vaihoin vaattet a menin rannalle jossa viivyin 18.00 asti. Rannalla olin yksin ja kattelin menoo kuten aina. Kauniita naisiakin oli liikkellä mut meikä ei tehny mitään..

Hei haloo! Mene sinne rannalle ja katso ympärillesi! On siellä muitakin yksinäisiä! Voihan sitä juttelemaankin mennä jos näyttää mukavalta tyypiltä!

On kyllä todella masentavaa kävellä kaupungin läpi ja nähdä tuhansia ihmisporukoita pitämässä hauskaa puistoissa, terasseilla ja rannoilla, kun itse on yksinäinen ja sosiaalisesti kykenemätön luuseri... =(

Toivoisin ettei aina tultaisi kirjottamaan näitä,"ota itseäsi niskasta kiinni" tai "oma valintasi" -kommentteja. Varsinkin kun on masennusta, ei tosiaan kykene menemään, eikä nauttimaan. Aina kun jaksoin käyn uimassa ja rannalla. Se vain ei poista yksinäisyyttä! Ja joskus on tosiaan parempi antaa olla ja pysyä sisällä.
Minä nyt muutenkin voin paremmin, kun on tuuli ja sade. Joskus tykkään olla itsekseni, tuo masennus vain on joskus ongelma. Pahinta on, jos alkaa stressaamaan, kuinka ei saisi olla kotona.
Se nyt ei ole ihan niin yksinkertaista. Yksinäisyyteenkiin löytyy eri syitä.
Tottakai on hyvä lähteä, keksiä jotain kiinnostavaa tai mukavaa. Mutta aina sitä ei jaksa.

Miten yksinäisyyden voi poistaa jos kukaan ei halua tutustua, tai tulla kylään tai tehdä muutakaan vaikka pyytäis jotakuta vaikka rannalle. Yks päivä pyysin kolmee tuttua kaveria kylään juomaan olutta. Ketään ei kiinnostanut tulla.
tämäkin viikonloppu on mennyt yksin ihmetellessä. Perjantaina join lonkeroo yksin kotona. Eilen en tehnyt mitään ja tänään mun piti käydä kaupassa ostamassa shamppoota mut s-market ja prisma olikin kiinni. Joten makoillessa on tääkin päivä mennyt.

Nyt nyt loppus helteet, ainakin täällä raumalla. Tääl on joku 10 astet lämmintä ja kohta sataa vettä. Prismaan pitäis lähte shamppoota ostamaan mut toisaalta ei jaksa kastua kun kohta sataa vettä. Voitin muuten tulosvedosta eilen 54 euroo ja perjantaina sain keno 7: sta 50 euroo. Meen tänään hakemaan rahat pois ja laittamaan uuden kenon. Ei mikään paska viikonloppu vaikka yksin sen vietinkin.

No juu onhan se vähän ikävä kesä yksin olla. Mutta missä kaikki mukavat miehet oikein on.. ; )

Täällähän minä oleskelen ylhäisessä yksinäisyydssä.

mistäs päin suomee minttumariia on kotoisin ja paljonko on ikää? :)

Ite ainakin nautin yksinäisyydestä välillä. On kiva mennä ulos helteellä nurtsille lukee kirjaa tai kuunteleen musaa tai vaik laittaan ajatuksia ylös paperille. Se jos joku on terapeuttista hommaa. Toki kukin tyylillään, jos yksinäisyys on ongelma niin siit ei helposti sit pääse ehkä irti. Sosiaalisen verkoston puuttuminen on kyl todella pahasti, silloin sitä jää vielä helposti yksin :(

Tänäänkin kävin tunnin lenkillä kaupunkilla. Aika kylmä ilma oli. Ei uskois et on kesä.

Raumalta minäkin ja sama juttu.
Ikä? ja sukupuoli?

Miäs 36 vuotta täytän kohtapuolin. Käväsin velejn luona just katrtelees mitäs se touhuu. Kaljatölkki sillä oli heti kouras kun menin sinne. Mulla ei taida ihan niin vauhdikas juhannus tulla. Matelen etanan vaihtia juhannuksena.

Pirkanmaalta olen ja ikää on kertynyt 39v. Lähdenkin tästä salille yksinäisyyttä pakoon. Siellä ei tarvitse yksin olla...

Juuh lenkki on mulle ainut pakokeino yksinäisyydestä... Nyt on onneks taas viileempää niin kivempi juosta :)

Lenkkeilyn ainut huono puoli on ettei siinä oikeen tutustu uusiin ihmisiin.. Mutta pysyypähän edes fysiikka kunnossa

Majakka ry on idioottien paikka, myös hoitajaopiskelijoiden mielestä: Mervi Juuren pyllyjuttuja ei jaksa kukaan kuunnella, Anne Niemi mölyää niin että kuuluu kilometrin päähä, voikun tylsää,, mölytköön ei en rahaa tarvitse,

Voi kuulkaa.
Jos teillä olisi puoliso, niin sama ongelma edessä. Eli sitten olette yksinäisiä sen puolison kanssa tai kun puoliso tapaa kavereita, mitäs sitten teette.

Olin juuri yksin saaressa kolme viikkoo. Ihanaa aikaa. Miksi pitäisi aina olla seuraa? Sain rauhassa kalastella, ja seurata luontoa.

Hei! Rohkaisen teitä yksinäisiä vaan lähtemään ulos sieltä netin äärestä. Olen eronnut nainen ja vaikeuksienkin jälkeen oli korkea kynnys lähteä yksin vaikka ravintolaan. Tykkään laulaa ja kuunnella musiikkia, niin tuli vaan lähdetty. En ajattele mitä muut minusta ajattelevat, olenko miestä metsästämässä jne . . .
Viime Juhannuksena olin kokolla yksin, söin rantakalaa ja nautin ohjelmista, aina siellä joku tuli juttelemaan. Käyn teatterissa yksin, lätkää katsomassa, rannalla jne . . .luven kirjoja ja käyn lenkillä. Annetaa onnellisten olla onnellisia. Ei minua haittaa. Olenhan joskus ollut itse samassa tilanteessa ja olen edelleen onnellinen jokaisesta päivästäni. Eron myötä huomasin ystäväpiirini pienentyneen, mutta ei se haittaa. Onhan nämä keskustelupalstatkin hyvä tapa vaihtaa ajatuksiaan. En ole kokeillut mitään treffipalstoja. Luotan siihen, että jos joskus joku mukava kohalle sattuu niin ok. Mitä turhia miettimään. Elämä on ihanaa, kun sen oikein ymmärtää!
Terv. Auringonkukka

Vietän kanssa itsekseni juhannusta, mutta sinkkuna koen pientä riipaisua rinnassani. Mökkijuhannus ois ollut aivan ihanaa, mutta kun ei ole sellaista seuruetta. Vasta nyt tajusin, että uusi miestuttavuus näin juhannuksena ois tehnyt kyllä hyvää mielelleni ;) Lataan tässä ihan sitten vain akkujani, hyvän ruuan lisäksi.

t. Mimmi

Tuntuu toi masennus olevan kova sana nykyisin, taitaa vain puuttua yksin elämisen taito? Sen hyvätpuolet kun hokaa,voi yksinäisistä hetkistä nauttia. Jo seitsämäs mökkijuhannus ilman sukulaisia ja kännisiä tuttuja.

hyvää juhanusta sulle

Tuossa tuli vaan mieleen että voisihan sitä yksinäisyyttä koittaa hoitaa vaikka sosiaalisemmilla harrastuksilla.

Kun tunnutte liikunnallista sorttia olevan niin joukkuelajit esimerkiksi, tai sitten jokin ihan uusi juttu vaikka kansalaisopistolta.

muiden yksinäisten auttamisestakin voisi saada apua esimerkiksi punaisellaristillä taitaa olla ystävä palvelu joka auttaa yksinäisiä vanhuksia ja muita yksin jääneitä. tai vaikka menee seurakunnalle auttamaan ruokakassien jaossa.

Itse tiedän kokemuksesta että yksinäisyyteen voi jäädä helposti kiinni, sitä ikäänkuin itse ryhtyy näkymättömäksi ja lakaa lopulta uskoa ettei kukaan haluakkaan omaa seuraa.

Hyvää juhannusta kaikille.

Yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken. Yksin sä syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.
Kun ihminen tulee toimeen itsensä kanssa, ei edes tarvita ympärillä hauskuttajia. Vaikuttaa, että parveilijat ja joukoissa örveltäjät ovat huolestuneempia (syyttä) yksinkävelijästä kuin tämä konsanaan.

Täällä yksi yksinäinen lisää. Avomies lähti viime viikoloppuna ovesta, ja olen todella yksinäinen ja masentunut. Tänään tajusin ulkona käydessäni, että on Juhannus kun katselin naapurien pakkailevan autojaan.
Meillä oli tietenkin juhannussuunnitelmat tehty ja elämälle muutenkin suuria odotuksia.
Nyt kuitenkin tulin lueskelemaan tänne näitä yksinäisten juttuja, etten tuntisi itseäni niin toivottomaksi. Onneksi meillä on muita, jotka ymmärtävät.
Olisi pitänyt järjestää yksinäisten ihmisten yhteinen juhannus jossais. :)

Erosin vähän yli 2 vuotta sitten pitkän avioliiton (22 v) jälkeen. Alku oli tosi hankalaa ja kuvittelin, että paha oloni helpottuu, jos etsin pikaisesti seuraa. Väärä arvaus. Mulla oli muutama lyhyt "kainalokeppisuhde", mutta eivät ne tilannettani parantaneet. Oikeastaan päinvastoin. Vertailin heitä koko ajan entiseen vaimooni ja siitähän ei tullut mitään. Näiden kokeilujen jälkeen totesin, että on parempi opetella elämään yksin. Nyt elelen koirani kanssa maalla ja olen suurin piirtein tyytyväinen. Yksin olemisella on puolensa, kun tähän on tottunut. Minua on myös siunattu muutamalla läheisellä ystävällä. Tosin heillä on omat juhannuksensa ja minulla omani. Grillailen ja chillailen itsekseni.

Ymmärrän sen, kuinka vaikeaa on olla yksin pitemmän aikaa. Se on varmasti todella ahdistavaa ja masentavaa, eikä minulla ole mitään "patenttikeinoja" yksinäisyyden sietämiseksi. Onko kenelläkään? Voin vain toivottaa jaksamista.

Minulla on myös onneksi kolme koiraa seuranani, ainoastaan olemuksellaan voivat piristää onneksi kuitenkin. (Hugo 8kk, entisen avomieheni kanssa juuri hankkima pentukoira) Muutimme uuden vuoden aattona yhteiseen ostamaamme asuntoomme, jonka joudun hampaita kiristäen luovuttamaan miehelle, kunhan olen löytänyt itselleni uuden kodin. Mies ei asu täällä kanssamme tällä hetkellä, vaan yllättäen äitinsä luona niin kauan, että pääsee meistä eroon.
Suunnittelimme pitkälle jo elämäämme ja unelmiamme. Herätessäni tänä aamuna, tajusin, että tahdon kuitenkin toteuttaa näitä suunnitelmiamme sitten vaikka yksin. Ja nyt katselen Espanjasta töitä sekä mistä kielitaidon alkaisin. :)
Kyllä se siitä. Ehkä mies herää joskus ja tajuaa, että menetti jotain hyvääkin.

Nämä "sosiaalimediat" ovat minulle myös lääkettä yksinäisyyteen. Näiden kautta olen saanut "tuttavia", joiden kanssa kommunikoida. Keskustelut piristävät mukavasti mieltä, kun voi vaihtaa mielipiteitä ja olla joskus kenties pienenä tukenakin. Itse olen saanut aika paljonkin tukea itselleni näiden kautta.

Jätettyvaimoke

Olen aika varma siitä, että miehesi joskus joutuu ajattelemaan, mitä lopultakin menetti lähtiessään lätkimään. Ero on aina traumaattinen kokemus molemmille: jätetylle ja lähtijälle. Ellei sitten ole niin, että lähtijällä on jo ollut sivusuhde, tai hän on narsistinen luonne.

Sulla on kuitenkin positiivinen asenne tapahtumaan ja se auttaa kestämään tilannetta.

HH_K_B

Pakko tässä on yrittää itseään kasailla, kun toinen tuntuu olevan itse jo paremmalla puolella.Vaikka viikko vasta mennyt! En voi ymmärtää. Mutta keksiessäni tänään tuon unelmamme toteuttamisen, sain jostain voimaa. Haluan näyttää sille ihmiselle, kuinka tosissani olin. :)
Ja että toteutan meitä yksin.
Oikein mukavaa juhannusta teille sinne! Menen halailemaan koirakuomia ja annan niille jotain pureskeltavaa kiitokseksi minun hoivaamisestani. :)

juuh yksinäinen juhannus on kaverit menossa isä mennyt äiti miehen kanssa uuden,eikä fiilistä pitää juhannusta ollenkaan kattoopi täs jos perse kännit kiskasi kotona ...=)

Pitäis olla meille yksinäisille nyt yhteinen jussi!

jeps =)

Meitä on luultavasti niin paljon, että saataisiin kokoon kunnon festari. Kuka hoitaa musan ja tarjoilut? :)

helsinkin herroille lasku vain D =)

:D KANNATETAAN! Rantsuun pussikaljaa ja makkaraa! Musiikki pauhaamaan ja kaikki koolle. Mikäs sen parempaa kun tutustua sitten kohtalotovereihin :D
Meitä taitaa olla nin eri puolilta :D

No juu joka lähtöön löytyypi mut minä lähen kruisaileen ens juhannus tavoitteena että festarit D=)

http://www.youtube.com/watch?v=QPA3sDH8uBY&feature=related

Tääl meikä syö yksin kotona jäätelöö. Veljen luo olisin voinut mennä käymään mut en jaksa kattella kun se on ihan perseet siellä. Vois itsekkin ottaa muutama olut silleen sivistyneesti ja seurakin olis ollut ihan mukava jos sellasta olis jostain saanut. Mut näillä eväillä mennään..

Mäkin olisin voinut mennä broidin tai systerin luo, mutta ei oikein napannut. Kovat on geimit niilläkin. Olen rauhassa kotona.

Joo sama juttu, ei tää yksi sankari soita tai vastaa puhelimeen. Kyl se oma vaimo oli kiva silloin aikoinaan, kun sille pystyi höpötellä ja söpöstellä sen kanssa.

Todella kliffaa...
tämä yksinäisyys. Saattaa mennä päiviä, jopa viikko ettei tapaa ketään, ja näin juhlapyhinä koko mieliala meinaa luhistua tähän yksinäisyyteen. Olen jopa alkanut kaipaamaan entisiä kälättäviä naisystäviäni ja vaimojani. Kyllä elo voi olla raakaa. Juoppoloissa on karsea meno, ja siellä ei viisauden sanaa kuule mistään aiheesta. Tietysti siellä voisi saada hyvän Juhannustappelun aikaiseksi, mutta sekään ei oikein huvita. Onneksi on sentään YoyTube, josta voi löytää hyvän viihdeasiaohjelmakanavan, kuten tämä kanava:

http://www.youtube.com/user/tptien777
.terveisiä yksinäisille

yksin minäkin juhannusta vietän ...kaipaan aikuisen seuraa...ei kukaan kotoa tule hakemaan ...mutta yksin tule lähdettyä kovin usein

kirjoitella saa jos tuntuu siltä :)

Mukavaa juhannusta kaikesta huolimatta kaikille :))

must sais kaverin, mut asun raumalla joka on aika surkee kaupunki josta ei saa kamuja.haluaisin nais kaverin koska niitä mulla ei oo pahemmin

Hei! Yksinäisyydessä on puolensa ! Saat olla oman itsesi herra eikä kukaan määräile tai ei tarvitse ottaa muita huomioon. Sitten ihmisen pitää muistaa että yksin syntynyt oon ja yksin lähteä mun pitää ja vain hetken kulkee rinnallas toinen...eli oma seura paras seura ja opi rakastamaan itseäsi HYVÄÄ JUHANNUSTA ! toivoo yksinäisyydestä nauttiva perheen äiti

Onko pahempi olla yksin juhannuksena ? En tiedä jos ei viihdy yksin niin kai se on ikävämpi olla juhlapäivänä kuin muullonMinä vain kaipaan Suomen juhannusta.Sitä en ole viettänyt vuosikausiin missään muualla ei vietetä juhannusta kuin suomessa sitä kaipaan.

Voi miten ihanan rauhallista on viettää juhannusta yksin: saa kulkea sateenkosteassa luonnossa sen kauneutta ihaillen. Käydä välillä täällä netissä kirjoittelemassa ja sitten taas mennä mihin mieli lystää.
Yksinäisyys on välillä hyvin tarpeellista ja siunaavaa ainakin minulle, joka en ole koskaan ollut laumasielu.
Siunausta kaikille yksin juhannustaan viettäville!

Todella kliffaa...
tämä yksinäisyys. Saattaa mennä päiviä, jopa viikko ettei tapaa ketään, ja näin juhlapyhinä koko mieliala meinaa luhistua tähän yksinäisyyteen. Olen jopa alkanut kaipaamaan entisiä kälättäviä naisystäviäni ja vaimojani. Kyllä elo voi olla raakaa. Juoppoloissa on karsea meno, ja siellä ei viisauden sanaa kuule mistään aiheesta. Tietysti siellä voisi saada hyvän Juhannustappelun aikaiseksi, mutta sekään ei oikein huvita. Onneksi on sentään YoyTube, josta voi löytää hyvän viihdeasiaohjelmakanavan, kuten tämä kanava:

http://www.youtube.com/user/tptien777
.terveisiä yksinäisille

kotona lasten kanssa kaikista parasta,ei tarvitse juoppoja katsoa.tehdään salattia ym.katsotaa telvisiota ja nautitaan hiljaisuudesta.

Yksinäisyydessä ei ole minusta mitään hyviä puolia. Se on aivan perseestä olla aina yksin.

Juhannuksen päätarkoitus on juoda mahdollisimman paljon alkoholia ja remuta mahottomasti ja grillata samalla pelastaen maailmaa kännissä.Mua oksettaa koko juhannus,kun se on tälläistä.

Suuntaan Seurasaareen... Toivottavasti keli pysyy tälläisenä. Pääsee ainakin katsomaan kun pääkokko sytytetään.

Ainoa asia joka enää juhannuksessa lohduttaa. Ryypätä en jaksa...

Itse en jaksa edes mennä ihmisten ilmoille. Olen parikymppinen nuori nainen ja tiedän, ettei ulkoisesti kukaan uskoisi minun olevani yksinäinen. Valmistun pian yliopistosta, jossa minulla on tuttuja. Ainoat seuralaiset ovat olleet juhannuksina yms. poikaystävät. Olen joskus jopa alkanut seurustelemaan miehen kanssa, jotta en olisi yksinäinen koko ajan. Nyt olen luovuttanut senkin suhteen. Ei ole mukavaa kummallekaan aloittaa tapailua seuran puutteen takia.

Joku varmasti miettii, että mites sinun naispuoliset ystävät, mutta eipä ole moisia. Tulen ehkä huonosti toimeen naisten kanssa, koska en ole kiinnostunut puhumaan jatkuvasti muodista ja meikeistä. Olen kiinnostunut ulkonäöstä kyllä, mutta en samassa mittakaavassa kuin suurin osa nuorista naisista. Hoidan ulkonäköäni, mutta keskusteleminen siitä ei kiinnosta.

Avaudun tänne lopullisesti, mutta olen joskus yrittänyt itsemurhaa. Käyn sen takia terapiassa, mutta vuosienkin jälkeen en koe olevani kunnossa. Tänäänkin mietin itsemurhaa ja toivoisin, että juhannus olisi jo ohi.

Hei

Eräs kirjoitti tällä palstalla aikaisemmin: " Yksinäidyydestä tuntuu kärsivän tosi moni. Sosiaalisesti rajoittunut? Kertokaa mitä se tarkoittaa, avautukaa hieman."

Yhdellä sanalla sanottuna sosiaalisesti rajoittunut syrjäytetty. Yleisiä syitä siihen voi olla köyhyys tai jatkuvasti kiusaamisen kohteeksi joutuminen joko lapsuudessa/nuoruudessa tai nykyajassa. Rahattomuus saattaa estää normaalin osallistumisen sosiaaliseen elämään muiden kanssa tai kiusaamisen tuloksena syntynyt ihmispelko rajoittaa monin tavoin osallistumista. Itse Jeesus sanoi: "ihmispelko panee paulan." Eli sitoo ihmisen toimintakyvyttömäksi toisten ihmisten kanssa.

Syrjäytetyn tai kuten joku sosiologi on sanonut "yhteiskunnasta uloslyödyn" tilanne on lähes pattitilanne, koska ratkaisijana voi olla oikeastaan vain syrjäytetty itse, mutta hänellä taas ovat kaikki visiot paremmasta yleensä pimennossa.

Lääkärin apu on yleensä lääkemääräys, mutta siitä ei välttämättä hyvää seuraa. Gandhi sanoi viisaasti, kun hän totesi, että ensimmäistä lääkepurkkia seuraavat sairaudet. Pian nimittäin on päivälääkkeet ja yölääkkeet jne.

Terapeutin apu johtaa usein juuri tuon lääkärin pakeille lopulta! -muutenkin on aika kurja tunne sen jälkeen, kun on vuodatellut asioitaan jollekkin täysin vento vieraalle terapeutille, joka voi kesken lauseen töksäyttää, että aikasi on nyt loppu.

Ystävien apu ja läheisyys olisi paras, mutta siitähän juuri lähdettiin liikkeelle ettei sellaisia ole. Olemme siis kehässä.

Syrjäytetyn ongelmien ratkaisijaksi jää siis syrjäytetty itse, vaikka hän ei agendaansa yleensä tiedostakaan. Joskus sananlaskuissa, aforismeissa ja motoissa on voimaa. Sanotaan esimerkiksi, että ei saa jäädä maahan makaamaan [sodassa], vaan pitää nousta, mutta kun ei enää jaksa eikä tiedä, minkä vuoksi tässä taistellaan.

Ai niin. Se on vielä muistettava, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Syrjäytetyn on siis lähdettävä itse liikkeelle ja luotettava Jumalan apuun. Aluksi on siis muutettava asennetta. Ajatukset pitää siirtää aluksi positiivisempiin, vaikka tällä viihdeasiakanavalla:
http://www.youtube.com/user/tptien777
Hyvää ja iloista kesää kaikille yksinäisille. Take it easy, but take it!
yst.terv.tptien777

Hei yksinäiset,kannattaisiko seuralaisen suhteen hieman vaatimustasoa laskea..Jokaiselle varmasti joku löytyisi..On muutoin vaativaa ja raskasta olla ystävä masentuneelle, vaarana on että itsekin sairastua..

Hei sinulle
Tuo on totta, ettei yksin viitsi mihinkään lähteä. Kävin lähikirkolla ja meinasin jäädä kokoa katsomaan. Jotenkin tuli haikea mieli,kun toiset kulkivat perhein tai ainakin kaksin. Niinpä tulin kotiin ja syvennyin taas koirasivuihin.
Lämmin ajatus sinulle,toinen yksin kotona oleva...toiselta samanlaiselta ja vielä hymytkin

Mä olen yksin ollut ainakin tuhat kertaa baarissa ja jutellut tuntemattomien kanssa ja tehnyt vaikka mitä sen eteen että löytäis jonkun. Eipä vaan oo löytynyt.olen sit vissiin sellainen mies jonka kanssa kukaan ei halua olla missään tekemisissä. Ne kiltit miehet jää aina ilman naista pitää paikkansa. Joku voi sanoa toisin mut olen siitä elävä todiste.

Ero tuli pari vikkoo sitten. Sinne ne kesälomasuunnitelmatkin meni.Nyt on juhannusaatto. Makoilen sängyllä yksin ja luen näitä kirjoituksia. Ulkona paistaa iltaaurinko. Olisi mukava olla jossain möksällä ja syödä, uida ja saunoa. Ihan tavallisia juttuja. Nyt on näin. Huomenna töihin ja siitä pitkä viikko alkaa minun osaltani. Onneksi on tuo koira joka käyttää minua pikku lenkeillä. Ihmiset vaan tuntuu nyt " pelottavilta". Koirani kanssa olo on jotensakkin luentevampi.
Vaikka olisin seurassakin olen jotenkin yksin. Nyt en kehtaa edes kellekkään soittaa etten häiritsisi juhannusta.
Laita telkku sivulle auki. Syö hyvää. Ajattele, että meitä muitakin on joita osattomuus vaivaa syystä jos toisestakin. Ihan tavallis tapauksia ollaan, mutta elämästä kun ei tiedä mitä se tullessaan tuo. Parempi oma seura kun seura joka ei tunnu hyvälle, vaan vaivaannuttaa, kolhii itsetuntoa. Hyvää Juhannusta teille kaikille.

Majakasta saa vaaralliisa vaikutteita Mervi Juurelta, joille nauretaan , Esim. että kertoo elämäntarinaansa kun taksi odottaa ja mittari naksuttaa. YHDISTYSTEN MUKAAN ELÄMISELLE ei, koska tässä maassa saa istua lääkärissä koko päivän, enkä sitoudu olemaan kuin nakutettu jonnin joutuavia asioita kuuntelemassa kun niistä ei saa todistustakaan, varsinkaan pyllyjuttuja...Majakka ry, Teuvo PAkkalantie 1 A, kuvittelevat yhdistysten määräävän, jo apteekkikin kiusaakun ei anna kymmenhtä pilleriä päivässä, jotta voisi käydä esittämässä jotain mitä ei ole .. Ei päde ohjeenne eikä manipulointinne eikä pakkohauskuu, kävin KÄMPISSÄ syömässä ja ruoka on huonoa Suiomessa.

MAJAKKA RY = YHDISTYS PÄSSIT RY; hyi olkoon , ASIOITA TULKITAAN VÄÄRIN, "ÄITINI ON PSYKOPAATTI"-OLIKIN VANHA JA SAIRAS, "LÄÄKÄRIIN EN MENE"-itse juoksee sinne ensimmäisenä jos sairas, jo apteekit kiusaavat kuulemme, julistellaan elämäntarinansa joka puhelinpylväällekin, voisiko tämän yhdistyksen lakkauttaa ja siirtyä suurempiin yksiköihin, kiitos, kun ei näytä ihmisiä innostavan, kun kerran sinne pitäisi sairaanakin menää, jotta pääsivät tilastojaan vääristelemään, vanhusten kohtelu huono, ja henkilökunta möyää, mölytköön keskenään siellä-

Discovery ID:ssä justiin kerrottiin (kaapeli-Tv) miten nuori henkilö kuoli Herpes Simplex 1-virukseen ???? HIV:tä ei ollut tapauksella, immuunijärjesttelmä petti ??Joten parempi olla yksin kuin hankkia kuppaa tai herpestä , 2 viikkoa emnen kuolemaansa oli käynyt baarissa -

Elämä on ihanaa,kun sen oikein oivaltaa ja lentää vapain siivin niinkuin joutsen...vaikka joutsenethan on kyllä ikänsä saman siipan kans...mitähän se Rautavaara laulo...tai se Helismaa sanotti...ooutoa..

vai niin

vai niin

Itselläni on hankalaa hankalampi tilanne.

Lapset ja lapsenllapset sekä mieheni on ovat kotona.Mieheni kanssa en ole puhunut juurikaan syvempiä asioita,sen jälkeen kun menimme 78 naimisiin.

Olo on tyhjääkin tyhjempi,minulle ei puhu mies,kuin "pakkosanomiset!.

Kun ei ole oma elämä raiteillaan,niin eipä ole paljon antamista omille lapsilleni!

Siis ei yksin,muttä äärettömän Yksinäinen,karmea tunne.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille ...jolla on aikaa ja tilaa unelmille..ja mielen vapaus..ja mielen vapaus.....tosi hyvin sanottu vai mitä Vexi Salmi?

Elämä on kuolemista vai mitä Juice.....

Juodaan viinaa... tullaan viisaaammiksi näin..
on todellisuuus piinaa hetkittäin...selvinpäin....
vai mitä Hector?

Olen 17 vuotias nuori, olen viettänyt jo monet pyhät ja juhlapäivät yksin... korkeintaan perheen seurassa mutta ei sekää enää maita tarvisin oman ikästä seuraa.. kaveritki harvassa tai viettämässä hauskaa aina muualla.. Alan vihata juhlia..

eiköhän se yksin olo ole itsestä kiinni. mua pyydettiin moneen paikkaan bilettää mutta eipä kiinnostanu lähtee.olin illan ihan himas hauvelini kans ja saunottiin ja safkattiin ja sit nukkuu. mahtava aatto ilta oli.ja kun mua ei kiinnosta jotain örvelöitä katella puoli pyörryksissä jotka sönkkää kaikkee paskaa. joten ei krapuulaakaan siis ole

Joitain pyydetään bileisiin joitain toisia ei.
Olisin kyllä lähteny jos joku olis kysyny mutta kun ei mitään kuulunu mistään.

Raumalla? Sama juttu tässä Pyhärannassa....yksin juhannus....kuka, mikä olet?
Mennään yhdessä terasille...

Eilen olin iltavuorossa ja tänään siivoilin kaksiotani, pesin pyykkiä sillä olin Italian matkalla viime viikolla ja huomenna taas töihin. Ei hassumpaa, sillä teen asioita omaan tahtiini ja huvittelen silloin kun siltä tuntuu, enkä allakan mukaan. Tuttavia voin tavata halutessani, mutta yleensä viihdyn itseni kanssa ja luen paljon.

Pystyt sentään maalaustöitä tekemään...

Itse kärsin ääniyliherkkyydestä. Juhannus ja uusvuosi on sellaista helvettiä ettei ulos ole menemistä, tuntuu kuin joku hakkaisi jatkuvasti vasaralla päähän. Sisälläkin täytyy pitää kuulosuomia korvilla että pystyy edes kotitöistä selviytymään.

Minä haluaisin olla yksin.Penska huutaa,ja vaimo nalkuttaa. Arvatkaas onko mukavaa.?Kadehtin Teitä.

No huh, kuka naistä yksiäisistä haluaisi olla yksin, en minä ainakaan. Jos mulla olis vaimo tai tyttöystävä niin olisin ehkä maailman onnellisin. Älä tuu tänne itkee et penska huutaa ja vaimo nalkuttaa kun sulla on sentään joku. Näillä muilla ei ole ketään ja jos ei ole kumppania niin ei ole mitään elämässä.

Täällä sataa kaatamalla tällä hetkellä. Ei oo mitään tekemistä kun netissä surffailu.Ihan selvinpäinkin olen . Eilen otin muutaman oluen mut eipä sekään mieltä saanut paremmaksi.

"Itse kärsin ääniyliherkkyydestä. Juhannus ja uusvuosi on sellaista ********ä ettei ulos ole menemistä, tuntuu kuin joku hakkaisi jatkuvasti vasaralla päähän. Sisälläkin täytyy pitää kuulosuomia korvilla että pystyy edes kotitöistä selviytymään. "

Mulla on ihan sama, oon 19 v. Jos haarukkakin tippuu vaikka 50-100cm korkeudelta lattialle, ai ai kun kilinä ja kolina käy korviin ikävästi=( No se tosta offtopicista..

Kotona joudun olemaan, ei ole muutamaan kun ulkona noin paska ilma. Ja kun on hyvät ilmat, niin yksin joskus pyöräilen rannallapäin katsomassa huvinvuoksi "menoa" ja saatan istahtaa kalliolle kaiken tämän teen yksin. Kavereita toisaalta olisi, mutta vain sellaisia ketkä juhlii ja ryyppää pitkin kesää, itteäni ei semmonen enään kiinnosta niin parempi jättäytyä aina pois.

Ongelmana on myös se, että en jaksa ikinä valvoa myöhään. Nyt kesälläkin olen käynyt aina viim. 22 käynyt nukkumaan, yleensä käyn nukkumaan 21 aikoihin, ei ole tekemistä eikä jaksa valvoa, seuraava päivä menee ihan päin**** jos valvoo myöhempään kuin 23-24.00

Vaikkakin joillekkin saattaa kuullostaa siltä että mulla on kaikki hyvin kun porukoilla vielä asun, päin vastoin. "isä" on narsisti pahimmasta päästä ja jussina eilenkin täydessä kaatokännissä-.- Ihanaa semmosta känniörinää kattoa. Useamman jos toisenkin trauman olen hänen käytöksensä takia saanut...

Voin henkisesti erittäin pahoin, ajoittain ilmenee masennusta(haluaa vaan nukkua eikä mikään huvita ja on alakuloinen). Onneksi on sentään nyt kesällä töitä, tulisin muuten hulluksi jos joutuisin kokoajan kotona istumaan eikä olisi mitään tekemistä...

Nimmari Voimia sulle kirjoitti :
" Minä ehehdyin, kun aloin luottamaan omiin siipiini ja kuuntelemaan itseäni. Ole itsesi kanssa sinut ja sen parempaa ystävää et löydäkään!!! VOIMIA SINULLE, YSTÄVÄ "

kuulosti kun mun äidiltä ...
Noin mun äitikin aina sanoi mulle elinaikanaan, olimme aina joka päivä ihan iltaan saakka yhdessä, isän kuoleman jälkeen.
Siis noin äiti sanoi mullekin , kun kysyin häneltä , kun joskus en vaan voinut enää pitää äidille seuraa että, voi kun säälin sua kun pitänee jättää sut taas yksin, pitänee lähteä taas töihin , kait sä pärjäät sitten..?? ( iltavuoro )
äiti sanoi sitten iloisesti hymyillen että, hei , älä sä huolehdi musta, olen Raijan kanssa! viihdyn Raijan kanssa!! Raija on mun paras ystävä!

äidin nimi oli Raija :))

Vituttaako? Kerro se Keijolle: http://www.vittukunvituttaa.org

laita viestiä niin voidaan vaikka lähteä syömään!!!!!raumalla ollaan!!!

Yksin ei ole kiva olla, ei. Varsinkaan juhlapyhinä. Kuten esim. juhannuksena. Omat vanhemmat ovat kuolleet ja seurana kyllä rakas tyttäreni, mutta joskus vaatisi jotakin muutakin. Kaikilla muilla tuntuu olevan niin täydellinen elämä. Olisi kiva mennä esimerkikise tuttaville, tai sukulaisiin, tai keksiä hyvässä seurassa jotakin muuta mukavaa. Veljen kanssa ei olla väleissä, ja siskokin on löytänyt miehen eli siitäkään ei ole juuri enää seuraa. Kavereita ei juuri ole, paitsi töiden kautta työkavereita. Päällisini puolin ehkä moni luulee että on vilkaskin sosiaalinen elämä, mutta väärin sitten luulevat. Miten korjaisi tilanteen, kun sisimmiltään on ujo ja omaa huonon itsetunnon?

casino on hyvä paika jos tuntu yksin, siela löyty kaveria ja jäänitys,,,

Alat vähän juopottelemaan se antaa hövelin käytöksen ja saa kavereita?

Hei "juhannuspuuha."

Tuo, mitä sinä teet on varma keino päästä yhä tylsämielisempään tilaan, ja se on varma tapa ruostuttaa oikea rakastelemisen taito.

En suosittelisi juhannuspuuhiasi kellekään...

Juhannus yksin kotona? Ei muuta kuin tutkimaan seksitreffit sivustoa. Ajattelin kokeilla Lahdessa toimivaa suuresti itseään mainostavaa Sambytay-hierontaa. Sivu kehoittaa yksinäistä nousemaan ylös sohvasta ja tulemaan kokeilemaan. Mielessäni oli toki muutakin. Vastassa oli keski-ikäinen nainen. Ei siinä mitään. En minäkään ole mikään eilisen teeren poika. Nainen väitti itseään italialaiseksi. Kolmekymppiä hieronnasta oli vaatimus. Kuinka ollakaan hänen kätensä eksyi kaluuni. Vähän päästä hän tarjosi käsikäsittelyä. Hinta oli viisikymppiä. Suostuin. Viidessätoistaminuutissa puolentunnin tunnin hieronta oli. Tästä jäi paha maku. Olin kiukkuinen. Teki mieli haukkua haukkua Beruscone. Teki mieli haukkua Etelä-Euroopan maiden holtiton lainanottopolitiikka. Ymmärsin kuitenkin olla hiljaa. Rasistisen mölyt pidin mahassani. Maksoin kuitenkin tyhjästä kahdeksankymmentä euroa. Kaipasin käynnin jälkeen kovasti empaattista thainaista. Vasta kahdenviikon päästä talouteni antaa minulle mahdollisuuden käydä thaihieronnassa.

No niin, juhannus on sitten paremmalla puolella jo.
Se menikin jokseenkin mököttäessä yksin kotona tietokoneella
Oli niiin huonot säätkin mutta nytpä päätin piristäytyä
ja ottaa itseäni niskasta kun sääkin menetttelee.
Jospa lähtisi uimalaan saunomaan ja uimaan kun se nyt on auki.
Voi ehkä nähdä silmäniloakin :)

Mä olin koko juhannuksen kotona ja makoilin sängyllä tuijottamassa telkkaria ja tietokone ruutua. Ei paskempi juhannus.

Olisiko pirkanmaalla sellaista miestä joka tekisi muutakin kun makoilisi sohvalla. Voisihan sitä keksiä jotain tekemistä. Niin ei tarvitsisi yksin olla neljän seinän sisällä. Uskon että sellaisiakin vielä löytyy...

Juu, kun ei ole mieskaveria, ja kaikki kaverit parisuhteessa, saa todella olla yksin.. Ei viitsi läheteä tanssimaan tai terassille yksin, eli on kotona ja kattoo töllöö ja lenkkeilee yleensä yksin. Jos erehtyy kapakkaan yksin, ja ei ota ekaa tarjoojaa mukaansa, kerrankin yks juntti kysyi, miksi sä sit olet täällä. - No et sellasta.. Ja sit kun aikoo lähtee yksin tanssimaan, miettii, että kaipa sitä ei ketään haluu mukaansa sieltä kuitenkaan, kun pettynyt miehiin niin totaalisesti. Että kehää kiertää vaan, ei huvita lähtee minnekään, jos tarjonta huonoo. Eli on varmaan yksin ja ihan itse aiheuttaakin sen. Ei vaan huvita kukaan eikä lähtee kenenkään ihmeteltäväksi minnekään, että kun on ihan yksin..

tää on tätä .. niin paskaa elämää... aina.. ihan ku satais kivii niskaan vuorokaudet ympäriinsä.. parempi ku ei edes lähde ulos..pysyy muitten ihmisten näkymättömissä..

En mä pelkästään oo makoillut. on mulla kuntopyörä tossa ja sitä olen pari tuntia päisässä polkenut, ettei ihan rapakuntoo tule. Muuten oli tosi tylsä juhannus. Puhelin ei soinut eikä kukaan pyytänyt minnekkään. Torstaina olin veljen tykönä mut siel synty riitaa veljen tyttöystävän ja yhen toisen naisen välillä. en jaksanut sitä tukasta repimistä katsella joten tulin kotiin. Ei vaan huvita katsoa kun toiset riitelee ja veljen tyttöystävä oikein haki sitä riitaa koko ajan.
Velikin joi neljä päivää alkoholia, en olisi sitä jaksanut katsoa kuitenkaan pitkään. itse otin rauhallisesti ja muutaman oluen join. Kai se koko kesä menee
tälleen samalla lailla. Töitäkään ei ole nyt näkyvissä kun ne loppus kesäkuun alussa. Puol vuotta tein töitä, onkohan nyt sit puol vuotta pelkkää lusmuilua ja yksinäisyyttä kun aika vaikeeta on töitä nykyään saada kun on monta muutakin hakijaa.

Heippa, jätettyvaimoke -nimimerkillä kirjoittanut! Tässä luin tätä ketjua, ja särähti tuo Espanja korvaan. Itse ole lähdössä kolmen viikon päästä Espanjaan töihin, sain työpaikan ja työkieli on Suomi. Työpaikka tarjoaa kuntosalikortin ja espanjankielen kurssin.
Ota sähköpostitse yhteyttä, niin laitan työnantajan tiedot sinulle, paikkoja on vielä vapaana.
[email protected]

Ja teille yksinäisille, en osaa edes kuvitella miltä tuntuu olla täysin yksin. Auttaisin, jos vain ikinä voisin.

Kesällä voi esim. tuijotella. Ja tänä kesänä siitä voi jopa voittaa jotain Turussa, Tampereella ja Helsingissä.
http://www.youtube.com/watch?v=Aqf45yAl4EA&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ZOXqnFgFSf8&feature=related

kyllä sitä yksinkin keksii tekemistä :_D
otat vaa hyvän kirjan kouraan ja meet rannalle ottaan aurinkoa.
tai toki voit tehdä jonkun pienen reissun parhaimpien kaverien kaa, esim laivalle tai johonkin.
shoppailukin piristää paljon, vaikka olisikin yksin liikkellä !

En lue kirjoja ja kavereita ei ole. lauantaina olin rannalla koko päivän koska siel oli street hockey turnaus. Kauniita naisia taisin katsella enemmän kun sitä hokia.
Laivalla olin kuukausi sitten mut ei ollut kivaa ku ei ollut paljoo porukkaa risteilemässä.

Moi!
Kannattaa lähteä kumminkin ulos omasta kotoa. Minäkin (eronnut pitkästä liitosta) lähden pyöräilemään, istun terassille sellaiseen pöytään, jossa on joku muu. Käyn torilla, teatterissa. Aika harvoin tapahtuu, ettei small talkia syntyisi. Itse en enää edes odota, että vastaavaa rakkautta tulisi vastaan, varsinkin kun näyttää vaatimukset olla niin kovia.

Itse olen laitettuna sievä, 5 kg ylipainoinen. Aikuisia lapsiani kun kuuntelen, tuntuu, että pelimiehiä ja -naisia on valtavasti, todella harvoja tositarkoituksella.
Haaveillahan aina voi, mutta ennakko-odotukset ovat todella vähäiset.

hae

Hesassa uimista
http://www.hel.fi/hki/Liv/fi/Etusivu
Kumpulan maauimala Allastie 5
voi varjosa lueskella
http://www.reittiopas.fi/
Pieni luomupuoti Intiankatu 34 melkein bussipysäkin kohdalla.
Hietsussa rantapalloa , jos nahka kestää

täälläkin, oon 16-vuotias poika ja olen ollut jo monta vuotta itsekseni. Kaipaan oman ikäistä seuraa. Nytkin vaan surffaan netissä vaikka tuolla pihalla on niin kaunis kesäsää :(

Tuli kunnon ukkosmyräkkä JEEEE
Vaihtelua siihen helteeseen.
Nyt onkin parempi olla sisällä ja katsella salamoita ja vesisaretta

Hitto ku tänne ei tuu ikinä kunnon ukkosta. Ei ole varmaan 6 vuoteen ollut kunnon ukkosia täällä raumalla. Tänään muutaman kerran jyrähti, mut siihen se jäi.

Tänään oli taas upea sää ja vapaapäiväkin. Vietin kaiken ajan neljän seinän sisällä, koska iho tämän helvetin kostean kesäilman takia taas todella huono. Finnit ovat varmaan suurin syy yksinäisyyteeni. Viimeisten n. 8 vuoden aikana on ollut useita päiviä, jolloin en ole yksinkertaisesti kehdannut lähteä kotoa, kun naama on kukkinut. Luojan kiitos iho on mennyt hieman parempaan suuntaan vuosien mittaan, mutta eipä näy muilla 23-vuotiailla siltikään finnejä - toisin kuin minulla.

Vedin eilen kännit. Ostin olutta ja join ne ja surffailin netissä koko päivän ja yöhön aamu viiteen saakka. Eipä ollut kovin hohdokasta tekemistä mut samapa tuo. Ei ole yksin kiva juoda olutta mut paremman puutteessa sekin käy. En myöskään syönyt eilen mitään kun ei vaan huvittanut. Tänään olen syönyt ananas purkin ja juonut cocista.

Jos nätti naislääkäri päästäisi sukupuoliyhteyteen kanssaan niin siitä voisi olla apua.

Toisinaan sitä on enemmän yksin, joskus vähän vähemmän. Meitä yksinäisiä on eri tilanteissa aika paljon.

Joskus on apua muista perheenjäsenistä esim. siskosta ja sen parista kaverista nini jotain tulee tehtyä mutta siskollakin on omia juttuja niin suurin osa ajasta tulee vietettyä neljän seinän sisällä. :(

Moi, minä olen vasta 17-vuotias äijä, joka asuu pienellä paikkakunnalla melkein lähellä isoa kaupunkia. Täällä on ihan tylsää, olen ihan yksin.Olispa mulla edes mopo, jotta pääsen pois tästä tuppukylästä isoon kaupunkiin yksin rannalle(joudun aina vanhempien ja siskojen kanssa) ja en edes tykkää mennä pienen kunnan rannoille koska en halua nähdä ketään ärsyttävää paskiaista. Menen yleensä täällä kirjastoon, pyörälenkille, rullaluistelemaan ja kuntosalille. Näkisipä täälläkin yhtä paljon kauniita naisia kesämekoissa ja bikineissä. Nyt kerron miksi en tykkää tästä paikasta:

Olen muuttanut tänne pari vuotta sitten. Aluksi pienen kunnan koulussa oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja kaikki vaikuttivat mukavilta ja iha jees meininki ja aattelin että nyt mulla on parempi sosiaalinen pääoma kuin isossa kaupungissa. Yhtäkkiä tapahtui vaan ihan jotain kauheeta. Aluksi vain muutamat likat, joilla oli tod.näk huono itsetunto, ovat hieman agressiivisia kiusasivat minua koulussa, niillä oli ihan omituinen viha mua kohtaan. En edes ole mitenkään paha ihminen. Jos tutustuisitte minuun, niin olen ihmeen kiltti. Sitten vielä yks ''uusista kavereistani'' oli välinpitämätön minulle ja hänellä oli 2 tyttökaveria jotka vainosivat minua jostain ihmeen syystä ja puhuivat kaikkee paskaa minusta. Vähän ajan päästä toinen heistä kertoi,että minä olen muka ahdistellut sitä seksuaalisesti ja minä ihmettelin ihan äimän käkenä. En minä ole ''huomannut'' että näin tein. Sitten suutuin kerran omassa luokassa kurkku suorana kuinka pahaksi tää pahislikka tekee mun olon. Kerroin tästä kaikesta reksille ja kiusaaminen loppui. Äkkiä siirryin toiseen kaveriporukkaan johon kuuluu suurin osa koulun pojista. Ne olivat ihmeen kivoja ja hauskoja.

Vähän pitkän ajan päästä olen yrittänyt iskeä erään tytön johon olin ihastunut. Tästä alkoi toinen kiusaamisaalto. Kolme tyyppiä mun luokalta kiusas mua, vinoilivat, haukkuivat ja luoja ties mitä muuta vielä näiden kaikkien aiempien likkojen lisäksi ja toisilta luokilta muut pojat nauroivat mulle aina selän takana. Minua oli syrjitty paritehtävista. Ja ne pojat jotka olivat minua jotain vastaan menivät minusta kauemmas ruokapöydässä. Omassa luokassani taas kerran suutuin kurkku suorana kiusaajille ja sanoin esim. että en jaksa kuunnella joka päivä heidän vittuiluja ja puolet tästä luokasta on täyttä paskaa ja uhkailin hakata joka on tietysti väärin. Olin silloin syrjitty paritehtävistä. Minua kiusattiin vielä ylä-asteen viimeisiin päiviin asti.

Loman jälkeen aloitin saman kunnan lukiossa. Olisin voinut mennä lähellä olevan ison kaupungin johonkin lukioon, jossa melkein kukaan ei tunne mua ja saisin aloittaa rauhassa toisen kerran aivan uuden elämän.
Mutta kun kerran pienen kunnan lukio oli paljon lähempänä, niin miksen sitten sinne hakenut. No kuitenki, Siellä olivat puolija ja kolme kk aivan kamalaa :(( . Kolme tyyppiä yläasteelta naureskeli mulle selän takana ja yksi joka mulle oo sanomu pahemmin mitään se kattoi minua uhkaavan vihaisesti. Yks kiusaajista oli sen tytön parhaita kavereita. En pystynyt mitään muuta tekemään kuin olla yksin ja murjottaa ruokavälkälläkin käytävällä.
Äkkiä sitten nämä itserakkaat ääliöt saavat kavereikseen ennestään tuntemattomia toisen pienen paikkakunnan nuoria, joille he ovat puhuneet taas niille kaikkee paskaa, syrjivät mua luokassa, vinoilevat ja vielä kaksi niitä tyttöjä tulee mukaan leikkiin eikä kukaan joka samasta porukasta ja ulkopuolisista ei ikinä puolustanu mua. Tytöt vittuilivat kuin olisivat tunteneet mua! Kuinka epäreilua tämä taas on!!??Onneksi tämäkin kiusaaminen loppui kun huusin kurkku suorana miltä must tuntuu ja että tällaiset nuoret kuuluisi sisäoppilaitokseen ja miten he voivat muodostaa noin vittumaisen kaveriporukan joka on äkkiä mua vastaan ja yksi alkuperäisistä kiusaajista kertoi ryhmänvalvojallemme tästä. Kiitos sitten hänelle. Olihan mulla vielä omakin kaveriporukka, jossa kaksi tyypeistä ei ihan taida pitää musta siitä syystä mitä kaikkea tapahtui ylä-asteella.

Nyt vietän täällä kolmannen yksinäisen kesälomani, ulkona on melkein helle ja tätä aloin kirjoittelemaan.

Muakin kiusattiin yläasteella. Ei oman luokan pojat tai tytöt vaan viereisellä luokalla olleet pari poikaa. no en kattellut sitä montaa viikkoa. hakkasin toisen pojista ja toista heitin lumipallolla silmään niin et se joutui johonkin sairaalaan muutamaksi päiväksi. Reksi sitten kuulusteli mua, mut sanoin et jos tarpeeksi kauan vittuilee niin käy huonosti ja että tiesitte miten ne kiusasi. Opettajat tiesi kyllä kiusaajista mut eivät tehneet mitään. Eipä enään kiusannut ketään vaan sain jopa kunnioitusta.

Hieno päivä tänään. Ajelin kaikki rintakarvat pois ja munan karvojakin siistin hiukan. Nyt olen taas ihminen kun ennen tuntui niin apinalta kaikkien karvojen kanssa. Tosi oudolta tuntuu kun en ole ennen ajellut karvoja.

Joku hiton letimyyjä taas soitteli heti aamulla. Löin luurin korvaan kun en jaksanut kuunnella. Ulkona näytäis paistavan aurinko ja ainakin 25 lämmintä.
Olen kyl koko päivän sisällä kun ei ole muutakaan tekemistä. Palloilen netissä koko päivän.

Huh huh. olipa rankkaa polkee kuntopyörää 90 minsaa. Kolme t- paitaa sain märäksi hiestä ja varmaan pari litraa nestettä hikoilin. Nyt vois makoilla loppuilta ja huomenna uus lenkki.

Se oli hikinen ja märkä.

Toivoisin minäkin, että olisi joku ystävä jonka kanssa käydä vaikka syömäsä joskus ja jutella maailman menosta. Suku ja kaikki monen sadan kilometrin päässä. Kaikki vapaapäivät yksin ja ei oikein viitsi mennä minnekkään itsekseen.

Tämän viikonlopun vietän kotona neljän seinän sisällä niin kuin monta edellistä. Puhelin ei ole soinut moneen viikkoon, enkä odota et se alkaa yhtäkkiä soimaan.
kauppa on 10 metrin päässä jos nälkä yllättää.

sellastahan se on juu :/