oli vaikeinta kun sairastuitte syöpään.Minulla oli sytotiputukset,ja kaljuus.Oli todella helteellä tuskallista pitää hiostavaa peruukkia,ja huivit eivät pysyneet päässä.
Mikä teidän mielestänne
-ra
12105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
-ra, miten se kauppa juttu etenee?
Sytostaatin aiheuttaman haittavaikutukset.
tosiaan kerro ira tästä kauppa jutusta,miten se edistyy?
Menee raastupaan.
Mikä ' kauppa juttu ' menee raastupaan?
Onko tapahtunut hoitovirhe ?
Minulle oli vaikeinta se , että sairastuin syöpään nuorena,pienten lapsien äitinä.
Luojalle kiitos,parannuin ja lapset saavat pitää äitinsä.
Hoidot oli raskaita mutta se oli pientä kun ajattelee että voitiin hoitaa ja hiusten lähtö ei minulle merkinnyt kaiken keskellä yhtään mitään.
Minulla myös on ollut vaikeaa se että lapset oli sairastuessani pieniä (2v ja 6v) ja eivät oikein ymmärtäneet asiaa , nyt isompana (7v ja 11v) ovat hyväksyneet sen että äiti hyppää sairaalassa hoidoissa sun muissa. Vaikeaa oli myös hyväksyä se että tautini on parantumaton,mutta sen asian kanssa olen päässyt sinuksia ja hyväksynyt sairauteni osaksi minua. Vaikeaa on ollut myös moni muukin asia...esim. se että joudun olemaan sairaslomalla usein töistäni, mutta kaikkien asioiden kanssa oppii elämään...
Sinunkin lapsesi olivat ja ovat vielä pieniä, lapset ovat suhtautuneet myös meillä tähän hyvin.
Nuorimman leikkeihin on tullut tuo syöpä, sen eräällä nukella on kanssa syöpä /nukke on tiputuksessa välillä ja eräällä mielikuvituskaverilla.
Se on näkymätön kaveri, sen kanssa kohta 3 täyttävä leikkii.
Ei mikään noista mainitsemistasi seikoista, sytotiputuksista tuli sivuvaikutuksia ennen kaikkea se jos ne ei tehoa ja hoito on turhaa kaikkine vaivoineen.
Että mieheni jää yksin pienten lastemme kanssa, se oli kauheeta, kuljin ekat viikot ajatuksena, että minä kuolen ja miehen on löydettävä jopa pian uusi vaimo. Ettei lapset jää ilman äitiä, ajattelin että ne omaksuu vielä uuden äidin!!
Viis veisasin kun hiukset putoili pitkin lattioita ja lapsetkin niitä nöyhti. En pitänyt sitä naiseuteni menettämisenä, vaan kohdun poisto oli henkinen isku. Se oli se lopullinen ja piste koko asialle ennen hoitoja.
Eli minun pahin oli se että mieheni jää yksin, ja onhan se pelko nyt vieläkin jäänyt osittain päälle. Pelkään että vuoden parin päästä löytyykin syöpä rinnasta tai muualta. Minun täytyy voida nyt luottaa noihin kontrolleihin ja uskoa niihin.
Ja sitten minä pelkään kuolemaa, en ole valmis lähtemään täältä.
Ei ole ainakaan peruukki ja sen hiostavuus se vaikein asia kun sairastuin syöpään,helteellä heitän peruukin pois päästä ja sillä siisti-
olisin mielelläni loppu elämäni kaljuna mikäli syöpäni voitaisiin parantaa.
irahan on sairastanut syöpänsä jo kauan sitten,olisi aika ruveta elämään eteenpäin,eikä muistella "turhamaisia" juttuja,kuten hiusten irtoaminen.Syöpä on voitettu ja elämä jatkuu.
öögfhå