Millaisia muistoja kaupunkiin muuttaneilla ihmisillä on yleensä maaseutuun.
Itse asun kaupungissa ja meillä on isovanhempien perintötila.
Maat olemme vuoranneet naapurille, joka viljelee niitä.
Maalla tulee kuitenkin käytyä lähes joka viikko.
Omat muistot liittyvät maaseudulla aina vaan siihen työn tekemiseen.
Metsätöihin, kasvimaan viljelyyn ja polttopuiden tekemiseen.
Mitään muita muistoja, paitsi mummon ja vaarin syntymäpäivät ei oikeastaan liity maaseudulla.
Maaseutu on ollut minulle lähinnä työsiirtola eli joka kerta kun sinne oltiin menossa, niin tiedossa oli pelkästään näitä työhommia, joissa hiki virtasi ja oli pölyinen ja nahkea olo, jolloin suihkussa joutui vähintään käymään.
Koskaan maalla käydessämme emme ole viettäneet sellaista luppoaikaa eli pyhävaatteet päällä maaseudun pihapiirissä koivujen varjossa istuen ja nauttien maaseudun rauhasta ilman kiirettä ja limunaatia juoden.
Joskus olen yrittänyt ottaa mukaan maalle jotain harrastus välinettä, mutta aina on joutunut jättämään harrastukset sivuun, kun työ on ollut aina muiden mielestä tärkeämpää ja on vaan sanottu, että tuleppas nyt sietä töihin. äläkä puuhaa omias.
Välillä tällainen alkaa kyllä vähän tympäsemään. Jos talven aikana suunnitteli jotain omia juttuja kesäksi, niin eipä niitä yleensä ole saanut toteuttaa, kun tiedossa on taas kesäksi kasvimaan hoitoa, polttopuiden tekoa ja muuta samantapaista pölisevää ja hikistä puhdetta.
Moni kaupunkilainen voi kadehtia maaseudulla asuvien työoloja, että siellä on muka helppoa ja paljon vapaa-aikaa, kun viljeliöillä on isot työkoneet.
En ole kyllä yhtään kateellinen maanviljelijöille, joilla maatöissä kiirettä piisaa.
Itse asun kaupungissa ja meillä on isovanhempien perintötila.
Maat olemme vuoranneet naapurille, joka viljelee niitä.
Maalla tulee kuitenkin käytyä lähes joka viikko.
Omat muistot liittyvät maaseudulla aina vaan siihen työn tekemiseen.
Metsätöihin, kasvimaan viljelyyn ja polttopuiden tekemiseen.
Mitään muita muistoja, paitsi mummon ja vaarin syntymäpäivät ei oikeastaan liity maaseudulla.
Maaseutu on ollut minulle lähinnä työsiirtola eli joka kerta kun sinne oltiin menossa, niin tiedossa oli pelkästään näitä työhommia, joissa hiki virtasi ja oli pölyinen ja nahkea olo, jolloin suihkussa joutui vähintään käymään.
Koskaan maalla käydessämme emme ole viettäneet sellaista luppoaikaa eli pyhävaatteet päällä maaseudun pihapiirissä koivujen varjossa istuen ja nauttien maaseudun rauhasta ilman kiirettä ja limunaatia juoden.
Joskus olen yrittänyt ottaa mukaan maalle jotain harrastus välinettä, mutta aina on joutunut jättämään harrastukset sivuun, kun työ on ollut aina muiden mielestä tärkeämpää ja on vaan sanottu, että tuleppas nyt sietä töihin. äläkä puuhaa omias.
Välillä tällainen alkaa kyllä vähän tympäsemään. Jos talven aikana suunnitteli jotain omia juttuja kesäksi, niin eipä niitä yleensä ole saanut toteuttaa, kun tiedossa on taas kesäksi kasvimaan hoitoa, polttopuiden tekoa ja muuta samantapaista pölisevää ja hikistä puhdetta.
Moni kaupunkilainen voi kadehtia maaseudulla asuvien työoloja, että siellä on muka helppoa ja paljon vapaa-aikaa, kun viljeliöillä on isot työkoneet.
En ole kyllä yhtään kateellinen maanviljelijöille, joilla maatöissä kiirettä piisaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä paljon lomanviettopaikkoja joissa on täysihoito ilman mitään työvelvoitetta. Yleensä nämä on vielä kauniilla ja rauhallisilla paikoilla.
Voihan sitä kauniista ilmasta, linnunlaulusta, tuoksuista ym nauttia siinä samalla kun tekee töitä. Itseasiassa tuota ainaista työntekoa ajattelin itsekin, kun aamulla puetut työvaatteet päällä ajelin vielä viimeisenä työnä illalla puoli kymmenen aikaan pyörällä metsätietä hiehojen juoma-astiaa täyttämään. Että voisikohan sitä joskus istua saunapuhtaana pihalla ja hörpätä vaikka jotain kuplivaa tällaisella samanlaisella ilmalla, ilman että aamulla tarvitsisi olla nousemassa viideltä ylös. Sitä odotellessa.