Erilainen

Suhtaudun itse hyvin muiden erilaisuuteen, eikä minusta tässä lapsuudesta saakka olleessa kroonisessa, syvässä yksinäisyydessäni ole oikein koskaan ollut lokeroimaan ihmisiä senkään mukaan miten paljon kukakin on tyyppiäni, vaan lähes yksinomaan sen mukaan miten hyväksyvästi, kunnioittavasti ja välittävästi hän suhtautuu niin minuun kuin yleensäkin muihin ihmisiin. Ystävinä voisi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Tärkeintä, että voisin tuntea olevani hyväksytty toisen seurassa ja hyvä, jos löytyy jokin yhteinen tekijä, harrastus tai mielenkiinnon aihe, vaikka itselleni riittäisi ihan vaan se toisen läsnäolokin.
Omaa muihin tutustumista ja seurassa oloa vaikeuttaa paljon se kun saa jatkuvasti hävetä itseään, omaa persoonaansa..sitä miten outo, erilainen, vääränlainen, tietyllä tapaa tylsäkin on, sellainen "ei kenenkään- tyyppiä", ei pelkästään surkeaa elämäntilannettaan..
Se ei ole todellakaan vain omassa päässäni, vaan näkyy selvästi muiden syrjintänä kuin muussakin suhtaumisessa.
3196
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sanot että suhtaudut hyvin muiden erilaisuuteen, silti et tunnu hyväksyvän näitä ihmisiä, jotka on luonteeltaan sellaisia, etteivät kykene hyväksymään 'erilaisuuttasi'. Usein ihmiset on ahdasmielisiä, virran mukana meneviä. Se ei kuitenkaan tarkota, etteikö muunkinlaisia ihmisiä olisi, tai että olisit jotenkin vääränlainen. Miksi yritätkään ystävystyä sellasiin ihmisiin, jotka ei sinua arvosta?
Onnea ei löydä etsimällä, vaan elämällä. Sitä pitää vaan kärsivällisesti käydä erilaisia ihmisiä läpi, ja joskus voi osua oikeaan.

Itseä jäi vähän mietityttämään, mikä oli viestisi pointti.

Äänestä

Kuules ballerina, mikä oli sinun viestisi pointti?

Äänestä

Periaatteessa ihmetellä vain.
Ei pidä heti ottaa nokkiinsa, kun en mitään pahalla tarkoittanut, keskustella vain.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


totaalisenyksinäinen kirjoitti:

Suhtaudun itse hyvin muiden erilaisuuteen, eikä minusta tässä lapsuudesta saakka olleessa kroonisessa, syvässä yksinäisyydessäni ole oikein koskaan ollut lokeroimaan ihmisiä senkään mukaan miten paljon kukakin on tyyppiäni, vaan lähes yksinomaan sen mukaan miten hyväksyvästi, kunnioittavasti ja välittävästi hän suhtautuu niin minuun kuin yleensäkin muihin ihmisiin. Ystävinä voisi olla hyvin erilaisia ihmisiä. Tärkeintä, että voisin tuntea olevani hyväksytty toisen seurassa ja hyvä, jos löytyy jokin yhteinen tekijä, harrastus tai mielenkiinnon aihe, vaikka itselleni riittäisi ihan vaan se toisen läsnäolokin.
Omaa muihin tutustumista ja seurassa oloa vaikeuttaa paljon se kun saa jatkuvasti hävetä itseään, omaa persoonaansa..sitä miten outo, erilainen, vääränlainen, tietyllä tapaa tylsäkin on, sellainen "ei kenenkään- tyyppiä", ei pelkästään surkeaa elämäntilannettaan..
Se ei ole todellakaan vain omassa päässäni, vaan näkyy selvästi muiden syrjintänä kuin muussakin suhtaumisessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu