Sopisiko rottweiler minulle ?

Minulla kerran oli... tuollainen rotti-pentu oli leikkimässä, omistaja sanoi että varo sittä että ei pure.

Itse vaan sanoin että ei se MINUA pure, ja sen viereen, jotta saa haistella, jotta tuntee ihmisen sitten.

Rotikka on sulle sopiva koira,luonteestasi kiinni on, mutta olehan varma itsestäsi, ennenkuin otat rodun. Itsellä on eka rottweiler ( 2 sekarotusesta kokemusta,joten ei eka koira) ja hienosti on mennyt. Olen kolmekymppinen mies ja puolitoistavuotias rotikka. ei ole ollut kamppailua.On ollut haukkumista, ärinää, murinaa, ja käteni on ottanut muutamia kertoja kitaansa. (ei todellakaan ole purrut,ja häntä heiluu, merkkejä pitää osata lukea) Äänen korottaminen, toruminen,nopeat reaktiot näissä asioissa ja perille on mennyt. Yhden kerran olen joutunut viemään niskasta pois huoneesta, kun ei mennyt kielto perille millään ja kiltisti poika käveli ja pysyi eri huoneessa.Ihan normaalia "marssijärjestystä" perusjutuin. Enkä mikään neuvomaan ole, nuori koira itsellänikin, mutta tuntuu ymmärtävän ihmisen puhetta :) Koulutusta en ole paljon antanut, mutta jotain pientä, ja on paljon edellä järjenjuoksussa sekarotuisiini verraten,vaikka paljon nuorempi onkin,Se on ollut helppo ja häkellyttävääkin huomata.
on viisas koiruus.Olen muutaman kerran huomannut.Niin ja liikunta todella ( kaikilla koirilla) on tärkeä. Tän rodun kans jos ei tarpeeksi liikuntaa, sen huomaa sitten sisällä kyllä..sit on kaikki kurittomuudet ja tekee tai ainakin yrittää ihan tahallaan, sillä on virtaa ja se pitää johonkin purkaa. Todellakin koittaa ihan tahallaan ärsyttää..Mutta maltti on valttia ja ymmärrys, rauhallisuus omistajalta ja se kuri,. koiralle viisaus,lempeys, ymmärrys,kuri, ystävyys suotakoon..Niin ja mielettömän rauhallinen on tämä koirani, niinkuin pitää ollakin, ja se korostuu varsinkin, kun mennään kylään. tarkoitan on hermostunut, ehkä stressaantunut , mutta ei näytä sitä (vaikka huomaakin) , mutta on ja esittää hyvin tasapainoista fiksua rauhallista..
Kotona onkin sitten oma itsensä, jos tulee yhtäkkiä outoja, on tietty varautuneisuus, matalaakin matala nopea murina, mutta se rauhallisuus..joka pysyy.Jos tulee perhetuttuja, häntä on koipien välissä ja niin pientä pentua että..
Loppukysymystäsi ajatellen, olen sataprosenttisen varma, että nimenomaan oikein kohdeltuna ja koulutettuna( vierastan sitä sanaa koulutettu-sanaa vähän itse omaa maalaisjärkilogiikkaani puolustellen, toisaalta maalta olenkin) on rotikkasi tukesi, paras ystäväsi, sinun puolestasi hengen antava koira tarpeen tullen, kun olet luotettava, paras kaveri, ISÄNTÄ, oikeudenmukainen, palkitseva ja rauhallinen. tämä rotu kuvastaa varmaan jossan määrin isäntänsä luonnetta..Itse väittäisin ystävästäni näin.Kaikki kirjoitin totta ja uskokoon ken tahtoo.

Ei sovi.

www.rottweiler.fi

Sieltä löytyy tietoa kasvattajista, paperitonta pentuahan et edes harkitse. Keskustelu kasvattajan kanssa varmasti antaa sinulle vastaukset kysymyksiisi.

Rottiksia on eri luontoisia. Omat kokemukset perustuvat edesmenneeseen yhteen yksilöön, edelliseen koiraamme joka eli 12 vuotiaaksi. Uroksemme oli kovaluontoinen (ei "kova jätkä" vaan kovaluontoinen) ja myös dominoiva.

Ensimmäiseksi koiraksi en rottista suosittelisi, varsinkaan nuorelle tytölle.

Oikeassa ohjauksessa / tukea saaden kokeneemmalta kasvattajalta tmv. pennusta ensimmäiseen ikävuoden loppuun (1 vuosi on tärkein, silloin pitää panostaa) voisi koira sinulla toimia.

Yksin yrittämällä on suuri mahdollisuus epäonnistua, näin ainakin meidän
koiran kanssa olisi käynyt.

Oikein koulutettuna rotu on mahtava ja toimii kuin junan vessa ja sopii
esim. kerrostaloasuntoon erittäin hyvin kun ei vie tilaa "kuin oman makuupaikkansa".

Rottis ei väisty ahdistelijaa on sama onko hullu tai ei ja aivan sama
pelkääkö ahdistelija koiraa vai ei, koira pitää tappaa alta pois muuten
ei sen yli mennä (tuollaisessa tilanteessa).

Meillä oli ollut muutama koira ennen rottista (mm. dobermanni, hovawartti)
Itse koulutin rottiksemme, normaalikuntoiselle 80 kiloselle miehelle koira oli helppo käsitellä (ei sillä etteikö onnistu taidolla pienemmältäkin ihmiseltä).

Nyt viiden vuoden jälkeen edellisestä otettiin englannin bullterrieri uros, kun ei haluttu aivan niin suurta rotua. Bullterrieri on samanlainen jästipää kuin rottis ehkä vielä enempikin mutta antaa helpommin periksi.

Jos olisimme ottaneet isomman koiran rotu olisi ollut uudestaan rottis.

Hieno rotu ja vahva mutta älä ota jos joudut yksin onnistumaan, jos saat
apua niin voit harkita.

Suosittelen jotain helpompaa rotua. Itekkin otin ekaksi koiraksi rotikan ja vaikka kaikki onkin menny hyvin niin hyvin helposti tämmösen koiran saa myös pilattua. Moni luulee että nämä pitää kouluttaa rankemmalla kädellä jolloinka koira ei enää luota omistajaansa ja siitä alkaakin ongelmat.

Nämä vaatii tosi paljon sitä tekemistä eikä se pelkkä remmissä lenkkeily todellakaan riitä. Jos sinä rotikkaa oot turvaksi ottamassa niin suosittelen mieluumin asuinpaikan vaihtoa. Ja mun mielestä on väärin ottaa tämmösiä koiria kerrostaloon, vahtiviettiä kuitenkin löytyy ja se on näille ihan luontaista myös vahtia.

Sulla on kuitenkin rutkasti aikaa ottaa tulevaisuudessa rotikka, joten kannattaa kerätä ensin sitä koirakokemusta. Ja en kyllä usko että kunnollinen kasvattaja etes myy koiraa noin nuorelle tytölle.

:):) lopettakaa tälle satu hahmolle kommentointi.
Eihän sev ole kertaakaan edes kommentoinut teidän viisauksiinne :)

Hei miettikää nytte. Se rottis on koira ja koira tekee niinkun koirat tekee.

Jos oot valmis pistää kaiken vapaa aikasi siihen kiinni ja sulla on älliä eläinten kanssa niin anna mennä.

Muista kuitenkin et se voi olla sulla seuraavat kymmenen vuotta ja jokainen päivä se on siinä. Se kärsii yksinolosta ja eläinlääkäri laskut saattaa olla aika moisia yllätyksiä.

Suosittelen myös koulutuskentillä käyntiä. Eläimessä on aikamoinen vastuu, sitä pitää jaksaa hoitaa kunnolla!

"lopettakaa tälle satu hahmolle kommentointi.
Eihän sev ole kertaakaan edes kommentoinut teidän viisauksiinne"

No mitä sitten, vaikki oisikin satuhahmo?! Joku muu voi olla vastaavassa tilanteessa, ja miettiä samoja asioita. Näissä viesteissä on taatusti neuvoja kaikille, jota mietteivät Rotikan ottoa.

"Tämä nyt on vihoviimeinen paikka neuvoja kysellä :):) "

Niin on. Yleensä. Mutta tässä ketjussa on paljon asiaa. Lue. Opettele se taito.

itse en rottweileria ekaksi koiraksi ottaisi. varmasti käy kiinnii hulluun ahdistelijaan ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat.pahimmassa tapauksessa koira riistäytyy hallinastasi (kerroit että olet pienikokoinen) ja hyökkää hetken mielijohteesta jos aistii vaaraa ja koira joudutaan lopettamaan. itselläni on toinen rotikka menossa eikä onglemia ole mutta koko ikäni ollut eri kokoisia/rotuisia koiria. jokainen koira puolustaa omistajaansa vaaran uhatessa. kannattaa harkita ekaksi koiraksi pienemää esim. terrierä tai muuta vastaavaa pienempää mutta aktiivista koiraa. esim.jackrusselinterrieri on innokas oppimaan,vaara tilanteessa suojaa omistajaa pienestä koosta riippumatta,ja vaatii todella paljon aikaa,koulutusta,leikkiä ja liikuntaa jota sinulta kuuluu köytyvän.:) rottweilerillä on paljon voimaa elikkä ei riitä pelkästään että olet kouluttanut koiran hyvin,koska jos tulee vaara tilanne jossa koiran EI pitäisi/saa hyökätä, sinä et pysty pidättelemään.silloin käy hyvin todennäköisesti että olet pärställäsi maassa ja koira on jo mennyt menojaan. eli ruumiillinen hallinta (EN tarkoita kurittamista/lyömistä/pahoinpitelyä!!) pitää olla kunnossa. on ihmisiä joille rotikka on sopinut ensi koiraksi oikein hyvin,ja jos päädyt rotikkaan niin tervetuloa rotikan omistajan elämään:) ja kannattaa ottaa naaras ja hyvältä kasvattajalta eikä vain halvimman hinnan perusteella :) on hienoa että ihmiset haluavat rottweilereitä vaikka huono mainehan niilä on. oletko ollut yhteydessä kasvattajiin ja kysellyt heiltä asioista? toivottavasti löydät koiran ihastuttamaan elämääsi! :)

"Koira myös vaatii paljon koulutusta, mutta olen sellaisen koiran tahtonutkin jolle voi opettaa paljon temppuja"

tuo lause pisti eniten silmään aloittajan tekstissä. koulutus ja temppujen opettaminen kun ovat kaksi varsin eri asiaa.. ja vaikka koira osaisikin istua ja antaa tassua, se ei tarkoita sitä, että se pätkääkään kunnioittaisi sinua. suosittelisin hankkimaan helpomman rodun ensimmäiseksi koiraksi.
olen myös sitä mieltä, että rottweiler ei ole A) yksinasuvan nuoren tytön rotu ja B) kerrostaloasuntoon (jossa olettaisin nuoren aikuisen asuvan) soveltuva rotu alkuunkaan.

^Jjep, näimpä. Tosin temppujen opettelu on varmasti mielekästä tekemistä jos palkka on hyvä, mutta temppu koiraksi siitä ei ole. Oma rotikka tosin riehuu mieluumin metsässä kun opettelee vaikka kierimistä.

Ja voin kokemuksesta sanoa myöskin, että ei todellakaan kannata kerrostaloon ottaa, koska rotikoilla on kuitenkin vahtiviettiä ja niiden myös pitää antaa vahtia.

Ja koira kuitenkin on sinun elämässäsi jopa sen 15v joten mieti vielä kerran pystytkö tarjoamaan rotikalle sen ansaitseman hyvän kodin.

Riippuu rotikasta, kaikki omia persooniaan, meillä toinen on koittanut pomottaa mutta toinen on ollu aina aika helppo tapaus, pentuna tietenki puri mutta kun kielsi aina jämäkästi niin 3v (eli nyt) on ihana tapaus.. vaikka ootin että milloin puhkeaa ikä jolla kokeilee rajoja:) Toinen meillä on jo 7 ja on vieläkin yhtä jäärä ko pentuna;D mutta ei tee onneksi kärpäsellekkään mitn:)

JA joooo, mää oon aina sanonu et jos joku kävis mun kimppuu ulkona nii nuilla heilus häntää va;D yks pv todisti ettei heilukkaa, joku juoponut tuli mua kohti, koirat huomasivat että olin tosi epävarma miksi tulee. Haukku varotus haukkumista ja enmpää ei tarvinu=) en itsekkään ole kun päälle 23, ilmoitin vain kun sinäkin nuori.

meillä kyllä pojat tietää milloin oon oikesti pahalla päällä ja välttelevät minua, selvät sävelet:)

jr missä kohti olen väittänyt etteivät soveltuis agilityyn? Tarkoitin nimenomaan sitä etteivät välttämättä sovellu temppu koiriksi.

no agissakinhan on kaikenmaailman temppuja, renkaitten hyppimisiä ynm:) käsitin sitten väärin:)

Minä neuvoisin ettet hanki ensimmäiseksi koiraksi rottwaileria. Kokemuksesta tiedän, että ensimmäisen koiran kanssa ei osaa kouluttaa oikein, vaikka kuinka lukisi ja ottasi selvää. Ensimmäiseksi koiraksi sopii rotu joka on pehmeämpi luonteeltaan. Opit sitä kautta koiran eleitä ja käytöstä eikä koulutuksessa tapahtuneet mokat ole niin suuria kuin rotikan kanssa.

Olet kovin pienen kokoinen. Pentuikä jatkuu vielä senkin jälkeen, kun rotikka on kasvanut korkeudeltaan täysikokoiseksi. Voimaa ja tahtoa löytyy jolloin tarvitaan narun päässä vähän enemmän painoa kuin 50 kg voimaakin pitäisi löytyä. Voit joutua tukaliin tilanteisiin, jos et ole onnistunut kouluttamaan kaikkia rotikan huonoja tapoja pois ennen kuin koira painaa saman verran kuin sinä itse. Omistajan on aina pystyttävä hallitsemaan koiransa ettei rottweilwer rotuna saa taas turhaa palstatilaa lehdissä.

Toivon tosiaankin, että ajatuksesi muuttuvat ja hankit jonkun vähän pienemmän. Rotikka on hieno rotu, mutta se pitää kouluttaa hyvin ja kohdella oikeudenmukaisesti. Rotikka ei saa hyökätä kenenkään päälle. Suojeluvietti rotikoilla on toki, mutta sen pitää osata hillitä sitä siihen asti, kun tilanne oikeasti vaatii suojelua. Pentua ei saa kannustaa suojeluun eli ei kannata yllyttää rotikkaa pentuna vahtimaan. Se tekee sen taatusti itse aikuisena, mutta silloin hillitymmin, kun sitä ei ole siihen yllytettyl.

Minulle tuli kyllä keskustelun aloittaneesta mieleeni heti sitä lukiessani, että siinä tyttö hakee itselleen näyttävää koiraa jota jotkut ihmiset ihailevat ja pelkäävät. Tämä syy on kyllä täysin väärä syy hankkia rotikka.

Minua harmittaa ihan suunnattomasti pilatut aikuiset rotikat muut palveluskoirat. Monet näistä lopetetaan luonnevian vuoksi jonka vain joku joka on ajatellut vain nostavansa egoaan ovat pilanneet.

Minun ensimmäinen koira-tuttavuus oli springer spanieli, pienenä siis. Ensimmäinen koira kenen kanssa elin oli Rottweiler. Toinen koira ja eka oma sekarotuinen paimenkoira-husky-jtn-mix, joka vaati keskittymistä ja aikaa koska tuli jo aikuisena meille, onneksi siinä päättäväisenä kun pysyin onnistuin ihan kelpo "peruskoiraa" kouluttaa. Kolmas oli 50%dobermanni(isä)ja 37,5% rottis 12,5%boxer(äiti), se oli kiltti mutta huippuaktiivinen koira nuorena, käytiin vähintään 3h ulkona liikkumassa, opeteltiin peruskäskyjä ja käytiin tokoa. Nyt minulla on 7-vuotias rotikkanarttu, joka ei enää ole kovin leikkisä, ei käydä puistossa muitten koirien kanssa, vaikka sillä onkin koirakavereita kenen kanssa nähdään. me tokoillaan vieläkin, tehdään erilaista jälkeä. Nykyään ei vaan tarvitse enää niin aktiivisesti lenkittää kuin silloin kun neiti oli 0-6-vuotias. Ja neitini onkin ihme tapaus joka on aina osannut "nollautua" ennen sisälle menoa, tuhosi yhden kengät pentuna, eikä ole sen jälkeen tuhonut mitään tai riehunut sisällä. Mutta tässäkin iässä kokeilee välillä rajojaan :).. En voi puhua kuin omasta kokemuksesta, mutta jotkut ystäväni rotikat on vaatinut paljon enemmän aktivointia ja tekemistä, liikuntaa vaikka onkin kivoja koiria. Temppuja en ole pahemmin kyllä saanut opetettua neidille. Jos tämä auttaa sinua etsinnöissä en tiedä, mutta toivotaan :)

Aloittaja näköjään haluaisi rotikan turvakseen. Sillä perusteella en noin vahvaa koiraa ottaisi. Ei siis kannata ottaa rottista, joka joutuu paljon olemaan yksin, eikä ole kiinnostusta käydä koulutuksissa. Oma tieto ei aina riitä, vaikka joskus luulee niin. Minä 20 vuotiaana nuorena tyttönä otin ensimmäiseksi koirakseni rotikan nimenomaan harrastusta varten. Aloin käydä tottelevaisuuskoulutuksissa ja kilpailin sen kanssa myös jäljillä. Opin paljon pennun koulutuksesta. Rottisten kanssa harrastin 40 vuotta ja myös kasvatin niitä. Koirasilmä kehittyi tuona aikana ja se auttoi myös valitsemaan uudet pennunomistajat. Nykyään Rottweileryhdistys järjestää pentukursseja uusille pennunomistajille, joten tietoa ainakin saa, jos ottaa pennun hyvältä kasvattajalta ja aikoo koiraharrastajaksi.

Itse otin ensimmäiseksi koiraksi rotikan. En tyytyväisempi voisi olla! :)

itselläni ollut 5 rotikkaa ja ei siinä rodussa mitään vikaa ole täytyy vaan tietää mitä tekee ja rotu vaatii kunnon koulutuksen ja ei missään tapauksessa mitään ylilyöntejä sitten menee pieleen!

Rottis on ihanan luontoinen koira jos saa hyvän isännän tai emännän.. Ei aina koirassa ole se vika vaan miten koiraa käsitellään ja kohdellaan.. Rottis kyllä pitää ahdistelijat loitolla.. Mun koirani rakasti koulutusta ja ulkoilua, tykkäsi kun sen kanssa juoksi ja heitteli palloa ja rakasti vettä yli kaiken ja ymmärsi kaiken puheen..Suosittelen lämpimästi. Muista helliä ja rakastaa koiraasi myös, saat sen monikertaisena koiraltasi takaisin.. Mun poikani nukkui pois 10vuotiaana..

Täys provo aloitusviesti. Tiedoksi: Jos tarvii suojelua,ei pidä ottaa mtn koiraa,vaan tilata aika "päänrassaajalle". Suojelukoiraharrastus IPO perustuu muille seikoille. Jalostusmielessä luonnetestatuista rotikoista 75% oli pehmeitä. En myisi Urpoille,egon kohottajaksi mtn koiraa.
Jaksa jauhaa,mut rotikka paras rotu mulle. Koirat ovat täydellisiä ja hihnan toisesta päästä löytyy ne urpot.

Rottis hieno ihmisystävällinen koira ! Mutta jos Rottis on arvaamaton ,
vihainen , on syytä mennä KATSOON PEILIIN !!

Olet hullu jos otat tuollaisen raatelijan! Sinusta ei ole sen isännäksi. Mutta ota myös vastuu jos raatelijan otat holhotaksesi!

Olet oikeassa. Hitlerkin käytti rottiksia vakien varioina!

"Hitlerkin käytti rottiksia vakien varioina!"

kyllä se nyt vaan on fakta: ennenkuin pissis otat koiran niin opettele edes kirjoittamaan:)

Rottweileri ei sovi sekopäisille , se on paras mahdollinen seuralainen tervejärkiselle omistajalle.

sehän on myös niitten koirien vika että hitler on käyttäny niitä? :D

Meillä ekana koirana uros rotikka ja aivan ihana tapaus. Olen itsekin pieni kokoinen, nuori tyttö, mutta tehnyt koiralle selväksi pienestä pitäen laumanjohtajuuteni, nii ei oo tarvinnu painia.

Tekstisi perusteella en todella suosittelis rotikkaa ollenkaan, koiralla sekoo pää jos otat sen asusteeksesi ja turvaksi. Ennenminkin niin päin että sun pitää olla kykeneväinen suojelemaan koiraas kaikilta hulluilta eikä toisin päin.

ps niihän se joo on ihan hirvee tappaja kyllä ja jalostettu vaan syömään pienii lapsii, meijän mukelo ainaki yrittää kaikki ihmiset pussailla hengiltä...

Kannattaa aluksi ottaa joku helpompi koira. Mielestäni ei riitä, että on ollut tekemisissä muiden koirien kanssa, sillä se oman koiran kasvatus opettaa eniten. Ensimmäisen koiran kanssa tulee yleensä tehtyä virheitä, joten jos ensimmäinen koira on suuri, vahva ja muutenkin vaativan rodun edustaja, voi tulla ikävää jälkeä.

Lisäksi jos luulet, että tapakoulutus tarkoittaa hauskojen temppujen opettamista, niin et todellakaan tiedä mihin olet ryhtymässä. Koira voi aivan hyvin rähjätä toisille koirille, vaikka se kuinka osaisi antaa tassua ja kieriä. Ystäväsi ovat siis oikeassa.

Itse olen 18 vuotias tyttö ja asun kerrostalossa rotikan kanssa. Ensimmäiseksi koiraksi otin, enkä ole vielä katunut päivääkään! Enkä näe tässä yhdistelmässä minkäänlaista ongelmaa. Tarkoituksena tietenkin hankkia tulevaisuudessa isompi asunto ja muualta kuin kerrostalosta. Reissataan paljon koiran kanssa ja tämäkin nauttii siitä että pääsee reissuun matkaan ja tutustumaan eri ihmisiin ja paikkoihin.

hei! jos meinaat hankkia näin ison ja haastavan koiran sinun täytyy tietää haitoista itselläni on ollut 5 rotikkaa ne on vilkkaita ja kunnian himoisia koiria jos pennun otat sillä tulee tietyssä iässä murros ikä ja se koittaa minkä arvonen se on siis tasonen sitä ei saa helliä liikaa eikä antaa tulla sohville eikä sängyle eikä saa antaa periksi kyllä suojelee meille tuli käymää vieraita nii ne alako rähise koiralle piti sanoa vierelle ja katse kontakti nii se alako ärisee suojeli! suosittelen aktiiviselle ihmiselle eikä ssemmoselle että jos se murisee omistajalle että sää meet panikkii niskasta vaa kii ja jämerästi ei aikanaa koira ymmärtää sen

Sinultapas tuli hienoja vinkkejä. Kunnianhimoisia koiria? Olet selkeästi ammattilainen.

Kyllä "rottis" on oikeissa käsissä luotettava ja lempeä koira.Jos ottaa sen ensimmäiseksi koiraksi,kannattaa ottaa narttu.Sillä on pitempi pinna! Rottis tarvii paljon liikuntaa ja virikkeitä,joten se vaatii omistajaltakin paneutumista kasvatukseen.Ei käy sohvaperunoille!!!! Itsellä 12 vuoden kokemus,ja voin sanoo että rotua en vaihtas :) P.S Kyllä pikku koirat on paljo ärhäkämpiä,mut koko ei pelota !!!!