ihmismielelle hyväksi täällä kaivata jotain ihmistä, joka on jo mennyt menojaan. Pienin vaikkakin painavin askelin ulos tästä ikävästä ja avoimin mielin kohti uutta, niin kyllä se tuskan tunne siitä taittuu ja jonain päivänä huomaa, että jostain syystä ei ollut tarkoitettu, että hän vierelle jää kulkemaan, eikä välttämättä omasta syystään. On myös katsottava itseään peilistä ja todettava, että oppimista on vielä itse kullakin.
Ei ole
se meni jo
5165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niitä päiviä on kullakin, raskaampia ja helpompia, ei vakavasti.
jotain uutta oppii.
Eilen opin että olen väärä ihminen hänelle. Väärä ja viallinen...
Miksi niin...?
Kukaan ei ole täydellinen.....
mutta eikö ole merkillistä, miten toinen voi tuntua niin täydellisen sopivalta ja oikealta....menee hyvin ja tunteet kasvaa ja sitten yllättäen, eräänä päivänä hänen tunteensa sammuu, eikä sitä sytytä mikään uudelleen...häijyys kasvaa. Eikä hän selitä millään tavalla miksi mieli muuttui. Voiko tunne tosiaan haihtua niin...?
Toisen olo helpottuu kun se päättyy ja toisen olo on kuin puolikas olisi revitty irti. Mut eihän sitä voi väkisin. Joten olen samalla tiellä. Askel kerrallaan
Et ole ainoa