Eli onko lukiokin tätä samaa skeidaa kuten yläastekkin; ns luuserit eli ne jotka ei dokaa eikä ryöstä ihmisiä, ei polta eikä käytä mitään aineita, ne eivät saa kavereita eikä muijaa, mutta juuri nämä itserakkaat ääliöt ns ''lifettäjät'' saavat paljon kavereita ja kaikki kauniit muijat? Onko lukiossakin niin, että jos on vähänkin ujo, niin kukaan ei tule juttelemaan etkä pääse kenenkään kaveriksi? Miten lukiossa saa kavereita jos on ujo?
Tällaista lukiossa?
yläasteonpaskaa
161082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä lukiossa kavereita saa, jos vain rohkeasti on muitten mukana (enkä tarkoita dokaamisen, ryöstämisen, polttamisen tai minkään muun aloittamista). Todennäköisesti lukioon pyrkii myös muita ujoja ja yksinäisiä sieluja kuten sinäkin (tekstisi perusteella).
lukiossa ei saa ketään kaveria, vaikka mitä tekisi. jos ei ole omaa selkeää ja isoa kaveriporukkaa sinne mennessä, lukiossa ei varmasti saa mitään aikaan ja syrjäytyy täysin muista. ei kukaan sulle tuu juttelee ja jos ite meet ni vastaus on O__O
Tota, mietihän vähän: peruskoulussa kaikenlaiset tyypit ovat samassa soosissa kimpassa. Luuletko että ne pahimmat dokaajat ja pikkukriminaalit edes ovat pyrkimässä lukioon? Peruskoulun jälkeen kukin valitsee jatko-opintonsa omien mieltymystensä mukaisesti, enkä usko että pahimmat hällä-väliä-asenteella etenevät automaattisesti menevät lukioon. Amikseen ehkä, jos viitsivät sinnekään.
Sama juttu kaikkien peruskoulun jälkeisten opintojen kanssa, ja varsinkin korkeakoulu ja yliopisto -asteella, mitä "jalostuneemmasta" koulutuksesta on kyse, sitä todennäköisemmin ko. oppilaitokseen hakevat, ja pääsevät, vain ne joita kyseinen asia todella kiinnostaa. Sekoboltsit ja muut lässyttäjät karsiutuvat matkan varrella koska a) niitä ei kiinnosta b) niillä ei ole tarpeeksi hyvät paperit jatkaakseen.
Lopetin juuri oman 3 vuotisen taipaleeni lukion penkillä ja voin sanoa että paljon parempaa aikaa ku joku yläaste. Ei ne dorkat oo mihinkään kadonnu mut kyl niil on ehkä hieman enemmä järkeä. Itse olin tosi ujo ja ajattelin että en saa lukiosta ketään kaveriksi (en tuntenut ketään koko koulusta).plus hieman poikkeava punkkarimainen ulkonäköni karkotti ihmisiä.
Ensimmäisellä viikolla pari tyyppiä tuli juttelemaan ja sain heistä seuraa 3 vuodeksi. Mitä enemmän päiviä kului sitä enemmän tunti ihmisiä. Viimeisenä vuonna tiesi jokaisen lakin saavan ihmisen ja pystyin jutelemaan melkein kaikille ja seurasta ei ollut hetkeksikään pulaa.
Lukio aikana kasvaa myös ihmisenä joten älä huolehdi turhia.
(huom en missään vaiheessa ollut mukana dokaamises ja polttamises olin toki hypäreillä istumassa ulkona muiden kanssa mutta en polttanut missään välissä ainoastaan viimeisenä vuotena osallistuin risteilyyn ja penkkareihin siinäpä se)
Itse olen viettänyt nyt vuoden kuntani pienimmässä lukiossa(jonne kerääntyi kaikki jotka ei päässyt yhteishaussa muualle) ja voin kyllä sanoa, että olen kyllä kasvanut ihmisenä, mutta tämä aika on ollut aivan perseestä!
Kasvamisella tarkoitan, että olen viimeinkin oppinut että suurin osa ihmisistä on vain kusipäitä, enkä todennäköisesti tule koskaan sopeutumaan niiden seuraan. En ole emo, gootti, tai mikään muu vitun nonkomfortisti, aivan tavallinen jannu, joka koki henkisen herätyksen.
Sen lisäksi, että kaikki (ex-)kaverini pääsivät suurempaan lukioon(itsellä se oli kahdesta kymmenyksestä, olin kolmas varasijalla, mutta paikat loppuivat kesken), olen nyt oppinut miten vitun radikaalisti elämä voi muuttua niinkin lyhyessä ajassa, kun vuosi. Minä tyhmänä uskoin näitä suomi24:en viestejä joissa kerrottiin just näitä "yläasteella sai sietää kaikkea paskaa, mutta lukiossa elämä muuttui täydelliseksi"-tarinoita ja nyt olen sitten onnistunut katkeroittamaan itseni...
Kaikki entiset kaverit löysivät uusia kaveripiirejä ja äkkiä "se mukava jätkä yläasteella"(mulle moni oikeasti sanoi, että "sä olet reilu jätkä"). Noh, mitä muuta opin..?;
Ei ole vittujakaan väliä, kuinka hyvin kohtelet "kavereitas", lopulta ne paljastuu vastenmielisiksi rotiksi, jotka jättää sut jälkeensä kunhan itse saavat "parempia"(suositumpia) kavereita.
Hö? Nythän oli kyse lukiosta oppilaitoksena, ei ihmisen luonteesta?
Olitko niin kaveririipuvainen että et ole kyennyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen? Hanki uusia kavereita siitä uudesta lukiosta. Nimittäin samanlaisia tilanteita tulee jatkossakin tielle, se on aikuisen elämää; menet inttiin, saat kavereita ja kun pääset pois et näe niitä enää koskaa, menet jatko-opiskelemaan johonkin, saat kavreita ja kun valmistutte häivytte kukin omille teillenne, vaihdat duunia niin ei ne duunikaverit tule mukana, vaihdat paikkakuntaa eikä kukana tasan lähde sun perääs, pääset eläkkeelle eikä kukaan muista sua enää ollenkaan - semmoista se on, aikuisen elämä.
nojaa... ehkä toisinaan, mut kyl se on lukios PALJON helpompaa
no eiköhän tämä nyt riipu vähä lukiosta ja niistä piireistä et misä liikkuu. mut siis kyllä mää ainaki nyt tiiän etten tuu saamaan uusia kavereita lukiossa oman tilanteen takia muttei maha mittään (---:
Ketä kiinnostaa?
en tiiä, ne lukkeejoita kiinnostaa.
ainaki meidän lukio on niin iso, että kyllä sieltä erilaisia ihmisiä löytää.
kolmen vuoden aikana kaikenlaisia ja -ikäsiä kavereita tullu.
pienemmässä lukiossa saattaa tietty olla vaikeampaa
saada kavereita kun valinnanvara on pienempi.
luokattomassa lukiossa tapaa todella paljon ihmisiä, joten jos on todella ujo,
voi yrittää tutustua ihmisiin ryhmä- ja paritehtävien aikana ym.
ja sitten kun löytää jonkun, jonka kanssa on puheväleissä voi mennä tämän tyypin kaveriporukoihin ja ehkä löytää sieltä lisää ihmisiä.
eikö lukion alussa kaikki ykköset ole aikalailla samassa asemassa: uusia ja etsivät kavereita? joten tuskin siellä yksin ollaan kavereita etsimässä.
Lukiossa uusia kavereita saa jos menee juttelemaan ja tekee aloitteen. Kokeiltu on vaikka olen hiljainen ja toimii yleensä :)
Helpompi oli mennä juttelemaan niille jotka tunsi jotenkin jo ennestään (esim. ollut ennen samassa koulussa). Siitä saatiin pieni kaveriporukka kokoon. Myös yksinäisen oloisille on helpompi mennä puhumaan (kyllä sen huomaa jos samalla kurssilla joku istuu aina yksin).
Eli älä odota että joku tulee puhumaan sinulle: mene itse mukaan juttelemaan.
Ja lukiossa suurin osa ihmisistä alkaa jo hieman aikuistua, onneksi. Ei ole enää niin hyväksyttävää olla idiootti kuin yläasteella.
lukion on iha vitun nasta paikka
amis on paras
Totta kai lukiossa on sitä "samaa skeidaa". Mihin ihminen muuttuu. Ei lukioon mentäessä muututa humaanin sivistyneiksi ja toisia huomioiviksi. Jos et pärjännyt yläasteella lukio on toki uusi mahdollisuu muttei mikään partatiisi.
Eri asia on kokevatko luuserit itse itsensä luusereiksi polttamattomuuksineen.
Vähän kiinni lukiosta; jos menet jonnekin ongelmanuorten keskitysleirille, joka on naamioitu lukioksi, niin sitten saattaa näitä idioottejakin näkyä.