Oletteko katkeria/kyynisiä/pettyneitä/väsyneitä?

Yks avautuja

Nyt saa jokainen sitten kertoa että mikä omassa parisuhde-elämässä mättää.
Kun vaikuttaa että täällä on paljon katkeraa porukkaa, ehkä osittain ymmärrettävästäkin syistä.

Minulle eräs nainen sanoi että olen kyyninen ja voin sen avoimesti myöntää. Sama nainen ei kuitenkaan tunnistanut itsessään voimakasta negatiivisuutta, sekä suoranaista itseinhon ja itsesäälin sekoitusta jota keitteli mielessään ja joka ilmeni monella tavoin. Saattoi tulla sitten esille siten että toisaalta vähätteli itseään ja toisaalta oli suuruudenhulluja piirteitä valmiina kritisoimaan kaikkea mikä liikkui ja jonkin verran sellaista mikä ei liikkunut.

Mielestäni on tärkeää myöntää itselleen näitä tunnetiloja ja hyväksyä ne tunteina joita voi käsitellä. Niille voi olla myös selkeää, järkevää ja realististista syytä sekä tarvettakin.
Niissä vellominen ja niiden kautta eläminen toisaalta varmasti rasittaa omaa elämää siten että syntyy happosavua joka polttaa sisintä samalla kun on sullonut itsensä neljän seinän sisään joko psyykkisesti tai ihan fyysisestikin.

En ole katkera, mutta lievästi pettynyt tiettyihin ihmissuhteisiin. Sekä hyvin väsynyt. Huomaan kuinka mieli ei jaksa enää innostua uusista naistuttavuuksista ja näen heissä yleensä paljon negatiivisia piirteitä.

Itse en enää usko "avoimeen tutustumiseen", "sielunkumppanuuteen" ja "toisen epätäydellisenä rakastamiseen". Uskon että ne ovat valheita heikoille ihmisille jotka elävät fantaisioissa kunnes joku päivä putoavat sieltä pilvilinnoista alas.

Ja ei tämä ny kuoleman vakavan aihe ole, joten ottakaa rennosti vaikka kaikkea "tosikkomaista" teksitä kirjoitinkin.

69

378

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • taviksennäköinen DI

      Olen katkera.

      Olen kyyninen.

      Olen itseinhoinen.

      Olen pettynyt.

      Olen väsynyt.

      Olen säälittävä.

      Olen myös kova kritisoimaan naisia. En kuitenkaan tarkoita kritiikkiäni siinä mielessä, että oikeasti vaatisin naisilta niin paljon. Tykkään vain hiukan tuoda realismia naisille, jotka luulevat ansaitsevansa jotain selkeästi parempaa kuin ovat itse. On todella naurettavaa, miten joku lihava, peruskoulupohjainen yh kassaneitikin luulee voivansa asettaa vaatimuksia. Minulle kelpaisi tuollainen nainen, jos poistetaan tuo yh siitä. Sillä ei ole kuitenkaan mitään väliä, koska tuollainenkin nainen (lapsilla tai ilman) luulee ansaitsevansa jonkun menestyvän ja komean miehen. On oikeasti täysin käsittämätöntä miten naisten vaatimukset ovat karanneet. Ilmeisesti harrastavat yhden yön juttuja komeiden ja menestyneiden miesten kanssa, ja siitä seuraa naisille sitten harhaluuloja, että voivat sitouttaakin itselleen komean ja menestyvän miehen.

      • Yks avautuja

        Jotta ymmärtäisimme noita sinun tunnetiloja niin minkälaisia kokemuksia sinulla on naisista? Oletko saanut paljon pakkeja.

        Miksi muuten olet "säälittävä"?

      • taviksennäköinen DI
        Yks avautuja kirjoitti:

        Jotta ymmärtäisimme noita sinun tunnetiloja niin minkälaisia kokemuksia sinulla on naisista? Oletko saanut paljon pakkeja.

        Miksi muuten olet "säälittävä"?

        Olen saanut lukemattomia pakkeja.

        Minua on petetty.

        Minut on jätetty typerillä syillä.

        Minua on kohdeltu suhteissa välinpitämättömästi, vaikka itse olisin pistänyt tunteet peliin ja ollut tosissani.

        Epäilen, että yksikään nainen, jonka kanssa olen ollut, ei ole ollut missään vaiheessa tosissaan kanssani.

        Ja niiden naisten saaminen on sitten vaatinut aina suurta vaivannäköä ja lisäksi oikeaa tähtien asentoa juuri sillä hetkellä.

        Olen säälittävä, koska haluan niin paljon yhteistä elämää naisen kanssa, mutta naiset eivät halua kanssani yhteistä elämää. Naiset harrastavat irtoseksiä ja unelmoivat supermiehestä, jonka kanssa yhteinen elämäkin kelpaisi.

      • Yks avautuja
        taviksennäköinen DI kirjoitti:

        Olen saanut lukemattomia pakkeja.

        Minua on petetty.

        Minut on jätetty typerillä syillä.

        Minua on kohdeltu suhteissa välinpitämättömästi, vaikka itse olisin pistänyt tunteet peliin ja ollut tosissani.

        Epäilen, että yksikään nainen, jonka kanssa olen ollut, ei ole ollut missään vaiheessa tosissaan kanssani.

        Ja niiden naisten saaminen on sitten vaatinut aina suurta vaivannäköä ja lisäksi oikeaa tähtien asentoa juuri sillä hetkellä.

        Olen säälittävä, koska haluan niin paljon yhteistä elämää naisen kanssa, mutta naiset eivät halua kanssani yhteistä elämää. Naiset harrastavat irtoseksiä ja unelmoivat supermiehestä, jonka kanssa yhteinen elämäkin kelpaisi.

        Minäkin olen saanut aika runsaasti pakkeja. Petetty ei ole mutta parisuhteet joihin olen "päässyt" ovat olleet ihan täysin turhaa leikkiä.

        Oletko varma että olet löytänyt itsellesi sopviaa? ainakin itsellä on vain iskenyt kranttuus koska en jaksa enää nähdä vaivaa noiden tavisnaisten kanssa jotka vain eivät kolahda (kun ei löydy yhteistä).

        Siinä olen samaa mieltä että se mikä ainakin itseä väsyttää on tuo työmäärä jonka joutuu tekemään että edes keskivertonainen kiinnostuisi. Naisten ei vaikuta tarvitsevan tekevän mitään ja osan asenteessa se myös näkyy mikä rasittaa entisestään jos ei alussa niin suhteessa.

        vaikutat paljon voimakkaammin haluavan suhdetta kuin minä joten ehkä siitä syystä tunteesikin ovat voimakkaampia ja ehkä negatiivisempiakin.

        Mutta jos ajattelet niin parantuuko elämäsä laatu yhtään noista negatiivisesti tunteista ja helpottaa naisten kritisointi esimerkiksi palstalla sinua?

      • taviksennäköinen DI
        Yks avautuja kirjoitti:

        Minäkin olen saanut aika runsaasti pakkeja. Petetty ei ole mutta parisuhteet joihin olen "päässyt" ovat olleet ihan täysin turhaa leikkiä.

        Oletko varma että olet löytänyt itsellesi sopviaa? ainakin itsellä on vain iskenyt kranttuus koska en jaksa enää nähdä vaivaa noiden tavisnaisten kanssa jotka vain eivät kolahda (kun ei löydy yhteistä).

        Siinä olen samaa mieltä että se mikä ainakin itseä väsyttää on tuo työmäärä jonka joutuu tekemään että edes keskivertonainen kiinnostuisi. Naisten ei vaikuta tarvitsevan tekevän mitään ja osan asenteessa se myös näkyy mikä rasittaa entisestään jos ei alussa niin suhteessa.

        vaikutat paljon voimakkaammin haluavan suhdetta kuin minä joten ehkä siitä syystä tunteesikin ovat voimakkaampia ja ehkä negatiivisempiakin.

        Mutta jos ajattelet niin parantuuko elämäsä laatu yhtään noista negatiivisesti tunteista ja helpottaa naisten kritisointi esimerkiksi palstalla sinua?

        Ei elämän laatu siitä kritisoinnista juurikaan parane. Se on vähän kuin housuun kusisi pakkasella. Hetken lämmittää, mutta pian on yhtä huonosti asiat, ellei huonomminkin. Palstalla kritisointi sitoo mielen ajattelemaan yhä uudestaan kuinka ikävää suhteen puuttuminen on ja kuinka väärin naiset kohtelevat kaltaistani miestä. Vaikeampi saada muuta ajateltavaa. Oikeastaan pelkkä palstan lukeminenkin tekee jo tuota...

      • Yks avautuja
        taviksennäköinen DI kirjoitti:

        Ei elämän laatu siitä kritisoinnista juurikaan parane. Se on vähän kuin housuun kusisi pakkasella. Hetken lämmittää, mutta pian on yhtä huonosti asiat, ellei huonomminkin. Palstalla kritisointi sitoo mielen ajattelemaan yhä uudestaan kuinka ikävää suhteen puuttuminen on ja kuinka väärin naiset kohtelevat kaltaistani miestä. Vaikeampi saada muuta ajateltavaa. Oikeastaan pelkkä palstan lukeminenkin tekee jo tuota...

        Näin vähän arvelinkin. Miehiä joita on väärinkohdeltu on muuten todella paljon. Eikä siitä pidä tuntea minkäänlaista alemmuutta vaan ihan normaalit miehetkin joutuu tilanteisiin jopa toistuvasti jossa nainen kohtelee heitä paskasti. Naisilla on nykyään ovet avoinna ja niin paljon mahdollisuuksia että jso eivät tunne itseään jotenkin huonossa asemaksi olevaksi miesten suhteen tai kuvittele löytäneensä elämänsä miestä niin he voivat tehdä mitä tahansa.

        Itse en kai valita sen takia kun kuitenkin joitakin vaihtoehtoja on ollut, mutta niin vääränlaisia että ajatus suhteesta on täysin mahdoton.

        Tällainen palsta on sikäli hyvä että tänne saa purkautua, mutta toisaalta voi ehkä liikaa vieroittaa tuosta muusta elämästä ja olisiko siellä kutienkin mahdollisuuksia. Netti ja palsta voi turruttaa pahsti mielen.

        Suhteen puuttuminen on todella ikävää varsinkaan jos on yhtään taipuvainen luonnostaan parisuhteeseen yms.

      • taviksennäköinen DI
        Yks avautuja kirjoitti:

        Näin vähän arvelinkin. Miehiä joita on väärinkohdeltu on muuten todella paljon. Eikä siitä pidä tuntea minkäänlaista alemmuutta vaan ihan normaalit miehetkin joutuu tilanteisiin jopa toistuvasti jossa nainen kohtelee heitä paskasti. Naisilla on nykyään ovet avoinna ja niin paljon mahdollisuuksia että jso eivät tunne itseään jotenkin huonossa asemaksi olevaksi miesten suhteen tai kuvittele löytäneensä elämänsä miestä niin he voivat tehdä mitä tahansa.

        Itse en kai valita sen takia kun kuitenkin joitakin vaihtoehtoja on ollut, mutta niin vääränlaisia että ajatus suhteesta on täysin mahdoton.

        Tällainen palsta on sikäli hyvä että tänne saa purkautua, mutta toisaalta voi ehkä liikaa vieroittaa tuosta muusta elämästä ja olisiko siellä kutienkin mahdollisuuksia. Netti ja palsta voi turruttaa pahsti mielen.

        Suhteen puuttuminen on todella ikävää varsinkaan jos on yhtään taipuvainen luonnostaan parisuhteeseen yms.

        Niin kai... Minulle on jotenkin tullut sellainen valtava arvottomuuden tunne. Vähän eri asia kuin mitä nämä ATM:t kokevat. Ennen kuin olin päässyt kertaakaan harrastamaan seksiä naisen kanssa, puhumattakaan seurustelusta, naiset tuntuivat jotenkin ihmeellisiltä olennoilta. Ihmeellisiltä ja tavoiteltavilta, vaikkakin saavuttamattomilta. Siitä varmaan johtuu se, että ATM:t samaan aikaan ihailevat kuumia teininaisia, mutta sitten kuitenkin lutkittelevat, kun eivät saa naista.

        Minulla taas on nykyään vain arvottomuuden tunne naisten seurassa. Kokemuksista tullut tuntuma siitä, että en ikinä voi olla naiselle sitä, mitä nainen haluaa. Jotenkin tuntuu niin kummalliselta olla naistuttavien seurassa, varsinkin sinkkunaisten, kun tietää, miten väheksyvästi ne minuun suhtautuvat. Ja on tämä vaikuttanut siihenkin, miten suhtaudun kaverien tyttöystäviin ja vaimoihin. Aiemmin mennessäni tuttavapariskuntien luokse vierailulle juttelin paljon myös naisosapuolen kanssa. Nykyään useimpien kaveripariskuntien luona mieluummin keskityn ryyppäämään kaverini kanssa ja toivon, ettei sen nainen tule häiritsemään meitä.

      • Yks avautuja
        taviksennäköinen DI kirjoitti:

        Niin kai... Minulle on jotenkin tullut sellainen valtava arvottomuuden tunne. Vähän eri asia kuin mitä nämä ATM:t kokevat. Ennen kuin olin päässyt kertaakaan harrastamaan seksiä naisen kanssa, puhumattakaan seurustelusta, naiset tuntuivat jotenkin ihmeellisiltä olennoilta. Ihmeellisiltä ja tavoiteltavilta, vaikkakin saavuttamattomilta. Siitä varmaan johtuu se, että ATM:t samaan aikaan ihailevat kuumia teininaisia, mutta sitten kuitenkin lutkittelevat, kun eivät saa naista.

        Minulla taas on nykyään vain arvottomuuden tunne naisten seurassa. Kokemuksista tullut tuntuma siitä, että en ikinä voi olla naiselle sitä, mitä nainen haluaa. Jotenkin tuntuu niin kummalliselta olla naistuttavien seurassa, varsinkin sinkkunaisten, kun tietää, miten väheksyvästi ne minuun suhtautuvat. Ja on tämä vaikuttanut siihenkin, miten suhtaudun kaverien tyttöystäviin ja vaimoihin. Aiemmin mennessäni tuttavapariskuntien luokse vierailulle juttelin paljon myös naisosapuolen kanssa. Nykyään useimpien kaveripariskuntien luona mieluummin keskityn ryyppäämään kaverini kanssa ja toivon, ettei sen nainen tule häiritsemään meitä.

        Sinulla vaiktutaa olevan ongelmia itsearvostuksen, omanarvontunteen sekä itsekunnioituksen suhteen. Itselläni ei moisia ole mutta olen tuntenut itseinhoa sen vuoksi että en ole kokenut mitään mieltä elää tai nähnyt mitään merkitystä mm. ihmissuhteissa täysin turhien naisten kanssa esimerkiksi.

        Välität aika paljon siitä mitä muut sinusta ajattelevat. Ehkä kuvittelet että nämä naiset pitävät muita ihmisiä ja miehiä enemmän arvossa kuin sinua? Näin ei välttämättä aina ole.

        Naiset eivät ole sen ihmeellisempiä olentoja kuin miehetkään. Usein se on vain se seksuaalisuus joka tekee siinä tepposet joka saa toisen vaikuttamaan jotenkin kovinkin erikoiselta ja salaperäiseltä sekä jalustalle asetettavalta.
        Hyvin monet naiset ovat yksinkertaisia olentoja aivan kuten miehetkin. Heissä ei ole sen erikoisempaa kuin mitä mieskaverisinkin ovat. suurin ero on että heillä on jonkin sortin tunnetyyny ja siila joka ottaa kaiken tiedon vastaan ennen kuin sitä käsitellään mitenkään muuten.

        Voi olla että osa naiista aistii sinun arvottomuuden tunteesi ja että pidät itseäsi arvottomana. Omalla kohdalla väheksyvä käytös vain nostaa vastarintaa ja alan arvostamaan itseäni enemmän. Kaikki ihmiset eivät välttämättä pidä tuosta koska pitävät itseään niin arvokkaana mukaanluettuna naiset.

      • taviksennäköinen DI
        Yks avautuja kirjoitti:

        Sinulla vaiktutaa olevan ongelmia itsearvostuksen, omanarvontunteen sekä itsekunnioituksen suhteen. Itselläni ei moisia ole mutta olen tuntenut itseinhoa sen vuoksi että en ole kokenut mitään mieltä elää tai nähnyt mitään merkitystä mm. ihmissuhteissa täysin turhien naisten kanssa esimerkiksi.

        Välität aika paljon siitä mitä muut sinusta ajattelevat. Ehkä kuvittelet että nämä naiset pitävät muita ihmisiä ja miehiä enemmän arvossa kuin sinua? Näin ei välttämättä aina ole.

        Naiset eivät ole sen ihmeellisempiä olentoja kuin miehetkään. Usein se on vain se seksuaalisuus joka tekee siinä tepposet joka saa toisen vaikuttamaan jotenkin kovinkin erikoiselta ja salaperäiseltä sekä jalustalle asetettavalta.
        Hyvin monet naiset ovat yksinkertaisia olentoja aivan kuten miehetkin. Heissä ei ole sen erikoisempaa kuin mitä mieskaverisinkin ovat. suurin ero on että heillä on jonkin sortin tunnetyyny ja siila joka ottaa kaiken tiedon vastaan ennen kuin sitä käsitellään mitenkään muuten.

        Voi olla että osa naiista aistii sinun arvottomuuden tunteesi ja että pidät itseäsi arvottomana. Omalla kohdalla väheksyvä käytös vain nostaa vastarintaa ja alan arvostamaan itseäni enemmän. Kaikki ihmiset eivät välttämättä pidä tuosta koska pitävät itseään niin arvokkaana mukaanluettuna naiset.

        Se seksuaalisuushan siinä juuri on se, mikä tekee tepposet.

        Naiset eivät kokemukseni mukaan pidä miehinä sellaisia miehiä, joihin eivät koe mitään seksuaalista. Eli koska olen mies, johon useimmat naiset eivät koe seksuaalisia tunteita, niin useimmat naiset eivät myöskään pidä minua miehenä. Totta, että ongelmia on itsearvostuksen kanssa, mutta sanoisin, että aika vahva persoona täytyisi olla, että ymmärrettyään tuon edellämainitun jutun, silti pystyisi nauttimaan naisten seurasta.

        Naisten kokemus tällaisesta eroaa, koska miehet pitävät ja kohtelevat naisena niitäkin naisia, joita kohtaan eivät koe seksuaalisia tunteita. Muutenkin miehet kokevat seksuaalisia tunteita paljon useampia naisia kohtaan kuin naiset miehiä kohtaan.

        Oletko siis vain pettynyt naisiin, vai oletko myöskin samalla tavalla oppinut kuin minä, että et kelpaa naisille? Jos olet oppinut, että et kelpaa naisille, niin miten pystyt hyväksymään esimerkiksi naistuttaviesi seurassa sen, että he mitä luultavimmin pitävät sinua jonain sukupuolettomana matona tai muuna oliona?

      • Yks avautuja
        taviksennäköinen DI kirjoitti:

        Se seksuaalisuushan siinä juuri on se, mikä tekee tepposet.

        Naiset eivät kokemukseni mukaan pidä miehinä sellaisia miehiä, joihin eivät koe mitään seksuaalista. Eli koska olen mies, johon useimmat naiset eivät koe seksuaalisia tunteita, niin useimmat naiset eivät myöskään pidä minua miehenä. Totta, että ongelmia on itsearvostuksen kanssa, mutta sanoisin, että aika vahva persoona täytyisi olla, että ymmärrettyään tuon edellämainitun jutun, silti pystyisi nauttimaan naisten seurasta.

        Naisten kokemus tällaisesta eroaa, koska miehet pitävät ja kohtelevat naisena niitäkin naisia, joita kohtaan eivät koe seksuaalisia tunteita. Muutenkin miehet kokevat seksuaalisia tunteita paljon useampia naisia kohtaan kuin naiset miehiä kohtaan.

        Oletko siis vain pettynyt naisiin, vai oletko myöskin samalla tavalla oppinut kuin minä, että et kelpaa naisille? Jos olet oppinut, että et kelpaa naisille, niin miten pystyt hyväksymään esimerkiksi naistuttaviesi seurassa sen, että he mitä luultavimmin pitävät sinua jonain sukupuolettomana matona tai muuna oliona?

        En tiedä uskallanko sanoa että olen sitten suositumpi kuin sinä koska yleensä seurastani on pidetty myös kavereiden tyttöystävien puolelta. Tosin en heidän kanssaan kyllä ole seksiä harrastanut joten vaikea siitä puolesta mennä sanomaan.
        Olen herkemmin sellainen jutun heittäjä joten sitä kautta kai se yhteys syntyy. Sinkkuna ollessa se ei vain riitä tekemään vaikutusta moneenkaan naiseen.

        Ehkä olen oppinut noin keskimäärin sen miksen kelpaa osalle naisista ja toisaalta miksi kelpaan tietylle osalle enkä oikein pidä siitä minkä perusteella se tapahtuu.

        Minulla on aina ollut naistuttavia joten ehkä olen heidät myös kokenut tietyllä tavalla sukupuolettomana joten asia ei ole häirinnyt minua?

        Opin jo lapsena ja nuorena että poikana ja miehenä olen vähemmän kysytty, mutta tietynlainen kunnioitus minua kohtaan on kuitenkin aina ollut johtuen kai tietynlsiesta itsevarmuudesta ja älykkyydestä.

        Ongelmai tuottaa nykyään lähinnä kaikenlaisten ihmissuhteiden pettymykset eikä pelkästään siis parisuhteen yritelmät. Näen vain ihmisissä niitä huonoja puolia helposti ja usein ne ovat tottakin.

        Ehkä sitä autta toisaalta osaan arvostaa itseäni ja ehkä sinun ongelmasi on se ettet arvosta itseesi suhteessa muhini tai kuvittelet edelleen heidän olevan jollakin tavalla parempia kuin sinä?

        Olen myös aika valikoiva seksuaalisten tunteiden suhteen joten asia ei aina häiritse jos joku nainen ei ole minusta seksuaalisesti kiinnostunut. Näillä ominaisuuksilla tosin aika harva nainen on ja ne jotka ovat niin paljastuu liikaa huonoja puolia joiden kanssa en voi elää.

        Tähän päälle kyyninen asenteeni ja pedit on pedattu ja pelit pelattu.

      • taviksennäköinen DI
        Yks avautuja kirjoitti:

        En tiedä uskallanko sanoa että olen sitten suositumpi kuin sinä koska yleensä seurastani on pidetty myös kavereiden tyttöystävien puolelta. Tosin en heidän kanssaan kyllä ole seksiä harrastanut joten vaikea siitä puolesta mennä sanomaan.
        Olen herkemmin sellainen jutun heittäjä joten sitä kautta kai se yhteys syntyy. Sinkkuna ollessa se ei vain riitä tekemään vaikutusta moneenkaan naiseen.

        Ehkä olen oppinut noin keskimäärin sen miksen kelpaa osalle naisista ja toisaalta miksi kelpaan tietylle osalle enkä oikein pidä siitä minkä perusteella se tapahtuu.

        Minulla on aina ollut naistuttavia joten ehkä olen heidät myös kokenut tietyllä tavalla sukupuolettomana joten asia ei ole häirinnyt minua?

        Opin jo lapsena ja nuorena että poikana ja miehenä olen vähemmän kysytty, mutta tietynlainen kunnioitus minua kohtaan on kuitenkin aina ollut johtuen kai tietynlsiesta itsevarmuudesta ja älykkyydestä.

        Ongelmai tuottaa nykyään lähinnä kaikenlaisten ihmissuhteiden pettymykset eikä pelkästään siis parisuhteen yritelmät. Näen vain ihmisissä niitä huonoja puolia helposti ja usein ne ovat tottakin.

        Ehkä sitä autta toisaalta osaan arvostaa itseäni ja ehkä sinun ongelmasi on se ettet arvosta itseesi suhteessa muhini tai kuvittelet edelleen heidän olevan jollakin tavalla parempia kuin sinä?

        Olen myös aika valikoiva seksuaalisten tunteiden suhteen joten asia ei aina häiritse jos joku nainen ei ole minusta seksuaalisesti kiinnostunut. Näillä ominaisuuksilla tosin aika harva nainen on ja ne jotka ovat niin paljastuu liikaa huonoja puolia joiden kanssa en voi elää.

        Tähän päälle kyyninen asenteeni ja pedit on pedattu ja pelit pelattu.

        Kyllä minä osaan kevyesti jutella melkein kenen tahansa naisen kanssa, ei siitä kiinni ole. Itse asiassa monien kaverieni naiset mielellään juttelisivatkin kanssani, ja siksi joudun heidän jutteluyrityksensä jossain määrin aktiivisesti torjumaan nykyään, jos olen jonkun kaverin ja hänen naisensa luona käymässä. Minua vain yksinkertaisesti vituttaa aivan suunnattomasti jutella naisen kanssa, jos nainen esittää kivaa, mutta todellisuudessa pitää minua sukupuolettomana madonkaltaisena olentona. En pidä valheellisuudesta.

      • Yks avautuja
        taviksennäköinen DI kirjoitti:

        Kyllä minä osaan kevyesti jutella melkein kenen tahansa naisen kanssa, ei siitä kiinni ole. Itse asiassa monien kaverieni naiset mielellään juttelisivatkin kanssani, ja siksi joudun heidän jutteluyrityksensä jossain määrin aktiivisesti torjumaan nykyään, jos olen jonkun kaverin ja hänen naisensa luona käymässä. Minua vain yksinkertaisesti vituttaa aivan suunnattomasti jutella naisen kanssa, jos nainen esittää kivaa, mutta todellisuudessa pitää minua sukupuolettomana madonkaltaisena olentona. En pidä valheellisuudesta.

        Ehkä sinun kannattaa jakaa naiset jo valmiiksi tavattaessa kavereihin joiden kanssa vain juttelet ja niihin jotka kiinnostavat muutenkin?

        Sitä kautta voit jutella ilman hermostumista näiden kavereiden kanssa ja toisaalta pyrkiä tavoittelemaan niitä jotka kiinnostavat, mutta lopetat juttelun jos he pitävät sinua vain maan matosena?

        Ymmärrän kyllä ongelmasi, itse en vain ole pohtinut aina onko se ja se tai kaikki naiset kiinnostuneita minusta seksuaalisesti vai eivät. Tietysti jos heidän käytöksestään näkyy vähättely niin se on asia erikseen.

        Voin tietysti ymmärtää jos sinua kohdellaan kuin jotakin kilttiä koko perheen maskottia eikä kuten aikuista miestä.
        Ehkä se johtuu siitä että itse olen sen verran kranttu jonka vuoksi sitten kun olen pikkaisen huomiota naisitla saanut ja jonkinlaista kohtelua etten ihan tuollaisiin ajatuksiin mene.

        Ongelmani kyynisyyden ja väsähtämisen kanssa ovat sitten niistä yrityksistä naisten kanssa jotka kiinnostavat, aloitteista sekä muistakin ihmissuhteista ylipäätään.

        Oletko ajatellut että ehkä he pitävät sinua madonkaltaisena olentona sen takia koska hehän ovat jo varattuna kaverillesi ja suhtautuvat samoin moniin muihinkin miehiin?

      • Kertis
        Yks avautuja kirjoitti:

        En tiedä uskallanko sanoa että olen sitten suositumpi kuin sinä koska yleensä seurastani on pidetty myös kavereiden tyttöystävien puolelta. Tosin en heidän kanssaan kyllä ole seksiä harrastanut joten vaikea siitä puolesta mennä sanomaan.
        Olen herkemmin sellainen jutun heittäjä joten sitä kautta kai se yhteys syntyy. Sinkkuna ollessa se ei vain riitä tekemään vaikutusta moneenkaan naiseen.

        Ehkä olen oppinut noin keskimäärin sen miksen kelpaa osalle naisista ja toisaalta miksi kelpaan tietylle osalle enkä oikein pidä siitä minkä perusteella se tapahtuu.

        Minulla on aina ollut naistuttavia joten ehkä olen heidät myös kokenut tietyllä tavalla sukupuolettomana joten asia ei ole häirinnyt minua?

        Opin jo lapsena ja nuorena että poikana ja miehenä olen vähemmän kysytty, mutta tietynlainen kunnioitus minua kohtaan on kuitenkin aina ollut johtuen kai tietynlsiesta itsevarmuudesta ja älykkyydestä.

        Ongelmai tuottaa nykyään lähinnä kaikenlaisten ihmissuhteiden pettymykset eikä pelkästään siis parisuhteen yritelmät. Näen vain ihmisissä niitä huonoja puolia helposti ja usein ne ovat tottakin.

        Ehkä sitä autta toisaalta osaan arvostaa itseäni ja ehkä sinun ongelmasi on se ettet arvosta itseesi suhteessa muhini tai kuvittelet edelleen heidän olevan jollakin tavalla parempia kuin sinä?

        Olen myös aika valikoiva seksuaalisten tunteiden suhteen joten asia ei aina häiritse jos joku nainen ei ole minusta seksuaalisesti kiinnostunut. Näillä ominaisuuksilla tosin aika harva nainen on ja ne jotka ovat niin paljastuu liikaa huonoja puolia joiden kanssa en voi elää.

        Tähän päälle kyyninen asenteeni ja pedit on pedattu ja pelit pelattu.

        Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu sivusta seurattavaksi.
        Tuota kohtaa

        "Ehkä olen oppinut noin keskimäärin sen miksen kelpaa osalle naisista ja toisaalta miksi kelpaan tietylle osalle enkä oikein pidä siitä minkä perusteella se tapahtuu."

        ...jos voisit vähän avata - jotain aavistuksia tekstistäsi sain, mutta en välttämättä ihan oikeita.

    • Ko-lah-ti

      Aika aikaa kutakin ja päivä kerrallaan. Nyt on pakko kommentoida, että kyllä elämään vaan kuuluu sen koko kirjo, kaikkine tunteineen pettymyksineen, valituksineen, iloineen ja suruineen!!!

      Ehkä ihmissuhteissa onkin kyse siitä, että todella pystyy rakastaan toista ihan niine vikoineen, mitä toisessa on, niistä huolimatta tai niiden takia. Mutta aivan yhtä upeaa on se, että joku voi rakastaa itseä. Itsessään kun ne viat silti tietää jopa parhaiten.

      Uskon ihmisenä kasvamiseen. Ei siihen, että oltaisiin poks valmiita tästä nyt vain ihmissuhteisiin, vaan että ei ole olennaista se, ollaanko valmiita, vai kasvetaanko ihmisenä valmiimmaksi. Ottaahan se aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta mikä onkaan hienompaa kuin esimerkiksi itsessään tunnistaa, että on päässyt jossain viassaan ehkä hieman helpommalla tai eteenpäin.

      Minä uskon sielunkumppanuuteen, mutta vain siksi, etten voisi olla uskomatta, kyyninen se olen usein minäkin ;).

      Samoin ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä asioita. Oma tapani on se, että ensin reagoin, sitten rauhoitun ja ajattelen. Saatan voimakkaastikin purkaa ajatuksiani, jotka eivät sitten kuitenkaan ole niitä kuolemanvakavia ja tunnin päästä en muistakaan. Se olen minä, on minua yrittänyt joku muuttaakin huonolla menestyksellä. Ehkä joskus vielä muutun. :) Ja ainakin minun kannaltani on harmillista, että ei-positiivisista asioista puhuttaessa herkästi ajatellaan, että olisi negatiivinen. Minä pidän itseäni ehkä eniten realistina kuitenkin.

      Kirjoituksesi kolahtaa, sillä tunnistan herkästi tuon asioiden kritisoimistaipumuksen. Toisaalta miksi ei saisi? Kriittisyyteni on korostunutta, koska ystäväni eivät kritisoi KOSKAAN yhtään mitään missään milloinkaan. Paitsi yksi ja hän on hyvä tyyppi. :)

      Mutta sen haluan sanoa, että meitä on niin moneksi. Itse puolestani en haluaisi suhteeseen, missä kaikenlaiset tuntemukset olisivat hyväksyttäviä. En halua, että toinen ei osaisi arvostella mitään. Tai ei koskaan olisi kyynisellä tai pahalla tuulella. Minusta luottamukselliseen suhteeseen voi tuoda ne tuntemuksensa huononakin päivänä tarvitsematta pelätä, että tässä nyt ollaan jotenkin erittäin negatiivisia, tai syömässä suhteelta pohjaa pois. Samoin ne hyvätkin. Eri asia on kaatamalla kaataen toisen niskaan asioiden valitus. Toisaalta kyky se on sekin, että sanoo toiselle, että nyt stop, ennenkuin menee liian pitkälle. Valitettavasti tämä on monesti mulla myös sellainen alitajuinen ihmisten testaamiskeino. Jos joku ei kestä mun jotain piirrettä, mä tiedän ,että en voisi olla oma itseni.

      • Yks avautuja

        Pieni väärinkäsitys. En ollut suhteesa tuon "erään naisen" kanssa. Kyse ei ole siitä etteikö saisi olla negatiivinen ja kriittinen, mutta hän oli sitä todella paljon huomaamatta sitä itse kutsuen minua sitten kyyniseksi kaiken hyvän lisäksi.

        Se oli mielestäni aika ironista hänen huuliltaan.

        Yritin siis tuoda esille sitä että pitää tunnistaa omat tunnetilat sekä ehkä myös se miten näkyvät muille ihmisille en niinkää sitä etteikö niitä saisi olla ja tuntea.

        Itse en usko enää henkiseen kasvamiseen yms. koska olen kyynistynyt. Syynä tähän on että olen riittävästi nähnyt aikuisia "kypsiä" ja "viisaita" ihmisiä jotka ovat muuttuneet täysiksi lapsiksi kun vain olosuhteet ovat olleet oikeat.

        Valmiina oleminen on päätös olla sitä nyt, ei kasvamista tai kehittymistä. Haudassa ehtii olla sitten "valmiina", "kypsänä" jne.

      • Ko-lah-ti
        Yks avautuja kirjoitti:

        Pieni väärinkäsitys. En ollut suhteesa tuon "erään naisen" kanssa. Kyse ei ole siitä etteikö saisi olla negatiivinen ja kriittinen, mutta hän oli sitä todella paljon huomaamatta sitä itse kutsuen minua sitten kyyniseksi kaiken hyvän lisäksi.

        Se oli mielestäni aika ironista hänen huuliltaan.

        Yritin siis tuoda esille sitä että pitää tunnistaa omat tunnetilat sekä ehkä myös se miten näkyvät muille ihmisille en niinkää sitä etteikö niitä saisi olla ja tuntea.

        Itse en usko enää henkiseen kasvamiseen yms. koska olen kyynistynyt. Syynä tähän on että olen riittävästi nähnyt aikuisia "kypsiä" ja "viisaita" ihmisiä jotka ovat muuttuneet täysiksi lapsiksi kun vain olosuhteet ovat olleet oikeat.

        Valmiina oleminen on päätös olla sitä nyt, ei kasvamista tai kehittymistä. Haudassa ehtii olla sitten "valmiina", "kypsänä" jne.

        Musta olennaista on tuntea ihminen. Että onko se millainen, joku kyynisyyden puuska ei ole ihmisestä mikään kokokuva, voi olla lyhyet yöunet, kiire päivä ja pomo rassaa.. Jos sä tunnet ihmisen kokonaisuutena, niitä tunnetiloja oppii yhdistämään ja ymmärtämäänkin ehkä. Hyvä päivä ja hyvänpäivän jutut on minullakin erilaisia kuin paha päivä ja väsyneet jutut, joista ei ehkä sitä omaa tunnetilaansa edes tunnista. Ei se tarvi paljon, mutta kukaan ei koskaan sano, että hei, nyt sulla on huono päivä, näenhän minä sen..

        Ehkä on viisasta erottaa jäykemmät persoonallisuuden piirteet joissakin ihmisissä, jotka ei muutu, ei haudassakaan. Sitten ne ihmiset, joilla vaan ei aina ole jeejee-meininki päällä. Ja tuossa on ehkä se olennainen ero, jonka haluan sanoa. Että toivoisin, että et kyynistyisi, vaan TUNNISTAISIT ne ihmiset, joilla on jäykempi persoonallisuus pidemmän päälle. Ettei kävisi niin, että huonot kokemukset värittää sun maailmassa kohtaamasi ihmiset. Toivoisin sitä tosiaan itsesi vuoksi.

        Mutta en sanoisi sitä ehkä kyynistymiseksi, jos ihminen oppii, että jotkut asiat eivät muutu. Ei se välttämättä ole edes kyynistymistä. Ajattelisin, että kyyninen haluaa nähdä hyvätkin asiat kyynisenä ja viisas realistisesti, realistisuus ei aina ole kyynisyyttä. Toisaalta omassa elämässä olen jutellut sisaruksen kanssa, että tietyllä lailla pieni "kyynisyys" suojaa myös aika paljon asioilta. Kun ottaa asiat asioina, eikä odota kuuta taivaalta, elämä voi olla jollain tavoin tasaisempaa. Se ei silti tarkoita pahojen maalaamista seinille. Pienestä kyynisyydestä saa myös joskus hersyvää huumoria, jos joku on samoilla aalloilla ajatusten kanssa. Ehkä se on sitä viisastumista, tasaantumista, ettei kaikkea ihannoi, mitä nuorempana sinisilmäisenä.

        Periaatteessa en minäkään usko kenenkään kasvattamiseen. Sehän se onkin, että ei ihmiset ehkä pohjimmiltaan aivan olennaisesti välttämättä muutu, vaikka käytöstään älyäisivät muuttaa ja hyvä niinkin. Mutta etko sinäkin huomaa itsestäsi, että omien korvien väli venyy silloin tälllöin? Ne on upeita hetkiä, kun itse huomaa menneensä eteenpäin, vaikka vähänkin jonkun asian kanssa.

      • Yks avautuja
        Ko-lah-ti kirjoitti:

        Musta olennaista on tuntea ihminen. Että onko se millainen, joku kyynisyyden puuska ei ole ihmisestä mikään kokokuva, voi olla lyhyet yöunet, kiire päivä ja pomo rassaa.. Jos sä tunnet ihmisen kokonaisuutena, niitä tunnetiloja oppii yhdistämään ja ymmärtämäänkin ehkä. Hyvä päivä ja hyvänpäivän jutut on minullakin erilaisia kuin paha päivä ja väsyneet jutut, joista ei ehkä sitä omaa tunnetilaansa edes tunnista. Ei se tarvi paljon, mutta kukaan ei koskaan sano, että hei, nyt sulla on huono päivä, näenhän minä sen..

        Ehkä on viisasta erottaa jäykemmät persoonallisuuden piirteet joissakin ihmisissä, jotka ei muutu, ei haudassakaan. Sitten ne ihmiset, joilla vaan ei aina ole jeejee-meininki päällä. Ja tuossa on ehkä se olennainen ero, jonka haluan sanoa. Että toivoisin, että et kyynistyisi, vaan TUNNISTAISIT ne ihmiset, joilla on jäykempi persoonallisuus pidemmän päälle. Ettei kävisi niin, että huonot kokemukset värittää sun maailmassa kohtaamasi ihmiset. Toivoisin sitä tosiaan itsesi vuoksi.

        Mutta en sanoisi sitä ehkä kyynistymiseksi, jos ihminen oppii, että jotkut asiat eivät muutu. Ei se välttämättä ole edes kyynistymistä. Ajattelisin, että kyyninen haluaa nähdä hyvätkin asiat kyynisenä ja viisas realistisesti, realistisuus ei aina ole kyynisyyttä. Toisaalta omassa elämässä olen jutellut sisaruksen kanssa, että tietyllä lailla pieni "kyynisyys" suojaa myös aika paljon asioilta. Kun ottaa asiat asioina, eikä odota kuuta taivaalta, elämä voi olla jollain tavoin tasaisempaa. Se ei silti tarkoita pahojen maalaamista seinille. Pienestä kyynisyydestä saa myös joskus hersyvää huumoria, jos joku on samoilla aalloilla ajatusten kanssa. Ehkä se on sitä viisastumista, tasaantumista, ettei kaikkea ihannoi, mitä nuorempana sinisilmäisenä.

        Periaatteessa en minäkään usko kenenkään kasvattamiseen. Sehän se onkin, että ei ihmiset ehkä pohjimmiltaan aivan olennaisesti välttämättä muutu, vaikka käytöstään älyäisivät muuttaa ja hyvä niinkin. Mutta etko sinäkin huomaa itsestäsi, että omien korvien väli venyy silloin tälllöin? Ne on upeita hetkiä, kun itse huomaa menneensä eteenpäin, vaikka vähänkin jonkun asian kanssa.

        Se että omien korvien väli venyy ei välttämättä ole lopullista. Usein se on se hetkellinen tajunta jostakin, mutta usein sitä kuule huomaa että sama piiri pyörii uudestaan ja monille asioille ei ole olemassakaan mitään ratkaisua, ei mitään tajunnan laajentumista, ei Katarsista.
        Kun huomaat tuon toistuvuuden ja varsinkin sen että huomaat miten ne kuvittelemasi tajunnat ongelmiisi ovat sen takia mitättömiä koska ne ongelmatkin ovat tietyllä tasolla kuviteltuja.

        Jos ihminen tajuaa joitain asioita elämästä ja oppii sydämestä jotakin joka ei litity millään tavalla rakastamisen tunteeseen vaan siihen että ymmärtää ja osaa pitää kiinni ttietyistä inhimillisistä asioista tiukastikin koska lopulta maailma muuten on kylmä ja julma paikka niin mitään opittavaa ja kasvamista varsinaisesti ei ole.
        Mutta jos näkee että sen kylmän ja julman maailman lisäksi ihmiset ovat sydämettömiä ja huomaa että oma sydän tuottaa lähinnä itselle tuskaa muiden ihmisten juhliessa ja voittaessa vain sen takia koska heillä tutoa sydäntä ei ole niin mitä ihmettä sillä oppimisella, kasvamisella tai sydämellä tekee?

        En viitsi vastata kun tiedät jo vastauksen. Niin kyyninen minä olen jo nykyään.

        Pahinta ei ole se että maalailen piruja seinälle vaan se että huomaan ihmisistä liiankin tarkasti asiat jotka ovat pielessä ja ne asiat eivät ole inihmillisä heikkouksia vaan useimmiten näiden ihmisten pimeitä puolia.

        Tiedän kyllä mikä ero on huonolla päivällä ja ihmisellä joka on negatiivinen eikä tunnista sitä itsessään.

        Koska tiedän olevani kyyninen. Se miten realistista se on, on toinen juttu. Olen jo liian syvällä että alkaisin tätä millään hattarapalloilla tai huumorilla värittämään. Joskus tein niin mutta silloin olin vain sarkastinen sika.

        En nykyään näe kovinkaan paljon hyvää ihmisissä. Välinpitämättömyys on avain useimmiten onneen.

      • tuli mieleen sivusta
        Yks avautuja kirjoitti:

        Se että omien korvien väli venyy ei välttämättä ole lopullista. Usein se on se hetkellinen tajunta jostakin, mutta usein sitä kuule huomaa että sama piiri pyörii uudestaan ja monille asioille ei ole olemassakaan mitään ratkaisua, ei mitään tajunnan laajentumista, ei Katarsista.
        Kun huomaat tuon toistuvuuden ja varsinkin sen että huomaat miten ne kuvittelemasi tajunnat ongelmiisi ovat sen takia mitättömiä koska ne ongelmatkin ovat tietyllä tasolla kuviteltuja.

        Jos ihminen tajuaa joitain asioita elämästä ja oppii sydämestä jotakin joka ei litity millään tavalla rakastamisen tunteeseen vaan siihen että ymmärtää ja osaa pitää kiinni ttietyistä inhimillisistä asioista tiukastikin koska lopulta maailma muuten on kylmä ja julma paikka niin mitään opittavaa ja kasvamista varsinaisesti ei ole.
        Mutta jos näkee että sen kylmän ja julman maailman lisäksi ihmiset ovat sydämettömiä ja huomaa että oma sydän tuottaa lähinnä itselle tuskaa muiden ihmisten juhliessa ja voittaessa vain sen takia koska heillä tutoa sydäntä ei ole niin mitä ihmettä sillä oppimisella, kasvamisella tai sydämellä tekee?

        En viitsi vastata kun tiedät jo vastauksen. Niin kyyninen minä olen jo nykyään.

        Pahinta ei ole se että maalailen piruja seinälle vaan se että huomaan ihmisistä liiankin tarkasti asiat jotka ovat pielessä ja ne asiat eivät ole inihmillisä heikkouksia vaan useimmiten näiden ihmisten pimeitä puolia.

        Tiedän kyllä mikä ero on huonolla päivällä ja ihmisellä joka on negatiivinen eikä tunnista sitä itsessään.

        Koska tiedän olevani kyyninen. Se miten realistista se on, on toinen juttu. Olen jo liian syvällä että alkaisin tätä millään hattarapalloilla tai huumorilla värittämään. Joskus tein niin mutta silloin olin vain sarkastinen sika.

        En nykyään näe kovinkaan paljon hyvää ihmisissä. Välinpitämättömyys on avain useimmiten onneen.

        Miksi sä ajattelet, että negatiivinen ihminen ei tunnista sitä itsessään?

        Myönnä itselleen, hyväksy tunteina, joita voi käsitellä, joista voi saa ja pitää keskustella?

      • Yks avautuja
        tuli mieleen sivusta kirjoitti:

        Miksi sä ajattelet, että negatiivinen ihminen ei tunnista sitä itsessään?

        Myönnä itselleen, hyväksy tunteina, joita voi käsitellä, joista voi saa ja pitää keskustella?

        Käytin tätä erästä naista esimerkkinä vain negatiivisesta ihmisestä joka ei tunnista sitä itsessään. Toki joku toinen voi tunnistaakin sen itsessään.
        Yritin tuoda vain esille sitä mahdollisuuttaa ettei sitä välttämättä tunnista vaikka pitäisi ja niitä on silloin helpompi käsitellä.

        Tässä tulikin mieleeni eräs toinen tuttava, nainen hänkin joka tunnistaa ja yrittää käsitellä asiaa. Huvittavaa että hän pitää minua vähän kyynisenä, mutta ennen kaikkea positiivisena ihmisenä. Johtuen kai siitä että ymmärtää itse olevansa niin negativiinen.

        Painotukseni oli siis siinä että tunsipa henkilö katkeruutta, pettymystä jne. tai olisi negatiivine usein tai ajoittain niin olisi hyvä tunnistaa ja myöntää itselleen ne asiat kuin paeta niitä tai olla huomaamatta.

      • sivusta tuli mieleen
        Yks avautuja kirjoitti:

        Käytin tätä erästä naista esimerkkinä vain negatiivisesta ihmisestä joka ei tunnista sitä itsessään. Toki joku toinen voi tunnistaakin sen itsessään.
        Yritin tuoda vain esille sitä mahdollisuuttaa ettei sitä välttämättä tunnista vaikka pitäisi ja niitä on silloin helpompi käsitellä.

        Tässä tulikin mieleeni eräs toinen tuttava, nainen hänkin joka tunnistaa ja yrittää käsitellä asiaa. Huvittavaa että hän pitää minua vähän kyynisenä, mutta ennen kaikkea positiivisena ihmisenä. Johtuen kai siitä että ymmärtää itse olevansa niin negativiinen.

        Painotukseni oli siis siinä että tunsipa henkilö katkeruutta, pettymystä jne. tai olisi negatiivine usein tai ajoittain niin olisi hyvä tunnistaa ja myöntää itselleen ne asiat kuin paeta niitä tai olla huomaamatta.

        Aivan, mutta oletko pystynyt/uskaltanut ilmaista ja keskustella asiasta ensin mainitun naisen kanssa?

        Loppujen lopuksi vaikea ajatella, että joku ei huomaisi itsessään tuota ominaisuutta. Onhan negatiivisluonteinen kriittisyys eräs tapa nähdä asioita sekin, silloin ihminen on vain ehkä liiankin voimakkaan tunteen vallassa. Miten hän voisi olla huomaamatta sitä itse?

      • sivusta tuli mieleen
        sivusta tuli mieleen kirjoitti:

        Aivan, mutta oletko pystynyt/uskaltanut ilmaista ja keskustella asiasta ensin mainitun naisen kanssa?

        Loppujen lopuksi vaikea ajatella, että joku ei huomaisi itsessään tuota ominaisuutta. Onhan negatiivisluonteinen kriittisyys eräs tapa nähdä asioita sekin, silloin ihminen on vain ehkä liiankin voimakkaan tunteen vallassa. Miten hän voisi olla huomaamatta sitä itse?

        piti sanoa, että negatiivisuus on yksi tapa käsitellä, no, negatiivisia asioita :-)

      • Yks avautuja
        sivusta tuli mieleen kirjoitti:

        Aivan, mutta oletko pystynyt/uskaltanut ilmaista ja keskustella asiasta ensin mainitun naisen kanssa?

        Loppujen lopuksi vaikea ajatella, että joku ei huomaisi itsessään tuota ominaisuutta. Onhan negatiivisluonteinen kriittisyys eräs tapa nähdä asioita sekin, silloin ihminen on vain ehkä liiankin voimakkaan tunteen vallassa. Miten hän voisi olla huomaamatta sitä itse?

        Yritin kun tunsin tuon naisen. Ehkä juuri se että yritin vähän tuoda esille asioita eri valosta sitten lopulta ärsytti naista ja hän totesi minua olevan kyyninen sekä muutenkin vaikutti ettei ottanut hyvillä kommenttejani.

        Kysymys on siitä ettei ihminen huomaa miten vakavaa tai syvästi negatiivinen(kriittinen on tai miten se vaikuttaa muihin ihmisiin sekä saa ihmisen itsensä näyttämään.

        Toisaalta kyseinen henkilö ehkei ollut ihan sinut itsensä kanssa, voi olla että hän purki omaa vaihtelevaa oloaan sitten ulkopuolisiin kohteisiin.

      • et ole kyyninen
        Yks avautuja kirjoitti:

        Yritin kun tunsin tuon naisen. Ehkä juuri se että yritin vähän tuoda esille asioita eri valosta sitten lopulta ärsytti naista ja hän totesi minua olevan kyyninen sekä muutenkin vaikutti ettei ottanut hyvillä kommenttejani.

        Kysymys on siitä ettei ihminen huomaa miten vakavaa tai syvästi negatiivinen(kriittinen on tai miten se vaikuttaa muihin ihmisiin sekä saa ihmisen itsensä näyttämään.

        Toisaalta kyseinen henkilö ehkei ollut ihan sinut itsensä kanssa, voi olla että hän purki omaa vaihtelevaa oloaan sitten ulkopuolisiin kohteisiin.

        tää viimenen lause on niin totta. Ei kukaan ole aina kyyninen, ei kukaan ole aina sellainen, ettei ole koskaan kyyninen, et sinäkään ole aina kyyninen. Mutta sun on helppo olla kun sä leimaat itsesi kyyniseksi. Miten helppo tapa suhtautua elämään, kyynisesti vaan ja samaa rataa.. mikäs siinä. Mutta että ei se kyynisyys lopulta ole sen arvokkaampaa kuin joku muukin suhtautumistapa. Kyynisyys on peitto asioille, peitto, jota ei halua jostain syystä ottaa asioiden päältä pois. Koska kyynisyys suojelee ja onhän tässä tullut enemmän kuin monta kertaa esiin nuo sun purkamattomat pettymykset. Purkamattomat siksi, että sä olet sitten kyynistyneisyyteen taipuvainen niin kauan, kuin saat nuo asiat pureskeltua, selvitettyä ja mentyä eteenpäin.

        Aikansa sitä jaksaa ajatustensa kuraojassa maata, joskus siihen kuitenkin väsyy, varsinkin kun kukaan ei tule nostamaan sieltä ylös ja päättää, että nyt saa riittää.

        Lisäksi haluan sanoa sen, että on sun kommentit varmasti olleet arvokkaita. Sä et vain aina voi tietää kuin vereslihatilanteeseen niitä olet ehkä heitellyt. Joku kommentti johonkin todella raskaaseen tilanteeseen ja toisen kyyniseen kohtaukseen ei varmasti tuota mitään tulosta, mut ehkä oikeesti kunnon juttelu joku toinen kerta vois aukoa jotain asioita.
        Ei sun kommentit jollekin ole olleet huonoja, mutta joskus on niin, että ei välttämättä ole energiaa ottaa kaikkea vastaan sillä hetkellä. Kyllä niistäkin varmasti joku siemen jää itämään, ei ehkä heti, mutta monen asian arvon tajuaa, kun on valmis tajuamaan.
        Mutta tässäkin tullaan taas siihen, että kun ei tunne ihmistä tarpeeksi.. Ei juttele tarpeeksi, ei tiedä tarpeeksi. Asioilla kun on aina enemmän kuin se kaksi puolta.

        Et säkään ole kyyninen, sähän ihan selkeesti suojelet itseäsi pettymyksiltä. Joka taas tarkottaa, että sulla on sydäntä, jota suojella. Voimia sulle, vaikka elämä näyttäis ja ihmiset tuntuis pahoilta. Valitettavasti kukaan ei ole ihanneihminen, ei edes itse itselleen, mutta aika paljon helpottaa, jos oppii hiukan armollisemmaksi itseään ja muita kohtaan.

    • jackaroo

      Kyllähän minä olen tähän omaan tilanteeseeni pettynyt ja väsynytkin. Mutta silti minä jaksan kuitenkin vielä yrittää ja tiedän sen ettei kyynisyydellä tai katkeruudella tästä suosta voi nousta, joten miksi minä tuhlaisin aikaa ja energiaani niihin?

      En vain oikein keksi mitään järkevää sanaa kuvaamaan tätä omaa tilannettani. Ehkä se olisi jotain "huoh" tai "ääh", tai ehkä jotain noiden kahden väliltä.

      • Yks avautuja2

        Tuosa tuli mieleeni että noin psykologisesti ajatellen on tehokasta ja hyödyllistä olla ajattelematta että koetut kokemukset = ihmissuhteiden lopputulokset= omat tunteet = oma tilanne = oma itse.

        Ne ovat kaikki erillisiä asioita ja itse olen pettynyt ihmissuhteisiin joista voin syyttää tietysti typeriä odotusarvojani joissa odotin tietynlaista fiksuutta mm. naisilta. Paha moka.
        Toisaalta olen myös väsynyt ihmissuhteisiin, mutten siis tilanteeseeni tai itseeni.

        Aivan samoin mikä tahansa tunnetila on hyvä käsitellä erillisenä ja ymmärtää sen olevan toki yhteydessä muihin asioihin muttei niin että siitä tulee hallitseva osa sinua.

        On tärkeää että ihmisellä on muutakin elämässään kuin että hän on itselleen antanut leiman että on katkera. Se ei tarkoita ettei tuntisi katkeruutta jostakin.

    • wlfwd

      "Nyt saa jokainen sitten kertoa että mikä omassa parisuhde-elämässä mättää."

      Parisuhde-elämässä mättää se ettei sitä ole, ei ole koskaan ollut, eikä varmaan tule koskaan olemaankaan.

      Ei siitä voi syyttää kuin omaa ujoutta ja saamattomuutta.

    • violet.

      Olen kyyninen, väsynyt ja välinpitämätön. Olen itse oman onneni esteenä. Elämäni on täynnä tuhlattuja mahdollisuuksia, ihmissuhteiden lisäksi muillakin osa-alueilla. Viime vuosina olen pilannut kaikki lupaavasti alkaneet jutut liialla pelaamisella. Olisin voinut saada mitä haluan, tai ainakin mahdollisuuden yrittää, mutta en ole pystynyt ottamaan sitä vastaan. Olen ehkä tullut tunnevammaiseksi. Pelkkä tutustuminen uusiin ihmisiin tuntuu turhalta ajanhukalta, kun tietää että mitään pysyvää ei kuitenkaan synny. Olen kiinnostunut lähinnä itseni viihdyttämisestä. Toisaalta pelkkä päämäärätön oleminen tuntuu tyydyttävältä, välillä haaveilen muusta mutta jaksan yrittää vain ajatustasolla. En tiedä mitä haluan?

      • Yks avautuja

        Huomaan että sinulla on samoja piirteitä kuin minullakin. Tosin en näe että elämäni on täynnä hukattuja mahdollisuuksia, jonkin verran kuitenkin.
        Olen yrittänyt ja yrittänyt liikaakin välillä joka on johtanut tietynlaiseen burnouttiin ihmissuhteiden osalta.

        Huomaan myös etten jaksa tutustua ihmisiin koska harva kiinnostuu itsestä ja toisaalta kuten sanoin näen heidän lävitseen niiden huonojen puolten kanssa.
        Olen huomannut että olen tullut ennen kaikkea asenteelliseksi naisten asennevammoja kohtaan. En jaksa tietynlaista passiivisuutta jne. yhtään.

        Olet varmaan aivan yhtä eksyssissä kuin minäkin.

      • /&/
        Yks avautuja kirjoitti:

        Huomaan että sinulla on samoja piirteitä kuin minullakin. Tosin en näe että elämäni on täynnä hukattuja mahdollisuuksia, jonkin verran kuitenkin.
        Olen yrittänyt ja yrittänyt liikaakin välillä joka on johtanut tietynlaiseen burnouttiin ihmissuhteiden osalta.

        Huomaan myös etten jaksa tutustua ihmisiin koska harva kiinnostuu itsestä ja toisaalta kuten sanoin näen heidän lävitseen niiden huonojen puolten kanssa.
        Olen huomannut että olen tullut ennen kaikkea asenteelliseksi naisten asennevammoja kohtaan. En jaksa tietynlaista passiivisuutta jne. yhtään.

        Olet varmaan aivan yhtä eksyssissä kuin minäkin.

        Pitäiskö sun itses opetella olemaan avoimesti kriittisempi ja jopa ajoittain "negatiivisempi" naisia kohtaan? Ei niin, että yrität liikaa vain miellyttämällä, vaan myös niin, että pystyt ja uskallat ottaa puheeksi niitä piirteitä, mistä et pidä (oletetaan, että olet tutustunut johonkuhun riittävän hyvin)?

        Tämä tietysti vaatii, että henkilö kiinnostaa muuten riittävästi. - Välinpitämättömyyshän on juuri sitä, että tekee päätöksen jättäytyä henkilön suhteen ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Tarkkailija osaa kyllä olla mielessään äärimmäisen piilokriittinen/negatiivinen, mutta ei välitä enää ilmaista sitä palautteena henkilölle itselleen.

      • Yks avautuja
        /&/ kirjoitti:

        Pitäiskö sun itses opetella olemaan avoimesti kriittisempi ja jopa ajoittain "negatiivisempi" naisia kohtaan? Ei niin, että yrität liikaa vain miellyttämällä, vaan myös niin, että pystyt ja uskallat ottaa puheeksi niitä piirteitä, mistä et pidä (oletetaan, että olet tutustunut johonkuhun riittävän hyvin)?

        Tämä tietysti vaatii, että henkilö kiinnostaa muuten riittävästi. - Välinpitämättömyyshän on juuri sitä, että tekee päätöksen jättäytyä henkilön suhteen ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Tarkkailija osaa kyllä olla mielessään äärimmäisen piilokriittinen/negatiivinen, mutta ei välitä enää ilmaista sitä palautteena henkilölle itselleen.

        Älä vain nyt ala minua kannustamaan tuollaiseen. Olen suorapuheinen ja saattaisin pilata välit siltä istumalta.

        En yritä väkisin miellyttämään ihmisiä paitsi ole normaalin ystävällinen ja kohtelias.

        Osaan olla kyllä diplomaattinen ja yhtenä pettymyksenä varsinkin naisten suhteen on se että he eivät kovin hyvin ota edes hienotunteista kritiikkiä vastaan koska heidän egonsa ei kestä sitä.

        He joko kimmottavat takaisin sen mieheen tai sitten puistavat päätään asialle.

        Minun kannaltani tuo lopputulos olisi täysin turha.

      • et ole kyyninen
        Yks avautuja kirjoitti:

        Älä vain nyt ala minua kannustamaan tuollaiseen. Olen suorapuheinen ja saattaisin pilata välit siltä istumalta.

        En yritä väkisin miellyttämään ihmisiä paitsi ole normaalin ystävällinen ja kohtelias.

        Osaan olla kyllä diplomaattinen ja yhtenä pettymyksenä varsinkin naisten suhteen on se että he eivät kovin hyvin ota edes hienotunteista kritiikkiä vastaan koska heidän egonsa ei kestä sitä.

        He joko kimmottavat takaisin sen mieheen tai sitten puistavat päätään asialle.

        Minun kannaltani tuo lopputulos olisi täysin turha.

        Mä luulen, että sun ongelmasi on se, että sä pelkäät avointa skismaa, ristiriitoja. Että suhde hukkuu sillä sekunnilla, kun se ei olekaan ideaalinen ja että sä odotat niin ylenpalttista ja täydellistä (odotat kuitenkin, tiedän sen, vaikka et myönnä!) suhdeviritystä, että sitä uhkaisi heti joku ristiriitatilanne ja se, että oikeasti suhteessa joudutaan hiomaan ja hioutumaan, sä pelkäät, ettei sitä tapahdu ja sitten kyynistyt. Olet liikuttavan suloinen tunteissasi, mutta ei se naisen kanssa sen kummempaa ole kuin muidenkaan, työkaverien, sukulaisten, yleensäkin ihmisyyteen nyt vaan kuuluu toisen ja toiseuden kohtaaminen. Ja se, että pystyy kohtaamaan toisen ja toiseuden, arvostaen sitä ja myös itsessään sitä erilaisuutta, se on paljon. Se voisi olla melkein puoli rakkautta. Toinen puoli on varmaan sitten sitä tahtoa.

        Liika hienovaraisuus on eri asia kuin reilu suoruus. Reilu suoruus silti asiallisesti on aikuismaista. Kyllä oikeaan suhteeseen täytyy kuulua myös sekin, että asioista, ja varsinkin niistä ikävistä pystytään edes jossain tilanteissa lopulta puhumaan oikeilla nimillä. MUTTA! Tässä tullaan taas heti siihen luottamusasiaan. Luottaako toiseen, että toinen ei lähde kulkemaan eikä meteoriitti tipu päähän, (vaikka se hetken voi siltä tuntua) jos kerrankin sanoo suoraan, että nyt mua kuule ärsyttää ja paljon. Ja sitten juttelee siitä.

        Jos sulle perusluottamusasiat on vaikeita, niin ne voi ja saa olla. Mutta se kehittyykin vähitellen, ei taikomalla ja temppuja tehden. Ei se ole naisen kanssa sen kummempaa kuin sun luottamus vaikka johonkin toiseen mieheen. Eikä sitä luottamusta tarvikaan antaa kelle hyvänsä, parempi onkin katsoa eteensä. Kuitenkin onnensa voi kerätä vaikka pikku murusin kerrallaan.

      • Yks avautuja
        et ole kyyninen kirjoitti:

        Mä luulen, että sun ongelmasi on se, että sä pelkäät avointa skismaa, ristiriitoja. Että suhde hukkuu sillä sekunnilla, kun se ei olekaan ideaalinen ja että sä odotat niin ylenpalttista ja täydellistä (odotat kuitenkin, tiedän sen, vaikka et myönnä!) suhdeviritystä, että sitä uhkaisi heti joku ristiriitatilanne ja se, että oikeasti suhteessa joudutaan hiomaan ja hioutumaan, sä pelkäät, ettei sitä tapahdu ja sitten kyynistyt. Olet liikuttavan suloinen tunteissasi, mutta ei se naisen kanssa sen kummempaa ole kuin muidenkaan, työkaverien, sukulaisten, yleensäkin ihmisyyteen nyt vaan kuuluu toisen ja toiseuden kohtaaminen. Ja se, että pystyy kohtaamaan toisen ja toiseuden, arvostaen sitä ja myös itsessään sitä erilaisuutta, se on paljon. Se voisi olla melkein puoli rakkautta. Toinen puoli on varmaan sitten sitä tahtoa.

        Liika hienovaraisuus on eri asia kuin reilu suoruus. Reilu suoruus silti asiallisesti on aikuismaista. Kyllä oikeaan suhteeseen täytyy kuulua myös sekin, että asioista, ja varsinkin niistä ikävistä pystytään edes jossain tilanteissa lopulta puhumaan oikeilla nimillä. MUTTA! Tässä tullaan taas heti siihen luottamusasiaan. Luottaako toiseen, että toinen ei lähde kulkemaan eikä meteoriitti tipu päähän, (vaikka se hetken voi siltä tuntua) jos kerrankin sanoo suoraan, että nyt mua kuule ärsyttää ja paljon. Ja sitten juttelee siitä.

        Jos sulle perusluottamusasiat on vaikeita, niin ne voi ja saa olla. Mutta se kehittyykin vähitellen, ei taikomalla ja temppuja tehden. Ei se ole naisen kanssa sen kummempaa kuin sun luottamus vaikka johonkin toiseen mieheen. Eikä sitä luottamusta tarvikaan antaa kelle hyvänsä, parempi onkin katsoa eteensä. Kuitenkin onnensa voi kerätä vaikka pikku murusin kerrallaan.

        Syynä lienee että en pidä skismoista sen vuoksi koska

        A) en luota naisiin aikaisempien kokemusten perusteella ja sen mukaan miten ole nähnyt heidän elävän
        B) en usko että kenenkään naisen tunteet ovat minua kohtaan niin suuret että ne kestävät voimakkaasti skismaa joten suhde vain huononee tai loppuu
        C) en jaksa avoimia lapsellisia konflitekja varsinkaan pienistä asioista ja ne herättävät minussa selviytyjän joka lopettaa mieluummin suhteen kuin antautuu näihin tilanteisiin

        Voit olla oikeassa tai sitten et. Olen tullut kyyniseksi, mutta se on eri asia kuin negatiivisuus. En vain usko siihen että pilvillä on ylipäätään hopeareunusta.

        Nykyään olen huomannut vain harvalla naisella on sydäntä. Enkä puhu tunteiluista vaan tahdosta tehdä asioita ja välittää. Sitä vain ei ole monella. Vain tyhjiä kuoria, turhamaisuutta, pikkumaisuutta, pinnallisuutta, henkistä ja fyysistä velttoutta, valehtlua, tekosyiden keksimistä, väksin vääntämistä, sosiaalisiin normeihin tyytymistä jne. lista on loputon.
        Tähän kun lisätään pettämiset ja eläminen hetkellisten tunteiden varassa sekä kyvyttömyys kiintymykseen yms. niin lopputulos on se että ainakin minä miehenä olen tullut kyyniseksi.
        Tällä hetkellä huomaan olevani niin väsynyt ihmissuhteisiin etten jaksa näitä asioita kaivella enempää tällaisella palstalla.
        En sen vuoksi että se satuttaisi minua vaan sen vuoksi etten myöskään tahdo pilata toisten ihmisten uskomuksia ja ehkä hyviäkin odotusarvoja.

        Ja olen kyllä pureskellut noita riittämiin, nyt on vain aika sylkäistä ne pois. Mutta jälkimaku on kyyninen, ei se muuksi muutu.

        Ehkä sinäkin joku päivä näet sen.
        Ehkä joku toinen saa avautua seuraavaksi.

      • et ole kyyninen.
        Yks avautuja kirjoitti:

        Syynä lienee että en pidä skismoista sen vuoksi koska

        A) en luota naisiin aikaisempien kokemusten perusteella ja sen mukaan miten ole nähnyt heidän elävän
        B) en usko että kenenkään naisen tunteet ovat minua kohtaan niin suuret että ne kestävät voimakkaasti skismaa joten suhde vain huononee tai loppuu
        C) en jaksa avoimia lapsellisia konflitekja varsinkaan pienistä asioista ja ne herättävät minussa selviytyjän joka lopettaa mieluummin suhteen kuin antautuu näihin tilanteisiin

        Voit olla oikeassa tai sitten et. Olen tullut kyyniseksi, mutta se on eri asia kuin negatiivisuus. En vain usko siihen että pilvillä on ylipäätään hopeareunusta.

        Nykyään olen huomannut vain harvalla naisella on sydäntä. Enkä puhu tunteiluista vaan tahdosta tehdä asioita ja välittää. Sitä vain ei ole monella. Vain tyhjiä kuoria, turhamaisuutta, pikkumaisuutta, pinnallisuutta, henkistä ja fyysistä velttoutta, valehtlua, tekosyiden keksimistä, väksin vääntämistä, sosiaalisiin normeihin tyytymistä jne. lista on loputon.
        Tähän kun lisätään pettämiset ja eläminen hetkellisten tunteiden varassa sekä kyvyttömyys kiintymykseen yms. niin lopputulos on se että ainakin minä miehenä olen tullut kyyniseksi.
        Tällä hetkellä huomaan olevani niin väsynyt ihmissuhteisiin etten jaksa näitä asioita kaivella enempää tällaisella palstalla.
        En sen vuoksi että se satuttaisi minua vaan sen vuoksi etten myöskään tahdo pilata toisten ihmisten uskomuksia ja ehkä hyviäkin odotusarvoja.

        Ja olen kyllä pureskellut noita riittämiin, nyt on vain aika sylkäistä ne pois. Mutta jälkimaku on kyyninen, ei se muuksi muutu.

        Ehkä sinäkin joku päivä näet sen.
        Ehkä joku toinen saa avautua seuraavaksi.

        Vaikken saiskaan kirjoittaa, niin silti.
        Mitä sulle on tapahtunut? Sähän olet tosi onneton, viittä vailla, ettet varmaan masentunutkin, varmaan oletkin. Ei oikein valoisalta nyt tunnu mikään.
        Mihin sä noin kovasti reagoit, miksi sulle jotkut pienet riidatkin on se meteorinjysäys ohimoon?
        Oothan sä kirjoittanut noista rankoista pettymyksistä, mutta monesta vaikeasti moni ponnistaa ylöspäin valoisammin. Sun kohdalla nyt ei niin ole. Nyt puhut asiat ulos itsestäsi edes kerran! Mikä sulla on?

      • Yks avautuja
        et ole kyyninen. kirjoitti:

        Vaikken saiskaan kirjoittaa, niin silti.
        Mitä sulle on tapahtunut? Sähän olet tosi onneton, viittä vailla, ettet varmaan masentunutkin, varmaan oletkin. Ei oikein valoisalta nyt tunnu mikään.
        Mihin sä noin kovasti reagoit, miksi sulle jotkut pienet riidatkin on se meteorinjysäys ohimoon?
        Oothan sä kirjoittanut noista rankoista pettymyksistä, mutta monesta vaikeasti moni ponnistaa ylöspäin valoisammin. Sun kohdalla nyt ei niin ole. Nyt puhut asiat ulos itsestäsi edes kerran! Mikä sulla on?

        Jos yksi asia on varmaa niin se etten ole masentunut.
        Katsos kun kyynisyys kehittyy tiettyyn pisteeseen niin elämää alkaa eniten värittää välinpitämättömyys. Ei silloin asiat masenna vaan ne voi ottaa lunkisti.
        Niiden vatvominen edestakaisin ei tee hyvää.

        Kun on sitten nähnyt tarpeeksi isompia murheita omassa ja toisten elämässä niin ei jaksa niihin pikkuasioihin takertua tai niistä vääntää kättä edes tai varsinkaan siinä parisuhteessa. Ei vain kiinnosta.
        Jos ei tajua miten elämä kiitää ohi ja mitä on edessä niin ei ole minun tyyppiäni naisena jos pitää siihen takertua miten päin joku asia olikaan vai ooliko se mitenkään päin.

        Jos alkaisin tässä nyt valittamaan asioista niin olisin juuri sellainen rastttava valittaja joka minua väsyttää. Asiastahan tuleekin avautua, mutta teille kaikista niistä jutuista kertominen mitä olen nähnyt pilaisi vain teidän elämänne.

        Ihmsiet ponnistaa valoisammin aina siihen asti kunnes tajuaa että se on vain hetkellistä toivoa. Kun tajuaa että toivolal ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä saa eikä edes sillä mitä ansaitsisi niin sitä tekee vain asioita ja ehkä jotain hyvää tapahtuu tai sitten ei.

        En vain enää usko asioihin enkä ihmisiin. Ei siinä mitään sen kummempaa. Se on lopulta sitä kyynisyyttä Kun usko ja toivo on mennyt ja jäljellä on vain se mitä minä teen ja miten minä reagoin sekä varmistan että minua ei kusta silmään tai sekoitu ihmisiin joilla ei ole sydäntä.

        Mutta eiköhän maailmassa nyt oikeasti ole ihmisiä joilla on tärkeämpiä avautusmsaiheita kuin minulla on. Alkaa lievästi huvittaa. Josksu tietysti voi pettyä myös itseensä ja siihen miten typerä on. ehkä kyse kohdallan ion myös siitä.

        Ehkä sinä voit avautua seuraavaksi.
        Nyt suihkun kautta pehkuihin.

      • et ole kyyninen
        Yks avautuja kirjoitti:

        Jos yksi asia on varmaa niin se etten ole masentunut.
        Katsos kun kyynisyys kehittyy tiettyyn pisteeseen niin elämää alkaa eniten värittää välinpitämättömyys. Ei silloin asiat masenna vaan ne voi ottaa lunkisti.
        Niiden vatvominen edestakaisin ei tee hyvää.

        Kun on sitten nähnyt tarpeeksi isompia murheita omassa ja toisten elämässä niin ei jaksa niihin pikkuasioihin takertua tai niistä vääntää kättä edes tai varsinkaan siinä parisuhteessa. Ei vain kiinnosta.
        Jos ei tajua miten elämä kiitää ohi ja mitä on edessä niin ei ole minun tyyppiäni naisena jos pitää siihen takertua miten päin joku asia olikaan vai ooliko se mitenkään päin.

        Jos alkaisin tässä nyt valittamaan asioista niin olisin juuri sellainen rastttava valittaja joka minua väsyttää. Asiastahan tuleekin avautua, mutta teille kaikista niistä jutuista kertominen mitä olen nähnyt pilaisi vain teidän elämänne.

        Ihmsiet ponnistaa valoisammin aina siihen asti kunnes tajuaa että se on vain hetkellistä toivoa. Kun tajuaa että toivolal ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä saa eikä edes sillä mitä ansaitsisi niin sitä tekee vain asioita ja ehkä jotain hyvää tapahtuu tai sitten ei.

        En vain enää usko asioihin enkä ihmisiin. Ei siinä mitään sen kummempaa. Se on lopulta sitä kyynisyyttä Kun usko ja toivo on mennyt ja jäljellä on vain se mitä minä teen ja miten minä reagoin sekä varmistan että minua ei kusta silmään tai sekoitu ihmisiin joilla ei ole sydäntä.

        Mutta eiköhän maailmassa nyt oikeasti ole ihmisiä joilla on tärkeämpiä avautusmsaiheita kuin minulla on. Alkaa lievästi huvittaa. Josksu tietysti voi pettyä myös itseensä ja siihen miten typerä on. ehkä kyse kohdallan ion myös siitä.

        Ehkä sinä voit avautua seuraavaksi.
        Nyt suihkun kautta pehkuihin.

        Jotenkin surullista luettavaa. Välinpitämättämyys, asiat menettää merkityksensä, pettymyksen tunteet, ihmissuhteista kiinnostumattomuus ja jaksamattomuus, näköalattomuus ja toivottomuus niissä (aivan sama naisten tai miesten kanssa), petetyksi tulemisen korostunut pelko, kyynisyys.. Jos joku kysyy, ajattelet silläkin pilaavan toisen elämän. Listaa vois jatkaa aika pitkään. Et tunnista näistä mitään, sen ei tarvi tuntua siltä, että on täydellisen epätoivoinen.

        Jos sä et ole aina ollut tällainen, niin tää on joku kausi sitten. Mikä hyvänsä, mutta täysin varmasti muutos johonkin muuhun, mikä ehkä on ollut sua. Jotain sulle on tapahtunut tai tullut eteen, vaikket itsekään huomaisi. Sä suljet itsesi niin kovasti, etkä uskalla toivoa hyvää, toisaalta tunnistat itsessäsi hyvin noita tunteita ja tunteettomuuksia. Sä peittoat siihen kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen jotain asiaa, vaikket uskoisikaan sitä ikinä. Naurat varmaan tällekin, ole hyvä vain, mutta kyllä kun noita juttuja katsoo, niin näin se sulla on tai ei ainakaan kauaksi liippaa.

      • Yks avautuja
        et ole kyyninen kirjoitti:

        Jotenkin surullista luettavaa. Välinpitämättämyys, asiat menettää merkityksensä, pettymyksen tunteet, ihmissuhteista kiinnostumattomuus ja jaksamattomuus, näköalattomuus ja toivottomuus niissä (aivan sama naisten tai miesten kanssa), petetyksi tulemisen korostunut pelko, kyynisyys.. Jos joku kysyy, ajattelet silläkin pilaavan toisen elämän. Listaa vois jatkaa aika pitkään. Et tunnista näistä mitään, sen ei tarvi tuntua siltä, että on täydellisen epätoivoinen.

        Jos sä et ole aina ollut tällainen, niin tää on joku kausi sitten. Mikä hyvänsä, mutta täysin varmasti muutos johonkin muuhun, mikä ehkä on ollut sua. Jotain sulle on tapahtunut tai tullut eteen, vaikket itsekään huomaisi. Sä suljet itsesi niin kovasti, etkä uskalla toivoa hyvää, toisaalta tunnistat itsessäsi hyvin noita tunteita ja tunteettomuuksia. Sä peittoat siihen kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen jotain asiaa, vaikket uskoisikaan sitä ikinä. Naurat varmaan tällekin, ole hyvä vain, mutta kyllä kun noita juttuja katsoo, niin näin se sulla on tai ei ainakaan kauaksi liippaa.

        Mä peittoan kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen tätä maailmaa koska muuten en jaksaisi sitä ja sen ihmisiä varsinkaan.

        Kun olet katsonut ihmisten sydämiin ja nähnyt sieltä ulos vuotavan mädän niin se ei houkuta uskomaan tai luottamaan ihmisiin tai elämään.

        Tällä tavoin voi myös olla avoin koska ei ole mitään miltä tarvitsee sulkea mieltä. Näen ihmisiä jotka sulkevat mielensä monilta totuuksilta ja jopa omalta mädännäisyydeltään.

        Mutta ei sillä väliä. Tahdon vain ettei muiden tarvitse kulkea samanlaista matkaa kuin minun tai uida samankaltaisten tajunnanvirtojen poikki sen vuoksi en viitsi avautua asiasta enempää.

        Epätoivoinen tarkoittaa sitä että toivoo jotain mutta pelkää epäonnistuvansa jne.Miksi olisin epätoivoinen jos tiedän että ihmissuhteet ovat perseestä ja ihm iste noin yleensäkin?

        Jatkakoon kuka haluaa.

      • totuutta sullekin
        Yks avautuja kirjoitti:

        Mä peittoan kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen tätä maailmaa koska muuten en jaksaisi sitä ja sen ihmisiä varsinkaan.

        Kun olet katsonut ihmisten sydämiin ja nähnyt sieltä ulos vuotavan mädän niin se ei houkuta uskomaan tai luottamaan ihmisiin tai elämään.

        Tällä tavoin voi myös olla avoin koska ei ole mitään miltä tarvitsee sulkea mieltä. Näen ihmisiä jotka sulkevat mielensä monilta totuuksilta ja jopa omalta mädännäisyydeltään.

        Mutta ei sillä väliä. Tahdon vain ettei muiden tarvitse kulkea samanlaista matkaa kuin minun tai uida samankaltaisten tajunnanvirtojen poikki sen vuoksi en viitsi avautua asiasta enempää.

        Epätoivoinen tarkoittaa sitä että toivoo jotain mutta pelkää epäonnistuvansa jne.Miksi olisin epätoivoinen jos tiedän että ihmissuhteet ovat perseestä ja ihm iste noin yleensäkin?

        Jatkakoon kuka haluaa.

        Oletko koskaan ajatellut, että ihmisten sydämistä vuotaa mätää siksi, että ihmiset ovat kohdelleet heitä huonosti?

        Sinunkin sydämestäsi on vuotanut 'mätää' tässä keskustelussa. Älä korota itseäsi, muutkin kärsivät kanssaihmisistä, muutkin kulkevat tajunnanvirtojen poikki koko elämänsä ajan. Tuollainen itsensäromantisointi kuulostaa kunnon teinigoottiangstilta. Maalaa seinät mustaks, sä oot niin erilainen, sä oot ainoo joka kärsii ja tiedostaa.

      • Yks avautuja
        totuutta sullekin kirjoitti:

        Oletko koskaan ajatellut, että ihmisten sydämistä vuotaa mätää siksi, että ihmiset ovat kohdelleet heitä huonosti?

        Sinunkin sydämestäsi on vuotanut 'mätää' tässä keskustelussa. Älä korota itseäsi, muutkin kärsivät kanssaihmisistä, muutkin kulkevat tajunnanvirtojen poikki koko elämänsä ajan. Tuollainen itsensäromantisointi kuulostaa kunnon teinigoottiangstilta. Maalaa seinät mustaks, sä oot niin erilainen, sä oot ainoo joka kärsii ja tiedostaa.

        Älä viitsi jauhaa kun et tajua asiasta yhtään mitään.
        Syy minun pettymiseen ja väsymykseen ihmissuhteisiin ja ihmisiin ei johdu siitä että miten minua on kohdeltu vaan ennen kaikkea siitä miten olen nähnyt miten monia muita ihmisiä kohdellaan.

        Jätä tuo teiniangsti ja itsensäromantisointi vain itselles.

        En minä sanonut kärsiväni tai olevani mitenkään erilainen. Olen tullut kyyniseksi ja välinpitämättömäksi enkä tahtoisi toisille (joille jo niin ei ole käynyt) käyvän samalla tavoin.

        Vai on minustakin tullut mätää ulos. No eipä tule enää.

    • jghärpfgj*Å

      HALOOOOOOOOOOO!!
      Tämä on sinkkupalsta. Tänne ei kuulu parisuhdeasiat!

    • ....................

      En ole katkera, kyyninen, epätoivoinen tai mitään muutakaan negatiivista, vaikka parisuhdemarkkinoilla onnistuminen on ollut vähintäänkin kyseenalaista. Jos suhde menee puihin, niin ei se nyt maailmanloppu kuitenkaan ole ja erostakin voi saada arvokasta tietoa etenkin itsestään. Tottakai sitä toivoisi, että viimeistään se seuraava suhde on joka kestää, mutta ei siihen mitään takeita voi saada tai antaa.

    • /&/

      Minä uskon avoimeen tutustumiseen, sielunkumppanuuteenkin sekä toisen epätäydellisenä rakastamiseen. Jälkimmäiset vaativat loputonta anteeksiantokykyä ja -tahtoa, kummaltakin osapuolelta, ymmärrystä, keskustelua. Ei se ole fantasiaa, mutta aika harvan kanssa se varmaan onnistuu molempia tyydyttävästi. Negatiivisia piirteitä on kaikissa ihmisissä, ehkä positiivisiakin :-)

      • Yks avautuja

        On aina hienoa tietää että maailmassa on ihmisiä jotka uskovat fantasioihin.

        Minun uneni noiden asioiden kohdalta on ohi.

      • /&/
        Yks avautuja kirjoitti:

        On aina hienoa tietää että maailmassa on ihmisiä jotka uskovat fantasioihin.

        Minun uneni noiden asioiden kohdalta on ohi.

        Kuten sanottu, en pidä sitä fantasiana, vaan verevänä tosielämänä. Siihen kuuluu myös riitoja, erimielisyyksiä, epätäydellisyyttä - enkä nimitä koko pakettia kyynisyydeksi tai negatiivisuudeksi. Ongelmat ja ihmisten epätäydelliset luonteenpiirteetkin ovat paljon kirjavampia, ei niitä voi aina leimata yhteen sanaan. Joillain huonoilla ominaisuuksilla on todella kultareunuksensa, joita kaikki ihmiset eivät näe (tai arvosta), joillain ei ehkä juurikaan.

        Minua viisaampi kirjoittaa, että elämässä pitää maistaa kaikkia makuja vuorotellen. Muutakin kuin pelkkää sokeria. Fantasiat ja unet, joista puhut, ovat ehkä sokeria - elämässä olkoon sokerisetkin hetkensä, joista kannattaa nauttia silloin sen hetken verran. Mutta täysi elämä - rakkaus, ihmisen ja oman itsensä kohtaaminen - on joskus myös hapanta, suolaista, karvasta... joskus on jopa nieltävä kitkerä myrkky, vaikkei tahdo millään ymmärtää, miksi. Mutta joskus opetuksen ymmärtää vasta paljon myöhemmin, tai seuraavassa ihmissuhteessa vasta...

      • /&/
        /&/ kirjoitti:

        Kuten sanottu, en pidä sitä fantasiana, vaan verevänä tosielämänä. Siihen kuuluu myös riitoja, erimielisyyksiä, epätäydellisyyttä - enkä nimitä koko pakettia kyynisyydeksi tai negatiivisuudeksi. Ongelmat ja ihmisten epätäydelliset luonteenpiirteetkin ovat paljon kirjavampia, ei niitä voi aina leimata yhteen sanaan. Joillain huonoilla ominaisuuksilla on todella kultareunuksensa, joita kaikki ihmiset eivät näe (tai arvosta), joillain ei ehkä juurikaan.

        Minua viisaampi kirjoittaa, että elämässä pitää maistaa kaikkia makuja vuorotellen. Muutakin kuin pelkkää sokeria. Fantasiat ja unet, joista puhut, ovat ehkä sokeria - elämässä olkoon sokerisetkin hetkensä, joista kannattaa nauttia silloin sen hetken verran. Mutta täysi elämä - rakkaus, ihmisen ja oman itsensä kohtaaminen - on joskus myös hapanta, suolaista, karvasta... joskus on jopa nieltävä kitkerä myrkky, vaikkei tahdo millään ymmärtää, miksi. Mutta joskus opetuksen ymmärtää vasta paljon myöhemmin, tai seuraavassa ihmissuhteessa vasta...

        minä siis uskon, että elämä on täydellistä epätäydellisenä, rikkonaisena, avoimena, ... ja pystyn rakastamaan toista ihmistä vaihtelevina päivinä. Joku sanoisi myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta sanotaan vaikka että kyynisinä, depressiivisinä, negatiivisina hetkinäkin - koska ymmärrän niiden hetkellisyyden, jos olen nähnyt rakastamassani ihmisessä jo paljon muutakin. Tiedän, että muutakin on ja tulee taas uudestaan :-)

      • /&/
        /&/ kirjoitti:

        minä siis uskon, että elämä on täydellistä epätäydellisenä, rikkonaisena, avoimena, ... ja pystyn rakastamaan toista ihmistä vaihtelevina päivinä. Joku sanoisi myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta sanotaan vaikka että kyynisinä, depressiivisinä, negatiivisina hetkinäkin - koska ymmärrän niiden hetkellisyyden, jos olen nähnyt rakastamassani ihmisessä jo paljon muutakin. Tiedän, että muutakin on ja tulee taas uudestaan :-)

        Hyväksy, kestä, ymmärrä, pyri ymmärtämään... mutta minä nautinkin siitä.

    • ,

      Olemme. Olemme pettyneitä ja väsyneitä. Nyt esimerkiksi.

    • Tyttönen_82

      En ole katkera enkä kyyninen, mutta pettynyt olen kyllä. Uskokin on aika lopussa, että sopivaa voisi löytyä. Uskon kyllä siihen, että jos ihmeen kaupalla sopiva mies kiinnostuisi minusta, epätoivo häviäisi kuin tuhka tuuleen. Ehkä tilanteeni ei siinä mielessä ole täysin mahdoton. Uskaltaisin myös sopivan miehen kanssa viedä itsekin juttua eteenpäin, en ole toivottoman arka tai ujo. Siltäkin osin tilanteeni on hyvä, etten koe mitenkään traumatisoituneeni miesten takia. Minulla ei ole mitään yleistä epäluuloisuutta miehiä kohtaan, uskallan tutustua ihmisiin ja lähteä kuitenkin tapailemaan ja kokeilemaan voisimmeko onnistua. Tavatessani miehiä en tod. ala haukkua muita miehiä tälle miehelle, sillä se on kyllä varma keino saada toinen ottamaan takapakkia.

      Olen viime aikoina pohdiskellut erästä asiaa: olen elänyt aika siveellistä elämää, koska olen pitänyt sellaista arvossa ja vilpittömästi uskonut sen olevan "minun tieni". Nyt olenkin miettinyt; olenko tehnyt virheen? Ei tämä ole minua eteenpäin vienyt, tosin ei ehkä taaksepäinkään, mutta ainakin olen jämähtänyt paikalleni. Miten tästä pääsisi eteenpäin? Yhden illan -jutut eivät minulle sovi, mutta entä romanssit? Paljonko niistä voisi saada "irti"? Seurustelusuhdetta ei ainakaan näytä löytyvän. Olisipa vaan ihanaa olla taas ihastunut, haaveilla ja odottaa tapaamista... :o)

      • Yks avautuja

        Onko tuo viimeinen asia lopulta se mitä odotat suhteelta?
        Koska on vähän omituista että puhut seurustelusuhteesta kun vaikutat etsivän tunteiden osalta lähinnä romanssia ja ihastumissuhdetta.

        Et ole yksin.

        Olen tavannut joitakin naisia joiden kanssa seurustelusuhde olisi ehkä onnistunut, mutta he selkeästi hakivat romanssia ja tuota tunnetilaa. Kun he eivät riittävästi ihastuneet minuun niin se oli hyvästit sen sileän tien.

        Itsekin olen lähinnä harkinnut että jatkossa keskityn tunteettomampiin pano, kertakäyttö ja hyötysuhteisiin joissa toisella on kuitenkin vähän fiksuutta tajuta mistä on kyse niin kumpikaan ei kuseta toisiaan.

        Luottamuksen puute ja usko naisiin on saanut sen aikaiseksi etten usko ihastuvani enää kehenkään kovinkaan voimakkaasti ja tunteiden olevan vain fantasioista kiinnostuneille.

        Verensokeri alkaa näköjään laskea ja kyynisyys pahentua taas

    • Tyttönen_82

      Olen hakenut nimenomaan parisuhdetta, mutta sitä ei ole löytynyt. Pohdiskelen vasta tässä tätä romanssi-asiaa. Olen ollut melko ehdoton, eli joko seurustellaan tai sitten ei mitään, ja olenkin nyt miettinyt onko minulta jäänyt jotain näkemättä ja kokematta. Jotain joka olisi ehkä sitten kuitenkin vienyt minua eteenpäin parisuhdemarkkinoilla. Tottakai myös yksinäisyys alkaa painaa vaakakupissa aina vaan enemmän: voisiko romansseista saada jotain pieniä rippeitä parisuhde-elämästä vaikka sitä oikeaa parisuhdetta ei löytyisikään. Onhan ihastuminen kuitenkin ihana tunne ja vaikka rakkautta ei saisikaan, ihastuminenkin toisi vähän maustetta elämään.

      • Yks avautuja

        Kokeile. Tuskin se ketään tappaa kunhan et odota siitä mitään pitempää reissua.
        En ole nyt mikään sellainen joka painottaisi sitä että kokemuksia kannattaa väkisin hankkia, mut jos tuntuu ettei nykyinen homma toimi niin anna vain mennä.

        Harmittelu vain vituttaa jälkikäteen. Vaikka itse sanoin olevani pettynyt ja väsynyt niin aika paljon asioita olen tehnyt sekä yrittänyt tiettyjä juttuja joten ei kaduta.

        Kun tietää jälkikäteen tehneensä riittävästi niin sitten ei mahha mittää. Kaikki meni vituiks mutta entä sitten.

        tietysti kannattaa nyt muistaa että jos romansilla ajat takaa jonkinlaiseksi makuualustaksi ryhtymistä niin se voi viedä itsearvostuksen todella alas. Itsellä tuli joskus sellainen tunne yhden yön jutusta että tunsin sen todella alentavaksi touhuksi. Ei siis moraalisesti vääräksi vaan ihmisarvoa sekä seksiä alentavaksi.

        Nykyään en tietysti moisista asioista enää kyynisyyttäni välitä, mutta ehkä sulla on sen verran tunne-elämää jäljellä ettei kannata itteään satuttaa. Tiedät vain itse kestätkö jos se romanssi sitten päättyy ilman seurustelua.

    • kolmekymppinen m

      olen kaikkea tuota. elämän risteyskohdassa en aloittanut uutta elämää vaan jatkoin entisessä suhteessa. (pari vuotta myöhemmin) samassa tilanteessa tyttö otti ja jätti.

    • alea_iacta_essi

      Olen hyvin väsynyt ja pettynyt elämääni, mutta en ole tullut kaltoinkohdelluksi kenenkään miehen taholta, mikä kai helpottaa tuntemuksiani.

      • jackaroo

        Olet usein kirjoittanut ettet enää edes jaksa yrittää. Missä vaiheessa se pettymys elämään on oikein muuttunut niin suureksi väsyneisyydeksi ettei enää jaksa edes yrittää muuttaa vallitsevaa tilannetta?

        Itse ole pohtinut usein tätä omaa pettymystäni ja pelkään sitä että jossain vaiheessa niitä pettymyksiä tulee niin paljon etten enää jaksa edes yrittää. Nyt virtaa vielä riittää varmaan pariksi vuoksi, mutta sen jälkeen sitä voi itsekin olla jo niin syvällä suossa ettei sitä jaksa edes yrittää päästä pois sieltä.

      • Hei!

        Essi!

      • alea_iacta_essi
        jackaroo kirjoitti:

        Olet usein kirjoittanut ettet enää edes jaksa yrittää. Missä vaiheessa se pettymys elämään on oikein muuttunut niin suureksi väsyneisyydeksi ettei enää jaksa edes yrittää muuttaa vallitsevaa tilannetta?

        Itse ole pohtinut usein tätä omaa pettymystäni ja pelkään sitä että jossain vaiheessa niitä pettymyksiä tulee niin paljon etten enää jaksa edes yrittää. Nyt virtaa vielä riittää varmaan pariksi vuoksi, mutta sen jälkeen sitä voi itsekin olla jo niin syvällä suossa ettei sitä jaksa edes yrittää päästä pois sieltä.

        Minulla ole koskaan ollutkaan mitään "rohkeutta elää" tai luottamusta siihen, että elämä kantaa.

        Tuli mieleeni tuosta "missä vaiheessa" kuitenkin mieleeni lukioaikani. Ehkä se oli olennainen vaihe elämässäni, jolloin tajusin, ettei sillä mitä haluan tai teen ole mitään väliä, en ole samanlainen kuin muut, elämä ei ole minua varten.

        Siihen ettei jaksa enää yrittää on minulla vaikuttanut kai lähinnä kaksi asiaa: ongelmia ja vaikeita kokemuksia on ollut hyvin monta, ei vain yhtä, ja olen ollut ongelmineni täysin yksin. Tai onhan minulla jokin terapeutti ollut joskus, mutta eivät terapeutit tekevät vain työtään, eivät he oikeasti välitä.

      • alea_iacta_essi
        Hei! kirjoitti:

        Essi!

        Moi, mölö.

      • jackaroo
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Minulla ole koskaan ollutkaan mitään "rohkeutta elää" tai luottamusta siihen, että elämä kantaa.

        Tuli mieleeni tuosta "missä vaiheessa" kuitenkin mieleeni lukioaikani. Ehkä se oli olennainen vaihe elämässäni, jolloin tajusin, ettei sillä mitä haluan tai teen ole mitään väliä, en ole samanlainen kuin muut, elämä ei ole minua varten.

        Siihen ettei jaksa enää yrittää on minulla vaikuttanut kai lähinnä kaksi asiaa: ongelmia ja vaikeita kokemuksia on ollut hyvin monta, ei vain yhtä, ja olen ollut ongelmineni täysin yksin. Tai onhan minulla jokin terapeutti ollut joskus, mutta eivät terapeutit tekevät vain työtään, eivät he oikeasti välitä.

        Niin, en se minkään usko että kukaan minusta välittäisi, joten se luovuttamisen vaara on aina läsnä. Ei minua kukaan tulisi täältä pois hakemaan jos luovuttaisin ja jäisin tuohon sohvalle istumaan ja seinää tuijottamaan. Ihan yksin sitä täällä maailmassa ollaan ja jotenkin sitä vain pitäisi löytää tahtoa ja voimaa muuttaa itseään ja omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan.

      • alea_iacta_essi
        jackaroo kirjoitti:

        Niin, en se minkään usko että kukaan minusta välittäisi, joten se luovuttamisen vaara on aina läsnä. Ei minua kukaan tulisi täältä pois hakemaan jos luovuttaisin ja jäisin tuohon sohvalle istumaan ja seinää tuijottamaan. Ihan yksin sitä täällä maailmassa ollaan ja jotenkin sitä vain pitäisi löytää tahtoa ja voimaa muuttaa itseään ja omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan.

        Olen ollut hyvin vetäytyvä ja pelokas, kuin jokin pikkuelukka kolossaan turvassa, piilossa. Pöljä pikkuelukka, joka ei tajunnut ettei kukaan tule etsimään, esiin kaivamaan ja silittelemään.

        Sängyllä makaaminen ja seinien tuijottelu ei tosiaankaan auta, hyvä että olet tajunnut sen jo nyt.

        Olen pyöräillyt paljon, tänäänkin; ajattelen että ne pitkät pyöräreissut ovat tavallaan itseterapiaani: vetäytyvä otus seikkailee. Varsinkin kun reitit ja ajoseudut eivät ole valmiiksi tuttuja. Eksymisistäkin olen selvinnyt. Eikä ole pyöränkumi puhjennut.

      • Mölömmömmööö
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Moi, mölö.

        Essiä on kaivattu!

        Pyöräily on hyväksi naisille, se kiinteyttää pyrstöä...!

      • alea_iacta_essi
        Mölömmömmööö kirjoitti:

        Essiä on kaivattu!

        Pyöräily on hyväksi naisille, se kiinteyttää pyrstöä...!

        Pyrstöä?! Hyvänen aika miten rietas sana.

        Niin, pyöräily tehoaa pyllyyn ja reisiin ja kyllä tässä varmaan kesän mittaan kartanlukutaidotkin kehittyvät.

      • Tyttönen_82
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Olen ollut hyvin vetäytyvä ja pelokas, kuin jokin pikkuelukka kolossaan turvassa, piilossa. Pöljä pikkuelukka, joka ei tajunnut ettei kukaan tule etsimään, esiin kaivamaan ja silittelemään.

        Sängyllä makaaminen ja seinien tuijottelu ei tosiaankaan auta, hyvä että olet tajunnut sen jo nyt.

        Olen pyöräillyt paljon, tänäänkin; ajattelen että ne pitkät pyöräreissut ovat tavallaan itseterapiaani: vetäytyvä otus seikkailee. Varsinkin kun reitit ja ajoseudut eivät ole valmiiksi tuttuja. Eksymisistäkin olen selvinnyt. Eikä ole pyöränkumi puhjennut.

        "Niin, en se minkään usko että kukaan minusta välittäisi, joten se luovuttamisen vaara on aina läsnä. Ei minua kukaan tulisi täältä pois hakemaan jos luovuttaisin ja jäisin tuohon sohvalle istumaan ja seinää tuijottamaan."

        Niin, ei ne ihmiset (naiset) sitten varmaan välitä jos niille ei edes anna mahdollisuutta välittää.... :o)

      • jackaroo
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        "Niin, en se minkään usko että kukaan minusta välittäisi, joten se luovuttamisen vaara on aina läsnä. Ei minua kukaan tulisi täältä pois hakemaan jos luovuttaisin ja jäisin tuohon sohvalle istumaan ja seinää tuijottamaan."

        Niin, ei ne ihmiset (naiset) sitten varmaan välitä jos niille ei edes anna mahdollisuutta välittää.... :o)

        ---Niin, ei ne ihmiset (naiset) sitten varmaan välitä jos niille ei edes anna mahdollisuutta välittää.... :o) ---

        Jep, näinhän se on. Ensin pitää uskaltaa päästää ihmiset niin lähelle että he voisivat minusta välittää.

      • mölömpölömp
        Tyttönen_82 kirjoitti:

        "Niin, en se minkään usko että kukaan minusta välittäisi, joten se luovuttamisen vaara on aina läsnä. Ei minua kukaan tulisi täältä pois hakemaan jos luovuttaisin ja jäisin tuohon sohvalle istumaan ja seinää tuijottamaan."

        Niin, ei ne ihmiset (naiset) sitten varmaan välitä jos niille ei edes anna mahdollisuutta välittää.... :o)

        Essihän on sellainen. Se näkee mölöjä kaikkialla eikä anna.

      • alea_iacta_essi
        mölömpölömp kirjoitti:

        Essihän on sellainen. Se näkee mölöjä kaikkialla eikä anna.

        Niin... tänäänkin kun ajelin pyörällä ja näin ihmisiä kekkuloimassa nurmikentällä, niin ajattelin, onkohan siellä mölöjä pikkuisissa tiukoissa uikkareissa, ja poljin kivaammin.

      • mölömmmömmöö
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Niin... tänäänkin kun ajelin pyörällä ja näin ihmisiä kekkuloimassa nurmikentällä, niin ajattelin, onkohan siellä mölöjä pikkuisissa tiukoissa uikkareissa, ja poljin kivaammin.

        Sieltähän olisi Essi vain napsauttamalla voinut saada oman kesämölön.

      • Kertis
        alea_iacta_essi kirjoitti:

        Minulla ole koskaan ollutkaan mitään "rohkeutta elää" tai luottamusta siihen, että elämä kantaa.

        Tuli mieleeni tuosta "missä vaiheessa" kuitenkin mieleeni lukioaikani. Ehkä se oli olennainen vaihe elämässäni, jolloin tajusin, ettei sillä mitä haluan tai teen ole mitään väliä, en ole samanlainen kuin muut, elämä ei ole minua varten.

        Siihen ettei jaksa enää yrittää on minulla vaikuttanut kai lähinnä kaksi asiaa: ongelmia ja vaikeita kokemuksia on ollut hyvin monta, ei vain yhtä, ja olen ollut ongelmineni täysin yksin. Tai onhan minulla jokin terapeutti ollut joskus, mutta eivät terapeutit tekevät vain työtään, eivät he oikeasti välitä.

        "Tuli mieleeni tuosta "missä vaiheessa" kuitenkin mieleeni lukioaikani. Ehkä se oli olennainen vaihe elämässäni, jolloin tajusin, ettei sillä mitä haluan tai teen ole mitään väliä, en ole samanlainen kuin muut, elämä ei ole minua varten."

        Tuo on kovin ikävää luettavaa, kun kuitenkin vaikuttaa siltä, että sinulla olisi ajatuksiesi ja ilmaisukykysi perusteella paljon enemmän annettavaa kuin monilla muilla. Enkä tarkoita nyt sitä palstan naljailijoiden tarkoittamassa mielessä.

    • paskakasarferfre

      Katkera olen naisten käytöksestä, varsinkin 20-30 v. Itse olen vähän päälle 30-v mies. Hyviin tapoihin kuuluu esim. naapurin tai työpaikalla tervehtiminen. Vaikka en mikään komistus olekaan, niin jotenkin törkeää nuorten naisten käytös on. Kaikki muut ikäluokat jne. tervehtivät, kun itse aloitteen teen, mutta nämä muut vaan katsovat alaspäin ja eivät moikkaa. Enkä todellakaan ole iskemässä ketään, jos sitä naiset pelkäävät. Tälläistä kohtelua, kun saa jopa kaupan kassalla, niin alkaa tuntea itsensä maailman paskimmaksi. Ehkä sitä on vaan sitten koko ikänsä hyljeksitty paskakasa...

      • jotai sentään nähnyt

        Meinasin kirjoittaa samansuuntaisen viestin aloittajalle, mutta sitten luin sinun viestisi. Ja todellakin, monet nuoret naiset ovat hyvin itsellisiä, suorastaan itsekkäitä olentoja. Tämän perustan omiin havaintoihini melkein 30:nä miehenä naisia tapailleena, seurailleena ja muutaman parisuhteen jälkeen. Olen alkanut ymmärtää miehiä, jotka joskus "läimäyttävät" naistaan. Itse en ole naista koskaan lyönyt fyysisesti, mutta henkisesti kylläkin (sanoilla).

        Varsinkin monet kaupunkilaiset naiset kuvittelevat olevansa maailman tärkeimpiä persoonia, erityistä kohtelua vaativia prinsessoja. Parisuhdetta metsästäviltä miehiltä toivoisi hieman pelisilmää, että oppisivat karttamaan sellaisia tärkeilijöitä. Sillä muuten se kostautuu epäonnistuneina parisuhteina ja kariutuneina toiveina.

    • mies33vepfked

      Olin katkera ja ahdistunut, mutta sairastettuani 2 vuotta syöpää hymyilen kaikelle. Vaikka kaikki elämässä meni päin peetä tämän jälkeen, niin jaksan hymyillä elämälle. Pääasia, että on hengissä, vaikka muuten elämä päin helvettiä vielä onkin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ikävä sinua

      Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k
      Ikävä
      35
      4593

    2. Oletko sä oikeesti varattu?

      Että sen takii ei voida olla tekemisissä?
      Ikävä
      55
      3165

    3. Horoskooppikysely

      Oma ja ikävän kohteen horoskooppi? Sopivatko yhteen?
      Ikävä
      30
      2863

    4. Rakas, kerro mulle

      Miltä se tuntuu?
      Ikävä
      60
      2787

    5. Suuri tulipalo

      Missä mikä palaa?
      Kiuruvesi
      6
      2370

    6. Kesäseuraa

      Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t
      Ikävä
      54
      2165

    7. Miksi haluat pitää estettynä mutta täällä puhut?

      Eikö olisi parempi puhua ihan kasvotusten?
      Ikävä
      15
      1589

    8. Mies! Lupaatko

      enskerral kertoo mis mennään..? :D <3
      Ikävä
      17
      1564

    9. Maailmassa monta

      On ihmeellistä asiaa. 😮
      Ikävä
      16
      1504

    10. Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!

      Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1498
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt