Minulla on kokoajan sellainen olo, että olen pahoillani muille, että olen raskaana. Vaikka kuinka yritän tsempata itseäni ja ajatella päin vastaisia ja sitä, että kenelläkään ei oikeasti ole tätä tulevaa vauvaa vastaan mitään, niin silti aina pulpahtaa pintaan hyvinkin negatiiviset tunteet.
Minulla on erittäin paha endometrioosi, jonka vuoksi normaali raskaaksi tuleminen oli jo lääkärien puolesta luokiteltu lähes mahdottomaksi. Toinen munanjohdin oli tuhoutunut jo aiemmin ja leikattu kokonaan pois.. Toinenkaan ei ollut hyvässä kunnossa, mutta jätettiin silti mahdollisuuden vuoksi paikalleen, koska se ei ollut kokonaan tuhoutunut.
Minulle oli määrätty huhtikuussa suurehko endometrioosin avoleikkaus, jossa oli tarkoitus poistaa pesäkkeitä, jotka aiheuttivat koviakin kipuja..
Saavuin sairaalaan päivää ennen leikkausta ja lääkäri teki tutkimuksen, jossa selvisikin että olinkin 8 viikkoa raskaana.. En todellakaan ollut huomannut mitään, enkä ollut kuukautisten poisjäämistäkään ihmetellyt, koska stressasin niin kovasti leikkausta ja stressin vuoksi on minulla aiemminkin lykkääntyneet kuukautiset.. Ei huonoa oloa.. Ei väsymystä.. Ei mitään.
Lääkäri vähän suutahti tilanteesta, koska leikkausta oli valmisteltu jo pitkään.. Kysyi äkäisesti minulta, että "mistä minä nyt huomiseksi sitten uuden potilaan saan???" minä vain vastasin siihen, että … en minä tiedä… Jo siinä kohtaa alkanut suuri ilo tulevasta vauvasta laimistui vähän.. Pyysin anteeksi lääkäriltä.
Olin vielä sairaalavaatteet päällä kun soitin äidilleni.. Onneksi edes hän oli tosi onnellinen muuttuneesta tilanteesta ja sain iloa takaisin vähäsen.
Sitten seuraavaksi soitin lapsen isälle.. Poikaystävälleni (32v.).. Hän ei uskonut ensin ja sen jälkeen hän kysyi minulta, että "entäs minun kouluni, miten sen käy?" "En todellakaan ole valmis tähän" ja hän lopetti puhelun.. Jäi miettimään asiaa.. N. 15 minuutin päästä hän soitti ja kysyi, että miten tämä on mahdollista, kun olen sanonut hänelle, että mahdollisuus tulla raskaaksi on äärimmäisen pieni ja onnistuu lähinnä keinohedelmöityksellä.. Miksi olen valehdellut hänelle??!? Pyysin anteeksi poikaystävältäni ja sanoin kertoneeni hänelle kaiken minkä itse tiesin ja että en valehdellut omasta mielestäni.. Olen pahoillani.. Olimme aiemmin puhuneet vauvasta ja vaikka tilanne on, että hän opiskelee, niin luulin hänen ilahtuvan kovasti uudesta tilanteesta.. Toisin kävi.. Ja n. kerran viikossa hän muistuttaa minun valehdelleen hänelle ja tilanteen olevan hänelle epämieluisa, mutta aikoo siitä sitten selvitä.. Asumme yhdessä.
Työpaikalla jouduin olemaan rv:t 14 ja 15 poissa töistä, koska selkäkipu oli kamala..olen nyt rv 16 ja palasin töihin, koska ajattelin, että yritän kärvistellä kipeän selkäni kanssa.. Pomo ei ole tällä viikolla puhunut minulle muuta kuin muutamaan erittäin töykeän lauseen.. Olen pahoillani, että olen raskaana ja minulle tuli pahoja selkäkipuja.. Anteeksi..
Jos joku töissä tai muualla tulee onnittelemaan raskaudesta niin kiitän.. Mutta mielessäni mietin, että mikä ilo/onni tämä nyt on ja että en edes halua tätä, koska tämä on väärin ja on muille kurjaa.. Yritän kääntää aina ajatukset väkisin siihen, että MINÄ saan lapsen ja se on minun omani.. Kenenkään muun ei tarvitse siitä väkisin välittää.. Minä pidän siitä huolta ja rakastan sitä.. Mutta aina ne ajatuksen väkisin palaa siihen, että pahoitin niin kovin monen ihmisen mielen ja että tämä on väärin..
Minulla on erittäin paha endometrioosi, jonka vuoksi normaali raskaaksi tuleminen oli jo lääkärien puolesta luokiteltu lähes mahdottomaksi. Toinen munanjohdin oli tuhoutunut jo aiemmin ja leikattu kokonaan pois.. Toinenkaan ei ollut hyvässä kunnossa, mutta jätettiin silti mahdollisuuden vuoksi paikalleen, koska se ei ollut kokonaan tuhoutunut.
Minulle oli määrätty huhtikuussa suurehko endometrioosin avoleikkaus, jossa oli tarkoitus poistaa pesäkkeitä, jotka aiheuttivat koviakin kipuja..
Saavuin sairaalaan päivää ennen leikkausta ja lääkäri teki tutkimuksen, jossa selvisikin että olinkin 8 viikkoa raskaana.. En todellakaan ollut huomannut mitään, enkä ollut kuukautisten poisjäämistäkään ihmetellyt, koska stressasin niin kovasti leikkausta ja stressin vuoksi on minulla aiemminkin lykkääntyneet kuukautiset.. Ei huonoa oloa.. Ei väsymystä.. Ei mitään.
Lääkäri vähän suutahti tilanteesta, koska leikkausta oli valmisteltu jo pitkään.. Kysyi äkäisesti minulta, että "mistä minä nyt huomiseksi sitten uuden potilaan saan???" minä vain vastasin siihen, että … en minä tiedä… Jo siinä kohtaa alkanut suuri ilo tulevasta vauvasta laimistui vähän.. Pyysin anteeksi lääkäriltä.
Olin vielä sairaalavaatteet päällä kun soitin äidilleni.. Onneksi edes hän oli tosi onnellinen muuttuneesta tilanteesta ja sain iloa takaisin vähäsen.
Sitten seuraavaksi soitin lapsen isälle.. Poikaystävälleni (32v.).. Hän ei uskonut ensin ja sen jälkeen hän kysyi minulta, että "entäs minun kouluni, miten sen käy?" "En todellakaan ole valmis tähän" ja hän lopetti puhelun.. Jäi miettimään asiaa.. N. 15 minuutin päästä hän soitti ja kysyi, että miten tämä on mahdollista, kun olen sanonut hänelle, että mahdollisuus tulla raskaaksi on äärimmäisen pieni ja onnistuu lähinnä keinohedelmöityksellä.. Miksi olen valehdellut hänelle??!? Pyysin anteeksi poikaystävältäni ja sanoin kertoneeni hänelle kaiken minkä itse tiesin ja että en valehdellut omasta mielestäni.. Olen pahoillani.. Olimme aiemmin puhuneet vauvasta ja vaikka tilanne on, että hän opiskelee, niin luulin hänen ilahtuvan kovasti uudesta tilanteesta.. Toisin kävi.. Ja n. kerran viikossa hän muistuttaa minun valehdelleen hänelle ja tilanteen olevan hänelle epämieluisa, mutta aikoo siitä sitten selvitä.. Asumme yhdessä.
Työpaikalla jouduin olemaan rv:t 14 ja 15 poissa töistä, koska selkäkipu oli kamala..olen nyt rv 16 ja palasin töihin, koska ajattelin, että yritän kärvistellä kipeän selkäni kanssa.. Pomo ei ole tällä viikolla puhunut minulle muuta kuin muutamaan erittäin töykeän lauseen.. Olen pahoillani, että olen raskaana ja minulle tuli pahoja selkäkipuja.. Anteeksi..
Jos joku töissä tai muualla tulee onnittelemaan raskaudesta niin kiitän.. Mutta mielessäni mietin, että mikä ilo/onni tämä nyt on ja että en edes halua tätä, koska tämä on väärin ja on muille kurjaa.. Yritän kääntää aina ajatukset väkisin siihen, että MINÄ saan lapsen ja se on minun omani.. Kenenkään muun ei tarvitse siitä väkisin välittää.. Minä pidän siitä huolta ja rakastan sitä.. Mutta aina ne ajatuksen väkisin palaa siihen, että pahoitin niin kovin monen ihmisen mielen ja että tämä on väärin..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole väärin! En voi uskoa että ammattilaiset puhuvat tai suhtautuvat noin..... lääkäri ja pomosi. Miehelläsi voi mennä aikaa tosiaan sulatella kaikkea, mutta kerro hänelle avoimesti olevasi itse onnellinen ja potevasi samalla huonoa omaatuntoa mitä kenenkään odottavan äidin ei pitäisi!! Kerro hänelle ettei tee hyvää kuulla negatiivista suhtautumista ympäriltä, koska olet muutenkin herkässä elämänvaiheessa ja altis masentumiselle... Tuollahan ei voi "kiristää" ketään olemaan kiltisti, mutta ethän sinä ole valehdellut....... aina on mahdollisuus vaikka lääkärit muuta väittäisivätkin. Niin kävi minullekin. Ja olemme maailman onnellisimpia vanhempia 3-vuotiaille kaksosillemme. Iloitse vaikka äitisi kanssa lapsesta yhdessä, kun haluat sen ilon jonnekin purkaa ja hymyile ajatukselle nukkumaan mennessä. Lapsesi on lahja, se on sinun vaikka sellaista ei pitänyt koskaan tulla.... Jos miehesi ei ymmärrä tilannetta, jätä hänet omiin oloihin, anna hänelle aikaa sopeutua ajatukseen. Kaikki isät rakastavat lastaan viimeistään ensi näkemällä. Raskauden ajan tarvitset toki hellyyttä, mutta jos et sitä mieheltäsi saa, tapaa enemmän ystäviäsi, vanhempiasi, perheenjäseniäsi.
Kyllä kaikki vielä muuttuu. Koita jaksaa!!! Masussa on maailman suloisin ihmeellisin ja rakkain olento. :)
Aika tökeröä käytöstä lääkäriltä, jos alkaa sinua syytellä noin ihanasta uutisesta. Samoin poikaystävältäsi.
Tavallaan ymmärrän sinua hyvin, koska meillekin on vauva tulossa vähän "väärään" aikaan. Valmistuin juuri ja minun oli tarkoitus mennä töihin, mutta sitten tulikin tämä vauvauutinen. Mies on jo yli viiden vuoden ajan puhunut, että millonkas meille hankitaan vauva, mutta nyt kun se on tulossa, tuntuu olevan jopa vihainen välillä... Oli nimittäin suunnitellut vaikka mitä opintoja tähän väliin. Se nyt vaan on kuitenkin tosiasia, että ei niitä lapsia tehdä. Niitä tulee silloin kun on tullakseen, ja kun pitkään on lapsesta haaveiltu, niin kyllä minä ainakin olen ihan helkkarin onnellinen tästä raskaudesta. Silti on usein sellainen olo, että "anteeksi, kun menin pamahtamaan paksuksi...". Minä yksinhän se olenkin tähän tilanteeseen hankkiutunut... Ajattelin ensin, että tuo miehen käytös on jotain alkujärkytystä tms. mutta ei... Ei ole juurikaan kiinnostunut vauvan voinnista, minun voinnista, ei ole kertaakaan tunnustellut miten vauva potkii ja kohtapuoliin on jo aika lähteä synnyttymään... Että sellaista. Muiden läsnäollessa kyllä on niin ylpeää tulevaa isää, mutta ei huomioi minua mitenkään...
Olen jopa miettinyt ihan tosissani, että sanoisin miehelle huolehtivani lapsesta yksin. Tuskin ukko edes tajuaa, että voin tuollaista ajatella...Jos mies tuntee menettävänsä elämänsä lapsen takia, niin menköön menojaan. Minulla kyllä riittää rakkautta lapselle...
Mustasukkaisia miehiä!!??! Sanokaa niille suoraan mitä ajattelette ja miten voitte... kertokaa kaikki fiilikset peittelemättä. Voisivat tosiaan hätkähtää kun sanoisitte hoitavanne lapsen itse heidän tarvitsematta ollenkaan puuttua asiaan.!! Uskomattomia juttuja... ammattilaisilta etenkin!!! Ja vieläpä omilta miehiltäkin! Ei voi lapsi tulla väärään aikaan, sitä kun ei voi koskaan itse määrätä!! Ja äitihän tässä ei missään tapauksessa "syyllinen" ole millään tapaa. Jos sellaista pitää edes ruveta etsimään... Anteeksi kun kuohduttaa niin!
Teistä tulee hyviä äitejä varmasti!
Mä olen mun miehelle sanonut, kun alkoi kovasti harmittaa, että "ei sun tarvitse tästä vauvasta huolehtia, että mä pidän siitä huolen. Mä pärjään tosi hyvin ilman sinuakin ja paremminkin, jos olisit poissa tuon asenteen kanssa" mutta ei sitä hätkähdystä kyllä tullut.. Enkä oikeasti kyllä halua lähteä pois hänen luotaan.. joten se jäi sitten siihen..
Onnea aloittajalle!!! Lapsen saaminen nykyään ei ole itsestään selvää vaan lottovoitto! Myöhemmin olet onnellinen että saat nauttia siitä riemusta ja rakkaudesta josta lapsettomat eivät tiedä sillä sitä ei voi kuvailla. Olet onnekas, nauti siitä! Omat hormoonisi voivat nyt viedä sinua alakuloiseksi mutta koita taltuttaa se tunne - jos sinulla on paha mieli niin vauvakin on alavireessä! Ole hyvällä omallatunnolla pois töistä - vastaat nyt kahden ihmisen hyvinvoinnista!
Lääkäriltä tuo oli äärimmäisen epäammattimaista. Todella törkeää. Ei se ole sinun ongelmasi, mistä hän sai asiakkaan ja ehkä hänelle olisi tehnyt hyvääkin pitää vähän vapaata, kun ei tuntunut ihan työkuntoinen olevan mielentilaltaan.
Pomot nyt ovat helposti tuollaisia. Sen omalla tavalla ymmärränkin, koska heille työntekijän raskaus on taloudellinen tappio usein, mutta ei se silti sinun ongelmasi ole. Ei tarvitse pyydellä anteeksi eikä tarvitse olla töissä, jos ei siihen oma kunto riitä. Yrittäjän kuuluu ottaa riski ja hänen pitäisi olla osannut laskea myös sen riskin kustannukset. Jos ei ole laskenut, niin ei ole hoitanut töitään hyvin.
Mieheltä tuo on tavallaan ymmärrettävää, mutta epäreilua. Eihän koko tilanne sinun syytäsi ole. Ehkä kuitenkin saatte asian sulateltua sitten kun aikaa on vähän kulunut. Ja eihän hänen opiskelujen tarvitse häiriintyä koko hommasta ollenkaan.
Uskon, että pystyt kohta nauttimaan raskaudestasi, mutta muista, että asia ei viime kädessä muille kuulu (no, miehelle tietysti kuuluu), joten ei sinun tarvitse muiden mielipiteistä välittää.
Tiedän tavallaan mistä puhut, koska itsellänikin on endometrioosi ja sen takia olen joutunut monesti todella törkeästi kohdelluksi. Ensimmäinen lapsemme sai alkunsa vuoden yrittämisen jälkeen. Mutta toinen vaatikin sitten kaksi endometrioosi pesäkkeiden poisto leikkausta, jatkuvia hormoonilääkityksiä ja liki neljä vuotta yrittämistä. Kaikista kamalinta oli se, ettei se että me nuoret ihmiset tahdotaan toinen lapsi tuntunut olevan riittävä syy hoitaa minut "kuntoon". Ja sitten se silloisen pomon jatkuvat vittuilu jatkuvista sairaslomistani. No onneksi kaikesta selvittiin ja nyt meillä on kaksi aivan ihanaa lasta.
Haluaisin uskoa, että miehesi käytös tulee muuttumaan jahka lapsi tulee todellisemmaksi tai vasta jopa kun pieni syntyy. Mutta mies nyt vaan tarvitsee aikaa "kasvaa" isäksi ja koska tämä tuli vielä näin puskan takaa, niin miehesi ei ole osannut valmistautua ja tarvitsee vain aikaa. Mutta kyllä se vielä hyväksi muuttuu.
Onnea ihan mielettömästi raskaudesta! En haluaisi laimentaa onneasi, mutta nauti oikein kovasti. Endometrioosi on viheliäinen tauti ja koskaan ei voi tietää koska ei enään voikkaan saada lapsia. Ja siksi endometrioosia sairastavan on ihan turha lykätä lasten hankkimista. Itse ainakin olen niiin onnellinen, että gynegolokini sanoi 19- vuotiaana minulle, että nyt hankit lapsen. Sillä muuten en varmasti olisi saanut ikinä yhtään. Nyt 25 vuotiaana nimittäin olen täysin hedelmätön, en voi saada enään lapsia. Onneksi minulla kuitenkin on nämä kaksi ihanaa, mutta moni olisi minun tilanteessa jäänyt lapsettomaksi.