Tuleeko lapsestani lihava?

Ei se pyöreys koko ikää kestä.... vauvan on hyvä syyä reippaasti ettei ole luuranko... ja kun rupee kävelee ja juoksentelemaan niin kyllä se paino/pyöreys siitä tasottuu... Mielestäni hieman pyöreä lapsi on kauniimpi kuin langanlaiha - käyrällä kasvava...

Minua sanottiin vauvana Michelin mieheksi (tai siis tytöksi), koska olin vartaloltani ihan saman näköinen kuin kyseinen hahmo. Minä aloin laihtumaan siinä vaiheessa kun sain lusikan omaan käteeni ja opin kunnolla liikkumaan. Tuolloin -80 luvun alussa meillä syötiin terveellisesti ja karkkia saatiin harvoin ja limpparia vain syntymäpäivinä (onneksi meitä oli viisi lasta). Meillä oli säännöllinen ateria rytmi: aamiainen, päiväruoka, päiväkahvi, iltaruoka ja iltapala.. välillä ei naposteltu, mutta ei tehnyt kyllä mielikään. Vasta raskaus nyt 29 -vuotiaana sai sen verran läskiä kertymään, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen lievästi ylipainoinen (bmi 25,5).. ja nämäkin varmasti lähtevät tässä puolen vuoden sisällä vähitellen.

Huvittavaa sinänsä, että mieheni perheessä kaikki lapset ovat olleet laihan sutjakoita, mutta erittäin epäsäännöllinen ruokailu/palastelu tyyli ja nykyisin kaikki ovat reilusti ylipainoisia.. jopa oma miehenikin. Yritän kovasti häntä opettaa säännölliseen ruokailurytmiin, mutta välillä hemmetin reissutyö sotkee kuviot.. grr..

Tsemppiä ap:lle. Usko itseesi äitinä.. sinä tunnet oman lapsesi parhaiten.. eivät muut arvostelijat..

Ihan turhaa murehdit! Esikoiseni oli vauvana aina ylakayrilla, nyt (19kk) kun on alkanut juoksentelemaan enemmankin on paino tasoittunut ja poika hoikistunut kovasti. Itseani niin "harmittaa" kun ei ole enaa pikkuista pulleroa vaan hoikka pikku poika :) No, onneksi taalta tulee toinen pullero perasta, 4kk vauva painaa nyt 9kg :D On syntymastaan ollut koko ajan nalkainen ja meilla lapsia kylla syotetaan silloin kun on nalka ja niin paljon saavat syoda kuin tahtovat! Kamalaa ajatellakkin etta nalissaan pitaisi pitaa! Mieheni sisko taas rajoittaa (kontrolloi lapsensa painoa koska ei halua tasta lihavaa) poikansa (9kk) syonteja ja lapsi jaa aina ruokailun jalkeen haluamaan lisaa. Saalittaa katsoa. Tama kyseinen poika on lyhyempi ja kevyempi kuin meidan 4kk.. Ja sitten ihmettelevat etta kuinka on niin pikkuinen poika?! No, heilla on muutenkin ruokailut vahan kyseenalaisia (ovat amerikkalaisia) ja esim juottavat lapselle maidon sijasta mehua... hohhoijjaa..

Älä kuuntele muiden lässytyksiä lapsesi painosta, jos lapsella on nälkä, niin hänelle anntetaan ruokaa. Kyllä se paino siitä tasaantuu vuosien kuluessa. Sitä paitsi 9 kg ei ole edes paljon painoa, meidän vauva reilut 6 kk painaa saman verran ja yhtään ei ole lihava, vaan juuri sopiva. Jos nyt jo alat stressaamaan tyttäresi painosta, vaikka hän ilmeisesti syö normaalia ruokaa normaaleja määriä, niin hän alkaa pian ajattelemaan, että ei kelpaa omana itsenään, ja siinä onkin sitten hyvät eväät loppuelämän rakentamiseksi...

Usein vauvana painossa yläkäyrillä kasvavat kyllä sitten hoikistuvat kun lähtevät kävelemään ja juoksemaan. :) EIvät enää malta syödä :D Mutta kokeilepas antaa pikkusen vähemmän puuroa ja enempi lihaa/kalaa/kanaa. Puuro ja leipä se vauvankin (kuten aikuisenkin) lihottaa; ei kunnon proteiini- ja rasvapitoinen ruoka.

Vauva, joka syö normaalia, terveellistä ruokaa, saa syödä niin paljon kuin haluaa ja jaksaa. Paino tasaantuu yleensä sen jälkeen kun lapsi alkaa kävellä ja juosta. Säännöstelyn pitäisi rajoittua siis vain ruuan laatuun, ei määrään. Jos taas alat pitää lasta nälässä, niin sillä niitä paino-ongelmia luodaan, kun suhde ruokaa tehdään keinotekoiseksi ja toisaalta lapsi oppii, että silloin on syötävä kun saa ja niin paljon kun saa, kun kohta joutuu taas näkemään nälkää.

Eipä tuo 18 tuossa iässä ainakaan mielestäni pahalta kuulosta. Eräällä tuttavallani on kohta koulun aloittava lapsi, jonka pituuspaino suhde on noin 80 (!!!). Lapsen vanhemmat ovat normaalipainoisia (mitä nyt isällä pieni "pötsi") ja lapsen isosisko ja pikkuveli myös normaalipainoisia, voisi ehkä sanoa hoikiksikin. Mutta tällä keskimmäisellä on lähes tuplat elopainoa kuin mitä pitäisi olla. Lääkärissä on lasta käytetty ja tutkittu, mutta mitään syytä ylipainoon ei ole löytynyt. Heidän tuokailutottumuksistaan en tiedä, koska en kuulu heidän lähipiiriin, mutta jotain voi tietty päätellä siitä että perheen muut jäsenet ovat ihan normaalipainoisia. Lapsi ollut vauvasta saakka todella iso kokoinen, syntymäpäino oli jotain 5 kiloa ja yksi vuotiaana oli muistaakseni jossain 50 käyrällä...

eihän tuo paino ole edes paha meillä pikkasen vajaa 9kk tyttö ja on 9,7kg ja 74cm sopusuhtainen eikä lainkaan näytä lihavalta/pyöreältä

minulla on sellainen käsitys, että he, jotka on olleet vauvana pyöreitä, pullukoita, ovat sitten aikuisena niitä hoikimpia :D

elä hättäile. kyllä se siitä tasottuu. minä itse toivoisin että meidän lapset söisivät enemmän, kun ovat niin hoikkia eikä housutkaan meinaa päällä kestää.

Älä välitä hölmöistä kommenteista. Minä olen huomannut, että joillakin sukulaisillani on taipumus etsiä "virheitä", mitä milloinkin: milloin ollaan liian lihavia, milloin liian laihoja, milloin liian nauravaisia (yritetään antaa ymmärtää, että vähän tyhmiä tms), milloin liian vakavia (kaikki ei ole hyvin!), jopa lapsen nimi voi olla huono...siis kommenttia tuntuu löytyvän joka lähtöön. Kommentoinnin taustalta löytyy alistamistarvetta, vallanhimoa, omaa senhetkistä huonoa oloa, huonoa itsetuntoa jne. Vai miksi muuten pitäisi sanoa jopa ihanasta pienestä lapsesta ikäviä ja syyllistäviä kommentteja tämän äidille, jonka kuitenkin näkee kaikilla tavoin pyrkivän siihen, että lapsella olisi kaikki hyvin?

Voihan joskus olla ihan hyvääkintarkoittavia sanomisia ja joskus itse reagoi asioihin liian herkästi. Olen kuitenkin huomannut, että tietyillä ihmisillä on tapana aina päästää sammakoita suustaan ja sanomiset ovat riippuen kerrasta jopa ristiriidassa keskenään. Ainut yhdistävä tekijä kommenteilla on, että ne ovat aiheuttaneet kohteelleen pahaamieltä.