Kaksi viikkoa sitten minulla todettiin varrellinen myooma (n.1-2cm) kohdussa, jonka olin ns."synnyttänyt" kohdun suulle. Lauantaina alkoivat kuukautiset, jotka sitten tiistaina yltyivät todella runsaiksi. Toissapäivänä vessassa käydessäni tuntui, että nyt tulee todella iso hyytymä, mutta eipäs ollutkaan... Jokin harmaa, suoninen pallero kurkisteli jalkojen välistä.
Kylläpä säikähdin!
Soitto sairaalalle ja kehotus tulla päivystykseen.
Lääkäri tuumasi "Onpas komean kokoinen myooma"
Myooma oli kasvanut reilun kananmunan (isompi kuin golfpallo, mutta pienempi kuin tennispallo) kokoiseksi tuossa kahdessa viikossa ja yritti nyt kovaa vauhtia ulos.
Lääkäri totesi että sairaalaan on jäätävä ja yritettävä yön yli sinnitellä, ettei tarvitse hätäleikkausta tehdä.
Osastolle kärrättiin pyörätuolilla, koska en kuulemma saanut liikkua.
Aamu tuli ja hoitaja tuli herättelemään toisen lääkärin tutkimusta varten.
Tämä toinen lääkäri olikin sitten sitä mieltä, että eikun kotiin vaan ja operaatio vasta kahden viikon kuluttua.
Myooma on kuulemma nekroosissa, eli kuoliossa ja "hyvällä onnella" saattaa itsestään "tippua" pois.
Pari pussia verta vielä tuuppasivat ennen kotiinlähtöä, koska hemoglobiini oli laskenut 82:teen runsaan vuodon vuoksi.
Vähän olen hämilläni, että onko tämä nyt sitten vakavaa vai ei? Tai voiko tässä leikkausta odottaessa tapahtua jotain "dramaattista" Hoitajilta ja lääkäriltä en oikeastaan saanut mitään ohjeita tai tietoa ongelmastani.
Siksipä ajattelinkin kysellä löytyisikö täältä kohtalotovereita kokemuksiaan jakamaan?
Kylläpä säikähdin!
Soitto sairaalalle ja kehotus tulla päivystykseen.
Lääkäri tuumasi "Onpas komean kokoinen myooma"
Myooma oli kasvanut reilun kananmunan (isompi kuin golfpallo, mutta pienempi kuin tennispallo) kokoiseksi tuossa kahdessa viikossa ja yritti nyt kovaa vauhtia ulos.
Lääkäri totesi että sairaalaan on jäätävä ja yritettävä yön yli sinnitellä, ettei tarvitse hätäleikkausta tehdä.
Osastolle kärrättiin pyörätuolilla, koska en kuulemma saanut liikkua.
Aamu tuli ja hoitaja tuli herättelemään toisen lääkärin tutkimusta varten.
Tämä toinen lääkäri olikin sitten sitä mieltä, että eikun kotiin vaan ja operaatio vasta kahden viikon kuluttua.
Myooma on kuulemma nekroosissa, eli kuoliossa ja "hyvällä onnella" saattaa itsestään "tippua" pois.
Pari pussia verta vielä tuuppasivat ennen kotiinlähtöä, koska hemoglobiini oli laskenut 82:teen runsaan vuodon vuoksi.
Vähän olen hämilläni, että onko tämä nyt sitten vakavaa vai ei? Tai voiko tässä leikkausta odottaessa tapahtua jotain "dramaattista" Hoitajilta ja lääkäriltä en oikeastaan saanut mitään ohjeita tai tietoa ongelmastani.
Siksipä ajattelinkin kysellä löytyisikö täältä kohtalotovereita kokemuksiaan jakamaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei se oo, pärjäile. ohi meenee