vierastaminen

että voit tehdä paljoakaan.Ehkä joku harvoin käyvä vieras voisi yrittää saada lapsesi leikkimään kanssaan.Ja tietysti olet siinä vieressä ja kehut kuinka lapsi leikkii kiltisti/hienosti tädin/sedän kanssa.

Älä yritä totuttamalla totuuttaa, lapsi huomaa sen ja alkaa vierastaa ja ujostella entistä enemmän. Anna hänelle oikeus vierastaa äläkä tee siitä mitään numeroa, juttele itse vieraan kanssa tuttavallisesti ja antakaa lapselle aikaa rauhassa kurkkia miltä vieras näyttää ja tuntuu. Illalla kun vieras on lähtenyt juttele lapsen kanssa siitä henkilöstä ja sano vaikka kuinka iloiseksi tulit kun tämä henkilö kävi ja niin edelleen.

Jos mahdollista kerro lapselle vaikka edellisenä päivänä että kotiin on tulossa vieras ja katsokaa vaikka vieraasta aiemmin otettua valokuvaa tai kerro lapselle mistä sinä hänet tunnet. Mutta älä missään tapauksessa yritä totuttaa lasta pois vierastamisesta, jos vierastaa anna vierastaa!

Kyllä hän pikkuhiljaa sitten oppii sen että kotona käy vieraita ja ulkonakin voi joutua juttelemaan vieraiden kanssa ja huomaa että ei niissä ole mitään pelättävää.

kaikista tärkeintä on se että niin vanhemmat kuin vieraatkin anataisivat itse lapsen tehdä kommunikointialoitteen.

...voi paljoakaan pois totuttaa.

Meidän kuopuksemme (samoin kuin serkkunsa)oli minun ja isänsä perään ja vierasti suunnilleen kaksivuotiaaksi asti. Jos asia etenee teilläkin samaa rataa, kohta voit ruveta iloitsemaan pienistä edistysaskeleista. :)

Älä hoputa lastasi tutustumaan liian nopeasti. Meidän jätkä (täyttää syksyllä 12) on ollut tuon parin vuoden jälkeenkin vähän enemmän minun ja isänsä perään kuin pari vuotta vanhempi veljensä, mutta olisitpa kuullut sen pulputuksen, mitä poika tänäänkin piti aivan tuntemattomalle vaatekaupan tädille. ;)

Se "kiinni olo" on näkynyt siinä, että esimerkiksi töissä ollessani (nyt olen työtön) kuopus saattoi soitella koulusta tultuaan minulle töihin muutamaan kertaan, ennen kuin isänsä ehti kotiin. Asiana oli: "Saako pullan?" tms, ja puhelu kesti ehkä 15 sekuntia. Ei se soittelu minua häirinnyt - tiesinpähän, että jos ei ollut tuon kummempaa asiaa, niin kaikki oli kunnossa. :) Monet muutkin äidit kertoivat ihan samaa lastensa soittelusta, joten ei hän taida olla mitenkään "poikkeavasti" kiinni minussa. Isoveli tosin soittaa ainoastaan pakon edessä (ope käskenyt ilmoittaa, että koulu loppuu aiemmin tai myöhemmin tms.).