hei!
elikkäs odotan toista lastamme,nyt menossa
vasta rv6 minua on alkanut mietityttämään
että jaksanko kahden pienen lapsen kanssa
päivät yksin,esikoisemme on 2v8kk sillon kun
toinen syntyy,esikoisemme on temperamenttinen
lapsi luonteeltaan ja ilmasee tunteesa vahvasti:)
hän on myös niin äidin vauva kun olla vain voi,olen
kotona hoitanut,mieheni on päivät töissä,joten esim,
yö heräämisiä hän ei jaksa jne..me toivoimme toista lasta
päätimme että tulee jos on tullakseen,nyt ei mennyt kun
6kk-tta pillereiden lopetuksesta,esikoisessa meni
2,5vuotta.Tämän toisen aikana minulla on pahoinvointi
paljon voimakkaanpaa,aamulla alkaa,saattaa hetken olla pois
ja tulee takasin iltaa kohden,sekä närästää ja janottaa.
Esikoisen aikana pystyin juomaan kahvia eikä ollut kun aamusin
pahoinvointia,mutta sillon olin paljon ärtyisänpi kun nyt,
en ole miehellenikään nyt niin kiukkunen kun sillon,mutta sillonhan
ne mielialojen muuttuminen olikin uutta.En ikinä tekisi aporttia
vaikka tämä raskaalta nyt tuntuukin.Esikoisemme myös oli
itkuisa vauva,valvotti yöt itki paljon.Kummallisesti sitä aatteli että kyllä minä jaksan taas sen saman mikä voi olla edessä,mutta nyt tuntuu että miten jaksan kun päivisinkään sit ei saa nukkua kun esikoinen lon valveilla.
Kai nämäkin pelot kuuluu hormoonien hyrräykseen.Kertokaa omia kokemuksianne ja onko tähän jatkuvaan pahoinvointiin mitään apua?
kiitos jo etukäteen!
elikkäs odotan toista lastamme,nyt menossa
vasta rv6 minua on alkanut mietityttämään
että jaksanko kahden pienen lapsen kanssa
päivät yksin,esikoisemme on 2v8kk sillon kun
toinen syntyy,esikoisemme on temperamenttinen
lapsi luonteeltaan ja ilmasee tunteesa vahvasti:)
hän on myös niin äidin vauva kun olla vain voi,olen
kotona hoitanut,mieheni on päivät töissä,joten esim,
yö heräämisiä hän ei jaksa jne..me toivoimme toista lasta
päätimme että tulee jos on tullakseen,nyt ei mennyt kun
6kk-tta pillereiden lopetuksesta,esikoisessa meni
2,5vuotta.Tämän toisen aikana minulla on pahoinvointi
paljon voimakkaanpaa,aamulla alkaa,saattaa hetken olla pois
ja tulee takasin iltaa kohden,sekä närästää ja janottaa.
Esikoisen aikana pystyin juomaan kahvia eikä ollut kun aamusin
pahoinvointia,mutta sillon olin paljon ärtyisänpi kun nyt,
en ole miehellenikään nyt niin kiukkunen kun sillon,mutta sillonhan
ne mielialojen muuttuminen olikin uutta.En ikinä tekisi aporttia
vaikka tämä raskaalta nyt tuntuukin.Esikoisemme myös oli
itkuisa vauva,valvotti yöt itki paljon.Kummallisesti sitä aatteli että kyllä minä jaksan taas sen saman mikä voi olla edessä,mutta nyt tuntuu että miten jaksan kun päivisinkään sit ei saa nukkua kun esikoinen lon valveilla.
Kai nämäkin pelot kuuluu hormoonien hyrräykseen.Kertokaa omia kokemuksianne ja onko tähän jatkuvaan pahoinvointiin mitään apua?
kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin..kait ne kuuluu, niin hormonien hyrräykseen kuin ihan realistiseen mietintään nuo asiasi.
Itse odottelen pikkukakkosta, esikoinen täyttää tässä kuussa vuoden, laskettu aika minulla on lokakuun alussa. Eli lapsille tulee aika pieni ikäero, mutta ei se meitä huoleta.
Eikö puolisosi osallistu yöheräämisiin edes viikonloppuisin kun ei ole töitä? Ja kun hän tulee töistä niin lapsen kanssa ulos tms. ja sinä lepäilemään. Voisiko osasyy tähän "niin äidin vauva"- asiaan olla se että olet niin paljon hänen kanssaan? Eli isä enemmän mukaan.
Meillä kumpikin lapsi on, onneksemme ja iloksemme, saanut alkunsa ihan melkein ensim. suojaamattomasta yhdynnästä. Ja ikääkin minulla on jo 33 v, eli en taida olla ihan hedel.iässä enää, siis siinä ns. kaikkein parhaimmassa, mutta onneksemme meille nyt on käynyt näin.
Olin ja tulen olemaan kotona synnytyksen jälkeen n. 6 kk, sitten puolisoni jää hoitamaan lapsia, samaan tapaan kuin esikoisen kanssa. Teen jopa työmatkoja ulkomaille kuten ensim. raskaudessani, tosin ne ovat lyhyitä, eli olen korkeintaan 4-5 vrk poissa kotoa yhtäjaksoisesti.
Meille tämä sopii, toisille sopii jokin muu. Minusta on ihanaa katsoa miten kiintynyt poikamme on isäänsä, toki minuunkin.
Jaksamisia sinulle!
sepä se siinä mietityttääkin,kun mieheni osallistu
esikoisen aikana vauvana hoitamiseen,tein jossain vaiheessa
virheen ja aloin itse tehdä kaikki enkä halunnut että mies tekee
no sittenpä siinä kävi niin että minä pojn olen hoitanut enimmäkseen.
Toisin mieheni tekee raskasta työtäkin eli on tosi uupunut töiden
jälkeen ja viik,loppusin.Toivonkin että esikoisestamme tulisi vauvan
tulon jälkeen isin poika enimmäkseen,että alkaisi haluta enemmän
isin huomiota kun äidin kun äiti hoitaa vauvaa.Olen vielä nuori
että sinänsä jaksan,mutta kyllä se mietityttää että jos tulee yhtä
itkuisa mitä esikoisemme on,olin kyllä tosi hermo sillon esikoista
odottaessa,tressasin joka asiaa jne..ja vanha mummoni sanoikin
että tulee kiukkunen lapsi kun äiti on niin kiukkunen odottaessaan:)
minun kohalla piti paikkaansa.Nyt olen ihan erillainen,otan kaikki
rennosti,esikoinenkin kun kiukkuaa minä otan syliini ja halaan
ja juttelen rauhallisesti.
Meillä on lapsilla reilu vuoden ikäero ja kyllä itseäkin hirvitti aluksi ajatus kehdesta pienestä. Mutta raskauden edetessä ajatukseen pikku hiljaa tottui ja rupesi miettimään et jos yhden kanssa pärjään niin miksi en kahdenkin kanssa :) Teillä toisaalta eskoinen on jo "iso" ku toinen tulee,ymmärtää jo melko paljon ja asioista voi jutella lapsen kanssa.
Meille on nyt kolmas lapsi tulossa. Kuopuksen ja vauvan ikäeroksi tulee 1v1kk. Nyt kieltämättä taas hirvittää miten tässä käy. Ja tuo kuopus on todella äidin tyttö,vaikka muutkin häntä hoitaa. Meillä mies kyllä hienosti osallistuu lasten hoitoon,että se kieltämättä helpottaa arkea hiukan. Keskustelkaa miehesi kanssa tulevasta arjesta kahden lapsen kanssa ja kerrot että todella tarvitset apua. Kyllä se siitä lähtee kulkemaan :)