Vika valmennuksessa?

Ensimmäiseksi, ennen kuin kukaan ehtii vittuilemaan ja paasaamaan, olen futistyttöjä läpikotaisin ja arvostan jalkapalloa niin Suomessa, kuin kaikkialla muuallakin maailmassa. Jääkiekkoa en myöskään väheksy enkä halveksu, vaikka en kyseistä lajia seuraakaan. Jokainen seuratkoon, mitä lajia tykkää, pidetään tämä keskustelu asiallisena. Kiitos!

Ja nyt itse asiaan. Jos jolla kulla on tulevasta aiheesta tarkempaakin tietoa, antaa tulla vain!
Olen miettinyt, mikä meissä suomalaisissa on, kun ei jalkapallo niin taidokkaasti suju, kuin muualla maailmassa. Onhan tietysti ihan eri asia treenata nurmella ympärivuoden, itse ainakin joudun harjoittelemaan lähes puolet vuodesta kovalla liikuntasalin lattialla. Harjoitusmäärät ja harjoittelutempo ovat myös pienempiä. Tuntuu, että jos meiltä aletaan vaatimaan ja joudutaan menemään epämukavuusalueelle, muksut kaikkoavat tämän harrastuksen parista. Ja joutuuhan jalkapallossa juosta ihan tosissaan, toisin kuin monissa muissa lajeissa. Kestävyyttä on oltava!

Omalle kotipaikkakunnalleni muutti jokin aika sitten perhe Albaniasta ja pojat ovat innokkaita pelaamaan futista ja ihan eri tasolla, kuin Suomen pojat. Kun vanhin poika, n.9v ensimmäisen kerran tuli treeneihin, kikkaili ja päihitti hän kaikki mennen tullen! Mutta nyt, parin vuoden treenin jälkeen, poika on melkeinpä ottanut takapakkia. Kehitys on pysähtynyt. Tokihan poika vieläkin pelaa huomattavasti paremmin, kuin muut, rakentaa ja lukee peliä loistavasti. Osaa rauhoittaa tilanteen ja harhautella. Tämän pojan rinnalla muut vaikuttavat hirveän itsekkäiltä, kaikki tahtovat tehdä maalin ja saada kunniaa, yritetään puskea ns.lihan läpi.

Onko kyseessä siis suomalaisten tapa valmentaa? Itse en ole koskaan valmentanut, olen vasta 16v nuori likka. Te viisaammat, osaatteko kertoa? Vai onko vika tosissaan suomalaisten geeneissä ja kulttuurissa? Etelämaissahan yhteisöllisyys on vahvaa, länsimaissa yksilökeskeisyyttä puolestaan painotetaan.