Mielenterveys lääkkeet

Onhan se niinkin

Tiedoksi vaan, työ on osa elämää!!
Vaikka olenkin saanut mielenterveys diagnoosin se ei estä työssäkäyntiä, vaikka kyse olikin erittäin rajusta psykoosista.
Tuntuu että aika usein mielenterveyskuntoutujan stereotypia juurikin on työtön lusmu, niinkuin sinä olet. Joten mars mars työnhakuun tai koulutukseen!!

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Tiedoksi vaan, työ on osa elämää!!
Vaikka olenkin saanut mielenterveys diagnoosin se ei estä työssäkäyntiä, vaikka kyse olikin erittäin rajusta psykoosista.
Tuntuu että aika usein mielenterveyskuntoutujan stereotypia juurikin on työtön lusmu, niinkuin sinä olet. Joten mars mars työnhakuun tai koulutukseen!!

Lue lisää

Tiedätkö että psykoosi voi olla aika helppo hoidettava joka saattaa lähteä mm. muutamassa kuukaudessa lähes pois. Esim. yhdellä läheiselläni oli näin että pääsi aika nopeasti töihin.

Sitten kun ongelmia alkaa olla monta, ja diagnooseja, se oikeasti vaikuttaa toimintakykyyn ja työkykyyn. Mm. sosiaalisissa tilanteissa hankaluutta, ahdistusta, unettomuutta, väsymystä. Jo pelkästään unettomuus on työkykyä paljonkin rajoittava.

Ja ihan tiedoksesi, aina kun vointini alkaa paranemaan alan miettimään ja työhönpaluuta ts. edes osa-aikaiseen työhön palaamista.

On todella sääli etteivät kaltaisesi ihmiset tajua että masentunut voi olla työkyvytön. Myöskin kaikki ihmiset ja sairaudet ovat erilaisia.

Työ on osa elämää, mutta se pitää olla niin että se ei ole liian kuormittavaa henkisesti. Kenenkään ei pidä itseään tappaa työn alttarille.

Ja minä en ole työtön vaan sairauslomalla. Enkä minä tällä hetkellä kykene työntekoon. Ottaako se sua jotenkin päästä? No ei haittaa, koska pidän kaltaisiasi ihmisiä aika säälittävinä.

Että hyvää työpäivää. Terveisin "lusmu".

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Tiedoksi vaan, työ on osa elämää!!
Vaikka olenkin saanut mielenterveys diagnoosin se ei estä työssäkäyntiä, vaikka kyse olikin erittäin rajusta psykoosista.
Tuntuu että aika usein mielenterveyskuntoutujan stereotypia juurikin on työtön lusmu, niinkuin sinä olet. Joten mars mars työnhakuun tai koulutukseen!!

Lue lisää

Ja minkä takia pitää ihminen väkisin pakottaa työhön jos työkykyä on esim. vain 20%. Eikö voi odottaa että sitä työkykyä on vaikka yli 50%. Eikä aina voi edes tietää onko työkykyä vai ei. Silloin tuleekin kyseeseen kuntoutustutkimukset.

Minua ällöttää että ihmisen pitää uhrata terveytensä työlle. Suurin osa masentuneista ja mielenterveysongelmaisista palaa työhön ihan itsenäisesti, ilman lääkäreiden pakotusta. Koska se kuntoutuja itse tietää oman vointinsa parhaiten.

vaikeaaa29 kirjoitti:

Tiedätkö että psykoosi voi olla aika helppo hoidettava joka saattaa lähteä mm. muutamassa kuukaudessa lähes pois. Esim. yhdellä läheiselläni oli näin että pääsi aika nopeasti töihin.

Sitten kun ongelmia alkaa olla monta, ja diagnooseja, se oikeasti vaikuttaa toimintakykyyn ja työkykyyn. Mm. sosiaalisissa tilanteissa hankaluutta, ahdistusta, unettomuutta, väsymystä. Jo pelkästään unettomuus on työkykyä paljonkin rajoittava.

Ja ihan tiedoksesi, aina kun vointini alkaa paranemaan alan miettimään ja työhönpaluuta ts. edes osa-aikaiseen työhön palaamista.

On todella sääli etteivät kaltaisesi ihmiset tajua että masentunut voi olla työkyvytön. Myöskin kaikki ihmiset ja sairaudet ovat erilaisia.

Työ on osa elämää, mutta se pitää olla niin että se ei ole liian kuormittavaa henkisesti. Kenenkään ei pidä itseään tappaa työn alttarille.

Ja minä en ole työtön vaan sairauslomalla. Enkä minä tällä hetkellä kykene työntekoon. Ottaako se sua jotenkin päästä? No ei haittaa, koska pidän kaltaisiasi ihmisiä aika säälittävinä.

Että hyvää työpäivää. Terveisin "lusmu".

Lue lisää

Rajun psykoosin jälkeen tulee raju masennus!
Eli lääkkeitähän tässä syödään. Psykoosin aikana moni yleensä sössii hommat pahemman kerran ja jälkien siivoamisessa menee vielä pitkä aika, kokemusta on
Ja yleensähän se on niin, että pitkät sairauslomat vaikeuttavat työhönpaluuta
En ollut parhaassa tikissä kun töihin palasin, mutta kotiokkaan en halunnut jäädä.

Kuntotuja83 kirjoitti:

Rajun psykoosin jälkeen tulee raju masennus!
Eli lääkkeitähän tässä syödään. Psykoosin aikana moni yleensä sössii hommat pahemman kerran ja jälkien siivoamisessa menee vielä pitkä aika, kokemusta on
Ja yleensähän se on niin, että pitkät sairauslomat vaikeuttavat työhönpaluuta
En ollut parhaassa tikissä kun töihin palasin, mutta kotiokkaan en halunnut jäädä.

Lue lisää

Eipä se enää auta jos on ollut vuosia kuntoutustuella, puhua että olisi pitänyt sitä ja tätä. Itse kävin kuntoutustuella koulun loppuun. Sen jälkeen on ollut vaikea saada elämästä kiinni, ja päästä normaaliin elämään. Vaikeimpina hetkinä ei ole muuta halunnut kuin saada suht tasapainoinen olo. Ei silloin voi edes haaveilla töihinpaluusta.

Pitkittyneissä mielenterveysongelmissa töihinpaluu ei ole mikään yksinkertainen asia.

Ja kyllä oma äitini on kärsinyt reaktiivisista psykooseista ja ensimmäisellä kerralla oli 2 vuotta poissa työelämästä, sen jälkeen hyvin lyhyitä aikoja.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Tiedoksi vaan, työ on osa elämää!!
Vaikka olenkin saanut mielenterveys diagnoosin se ei estä työssäkäyntiä, vaikka kyse olikin erittäin rajusta psykoosista.
Tuntuu että aika usein mielenterveyskuntoutujan stereotypia juurikin on työtön lusmu, niinkuin sinä olet. Joten mars mars työnhakuun tai koulutukseen!!

Lue lisää

Ei se työ nyt niin tärkeää tarvitse olla edes terveille ihmisille. Ei ole paremman ihmisen merkki se, että uhraa kaiken työlle, päinvastoin. Kukaan ei anna siitä mitalia, että on uhrannut terveytensä työlle, ei edes sädekehä siitä tule sen kiiltävämmäksi. Työhulluus on vain kilpajuoksua hautaan. Ei eläkkeellä odota aarretta sateenkaaren päässä. Joskus olisi paljon terveellisempää vaikka ihan suosiolla jäädä pois oravanpyörästä edes hetkeksi aikaa.

vaikeaaa29 kirjoitti:

Eipä se enää auta jos on ollut vuosia kuntoutustuella, puhua että olisi pitänyt sitä ja tätä. Itse kävin kuntoutustuella koulun loppuun. Sen jälkeen on ollut vaikea saada elämästä kiinni, ja päästä normaaliin elämään. Vaikeimpina hetkinä ei ole muuta halunnut kuin saada suht tasapainoinen olo. Ei silloin voi edes haaveilla töihinpaluusta.

Pitkittyneissä mielenterveysongelmissa töihinpaluu ei ole mikään yksinkertainen asia.

Ja kyllä oma äitini on kärsinyt reaktiivisista psykooseista ja ensimmäisellä kerralla oli 2 vuotta poissa työelämästä, sen jälkeen hyvin lyhyitä aikoja.

Lue lisää

Se reaktiivinen psykoosi tulee jonkun järkytyksen seurauksena ja siitä toipuminen on yleensä aika nopeaa. Reaktiivisesta psykoosista ei saa edes 112 merkintää kela korttiin joten ihan pikku jutusta kyse.
Mulla on varoja puhua ku saan lääkkeet kolmen euron hintaan ja töissä käyn

tere tere kirjoitti:

Ei se työ nyt niin tärkeää tarvitse olla edes terveille ihmisille. Ei ole paremman ihmisen merkki se, että uhraa kaiken työlle, päinvastoin. Kukaan ei anna siitä mitalia, että on uhrannut terveytensä työlle, ei edes sädekehä siitä tule sen kiiltävämmäksi. Työhulluus on vain kilpajuoksua hautaan. Ei eläkkeellä odota aarretta sateenkaaren päässä. Joskus olisi paljon terveellisempää vaikka ihan suosiolla jäädä pois oravanpyörästä edes hetkeksi aikaa.

Lue lisää

Kumpa se oliskin mahdollista! Ehkä sitten kun auto ja asunto on maksettu, näistä keskusteluista huomaa miten porukka todellakin on kahden kerroksen väkeä. Suomessa taitaa sosiaalietuudet olla liian hyvät kun moni jää halusta työelämän ulkopuolella.
Ja asiasta toiseen millä rahalla ruokitte lapset ja hankitte niille harrastukset, huono osaisuus siis todellakin kulkee suvussa.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Se reaktiivinen psykoosi tulee jonkun järkytyksen seurauksena ja siitä toipuminen on yleensä aika nopeaa. Reaktiivisesta psykoosista ei saa edes 112 merkintää kela korttiin joten ihan pikku jutusta kyse.
Mulla on varoja puhua ku saan lääkkeet kolmen euron hintaan ja töissä käyn

Lue lisää

Kahdella edellisellä kerralla oli näin, mutta ensimmäinen sairastumiskerta hänellä kesti yhteensä 2 vuotta, ja sinä aikana ei ollut työelämässä, vaan pitkiä aikoja sairaalahoidossa tai kuntoutuskodissa. Sanomattakin on selvää mitkä traumat siitä on jäänyt meille pienille lapsille. Eli ei ole mikään automaatio että sinne työelämään pystyisi heti hyppäämään.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Kumpa se oliskin mahdollista! Ehkä sitten kun auto ja asunto on maksettu, näistä keskusteluista huomaa miten porukka todellakin on kahden kerroksen väkeä. Suomessa taitaa sosiaalietuudet olla liian hyvät kun moni jää halusta työelämän ulkopuolella.
Ja asiasta toiseen millä rahalla ruokitte lapset ja hankitte niille harrastukset, huono osaisuus siis todellakin kulkee suvussa.

Lue lisää

Joko olet täydellisen tunteeton ja empatiakykysi on 0 tai olet joku trolli...

Olen itse ollut sairaslomalla alle 1,5 vuotta ja pari kertaa olen yrittänyt mennä takaisin töihin. Kuinkas kävikään, järkyttävät paniikkikohtaukset joka kerta. Mielestäni se kertoo siitä että en ole kykenevä töihin. Minun päiväni menevät selviytymiseen, niin kornilta kun se kuulostaakin. Tunti kerrallaan menen eteenpäin. Se että pakotettaisiin töihin vaikka olen tässä kunnossa, on kohtuutonta.

Suomen sosiaaliedut ei todellakaan ole ruhtinaaliset, vaan niillä selviää just ja just. Se ei ole mikään syy olla saikulla. Ja vaikka yks kaks kaikki sos.edut lakkautettaisiin, niin luuletko että kaikki kirmaa riemuisin mielin töihin? Itse valitsisin siinä tapauksessa ikuisen rauhan..

Onneksi päättäjät ovat ymmärtäneet masennuksen olevan vakava sairaus ja että siihen sairastunutta tuetaan vaikka jäisikin kotiinsa. Onneksi sinä et ole päättämässä yhtään mistään, paitsi siitä että päätit tulla aukomaan päätäsi ja jakamaan ahdasmielistä maailmankuvaasi.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Kumpa se oliskin mahdollista! Ehkä sitten kun auto ja asunto on maksettu, näistä keskusteluista huomaa miten porukka todellakin on kahden kerroksen väkeä. Suomessa taitaa sosiaalietuudet olla liian hyvät kun moni jää halusta työelämän ulkopuolella.
Ja asiasta toiseen millä rahalla ruokitte lapset ja hankitte niille harrastukset, huono osaisuus siis todellakin kulkee suvussa.

Lue lisää

Lisätäänpä vielä että tykyvytön masentunut EI voi hankkia lapsia. En esim. itse pystyisi mitään lasta tähän tilanteeseen hankkimaan. Minkä takia sairaiden ihmisten työkyky ylipäätään kellekään muulle kuuluu?

Muuttuuko se näiden kitisijöiden oma elämä jotenkin paremmaksi jos kaikki sairaudesta kärsivät pakotettaisiin ennenaikaisesti työelämään. Tai edes työkykyiset työttömät töihin?

No ei muutu. Kannattaisi keskittyä omaan elämäänsä eikä olla aina niin kiinnostuneita ja katkeria toisten elämästä, jota ei todellakaan kannata kadehtia.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Kumpa se oliskin mahdollista! Ehkä sitten kun auto ja asunto on maksettu, näistä keskusteluista huomaa miten porukka todellakin on kahden kerroksen väkeä. Suomessa taitaa sosiaalietuudet olla liian hyvät kun moni jää halusta työelämän ulkopuolella.
Ja asiasta toiseen millä rahalla ruokitte lapset ja hankitte niille harrastukset, huono osaisuus siis todellakin kulkee suvussa.

Lue lisää

Olet varmasti harkinnut valintojasi tarkasti jo siinä vaiheessa kun olet päättänyt lapsia tähän maailmaan pylläyttää. Eikä kukaan tuskin ole pakottanut hankkimaan asuntoa eikä autoa ynnä muita turhuuksia.
Jos tekee muutaman vuoden töitä minimipalkalla ja sitten on vaikka vuoden tekemättä yhtään mitään niin oikein mukavasti elättää itsensä ilman mitään tukia mistään suunnalta. Mutta niin, elämä on täynnä valintoja ja niiden jokaisen kanssa on elettävä.

Jos on sellainen työ, jossa tarvitsee vastuun ottamista toisen ihmisen terveydestä tai hengestä, napit kyllä heikentää vastuunkantoa tai lisää niin että työstä ei tulemitään.

tere tere kirjoitti:

Olet varmasti harkinnut valintojasi tarkasti jo siinä vaiheessa kun olet päättänyt lapsia tähän maailmaan pylläyttää. Eikä kukaan tuskin ole pakottanut hankkimaan asuntoa eikä autoa ynnä muita turhuuksia.
Jos tekee muutaman vuoden töitä minimipalkalla ja sitten on vaikka vuoden tekemättä yhtään mitään niin oikein mukavasti elättää itsensä ilman mitään tukia mistään suunnalta. Mutta niin, elämä on täynnä valintoja ja niiden jokaisen kanssa on elettävä.

Lue lisää

Ei asunto ja auto ole turhuuksia, vaan välttämättömyyksiä!!
Asunnon osto kartuttaa varallisuutta, suotta sitä vuokraa maksaa, jos voi asua omistusasunnossa.
Ja minulla ei lapsia ole ja palkka ei ole mikään minimipalkka.
Nähdäkseni työ, omistusasunto, auto ja lapset kuuluvat elämään.

Vastuuta perätään kirjoitti:

Jos on sellainen työ, jossa tarvitsee vastuun ottamista toisen ihmisen terveydestä tai hengestä, napit kyllä heikentää vastuunkantoa tai lisää niin että työstä ei tulemitään.

Lue lisää

Napit oikeastaan katkaisee ääripäät, joten ääniä ei kuulu, saa nukuttua ja voi käydä töissä. Toisaalta jotkut ihmiset ei kestä vastuullista työtä, sillon voi mennä uudelleen koulutukseen, työnohjaukseen tai psykoterapiaan.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Ei asunto ja auto ole turhuuksia, vaan välttämättömyyksiä!!
Asunnon osto kartuttaa varallisuutta, suotta sitä vuokraa maksaa, jos voi asua omistusasunnossa.
Ja minulla ei lapsia ole ja palkka ei ole mikään minimipalkka.
Nähdäkseni työ, omistusasunto, auto ja lapset kuuluvat elämään.

Lue lisää

Asunnon voi vuokrata - Omistus ei ole välttämättömyys, ja kuten sanoit jos voi asua omistusasunnossa.. KAIKKI EI VOI, ja osa ei koko elinaikanaan
Auto ei missään nimessä ole välttämättömyys, hyppää fillarin selkään, jos ei oo, kävele. "Voivoi ku on 100 kilsaa työmatka" Muuta. "Voivoi ku on 10 kilsaa työmatka" Kävele

Joo tiiätkö että elämään kuuluu myös kuolema ja sinä kun niin fanitat kaikkea mikä kuuluu elämään ni fanita sitä kuolemaa. Se että joku kuuluu elämään ei tarkoita sitä että siihen kaikki pystyy. Sun mielestä varmaan neliraajahalvaantuneenkin pitäs mennä töihin ku se on sitä elämää. Ja sitäpaitsi, eikö kivikaudella ihmiset eläneet? Heillä ei ollut omistusasuntoa tai autoja, mites sillon ku viel ei ollut autoja, eikö nekään elänyt?

Sinä et määrittele mikä kuuluu elämään, ja vaikka nyky-yhteiskunta yrittää normittaa elämän, se ääliö joka ostaa ne normit ja omii ne ja jakaa tota propagandaa, onkin se idiootti, joka ei elänyt hetkeäkään itseään varten vaan yhteiskuntaa varten ja ai siitähän yhteiskunta pitää.

Mitenkäs muuten jos joku ei halua lapsia, eikö se elä niinku pitäis?

Ja miksi sinä masennuit? Suruhan on osa elämää, joten lopeta se poraaminen ja mene töihin.

AAMEN!! kirjoitti:

Asunnon voi vuokrata - Omistus ei ole välttämättömyys, ja kuten sanoit jos voi asua omistusasunnossa.. KAIKKI EI VOI, ja osa ei koko elinaikanaan
Auto ei missään nimessä ole välttämättömyys, hyppää fillarin selkään, jos ei oo, kävele. "Voivoi ku on 100 kilsaa työmatka" Muuta. "Voivoi ku on 10 kilsaa työmatka" Kävele

Joo tiiätkö että elämään kuuluu myös kuolema ja sinä kun niin fanitat kaikkea mikä kuuluu elämään ni fanita sitä kuolemaa. Se että joku kuuluu elämään ei tarkoita sitä että siihen kaikki pystyy. Sun mielestä varmaan neliraajahalvaantuneenkin pitäs mennä töihin ku se on sitä elämää. Ja sitäpaitsi, eikö kivikaudella ihmiset eläneet? Heillä ei ollut omistusasuntoa tai autoja, mites sillon ku viel ei ollut autoja, eikö nekään elänyt?

Sinä et määrittele mikä kuuluu elämään, ja vaikka nyky-yhteiskunta yrittää normittaa elämän, se ääliö joka ostaa ne normit ja omii ne ja jakaa tota propagandaa, onkin se idiootti, joka ei elänyt hetkeäkään itseään varten vaan yhteiskuntaa varten ja ai siitähän yhteiskunta pitää.

Mitenkäs muuten jos joku ei halua lapsia, eikö se elä niinku pitäis?

Ja miksi sinä masennuit? Suruhan on osa elämää, joten lopeta se poraaminen ja mene töihin.

Lue lisää

Töihin oon kuule menossakin.
Ei sitä asuntoa yhteiskuntaa varten osteta, vaan eläkepäiviä varten.
JA kaikenlisäksi työmatkani on aika pitkä..
JA kivikaudella mielenvikaiset varmaankin tapettiin. Ei silloin varmaan ollut mitään sairaaloita tai sairaseläkkeitä, elämä oli paljon julmempaa silloin, heikoista ei pidetty huolta.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Töihin oon kuule menossakin.
Ei sitä asuntoa yhteiskuntaa varten osteta, vaan eläkepäiviä varten.
JA kaikenlisäksi työmatkani on aika pitkä..
JA kivikaudella mielenvikaiset varmaankin tapettiin. Ei silloin varmaan ollut mitään sairaaloita tai sairaseläkkeitä, elämä oli paljon julmempaa silloin, heikoista ei pidetty huolta.

Lue lisää

Sulla on todellakin jotain vikaa tossa ymmärtämisessä. Töissä käydään YHTEISKUNNAN TAKIA, sinä saat siitä ajasta rahallisen korvauksen. Kulutusjuhla on YHTEISKUNTAA VARTEN näin maksat lisää veroja ja raha pysyy liikkeessä, rikkaat rikastuvat (pankit) ja sinä koet paremmuuden tunnetta ("mielummin tapan itseni jos joudun vuokraluukkuun muuttamaan") etkä tule surulliseksi etkä masennu etkä jää sairaslomalle. Onnea, olet kaapattu takaisin oravanpyörään. Muistuttaisin, että ensi kerralla kun vanne alkaa puristamaan päätä, mee kovempaa eteenpäin, älä välitä siitä ahdistuksesta ja väsymyksestä, puske eteenpäin !! Itse tein ainakaan sen mokan että pysähdyin pariksi sekunniksi, eikä sit voinut enää jatkaa.

Osuit kerrankin asian ytimeen. Ennen ei ollut verkostoa, joka pitää sairaista huolta. Nyt on. Mutta mielestäsi jos joku sitä verkkoa tarviikin, niin on lusmu. Ainiin, siis tarviaa sinua enemmän, tietenkin, koska kaikkien pitäisi olla samassa tahdissa kuin sinä.

Mutta järkyttävintä sun tekstissä nyt ehkä oli se... Että puhut eläkepäivistä??? SIIS _MITÄ_IHMETTÄ_!! Hei kuule, työ on elämää!!!! Ei se elämä VOI jatkua jos et oo töissä??

Paskat sä mikään masennuksesta kuntoutuva ihminen ole, olet kusipää ja veikkaan että joku paha pomo sanoi susta joskus töissä jotain pahaa ja sit sä niinku loukkaannuit ja sun maailman kuva mureni (MITÄ enkö ole maailman napa kaikkien mielestä??) ja sitten ihan kostoksi jäit saikulle ja OMG sait 112 merkinnän kelakorttiisi.

Kuntoutuja83 kirjoitti:

Töihin oon kuule menossakin.
Ei sitä asuntoa yhteiskuntaa varten osteta, vaan eläkepäiviä varten.
JA kaikenlisäksi työmatkani on aika pitkä..
JA kivikaudella mielenvikaiset varmaankin tapettiin. Ei silloin varmaan ollut mitään sairaaloita tai sairaseläkkeitä, elämä oli paljon julmempaa silloin, heikoista ei pidetty huolta.

Lue lisää

Tiedätkö, että ihmiset voisivat olla iloisia sinun työhönpaluusi puolesta, mutta teet sen mahdottomaksi. Sinä olet ollut sairauslomalla, koska et ole pystynyt töihin, mutta sitten kun joku toinen sanoo saman syyn; en pysty menemään töihin, ja sairausloma venyy pidemmäksi kuin sinun, tulet haukkumaan lusmuksi.

Miltä se olisi sinusta tuntunut kun silloin kun olit pahimmillasi, ja joku tulee heittämään moisen kommentin? "Taidat olla lusmu kun et töihin jaksa! Hei työ on elämää, kyllä se pitää kestää"

Ja kuten jo mielestäni sanoin edellisessä viestissäni; jos on pitkä työmatka eikä ole varaa pitää autoa, MUUTA, se on niin yksinkertaista. Mutta sehän olisi jo pöyristyttävää, että SINUN pitäisi TEHDÄ jotain joka sinun mielestäsi heikentää sinun elämäsi laatua.

Minä en puhunut kivikausijutussani sanaakaan masennuksesta tai muista mtongelmista, vaan autottomuudesta ja asunnottomuudesta. Samaan genreen kuuluvat sitten ne jotka muuten "rikkovat" tätä sinun kaavaasi "mistä elämä on tehty"..

Elämä on

Työtä (Vanhuuseläke, opiskelijat, työssään vakavasti loukkaantuneet, muuten vain vakavasti loukkaantuneet jne rikkovat tätä kultaista sääntöä..)

Omistamista (varattomat, ne jotka eivät saa lainaa, opiskelijat, ne joiden rahatilanne on ulkoisten tekijöiden takia niin huono että omistusasunto tai auto on pakko myydä esimerkiksi avioero, vakavasti sairaat joilla erityisen suuria kuluja hoidoista ym nämä ihmiset eivät voi omistaa...)

Lisääntyminen (Ne jotka vaan ei voi lisääntyä, ne jotka eivät halua lisääntyä jne rikkovat tätä sääntöä, tappaahan moiset vialliset pitäisi, kamalaa)

Tässä on aika monta ihmistä jotka eivät elä elämää niinkuin sinä sen määrittelet.

Mielenterveysdiagnoosi ei ole automaattisesti syy olla loppuikä sairaseläkkeellä, mutta mitäs sitten kun ei olekaan muuta vaihtoehtoa? Sinähän et tietenkään sitä ymmärrä, koska sinun on "pakko" jaksaa (eli et ole loppuun palanut, täydellisen masentunut ollutkaan) etkä nähtävästi osaa ajatella asioita muiden kannalta lainkaan.

Mutta minä ristin sinut trolliksi tai tunteettomaksi juntiksi, enkä vaivaa päätäni sinun uskomattoman typerillä jauhamisilla...

Helkkarisentään kirjoitti:

Sulla on todellakin jotain vikaa tossa ymmärtämisessä. Töissä käydään YHTEISKUNNAN TAKIA, sinä saat siitä ajasta rahallisen korvauksen. Kulutusjuhla on YHTEISKUNTAA VARTEN näin maksat lisää veroja ja raha pysyy liikkeessä, rikkaat rikastuvat (pankit) ja sinä koet paremmuuden tunnetta ("mielummin tapan itseni jos joudun vuokraluukkuun muuttamaan") etkä tule surulliseksi etkä masennu etkä jää sairaslomalle. Onnea, olet kaapattu takaisin oravanpyörään. Muistuttaisin, että ensi kerralla kun vanne alkaa puristamaan päätä, mee kovempaa eteenpäin, älä välitä siitä ahdistuksesta ja väsymyksestä, puske eteenpäin !! Itse tein ainakaan sen mokan että pysähdyin pariksi sekunniksi, eikä sit voinut enää jatkaa.

Osuit kerrankin asian ytimeen. Ennen ei ollut verkostoa, joka pitää sairaista huolta. Nyt on. Mutta mielestäsi jos joku sitä verkkoa tarviikin, niin on lusmu. Ainiin, siis tarviaa sinua enemmän, tietenkin, koska kaikkien pitäisi olla samassa tahdissa kuin sinä.

Mutta järkyttävintä sun tekstissä nyt ehkä oli se... Että puhut eläkepäivistä??? SIIS _MITÄ_IHMETTÄ_!! Hei kuule, työ on elämää!!!! Ei se elämä VOI jatkua jos et oo töissä??

Paskat sä mikään masennuksesta kuntoutuva ihminen ole, olet kusipää ja veikkaan että joku paha pomo sanoi susta joskus töissä jotain pahaa ja sit sä niinku loukkaannuit ja sun maailman kuva mureni (MITÄ enkö ole maailman napa kaikkien mielestä??) ja sitten ihan kostoksi jäit saikulle ja OMG sait 112 merkinnän kelakorttiisi.

Lue lisää

Kyse ei ollut mistään piku jutskasta, ei ollu miele maassa tms. Todellisuudentajua petti hain apua jäin sairaslomalle, söin lääkkeet. ELI selvisin (ainakin ekasta aallosta). Rajun oireilun takia sain kela korttiin 112 merkinnän, eli en ole mikään vitun lusmu.Älä vähättele mun sairautta, Mtt:ssa on oikein ihmetelty mun nopee toipumista. Ja toiseksi koen työni tärkeänä sosiaalisten suhteitten takia ja töissä aika kuluu nopeammin kuin tyhjänpanttina.
Velttoiku ei siis oo mun juttu.

Huohtuoh... kirjoitti:

Tiedätkö, että ihmiset voisivat olla iloisia sinun työhönpaluusi puolesta, mutta teet sen mahdottomaksi. Sinä olet ollut sairauslomalla, koska et ole pystynyt töihin, mutta sitten kun joku toinen sanoo saman syyn; en pysty menemään töihin, ja sairausloma venyy pidemmäksi kuin sinun, tulet haukkumaan lusmuksi.

Miltä se olisi sinusta tuntunut kun silloin kun olit pahimmillasi, ja joku tulee heittämään moisen kommentin? "Taidat olla lusmu kun et töihin jaksa! Hei työ on elämää, kyllä se pitää kestää"

Ja kuten jo mielestäni sanoin edellisessä viestissäni; jos on pitkä työmatka eikä ole varaa pitää autoa, MUUTA, se on niin yksinkertaista. Mutta sehän olisi jo pöyristyttävää, että SINUN pitäisi TEHDÄ jotain joka sinun mielestäsi heikentää sinun elämäsi laatua.

Minä en puhunut kivikausijutussani sanaakaan masennuksesta tai muista mtongelmista, vaan autottomuudesta ja asunnottomuudesta. Samaan genreen kuuluvat sitten ne jotka muuten "rikkovat" tätä sinun kaavaasi "mistä elämä on tehty"..

Elämä on

Työtä (Vanhuuseläke, opiskelijat, työssään vakavasti loukkaantuneet, muuten vain vakavasti loukkaantuneet jne rikkovat tätä kultaista sääntöä..)

Omistamista (varattomat, ne jotka eivät saa lainaa, opiskelijat, ne joiden rahatilanne on ulkoisten tekijöiden takia niin huono että omistusasunto tai auto on pakko myydä esimerkiksi avioero, vakavasti sairaat joilla erityisen suuria kuluja hoidoista ym nämä ihmiset eivät voi omistaa...)

Lisääntyminen (Ne jotka vaan ei voi lisääntyä, ne jotka eivät halua lisääntyä jne rikkovat tätä sääntöä, tappaahan moiset vialliset pitäisi, kamalaa)

Tässä on aika monta ihmistä jotka eivät elä elämää niinkuin sinä sen määrittelet.

Mielenterveysdiagnoosi ei ole automaattisesti syy olla loppuikä sairaseläkkeellä, mutta mitäs sitten kun ei olekaan muuta vaihtoehtoa? Sinähän et tietenkään sitä ymmärrä, koska sinun on "pakko" jaksaa (eli et ole loppuun palanut, täydellisen masentunut ollutkaan) etkä nähtävästi osaa ajatella asioita muiden kannalta lainkaan.

Mutta minä ristin sinut trolliksi tai tunteettomaksi juntiksi, enkä vaivaa päätäni sinun uskomattoman typerillä jauhamisilla...

Lue lisää

Kyse oli lääkevastaisuudesta ja siitä, että porukka on sitä mieltä ettei työnteko kannnata. Minä syön lääkkeeni ja käyn töissä ja terapissa. Eli teen kaikkeni, jotta olisin hyvä kansalainen. Ketään ei ole luotu elämään muitten verorahoilla, ei ketään.
Toisaalta jotkut eivät ole saaneet kotikasvatusta ja ovat sen takia jääneet ilman työpaikkaa , sellaiset ovat...Luusereita

Koulut käydään loppuun sen jälkeen mennään työelämään, eikä sossun luukulle. Tietenkin jos on mahdoton sairaus joka toisinaan estää työssäkäynnin (kuten minulla), niin voi olla saikulla. Jos ei käy töissä voi käydä kursseilla tai olla järjestötoiminnassa mukana yms...

Kuntotuja83 kirjoitti:

Kyse oli lääkevastaisuudesta ja siitä, että porukka on sitä mieltä ettei työnteko kannnata. Minä syön lääkkeeni ja käyn töissä ja terapissa. Eli teen kaikkeni, jotta olisin hyvä kansalainen. Ketään ei ole luotu elämään muitten verorahoilla, ei ketään.
Toisaalta jotkut eivät ole saaneet kotikasvatusta ja ovat sen takia jääneet ilman työpaikkaa , sellaiset ovat...Luusereita

Koulut käydään loppuun sen jälkeen mennään työelämään, eikä sossun luukulle. Tietenkin jos on mahdoton sairaus joka toisinaan estää työssäkäynnin (kuten minulla), niin voi olla saikulla. Jos ei käy töissä voi käydä kursseilla tai olla järjestötoiminnassa mukana yms...

Lue lisää

Kylläpäs oli järkyttävää tekstiä ja vieläpä sellaisen ihmisen suusta, jolla on itselläänkin ollut ongelmia terveyden kanssa.

En ole mielenterveysongelmainen, mutta välillä käyn tätäkin keskustelupalstaa ajankuluksi lukemassa. Tunne kyllä myös mielenterveysongelmaisia ja tiedän millaista se voi olla, kun mielenterveydellisistä syistä töissä käymisestä tulee mahdottomuus.

Olen hyvin vaikeasti fyysisesti sairas, eikä sairauksiani ja niiden etenemistä pysty nykylääketiede pysäyttämään. Olen korkeakoulutuksen hankkinut sairauksistani huolimatta niin vaikeaa kun se olikin. Sairauteni vammauttivat minut niin vaikeasti ennen kuin ehdin päästä työelämään, että joudun elämään loppuelämäni verorahoilla, samoin kuin hoitoni ja välttämätön apu, jota tarvitsen kotona selvitäkseni edes hengissä, kustannetaan verorahoin. Olen onnellinen siitä, että elän yhteiskunnassa, jossa tämä on mahdollista. Koen olevani oikeutettu elämään siitäkin huolimatta että olen sairas. Sekä koen olevani hyvä kansalainen, vaikka en työelämään pystykään.

Sinä puhut sairastavasi mahdotonta sairautta ja että se on hyväksyttävää, että tällaista mahdotonta sairautta sairastaessasi, voi olla toisinaan sairaslomalla. Sinä et ole mahdotonta sairautta nähnytkään!!

Sairauksieni vuoksi en voi osallistua edes kursseille, enkä järjestötoimintaan. Tekisin mitä tahansa työtä, jos siihen kykenisin ja aivan varmasti tekisi muutkin sairaat. Omaa terveydentilaansa ei kuitenkaan voi valita ja niillä korteilla on pelattava, jotka on saanut tässä elämän arpapelissä.

tere tere kirjoitti:

Ei se työ nyt niin tärkeää tarvitse olla edes terveille ihmisille. Ei ole paremman ihmisen merkki se, että uhraa kaiken työlle, päinvastoin. Kukaan ei anna siitä mitalia, että on uhrannut terveytensä työlle, ei edes sädekehä siitä tule sen kiiltävämmäksi. Työhulluus on vain kilpajuoksua hautaan. Ei eläkkeellä odota aarretta sateenkaaren päässä. Joskus olisi paljon terveellisempää vaikka ihan suosiolla jäädä pois oravanpyörästä edes hetkeksi aikaa.

Lue lisää

Noh noh, kyllä kaikenlainen työ mitä parhainta terapiiaa, ja sellanen puuhastelu ulkoilmassa ainakin näin kesäaikaa.

Swect kirjoitti:

Noh noh, kyllä kaikenlainen työ mitä parhainta terapiiaa, ja sellanen puuhastelu ulkoilmassa ainakin näin kesäaikaa.

Enpä usko että vaativa työelämä ketään parantaa.

Kyse on siitä, että lainat olen ottanut terveenä! Mä mielummin tapan itseni ku tipahdan johonkin kunnan vuokra-asuntoon. Mä oon omistusasuntoon päässy ja täällä pysyn vaikka väkisin. Muutama hassu vuosi vielä ja sitten selviää pelkällä yhtiövastikkeella, tässä kohtaa ei todellakaan kannata antaa periksi.
Että pelkillä napeilla tässä on paineltu meneet vuodet, ei mulla oo varaa tai aikaa jäädä murehtiin menneitä ku niitä ei kuitenkaan takasin saa.
Ja olin mäkin pitkällä sairaslomalla, töihin paluu arvelutti, kela kortissa onn 112, mut hyvin on menny.
Ja kaikenlisäks avohoito toimii, kesä on kaunis ja lääkkeet otan ajallaan.
Mun mielestä toi lääkehoitoon suostuminen on ehdoton edellys, jotta eläke voidaan maksaa ja ei kai kukaan pääse eläkkeellle ilman lääkkeitä?

Kuntotuja83 kirjoitti:

Kyse on siitä, että lainat olen ottanut terveenä! Mä mielummin tapan itseni ku tipahdan johonkin kunnan vuokra-asuntoon. Mä oon omistusasuntoon päässy ja täällä pysyn vaikka väkisin. Muutama hassu vuosi vielä ja sitten selviää pelkällä yhtiövastikkeella, tässä kohtaa ei todellakaan kannata antaa periksi.
Että pelkillä napeilla tässä on paineltu meneet vuodet, ei mulla oo varaa tai aikaa jäädä murehtiin menneitä ku niitä ei kuitenkaan takasin saa.
Ja olin mäkin pitkällä sairaslomalla, töihin paluu arvelutti, kela kortissa onn 112, mut hyvin on menny.
Ja kaikenlisäks avohoito toimii, kesä on kaunis ja lääkkeet otan ajallaan.
Mun mielestä toi lääkehoitoon suostuminen on ehdoton edellys, jotta eläke voidaan maksaa ja ei kai kukaan pääse eläkkeellle ilman lääkkeitä?

Lue lisää

Joo, lainat yleensä otetaan terveenä. Sinä et ole niin totaalisen sairas kun esimerkiksi minä olen. Ennen sairaslomaa mä tein 5-7 vuotta tota, että "tässä kohtaa en anna periksi" ja sinnittelin ja kituutin ja väänsin vaikka ei olisi jaksanut mutta oli pakko. Oli koulua (Kaksoistutkinto) oli töitä ja oli parisuhde ja kaikkien läheisten ongelmat ja tarpeet. Mä sissinä painoin eteenpäin.

Sitten tuli se päivä kun päässä kuului kysymys: Mitä jos en jaksaisikaan enää? Hajosin miljooniksi pirstaleiksi silloin. Minä maksan nyt sitä velkaa jonka silloin otin; tarkoitan henkistä velkaa. Ennen kaikki narut oli minun käsissäni, vauhtia ei saanut hidastaa, koska muuten menneisyyden paska kaatuu niskaan ja murskaa alleen. Sitten tuli tämä kysymys päähän, pysähdyin pariksi sekunniksi ja sitten tultiin rytinällä alas.

Sä itsekin sanoit: pelkillä napeilla tässä on paineltu menneet vuodet. Mä vedin 5-7 vuotta "sisulla" ja periksiantamattomuudella. Miten kävi? Sä olet ehkä pahimmasta päässyt yli, mutta tästä viestistä huomaa, ettei sulla ole aikomustakaan hoitaa ittees kuntoon, jos vaan nappien voimalla väkisin pidät itsesi kasassa, koska "ei ole aikaa" kuunnella itseään.

Sulla ei varmasti masennukses tms ollut kovin paha, koska huutelet tuonlaista moskaa. Jos tietäisit mitä on kun ei jaksa edes olla olemassa, peruisit kaikki rajoittuneet viestisi.. Leveilet että kelakortissa on 112 merkintä. Vau, hienoa, oot varmaan tosi kovia kokenut. Mun kelakortissa ei ole sitä merkintää koska en pystynyt soittamaan siihen.

Kuntotuja83 kirjoitti:

Kyse on siitä, että lainat olen ottanut terveenä! Mä mielummin tapan itseni ku tipahdan johonkin kunnan vuokra-asuntoon. Mä oon omistusasuntoon päässy ja täällä pysyn vaikka väkisin. Muutama hassu vuosi vielä ja sitten selviää pelkällä yhtiövastikkeella, tässä kohtaa ei todellakaan kannata antaa periksi.
Että pelkillä napeilla tässä on paineltu meneet vuodet, ei mulla oo varaa tai aikaa jäädä murehtiin menneitä ku niitä ei kuitenkaan takasin saa.
Ja olin mäkin pitkällä sairaslomalla, töihin paluu arvelutti, kela kortissa onn 112, mut hyvin on menny.
Ja kaikenlisäks avohoito toimii, kesä on kaunis ja lääkkeet otan ajallaan.
Mun mielestä toi lääkehoitoon suostuminen on ehdoton edellys, jotta eläke voidaan maksaa ja ei kai kukaan pääse eläkkeellle ilman lääkkeitä?

Lue lisää

Minulla on kela-kortissa 112-merkintä. Avohoito täällä uudessa kaupungissa on aika huonoa. Ja mulla on vertailukohtaa. Psykoterapiaan en luultavasti saa tukea, eli aika omillani olen. Kaiken maailman lääkkeitä olen syönyt ja syön nytkin, ja tämä ehkä auttaakin.

Monta vuotta meni ettei mikään mas.lääke auttanut Yhtään.

Lähinnä kritisoin sitä että tuntuu että julkisella puolella lääkkeitä on pakko syödä. Muuten syyllistetään ja sitten kirjoitetaan b-todistukseen että on hoito-tai lääkevastainen. Ei niitä lääkkeitä aina tarvitse, eikä varsinkaan silloin jos ne pelkästään turruttavat.