Nut, kun elämä on jo riekaleina ja mielenterveys alkaa järkkyä, huomaan seisovani rajalla. Sen toisella puolella on pakeneminen, piiloutuminen ja itsekkyyteen vajoaminen, toisella taas raitis, hyvä elämä, joka kuitenkin juopon silmin katsottuna on tylsä ja vaikea.
Olen ihan omin voimin mokannut lukuisia ihmissuhteita, työsuhteen, harrastukset, perhe- ja raha-asiat. Työpaikan menetys merkitsi myös maineen menetystä koko alalla. Ystäväpiirini on kaventunut juoppojen joukoksi.
Olen julkisesti nolannut itseni moneen kertaan tässä pikkukaupungissa, jossa elän.
Tuntuu siltä, että peli on jo menetetty. En enää pysty ns. normaaliin elämään, koska olen alkoholilla kierouttanut koko maailmankuvani. Häpeän itseäni ja tekojani.
Voiko tällaisesta enää eheytyä ihmiseksi? Voiko joku kertoa oman selviytymistarinansa, josta voisin saada tukea ja apua?
Olen ihan omin voimin mokannut lukuisia ihmissuhteita, työsuhteen, harrastukset, perhe- ja raha-asiat. Työpaikan menetys merkitsi myös maineen menetystä koko alalla. Ystäväpiirini on kaventunut juoppojen joukoksi.
Olen julkisesti nolannut itseni moneen kertaan tässä pikkukaupungissa, jossa elän.
Tuntuu siltä, että peli on jo menetetty. En enää pysty ns. normaaliin elämään, koska olen alkoholilla kierouttanut koko maailmankuvani. Häpeän itseäni ja tekojani.
Voiko tällaisesta enää eheytyä ihmiseksi? Voiko joku kertoa oman selviytymistarinansa, josta voisin saada tukea ja apua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.