Taas on krapulapäivän aika. Katumus ja ahdistus vyöryvät ylitseni kuin aalto. Minä, joka olen jo vuosia tiennyt olevani alkoholisti, jatkan yhä juomista. Älkää sanoko, että pitää löytää oma pohja - se on nähty jo monesti.
Keväällä olin kuukauden selvin päin. Se oli todella onnellista aikaa. Alkaisinko nyt uudestaan laskemaan päiviä? Miksi alkoholi näyttäytyy yhä mielessäni hohdokkaana aineena, jonka äärellä voi muka olla sosiaalinen ja avoin?
No, olkoon tämä päivä 1. Jostain se on taas aloitettava.
Keväällä olin kuukauden selvin päin. Se oli todella onnellista aikaa. Alkaisinko nyt uudestaan laskemaan päiviä? Miksi alkoholi näyttäytyy yhä mielessäni hohdokkaana aineena, jonka äärellä voi muka olla sosiaalinen ja avoin?
No, olkoon tämä päivä 1. Jostain se on taas aloitettava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Selvien päivien laskeminen liipasimella olevalla alkoholistilla virittää hänet mielentilaan, että josko kohta taas alan ottamaan, kun päiviä on takana noinkin paljon, ja se jatkuva virittäytyminen laskemalla johtaakin sitten ottamiseen, jolloin juodaan juomatta jääneet, ja uudet viinat päälle.
Juomattomuus on luonnollinen elämäntapa ilman selvien päivien laskemista.
Aloita vaan uudestaan. Niin minäkin aikoinaan aloitin monta kertaa. Se johtaa parempaan.