vain olla tukena alkuhämmennyksen jälkeen ja sitten tavata ja tutustua ilman sen pidemmälle meneviä ajatuksia. Vaikka tunsin, että halusit pitää yhteyksiä oudolla tavalla, niin alkuun odotin kuitenkin, että olisimme tavanneet ja keskustelleet. Et selittänyt mitään myöhemminkään, vaikka edelleen kirjoittelit.
On yhdestoista hetki, jos emme pysty kohtaamaan siinä "savessa", jolla on oma merkityksensä, minun mielestäni suuri ja oleellinen, en tahdo tätäkään jatkaa. Ymmärrät varmaankin. Kaiken taustalla olevan muun olen ymmärtänyt ja pidän sitä suuressa arvossa ja jos toimintasi taustalla on jokin suurempi tarkoitus, niin kuulisin siitä mielelläni. En kuvittele olevani erityisasemassa. Toivon tapaamista henkilökohtaisesti sen vuoksi, että siellä myös alunperin kohtasimme.
On yhdestoista hetki, jos emme pysty kohtaamaan siinä "savessa", jolla on oma merkityksensä, minun mielestäni suuri ja oleellinen, en tahdo tätäkään jatkaa. Ymmärrät varmaankin. Kaiken taustalla olevan muun olen ymmärtänyt ja pidän sitä suuressa arvossa ja jos toimintasi taustalla on jokin suurempi tarkoitus, niin kuulisin siitä mielelläni. En kuvittele olevani erityisasemassa. Toivon tapaamista henkilökohtaisesti sen vuoksi, että siellä myös alunperin kohtasimme.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Antaisin vastauksen, jos vain osaisin. Mistä saisin ymmärrystä lisää, että en aiheuttaisi harmia ympäristööni ja asiat ratkeaisivat hyvin??
Kaikki nämä tapahtumat ovat olleet itselleni niin käsittämättömiä ja en tiedä pyydänkö kaikkea anteeksi vai olisiko paras mennä jonnekin kauas, pois netin ääreltä mietiskelemään. Kuukausiksi.
Kuitenkin uskon, että kaikessa kummallisuudessaan en olisi tätä kaikkea ikipäivänä itse osannut näin järjestellä, joten sillä on pakko olla joku suurempi tarkoitus.
Sanoja on, mutta niitä ei voi tänne kertoa. Liekö sitten oikeita sanoja? Kai puhuminen olisi tarpeen? ?
todella tarpeen.
Elä sie hättäile,kaikki järjestyy.
En tiedä. Olen yrittänyt kirjoittaa, vastailla sinulle, siis sinulle varmaan. Täällä ei koskaan tiedä varmasti sitä, kuka kirjoittaa ja kenelle.
Täytyisi olla tunnisteita.
Voisimme puhua.
ja missä Siellä?
Kerro jotain tarkempaa itsestäsi ensin.
Olen yrittänyt tunnistella tekstejä, mutta täällä ei ole koskaan mitään varmaa. Arvelen joskus osuneenikin tunnistamaan. .olenhan näihin aikoihin koneella yleensä hetken.
Tuo kirjoitus nostaa tunteeni pintaan, en kykene puhumaan mitään, olo on niin surullinen ja ymmällä. Olen miettinyt niin paljon ja pyöritellyt päässäni asioita myös muiden kuin itseni kannalta. Vaikka lämpimät tunteet ovat auttaneet jaksamaan suurten vaikeuksien yli , tämä mietintä on sen vastapuoli.
Olen kiitollinen että olet olemassa, vaikka itkettää.
Kuulostat tutulta, hyvin tutulta. Luulen, että olet tuo ihminen, joka on kirjoitellut minulle tunteistaan minua kohtaan. Olin sinun suhteesi alussa aivan ymmälläni ja hämmentynyt, sitten opin tuntemaan sinua ja pitämään sinusta.
Lopulta tuli kaikenlaisia sekaannuksia.
Jos kirjoitat minulle vielä, niin vastaan aivan varmasti sinulle.
Kuivaa silmäsi.
Olet minulle yhä tärkeä.
minäkin olen yrittänyt "tunnistaa" täältä olisiko rakkaani täällä
hänelläkin kyllä fese, olisi kiva osua sinne samaan aikaan
Mitä helvettiä?Olet hämmentynyt?Sitä sattuu.Ehkä sinulle enemmän olemme kenties erilaiset siinä, pidät mua outona:kiitosta vain.Ota yhteyttä jos tahdot, keinot on olemassa.Ei muuta.
Noinko ilkeästi taas vastasit?
Arvelen, että kirjoitat taas jollekin Esme........, et minulle .
Luulet minua häneksi. Onko kenties Esmer.... saanut sinut luulemaan, että hän on minä???
En ole kuitenkaan hän.
Minulla ei ole tuon ihmisen elkeitä, ei alkuunkaan.
Voin olla iloinen, mutta se on vain perusluonteeni, joka kirjoittaessani tulee esiin. Tavallisessa elämässäni suhtaudun asioihin harkiten.
En halveksi sinua millään tavoin. Minähän pidän sinua ihmisenä suuressa arvossa, vakavana, samalla vakaana ja se sinussa ehkä ensimmäisenä on kiehtonut minua.
Jos ymmärrät lopultakin, etten ole hän, niin voisin ehkä tavata sinut.
.
Periaatteeni vastaamiseen on se, että en useinkaan ole varma, kuka on kirjoittaja. Aavistelen ja kirjoitan.
Kuitenkin aiheet ovat niin useita ihmisiä koskettavia, ja kuvittelen ehkä sinisilmäisyyttäni, että tunnistat kuitenkin kirjoitukseni ja otat mielipiteesi itsellesi. Ei näiden kirjoitusten perusteella voi tehdä vakavia päätelmiä, ne olen tehnyt kohdatessa. Niihin luotan täysin.
Tunnemme toisemme toisaalta. Hän tuntee minut melko hyvin, oikeastaan erittäin hyvin, minä en tunne häntä muuten, kuin eräältä toiselta foorumilta, jossa hän vahvuudellaan pysäytti minut ajattelemaan ja näkemään ympäröivän maailmani toisenlaisena.
Annan hänelle pallon
Tunteiden silppuri, sitä nämä sivut ovat.