On kyllä kulunut aihe, mutta monelle varmasti tuttu. En ole ensisynnyttäjä. Viimeisin synnytys oli todella kivulias ja nopea. Eniten pelkään sitä kipua ja siihen liittyvää itsehillinnän tunnetta ja sitä että en kestä niin suurta kipua, viimeksi jo kipu oli jotain nin hirveää, ettei sitä olisi pystynyt yhtään enempää kestämään tulematta hulluksi.
Olen katsonut netistä synnytysvideoita ja huomannut niiden lisäävän ahdistusta synnytystä kohtaan, eli taídan jättää väliin.... Toinen seikka on se että esim äitipolilla käydessä ahdistaa olla siellä ja miettiä että tuonne sitä sitten taas mennään.....
En ole synnytystä kovasti vielä (32vk) miettinyt, yritiän asennoitua että antaa mennä onalla painollaan vaan. Kipuherkemmäksi olen tullut, pistokset ym saavat aikaan sävähdyksen ja pientä paniikkia...
Olen kyllä menossa juttelemaan pelostani hoitajan ja lääkärin kanssa, tuntuu vaan että mitä se yks kerta ketään auttaa? "niinhän se on että kun synnyttää nopeasti, ei ole oikein antaa mitään lääkettä kipuun...." Sektiota en halua.
Haluaisin kuulla muiden pelkäävien keinoja miten olette selättäneet pelon, pelkään ettei minua oteta tosissaan vaan vähätellään. Synnytyksessä oli kyllä toivomisen varaa kätilön ja lääkärin suhteen myös. Tunsin itseni maan matoseksi ja huonoksi ihmiseksi.
Olen katsonut netistä synnytysvideoita ja huomannut niiden lisäävän ahdistusta synnytystä kohtaan, eli taídan jättää väliin.... Toinen seikka on se että esim äitipolilla käydessä ahdistaa olla siellä ja miettiä että tuonne sitä sitten taas mennään.....
En ole synnytystä kovasti vielä (32vk) miettinyt, yritiän asennoitua että antaa mennä onalla painollaan vaan. Kipuherkemmäksi olen tullut, pistokset ym saavat aikaan sävähdyksen ja pientä paniikkia...
Olen kyllä menossa juttelemaan pelostani hoitajan ja lääkärin kanssa, tuntuu vaan että mitä se yks kerta ketään auttaa? "niinhän se on että kun synnyttää nopeasti, ei ole oikein antaa mitään lääkettä kipuun...." Sektiota en halua.
Haluaisin kuulla muiden pelkäävien keinoja miten olette selättäneet pelon, pelkään ettei minua oteta tosissaan vaan vähätellään. Synnytyksessä oli kyllä toivomisen varaa kätilön ja lääkärin suhteen myös. Tunsin itseni maan matoseksi ja huonoksi ihmiseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täällä on sama, kärsin kivuista niin kauan että hulluksi olin tulla, olin "huonoon" aikaan synnyttämässä, kun kätilöiden työvuorot vaihtuivat koko ajan.. Aina sanottiin, "seuraava antaa kipulääkettä".. Sain spinaalipuudutksen, jota ei suositella ensisynnyttäjälle ollenkaan, niinhän siinä sitten kävikin etten tuntenut tai tiennyt yhtään mitä ponnistaa. Imukuppisynnytys oli ja kokemuksena todella järkyttävä. Kätilöt eivät tuntuneet kuuntelevan ollenkaan minua..
Tästä on 4vuotta ja edelleen vahvassa muistissa se kipu ja kauheus.
Olen nyt rv 20, välillä ajattelen synnytystä ihan hyvällä mielellä, synnytykset on aina erilaisia enkä voi etukäteen tietää mitä tulemanpitää. Toisaalta taas paniikki iskee välillä.
Itsekin olen menossa keskustelemaan tästä pelosta, täällä ainakin voi käydä niin monta kertaa puhumassa kun siltä tuntuu. Sinä tosin olet jo pitkällä, mutta onko sinun mahdollista käydä enemmän kuin vain kerran? varmasti on apua, kun saa käydä läpi asioita mitä miettii omassa päässään.
Tsemppiä sinne! ei tästä minun kirjoituksesta varmasti apua ollut, mutta et ole asian kanssa yksin.