Eihän tässä oikeastaan mitään yliluonnollista ole, mutta piru kun en tätä Taikauskoon kirjoita ja sillä selkeä!
Olen ihmetellyt että miksiköhän kauhuelokuvissa zombiet aina tuntevat pohjatonta nälkää, ja miksi heidän pitää alkaa haudasta päästyään nakerrella nimenomaan ihmisiä. Voihan sitä pikkaisen kuolleena hiukoa, mutta minkä ihmeen takia muuttuisi kannibalistiksi jos on elävä kuollut?
Viime yönä minulle yhtäkkiä unien välissä juolahti mieleen, että mitäpä jos tuossa ajatuksessa on takana tällainen vanha perimätieto (jos semmoista on):
Ihmisiä kuoli sattumalta läjäpäin, ja kaikki heitettiin jonnekin kryptaan, tai mikä se nyt on sellainen kuolleiden kellari. Joku kuitenkin jäikin eloon, ja virkosi myöhemmin siellä kuolleiden, mätänevien raatojen keskellä. Hän ei päässyt ulkopuolelta suljetusta tilasta pois, mutta yritti sitten elää jollakin, ja alkoi nakerrella niitä ruumiita.
Myöhemmin kun krypta syystä tai toisesta avattiin, havaittiin että ruumiita on nakerreltu. Voisihan sitä tietysti syyttää rottiakin... Mutta jos jotenkin kävi ilmi että ihminen oli asialla... Tai jos se piruparka siellä oli vielä elossa, niin noinkohan taikauskoinen väki antoi hänen jäädä eloon, vaikka hän oli joutunut tekemään todellakin kaikkensa selvitäkseen?
Ellei sitten ollut kumminkin kuollut ruokamyrkytykseen.
- No jos tähän jotain yliluonnollista on laitettava kuitenkin, niin minulla on toisinaan fiilistä että olen saattanut eräässä menneessä inkarnaatiossani tulla elävältä haudatuksi. Sitä en sitten tiedä mitä siellä haudassa tein, muuta kuin sekosin päästäni...
Olen ihmetellyt että miksiköhän kauhuelokuvissa zombiet aina tuntevat pohjatonta nälkää, ja miksi heidän pitää alkaa haudasta päästyään nakerrella nimenomaan ihmisiä. Voihan sitä pikkaisen kuolleena hiukoa, mutta minkä ihmeen takia muuttuisi kannibalistiksi jos on elävä kuollut?
Viime yönä minulle yhtäkkiä unien välissä juolahti mieleen, että mitäpä jos tuossa ajatuksessa on takana tällainen vanha perimätieto (jos semmoista on):
Ihmisiä kuoli sattumalta läjäpäin, ja kaikki heitettiin jonnekin kryptaan, tai mikä se nyt on sellainen kuolleiden kellari. Joku kuitenkin jäikin eloon, ja virkosi myöhemmin siellä kuolleiden, mätänevien raatojen keskellä. Hän ei päässyt ulkopuolelta suljetusta tilasta pois, mutta yritti sitten elää jollakin, ja alkoi nakerrella niitä ruumiita.
Myöhemmin kun krypta syystä tai toisesta avattiin, havaittiin että ruumiita on nakerreltu. Voisihan sitä tietysti syyttää rottiakin... Mutta jos jotenkin kävi ilmi että ihminen oli asialla... Tai jos se piruparka siellä oli vielä elossa, niin noinkohan taikauskoinen väki antoi hänen jäädä eloon, vaikka hän oli joutunut tekemään todellakin kaikkensa selvitäkseen?
Ellei sitten ollut kumminkin kuollut ruokamyrkytykseen.
- No jos tähän jotain yliluonnollista on laitettava kuitenkin, niin minulla on toisinaan fiilistä että olen saattanut eräässä menneessä inkarnaatiossani tulla elävältä haudatuksi. Sitä en sitten tiedä mitä siellä haudassa tein, muuta kuin sekosin päästäni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
monesti selitetään vampyyri- ja zombienmytologioiden syntyä. Aikoinaan ei ollut keinoa todentaa ihmistä varmuudella kuolleeksi. Nykyään tiedetään se, että ihminen on varmuudella kuollut vasta kun ruumis alkaa mädäntyä. Olisikin varmaan mukava tunne herätä jostain kryptasta arkkuun sullottuna, tuhannen kilon kivipaaden sulkiessa ulospääsyn...
No juu, kyllähän se taitaa aika itsestäänselvä aatos olla... Miten tuntuikin siltä että olen muka itse sen nyt juuri keksinyt. Äh.
Muuan tuttu oli niin klaustrofobinen ettei edes telttailemaan pystynyt, oli kerran herännyt teltan nurkasta mykkyrällä makuupussinsa kanssa, ja oli meinannut tukehtua kauhusta. Semmoiselle ihmiselle ei kyllä mitään tämmöisiä juttuja haudoista voisi kuvailla... :P