Fyysisesti erilainen

>Myöskään miehille en ole kelvannut. Olen viallinen yksilö. Mut jätetään yksin.

Sun pitäis ymmärtää, ettei sun jalkavamma tee susta jotenkin automaattisesti rumaa. Ei se naisen kauneus missään kävelyssä oo kiinni >_>

Esim. itse näin kerran kaupassa tosi pahasti lenkkaavan naisen, ja se oli kyllä musta ihan hyvännäköinen. Ei mulla olis mitään ongelmia seurustella lenkkaavan naisen kanssa. Ei sillä nyt todellisuudessa ole mitään väliä.

Sellaiset vajakit jotka pilkkaa, kuiskii, nauravat yms. voit ihan suosiossa jättää rauhaan. Se nyt vaan on ikävä fakta, että tällä planeetalla on ihan vitun tyhmiä ihmisiä.

Mistä päin suomea olet?

No et ainakaan ole ainoa. Täällä myös yksi nainen joka on fyysisesti erilainen. Ulkonäössäni on poikkeava piirre jonka vuoksi olen tuomittu elämään yksin. Ihmiset on pinnallisia, turha muuta on lässyttää.

perseestä. Sen kanssa olisi vain jotenkin tultava toimeen.
Olen samanikäinen mies ja minulla on karsastusvika. Minuakin on jonkin verran kiusattu alemmilla kouluasteilla ja tämä on ollut varmasti osasyy kiusaamiseen, joskus toki on haukuttu ihan suoraankin. Hämmentävää ja masentavaa asiassa on se, että tietyllä tavalla ymmärrän kiusaajia ja ihmisiä, jotka syrjivät toisia jonkin poikkeavuuden vuoksi.

Kun katson karsastusvikaista tyttöä silmiin, en koe ihastusta tai kiinnostusta. Sen sijaan melkein haluan kääntää katseeni muualle. Tämä kuulostaa varmasti ilkeältä ja ristiriitaiselta, mutta minulla on "oikeus" sanoa näin, koska kärsin itse samasta ongelmasta. Tämä tuntuu tietenkin hirveältä, kun alan miettiä, että ehkä tytötkin ajattelevat näin katsoessaan minua. Myöhemmällä iällä poikien kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta välillä mietin, että onko tämä merkittävä syy, miksi olen aina ollut sinkku. Toisaalta yritän uskoa, että ei ole, koska on minuunkin aikoinaan jotkut tytöt yrittäneet tutustua.

Kyse ei tietenkään ole siitä, ettemmekö me 'vialliset' voi olla ihmisinä vähintään yhtä mukavia kuin muutkin. Yleensä huomaankin, että jostain vastaavasta asiasta kärsineet ihmiset ovatkin henkisesti fiksumpia. Seurustelun suhteen kyse on kuitenkin kai siitä, että ulkonäkö tekee ensivaikutelman, valitettavasti, johon ihastutaan. Ei ihmisiltä voi kuitenkaan vaatia, että heidän täytyisi kiinnostua minun seurastani. Se olisi kai minun tehtävä osoittaa ihmisille, että olen hämäävästä ulkonäöstäni huolimatta ehkä hyvä tyyppi.

Välillä on vaikea tietää, miten suhtautuisi asiaan, jolle ei kuitenkaan mitään voi. Useimmiten pystyy olemaan ajattelematta asiaa ollenkaan. Ehkä tässä on se, että itselläni vika ei ole kuitenkaan kovin räikeä silmälaseja käytettäessä, ja joku kaveripoika on joskus sanonut, ettei ole edes huomannut asiaa. Epäilen kuitenkin, että tytöt kiinnittävät tällaiseen asiaan huomiota.

Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? En minä tiedä. Tiedän myös mm. erään henkilön, jolla on krooninen yskä, jonka äänenvoimakkuus on jotain melko hirveää, ja tuollainen piirre valitettavasti vaikuttaa halukkuuteen tutustua ihmiseen. Ehkä kyse on omalla kohdalla myös siitä, että haluaisi tuntea itsensä 'normaaliksi', jonka vuoksi olisi mukavampi, ettei ympärillä olisi ihmisiä, jotka muistuttavat omasta heikkoudestasi. Tyttökontaktin puuttuminen tällä iällä alkaa kuitenkin olla jo melko raastavaa.

Voisiko aloittaja laittaa kuvansa, niin katsotaan mikset oikeasti kelpaa miehille.

Kyllä mä uskon että kun pitää silmät auki, niin vastaan voi sattua ihmisiä jotka näkee sut sinä mitä sä oikeast olet. Jokaista joka ei niinsanotusti sula massaan toljotetaan, osoitellan ja hänestä kuiskutellaan. Tämä ei tietenkään tunnu huomion kohteesta mukavalta. Kun oppii tuntemaan omaa itseään paremmin, niin itse asiassa muiden ihmisten kapeakatseisuus tuntuu jo lähes koomiselta.

Enkä usko että olet tuomittu olemana loppuelämäsi yksin. Yritä pysyä positiivisena, ja etsiä asioita jotka kiinnostavat sinua. Jos satut löytämään asioita / harrastuksia jotka kiinnostavat sinua, saat siitä energiaa ja hyvää mieltä jotka näkyvät päälle päin.

Emmekö me kaikki olla omalla tavallamme viallisia yksilöitä? Jollain on silmälasit, joillain on skolioosi, joillain on julkisten paikkojen kammo, joku on sairaalloisen ujo. Ihmiset jotka päälleppäin näyttää täydellisiltä, on yleensä aivan päinvastaista :)

Älä missään nimessä kuitenkaan ajattele ettet "kelpaa" kenellekään. Älä siis niinsanotusti heittäydy ensimmäiseen avoimeen syliin joka vastaasi tulee. Tutustu ihmisiin rauhassa, ja tutki myös tarkkaan niitä tunteita joita toiset ihmiset herättävät sinussa.

Kiteytettynä siis, et ole tuomittu olemaan loppuelämääsi yksin :)

Ei vaikuta lenkkaus siihen ettetkö voisi miestä saada, töissä näin jossain vaiheessa muutaman kerran viikossa naista joka klenkkasi tosi pahasti. Ja kyllä mä siitä ainakin tykkäsin, nätti nainen. Ja jos olisin uskaltanut, olisin jopa voinut kysyä kahville. Empä vain uskaltanut. Ja muutenkin, se jos vedotaan johonkin fyysiseen piirteeseen, että on yksinäinen. Ei se niin mene, ihan jokaisella on mahdollisuus löytää kumppani. Asenteesta kaikki lähtee. Olen itse 27v mies. Olen aina ollut yksin parisuhde rintamalla. Mukaan mahtuu vain muutamia kännissä saatuja suudelmia. Olen aina pitänyt itseäni viallisena, ajatellut etten kelpaisi kenellekään. Nyt tänä vuonna, kaksi naista on ilmoittanut olevansa ihastunut minuun. Koskaan ennen en ole tuota kuullut. Olen koittanut muuttaa pukeutumistani, ja ennen kaikkea asennettani, kaikki lähtee asenteesta. Surullista tässä vaan on se, että kummassakaan noista tapauksista en ole osannut tehdä mitään. Noin pitkään kun on yksin, sitä häkeltyy kun joku kertoo pitävänsä minusta. Nyt yritän sitten saada jotenkin ajatuksiani kasaan ja toivoa että vielä ilmaantuisi joku ketä minusta pitäisi. Kolmatta kertaa en aio enää missata.

En tiedä, mutta musta tuntuu, että nuo muiden tuijottelut, kuiskuttelut, sun muut jutut ovat vaan sun omassa päässäsi. Ehkäpä sä häpeät sitä lenkkaamistasi itse niin paljon, että ajattelet jokaisen katsovan sua "pahasti"?

Eiköhän jokainen vähänkin fiksu ja normaali ihminen tajua, että kyse on synnynnäisestä viasta.

Kiitos viesteistänne, tosi paljon.
En oikein muuta osaa sanoa...

Mutta varmasti ootte oikeessa siinä että osa tosta kiusaamisesta on vain mun omassa päässäni. Mut vaikea tästä ajattelutavastani on eroonkaan päästä.

Nyt on melko huono kausi menossa, en oikein jaksa mitään. Märehdin itsesäälissä, pysyttelen kotona. En oikein jaksa ees tänne kirjottaa.

Toivottavasti olo paranee.. :(

Kiitos silti kaikille!