Olisiko halukkaita tarinan kertojia pistäytymään TarinaTupaan turisemaan?
Aloitan.... jatkakaa ; ))
Tanssiva hiiri
Olen tanssiva hiiri, tanssin rakkaudesta miehen pillin mukaan. Hän määrää milloin tanssin ja miten. Itse kaiken keskellä yritän luoda tanssistani upean kokonaisuuden, osaankin sen ja saan miehen hulluksi minusta.
Miehelle se voi olla hetken lohtu avioelämän tavanomaisuuksiin, minulle se on rakkautta.
Mutta miten käy minun, hiiri raukan, ponnisteluistani huolimatta tunnen jääväni koukkuun. Miten voin enää tanssia ja hallita tunteitani. Kaikki mitä toivon on, että mies vain eläisi lähellä, kosketuksen etäisyydellä, mutta ei luonani.
Hän kävisi luonani tanssimassa ikäväni pois. En puuttuisi muutoin hänen elämäänsä, hän eläköön omaa elämäänsä aviomiehenä ja isänä.
Eikö voitaisi tehdä elämäämme itäsiipeä, jossa eläisi tanssi ja länsisiipeä jossa eläisi avioliitto. Elettäisiin omissa siivissämme, omine tapoinemme niin kauan kuin tanssia tai avioliittoa kestää.
Kyllähän minä tiedän, että sellainen elämä on länsimaisessa kulttuurissa mahdotonta. Se mikä joissakin kulttuureissa on jaettua onnea on meillä salarakkautta ja sen kohteet salarakkaita.
Mandi (kirjoitettu 26.06.2005)
TarinaTupa
201
853
Vastaukset
What's wrong, everyone has stories, at least one and unique love story.
Körmy ahven ja rapuneito
Sinä keväänä tulvavesi nousi todella korkealle. Niin korkealle, että suolammessa asustanut ahvenen körmy pääsi uimaan ojaa myöten Sankkolahden avariin vesiin. Avara ja puhdas vesi aivan häikäisi ahvenen silmiä. Ainoastaan Sankkolahden rannalla olevat lukuisat koukut ja katiskat pelottivat ahvenen uimista. Sitä miksi kalaherra oli suolampeen ajautunut, ei hän itsekään ymmärtänyt ja sieltä nyt ulos päästessään aivan hullaantui onnesta tajutessaan, että elämää oli suolammen ulkopuolellakin.
Katiskoja ja koukkuja kalaherra ei ollut lammessaan tottunut näkemään ja ne pelottivat, mutta samalla ne oudosti kiinnostivat häntä. Hän kurkisteli katiskoihin ja nyki koukkuja, jotka ponnahtelivat pintaan ikään kuin kiusatakseen kalaherraa. Eräässä katiskassa kalaherra huomasi liikehdintää. Hän näki kauniin rapuneitosen, joka oli uinut loukkuun. Mitään niin yksinäistä ja avutonta, kalaherra ei ollut aiemmin tavannut ja kun heidän katseensa kohtasivat, olivat molemmat ymmällä ja heitä ujostutti.
Kalaherra kiersi katiskaa ja löysi lopulta katiskan sisään uinti aukon, jonka kautta hän ohjasi rapuneitosen hellästi vapauteen. Rapuneitonen oli hyvin onnellinen päästessään pois vankeudesta, jossa hän oli jo kauan ja takaperin ympyrää uinut. Rapuneitonen katsoi kalaherran silmiin ja hupsis, jossain sisällä tuntui oudolta. Rapuneiti nappasi kalaherraa pyrstöstä kiinni, eikä halunnut päästää irti.
Kalaherra ja rapuneito alkoivat kiintyä toisiinsa, he viihtyivät keskenään. He olivat sopivasti samanlaisia ja vastapainoisesti sopivasti erilaisia. Rapuneito ei osannut varovaisuudestaan huolimatta estää väistämätöntä ja hän rakastui tuohon hiukan omituisesti käyttäytyvään kalaherraan. Kalaherra nimittäin poistui tuo tuosta ja ui takaisin suolampeensa piiloutui kivenkoloonsa, eikä ottanut yhteyttä rapuneitoon.
Rapuneito tiesi, että kalaherralla oli perhe suolammessa. Hänen yksi poikasista oli uimataidoton ja
liekkö siksi perheensä suolampeen vienyt. Olisi perhe varmaan mieluummin elänyt valoisassa
rantavedessä, mutta kalaherra ei jostain syystä hyväksynyt elämän hänelle antamaa ylimääräistä taakkaa uimataidottoman poikasen muodossa.
Rapuneito yritti kaikkensa olla rehellinen ystävä kalaherralle. Rapuneito antoi kesän aikana omiin kokemuksiinsa perustuvia hyviä neuvoja, jotta kalaherra saisi perhe elämäänsä korjattua. Rapuneito tiesi, että naispuoliset vedenelävät olivat hyväksyvämpiä elämän epäoikeudenmukaisuuksia kohtaan kuin herrasukuiset. Olihan hän itsekin kasvattanut katraan jälkeläisiä yksin. Hänen hyvä rapuystävätär oli löytänyt onnellisen elämän vaikka joutui yksin huoltamaan saksettomasta jälkeläisestään. Hän kertoi kuinka elämä joenmutkassa oli palannut rauhalliseksi ja tasapainoiseksi, rapuherran pakattua saksensa ja muutettua toiseen kivenkoloon.
Rapuneitokin oli valmistautunut jättämään rakastamansa kalaherran jos hän vain tietäisi, että tämä olisi onnellinen. Rapuneito oli koko suhteen ajan uinut kalaherran tahdon mukaan. Kalaherra ei kuitenkaan huomannut tai ei halunnut huomata omassa käytöksessään rapuneitoa kohtaan mitään loukkaavaa. Rapuneito alkoi surra suhdetta ja oli usein onneton. Hän kirjoitti kirjeen, jossa hän yritti kertoa, mikä oli kalaherran elämän heittänyt suolampeen. Kirje oli omalla tavallaan raadollinen. Rapuneidon tarkoitus oli avata kalaherran silmät katselemaan ongelmaansa kipeästä näkökulmasta, hyväksymisestä. Kalaherra oli usein väsynyt ja hänen mustat silmänalusensa kertoivat hänen suhteellisen yksin kantamaansa velvollisuuksien ja syyllisyyden taakkaa.
Syksy saapui ja järven vesi karkasi alajuoksulle laskien tulvaveden normaaliin tasoon. Sankkolahtea ja suolampea yhdistävän ojan vesi kuivui. Rapuneiti yritti epätoivoisesti tarpoa suolampea kohti, mutta hänen voimansa eivät riittäneet ja hän joutui palamaan Sankkolahdelle. Elämä palasi ennalleen ja rapuneito touhuili omia jokapäiväisiä askareitaan Sankkoniemen rantavesissä.
Eräänä loppusyksyn yönä rapuneito katseli haikeana onnellisten ihmisten tanssia laiturilla tähtien valossa ja muisteli kesää. Hän näki kauniin tähdenlennon, heitti sille toivomuksen ja hymyili.
Tuona samaisena yönä kalaherra uiskenteli suolammen pintavedessä, johon kuu loi kauniin valokiilan. Kalaherra ihasteli tähtien loistoa ja huomasi läntisellä taivaanrannalla kirkkaan tähdenlennon. Toivoiko kalaherra jotain, kyllä hän toivoi, huokaisi ja sukelsi syvyyksiin.
Mandi ; )- Pirre*
Olen mieki kuullut etteivät kalat ja ravut tule oikein toimeen keskenään he..
Pirre* kirjoitti:
Olen mieki kuullut etteivät kalat ja ravut tule oikein toimeen keskenään he..
Jaa, sitenkö tarinani sisäistit. Tarinani Kalaherra Körmy olisi kaiketi rapuneidon kanssa voinut hyvinkin toimeen tulla, mutta järki on sellainen kummallinen kapistus, joka se voittaa tai sitten ei ; ).
- Jm-50...
korpikirjailija kirjoitti:
Jaa, sitenkö tarinani sisäistit. Tarinani Kalaherra Körmy olisi kaiketi rapuneidon kanssa voinut hyvinkin toimeen tulla, mutta järki on sellainen kummallinen kapistus, joka se voittaa tai sitten ei ; ).
Juhannustaika Miehille
--------------------------------
Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin , soutaa järvelle
ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle,
VOI RANNALLA NÄHDÄ TULEVAN LESKEN. - Korppis*
Jm-50... kirjoitti:
Juhannustaika Miehille
--------------------------------
Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin , soutaa järvelle
ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle,
VOI RANNALLA NÄHDÄ TULEVAN LESKEN.Hyvä juttu, enpä ole aikaisemmin kuulutkaan. Niin monta leskeä on jäänyt juhannusyönä yksin rannalle.
Uusi aika ja uudet jutskat.
Juhannusyönä, jos naukku maistuu tai sitten ei maistu voi joka tapauksessa tietokoneen näytöstä heijastua vanha morsian tai sulho?
- nakrattaa
Siinä seinustalla hän nojasi, nojasi kuin ei olisi muuta tehnytkään elämässään.
Nojasi ja kaipasi liikettä laakereihinsa, painoa satulaansa.
Haluten tuntea lihaisan takamuksen hikisen kosketuksen, jäntevien reisien hipaisun satulansa reunoihin.
Tuntea laakeriensa vierintävastuksen vähenevän kun jäykistynyt rasva saavuttaa normaalin viskositeettinsa ja kuolonkankea ratina vähenee.
Haaveita haaveita vaan, eihän toive koskaan toteutuisi sillä pyörä oli vanha ja vaihteeton.
Hän oli vaihteeton ja vaihtoehdoton, oli vain yksi suunta.
Kohta tulisi korkealaitainen auto ja ammattiinsa leipäytynyt henkilö joka lopettaisi pyörän kärsimykset, alistamalla pyörän autonsa puristimen syleilyyn.
Sen syleilyn pyörä halusi välttää sillä häntä lähestyi epämääräinen henkilö, varsinainen luisuohta nuorisorikollinen, finninaama ,kessusuu.
Turvautuen viimeiseen oljenkorteensa pyörä vinkautti lokasuojaansa ja taparikollinen tarttui syöttiin ja he katosivat aurinkonlaskuunHuomenta ; )
Ja kiitos, tällaisiä lisää pidin kovasti, ihastuin tapaasi kirjoittaa, hieno oivallus.
Mandi- Nakrattaa
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta ; )
Ja kiitos, tällaisiä lisää pidin kovasti, ihastuin tapaasi kirjoittaa, hieno oivallus.
MandiJos heta kehuu se pitää ottaa vakavasti
- hevosetkin nauraa
korpikirjailija kirjoitti:
Tarinasi on tosi hyvä ; )
Mitä niitä novellilehtiä onkaan, Minä ja Sinä, Regina, Kulta-, Lääkärisarjat jne.
Tämä menee kuin limbon tanssiminen, altariman. Sinua ei kiinnosta luettelosi mukaan kevyt kotimainen musiikki, ihmettelit jopa nimipäiväpalstalaisia, muistan lukeneeni arvostelujasi monesta muustakin ja nyt olet huumaantunut satutädin osasta?
Linjauksesi ei ole uskottava. - Korppis*
hevosetkin nauraa kirjoitti:
Mitä niitä novellilehtiä onkaan, Minä ja Sinä, Regina, Kulta-, Lääkärisarjat jne.
Tämä menee kuin limbon tanssiminen, altariman. Sinua ei kiinnosta luettelosi mukaan kevyt kotimainen musiikki, ihmettelit jopa nimipäiväpalstalaisia, muistan lukeneeni arvostelujasi monesta muustakin ja nyt olet huumaantunut satutädin osasta?
Linjauksesi ei ole uskottava.Hevosen en ole ikinä nähnyt nauravan, mutta hevosnaamaisen ihmisen kylläkin.
Mitä tulee noihin lehtiin joita luet, minä en, enkä kuuntele juurikaan kotimaista kevyttä musiikkia ; ) Joitakin lukuunottamatta ne voit poimia musiikkiketjusta. Anteeksi jos loukkasin nimipäiväketjuasi, vaan kun sekään ei minua kiinnosta kuten ei musiikkiketjukaan. Tämä ketju kiinnostaisi, mutta te hevosnaamaiset hohottajat karkotatte kirjoittajat.
Satuja aikuisille tykkään kirjoittaa.
Vedän itse linjani mieltymyksilleni. En muuten pidä hevosista, enkä koirista hyi ; (
- Putkivalo
Hän rakasti merta, sen kimalletta, moninaista elämää, viileyttä ja lempeyttä iholla. "Voi kun saisi olla merenneito" ajatteli kastemato kun laskeutui ongensa varalla salaperäiseen syvyyteen.
Siellä hän ihmetteli meren kauneutta. Näki mursuja, viehkeitä simpukoita, hai-kalan, muitakin hopeakylkisiä kaloja, ameeboja, tohvelisank... eläimiä. Ja joutsenen. Aivan upean joutsenen.
"Menen rantaan juttelemaan sille" ajatteli kastemato, vaikka näki että joutsenella oli perhe, vaimo ja kaksi untuvikkoa. Mutta kyllähän jutella voi? "Minähän en aio muutenkaan rakastua" se tyhmä mato mietti, ikään kuin se olisi ollut hänen päätettävissä.
Ja niin siitä tuli madon rakkaustarina, kiihkeä, intohimoinen, sellainen once in a lifetime tarina. Mutta kuten tiedätte, joutsenet ovat yksiavioisia, ja pitää huomauttaa että tämä yksilö oli kaiken puolin kunniallinen. Ei syönyt matoa, vaikka se pyysi ja houkutteli. Ei edes maistanut, madon suureksi harmiksi.
Niin. Sellainen se mato sitten oli, houkutteli toisen omaa..
Ja kuten kaikki rakkaustarinat, tämäkin kasvoi, kehittyi ja loppui. Joutsen päätti jäädä kasvattamaan poikasiaan, eikä mato voinut enää tehdä mitään. Joutsen-vaimoa vastaan hän olisi vielä voinut taistella, mutta ei riistää poikasilta isää.
Joutsenen jäähyväissanat oli, että tulisi aina matoa rakastamaan, oli mato sitten missä vaan ja kenen kanssa tahansa. Sellaisia ne joutsenet ovat, sydämiltään yhtä kauniita kuin ulkomuodoiltaan.
Kastemadon pieni sydän oli tuhannen sirpailena. Se laskeutui mereen uudestaan, toivoi aaltojen keinuttavan sitä, merenelävien kertovan sille tarinoita jotka syrjäyttäisivät sen omaa tarinaa. Se mietti kuumeisesti mitä tehdä, halusi odottaa joutsenta, mutta järki sanoi että eh.. mitä järkeä. Ja niin mato tapasi pingviinin.
Se oli herkkä kapistus, niin kaunis mieleltään. Pyysi madon tanssimaan, muttei mato voinut, kuten arvaatte, vaan vuodatti koko sydämensä sille. "Näe sydämellä" sanoi pingviini, ja se oli kuin iso laastari olisi laskettu sen pirstaleisen sydämen ympäri. Mato tiesi että oli odotettava joutsenta.
Aina ei järki voita.
Vaan voitti joutsenella. Hän tyrmäsi koko idean, tietystikin, olihan sen sisuskin joutsenta. Ja mato ei tiennyt oliko se siksi että joutsen oli niin viisas, vai koska se ei halunnut loukata matoa.
Ja jälleen kerran se laskeutui meren keinutettavaksi. Käsillään se piteli sydäntään, höpötteli sinne tänne kuin mielipuoli. Yksi kauniin punainen villi-lohi tuntui olevan samassa mielentilassa, ja niin ne löysivät toisensa. Kun lohi puhui kauniisti kaipauksesta, mato itki sekä hänen että itsensä puolesta. Oli kuin lohi olisi nähnyt madon sisuksiin, suoraan sen sielun syvimpiin sopukoihin. Se keinutti ja lauloi, silitti ja lohdutti, kuin palapeliä se kokosi kastemadon sydämen palaset uudestaan.
Ja taas kerran kastemato lankesi. "Syö minut. Hotkaise!" Mutta ei. Taisi se matokin sen aavistaa, ettei vill-lohi koukkua sisuksiinsa halunnut. Ja olihan sillä jotain mittaamattoman arvokasta nyt, lohen suomuilla paikattu sydän.
Mato päätti (ties monennenko kerran) että nyt meri ja sen houkutukset saisivat jäädä vähäksi aikaa, oli aika ryömiä kasvimaahaan, tuttuun ympäristöön. Jättää mereneitoleikit sikseen. Voisihan hän silti rannalla käydä kastelemassa häntäänsä välillä. Mutta nyt riitti. Viinipulloi kainalossa se lähti lempihommiinsa, syvään multaan. Se nautti työstä, ja aina kun ikävä iski, se hörppi vähän viiniä ja hoilasi itsensä turtaksi. Kunnes eräänä päivänä joutsenen laulu kantautui sen korviin... Arvaatko? Enää yksi vuosi ja viimeinenkin poikanen lentää pesästä.....
Vuosi on lyhyt aika.OI..ihanaa..romantikkona suorastaan ahmin tarinaasi. Mato ja joutsen, kuinka sen voisi paremmin kuvata ; )
Iloa, itkua, tunteita, järkeä, luovuttamista, uuden etsintää, paluuta lähtökuoppaan, toivottomuutta, toivoa, rakkautta, viiniä ja laulua, tulevaisuuden uskoa.
Vuosi on lyhyt aika.- Putkivalo
korpikirjailija kirjoitti:
OI..ihanaa..romantikkona suorastaan ahmin tarinaasi. Mato ja joutsen, kuinka sen voisi paremmin kuvata ; )
Iloa, itkua, tunteita, järkeä, luovuttamista, uuden etsintää, paluuta lähtökuoppaan, toivottomuutta, toivoa, rakkautta, viiniä ja laulua, tulevaisuuden uskoa.
Vuosi on lyhyt aika.Väliaikatiedotus:
Mato makaa liikkumattomana, se on ihan solmussa. Että voi olla yllätyksiä täynnä tämä elo, se ajattelee. Ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, saati että osaisi ennustaa mitä itse tuntisi missäkin tilanteessa...
No nyt se tietää. Koska kaikki tapahtui. Ihan kaikki. Sen sydän räjähti niin että lohen suomut lensi.
Arvaatko, etpä tietenkään. Kauniin punainen villi-lohi suuttui kun se sai kuulla joutsenesta. Voi riemun päivä, voi ahdistuksen päivä! Se välitti sittenkin! Mato on järkevä, se ei leijaile taivaissa, se viihtyy mullassa. Niinpä se pähkäili ettei tuleivasuudesta mitään voi tietää, se onni on tässä ja nyt, tartuttava kiinni kaksin käsin. Vuosi voi valua kahdeksi, viideksi... loppuelämäksi.
Ehkä joutsenen olikin tarkoitus laulaa juuri nyt? Että mato kävisi tämän päätöksen läpi juuri tällä hetkellä, eikä ehkä kolmen vuoden päästä?
Mutta lohi ei tiedä että matojen sydämiin voi mahtua vaikka kuinka monta. Mutta vain yksi voi syödä sen.
Mato yritti saada lohen suomut takaisin sydämensä ympärille. Niitä räjähdyksessä sinkoutuneet. Se yritti repiä niitä irti maasta, takoi, huusi, ja vuodatti kyyneleitä jotta ne irtoaisi. Kun se yhtäkkiä huomasi olevansa solmussa.
Tässä se nyt on. Odottaa loppupotkaisua johonkin suuntaan, koska asento on pirun epämukava. Onneksi sentään sataa. Putkivalo kirjoitti:
Väliaikatiedotus:
Mato makaa liikkumattomana, se on ihan solmussa. Että voi olla yllätyksiä täynnä tämä elo, se ajattelee. Ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, saati että osaisi ennustaa mitä itse tuntisi missäkin tilanteessa...
No nyt se tietää. Koska kaikki tapahtui. Ihan kaikki. Sen sydän räjähti niin että lohen suomut lensi.
Arvaatko, etpä tietenkään. Kauniin punainen villi-lohi suuttui kun se sai kuulla joutsenesta. Voi riemun päivä, voi ahdistuksen päivä! Se välitti sittenkin! Mato on järkevä, se ei leijaile taivaissa, se viihtyy mullassa. Niinpä se pähkäili ettei tuleivasuudesta mitään voi tietää, se onni on tässä ja nyt, tartuttava kiinni kaksin käsin. Vuosi voi valua kahdeksi, viideksi... loppuelämäksi.
Ehkä joutsenen olikin tarkoitus laulaa juuri nyt? Että mato kävisi tämän päätöksen läpi juuri tällä hetkellä, eikä ehkä kolmen vuoden päästä?
Mutta lohi ei tiedä että matojen sydämiin voi mahtua vaikka kuinka monta. Mutta vain yksi voi syödä sen.
Mato yritti saada lohen suomut takaisin sydämensä ympärille. Niitä räjähdyksessä sinkoutuneet. Se yritti repiä niitä irti maasta, takoi, huusi, ja vuodatti kyyneleitä jotta ne irtoaisi. Kun se yhtäkkiä huomasi olevansa solmussa.
Tässä se nyt on. Odottaa loppupotkaisua johonkin suuntaan, koska asento on pirun epämukava. Onneksi sentään sataa.Tämä uusi systeemi teettää töitä löytää pitkään ketjuun tehty uusi kommentti, mutta seuraan mielenkiinnolla matosi maallista matkaa ; )
Minunkin takamukseni on puutunut, joten taidan vaihtaa asentoa ja kirmaista kirkolle. Auringon kajo, miten se kainuulaisittain menikään kajottaa joten sää on selkiämässä.
Pystyyn selkä suoraksi ja menoksi.
- nakrattaa
Hiljainen painostava suru leijuu huoneissa , se tarttuu tukahduttavalla otteella niissä liikkuviin ihmisiin.
Aurinkopäivän valokin on jotenkin tummaa vaikka normaalisti valo leikkii matoilla , muodostaen iloisia neliöitä.
Hiljainen kumara hahmo istuu ääneti sänkyllä, katsellen lattialla olevaa sukkaparia ja pyjamaa, hylättyjä vaatekappaleita.
Vaatteita jotka lojuvat siinä kuin odottaen pääsevänsä omaan työhönsä antamaan suojaa ja lämpöä käyttäjälleen.
Istuja ojentaa kätensä ottaen lattialta sukan käteensä, aurinkonvalo sattuu kankaasta lähtevään pölyyn ,se säkenöi kauniisti hetken kuin enkelipölyä se olisi.
Tuliko rakas vielä hetkeksi tervehtimään istujaa, pölynä joka hetken säkenöi ja katosi .
Raskas huokaus kohoaa rinnasta ja istuja kokoaa loputkin vaatteet lähtien raskain askelin yläkertaan. Uusi takki
Olen aina ollut määrätietoinen. Jo pienenä tyttönä äitini oli vaikeuksissa päättäväisyyteni takia.
Muistan kun olimme kaupungilla ostamassa minulle talvitakkia. Vaatetusliikkeitä ei silloin ollut kuin pari kappaletta pienessä kaupungistamme..
Kävelimme sisään Pohjolan Vaatetukseen. Siihen aikaan takit oli ripustettu katossa oleville kiskoille. Katselimme valikoimaa ja osoitin äidilleni haluavani kokeilla kauniin sammaleen vihreää takkia, joka roikkui odottavasti yläpuolellani.
Myyjä otti puisen pitkän tangon, jonka päässä oli metallinen koukku. Hän laski sillä takin alas. Mielestäni se oli ihana. Vyötäröltä tyköistuva, taskunsuissa peitelaskokset ja leveää kaulusta reunusti harmaa lammasturkisreunus.
Olin haltioissani halusin juuri sen takin. Sovitin sitä ja tiesin, se on minun takkini. Äitini empi ja pyysi, että jos käymme vielä Arolassa. Olin pettynyt, enkä suostunut edes vilkaisemaan Arolan vaihtoehtoja. Ei sellaista takkia voinut mistään muualta löytyä ja koska olin jo päätökseni tehnyt äitini ei voinut muuta kuin palata kanssani takaisin Pohjolan Vaatetukseen ja ostaa minulle se kaunis takki.
Myöhemmin illalla kuulin kun äitini kertoi isälleni kallista maustani ja muotitietoisuudestani. Takki oli ollut äidin mielestä aivan liian kallis niin ja hieman liian aikuismainen. Isääni taas asia huvitti, olinhan isän tyttö.
Olin suunnattoman ylpeä takistani lisäksi, että se oli kaunis se oli myös lämmin. Olin silloin alle kouluikäinen.
Mandi- muotitiedoton
Alle kouluikäiselle pitäisi vanhempien sanoa kaapin paikka.
- -.äö,.k
muotitiedoton kirjoitti:
Alle kouluikäiselle pitäisi vanhempien sanoa kaapin paikka.
Siinä iässähän ihmistä kasvatetaan, yleensä.
- muotitiedoton
-.äö,.k kirjoitti:
Siinä iässähän ihmistä kasvatetaan, yleensä.
niinpäs sen korppiksesta tänäkin päivänä sitten hyvin huomaa.
muotitiedoton kirjoitti:
niinpäs sen korppiksesta tänäkin päivänä sitten hyvin huomaa.
Että minä rakastan ja kunnioitan vanhempiani, kun palaan korpeen kirjoitan lisää lapsuuteni muistoja niitä riittää, sillä meitä ei pannut halla ; )
- demeter
Kun missasin tuon runobuumin enkä ehdi tarinoimaan, saan kai luvan esittää yhden runon, vuosien takaisen suosikkini Arja Tiaisen kirjoittaman. Se liittyy minusta tuohon Korppiksen tarinaan ja myös häneen itseensä. Muutkin
saavat samaistua ihan vapaasti.
Etsin näkökulmaa jossa säilyy terveenä,
etäisyyttä joka voitelee tuskan, tappiot.
Ja miksi pitäisi olla vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä
jos oli hyvä, nerokas, ainutlaatuinen ?
Miksi pukeutua harmaasti, esittää hiirtä
piiloutua, haalia ylleen riekaleita ja säkkejä ?
Valhe teeskentelee, petos piiloutuu, rikos esittää
juhlissakin pyhimystä: te kaksinaamaiset naiset.
Tai sitten he vain olivat sopeutuneet suojelemaan
julkisivua, omaa ja miesten mainetta ?
Mutta harmaan popliinitakin alta vilahti pitkä
juhlapuku ja minä ymmärsin kaiken.terveiseni Jyväskylästä dementer ; )
Ajoimme tänne mami ja kuopus pienen Black Beautyn takakontti täynnä erilaisia taloudessa tarvittavia esineitä, patoja, kattiloita, verhoja, täkkejä, mattoja jne.
Laitoimme kuopuksen uuden kämpän kotoisaan kuntoon. Kun siinä tapani mukaan hössötin kuopus toisti...kyllä mami, kyllä mami ; ))
Olen nyt väsynyt, mutta onnellinen.Lapsella on viehättävä kämppä aloittaa elämäänsä Jyväskyläläisenä elämäänsä.
Kiitos sinä osaat aina löytää sanat joita ymmärrän ja joita pidän suuressa arvossa.- demeter
korpikirjailija kirjoitti:
terveiseni Jyväskylästä dementer ; )
Ajoimme tänne mami ja kuopus pienen Black Beautyn takakontti täynnä erilaisia taloudessa tarvittavia esineitä, patoja, kattiloita, verhoja, täkkejä, mattoja jne.
Laitoimme kuopuksen uuden kämpän kotoisaan kuntoon. Kun siinä tapani mukaan hössötin kuopus toisti...kyllä mami, kyllä mami ; ))
Olen nyt väsynyt, mutta onnellinen.Lapsella on viehättävä kämppä aloittaa elämäänsä Jyväskyläläisenä elämäänsä.
Kiitos sinä osaat aina löytää sanat joita ymmärrän ja joita pidän suuressa arvossa.Ai sä sait poikasi Jyväskylään asumaan, Korppis. Se on hieno kaupunki - mulla on siellä veli ja muutakin sukua.
Juu, me ymmärretään toisiamme, vaikka ollaankin erilaisia.
- Merkitys, ehkä tiedä
Uusi tosi tarina.
Pesin vaimoni hautakiveä siihen oli tullut lintujen kakkaa, mukanani oli uusi tuttavuus , hänen jalkoihin tuli kissa joka naukuin ja pyöri pökki jne.
Kävelimme hautausmaalla , istuimme penkille ja hetkessä oli taas kissa hänen sylissä maukuen pökkien ja nuollen .
Meistä molemmista tämä oli hyvin outo tapaus.- demeter
Toi oli hyvä juttu, "merkitys, ehkä tiedä". Kissahan selvästi halusi ilmoittaa sulle, että pitäisit tuosta ihmisestä kiinni (siis jos/kun olet mies ja seuralaisesi nainen).
Noita tapauksia mullekin on sattunut. Yritän vain olla niistä piittaamatta, koska joskus ne tuntuvat vähän kiusallisilta. Viimeinen keissi oli sellainen, että näin vuosia sitten hyvin selkeän unen, jossa minulle "kerrottiin" eräästä avioerosta, joka sitten ikävä kyllä toteutui äskettäin. Unennäön aikaan siitä ei kyllä ollut
mitään merkkejä ilmassa. demeter kirjoitti:
Toi oli hyvä juttu, "merkitys, ehkä tiedä". Kissahan selvästi halusi ilmoittaa sulle, että pitäisit tuosta ihmisestä kiinni (siis jos/kun olet mies ja seuralaisesi nainen).
Noita tapauksia mullekin on sattunut. Yritän vain olla niistä piittaamatta, koska joskus ne tuntuvat vähän kiusallisilta. Viimeinen keissi oli sellainen, että näin vuosia sitten hyvin selkeän unen, jossa minulle "kerrottiin" eräästä avioerosta, joka sitten ikävä kyllä toteutui äskettäin. Unennäön aikaan siitä ei kyllä ollut
mitään merkkejä ilmassa.Minua on "vainonut" uni, jonka näin muutama päivä sitten.
Olin sovittamassa beesinväristä ihanaa tiukkakankaista hääpukua. Se sopi vartalolleni, mutta oli liian lyhyt. Kerroin haluavani nilkkoihin ulottuvan puvun.
Seuraavan kerran kun tulin sovitukseen hääpukuni oli poissa. Kysyin miksi? Ompelija kertoi, että hänen piti antaa se toiselle morsiamelle, koska hän maksoi paremmin. Mutta älä sure minulla on sinulla toinen kaunis puku.
Hän toi minulle turkoosin värisen turkishihaisen puvun, joka oli vartaloa myötäilevää kangasta, sellaista joka sopii missimittoihin..
En halua tätä, haluan oman hääpukuni. En saanut ; (( omani oli jo myyty.
Mitähän tuokin nyt kertonee ; ))korpikirjailija kirjoitti:
Minua on "vainonut" uni, jonka näin muutama päivä sitten.
Olin sovittamassa beesinväristä ihanaa tiukkakankaista hääpukua. Se sopi vartalolleni, mutta oli liian lyhyt. Kerroin haluavani nilkkoihin ulottuvan puvun.
Seuraavan kerran kun tulin sovitukseen hääpukuni oli poissa. Kysyin miksi? Ompelija kertoi, että hänen piti antaa se toiselle morsiamelle, koska hän maksoi paremmin. Mutta älä sure minulla on sinulla toinen kaunis puku.
Hän toi minulle turkoosin värisen turkishihaisen puvun, joka oli vartaloa myötäilevää kangasta, sellaista joka sopii missimittoihin..
En halua tätä, haluan oman hääpukuni. En saanut ; (( omani oli jo myyty.
Mitähän tuokin nyt kertonee ; ))Uniin nyt ei hyvin pitkälti kannata uskoo, mut kertoiskohan tuo että ajattelet vain vaatteita.
Lapsuusmuistokin, mikäs muu kuin vaate.- toivossa eläen..
demeter kirjoitti:
Toi oli hyvä juttu, "merkitys, ehkä tiedä". Kissahan selvästi halusi ilmoittaa sulle, että pitäisit tuosta ihmisestä kiinni (siis jos/kun olet mies ja seuralaisesi nainen).
Noita tapauksia mullekin on sattunut. Yritän vain olla niistä piittaamatta, koska joskus ne tuntuvat vähän kiusallisilta. Viimeinen keissi oli sellainen, että näin vuosia sitten hyvin selkeän unen, jossa minulle "kerrottiin" eräästä avioerosta, joka sitten ikävä kyllä toteutui äskettäin. Unennäön aikaan siitä ei kyllä ollut
mitään merkkejä ilmassa.Niin, hän näöltä muistuttaa vaimoani nuorena, vaikka hän on vanha, myös käytöksessä ,ja sama ala oli töissä, en tiedä tämä varmaan pyörii päässäni kauan.
Onnea ei koskaan tiedä , toivon loppuu etsiminen. Suomikin näyttää paremmalta, ehkä voisi lomailla hänen (hennes) kanssaan siellä. - meeriamanda
demeter kirjoitti:
Toi oli hyvä juttu, "merkitys, ehkä tiedä". Kissahan selvästi halusi ilmoittaa sulle, että pitäisit tuosta ihmisestä kiinni (siis jos/kun olet mies ja seuralaisesi nainen).
Noita tapauksia mullekin on sattunut. Yritän vain olla niistä piittaamatta, koska joskus ne tuntuvat vähän kiusallisilta. Viimeinen keissi oli sellainen, että näin vuosia sitten hyvin selkeän unen, jossa minulle "kerrottiin" eräästä avioerosta, joka sitten ikävä kyllä toteutui äskettäin. Unennäön aikaan siitä ei kyllä ollut
mitään merkkejä ilmassa.Tälläisiä etiäisiä minäkin olen tuntenut lapsesta asti, ja monet tukkapöllyt äidiltäni saanut ´houruamisistani´ . Moneen kertaan varotettiin kylään lähtiessä et muistatkin pitää ne näkysi omanasi jne.
demeter....muistaessani niitä MoccaMaster pannuja saa Prismasta. Oliko 22 ekua noin suunnilleen. minttupuu kirjoitti:
Uniin nyt ei hyvin pitkälti kannata uskoo, mut kertoiskohan tuo että ajattelet vain vaatteita.
Lapsuusmuistokin, mikäs muu kuin vaate.Oletko koskaan ajatellut pyytää itseäsi kaveriksesi se vois olla avartavaa.
Oppisit tuntemaan ajatuksesi ja kaverisi ; ))
Kun palaan kotiin, kirjoitan ehkä lapsuuden muistosta kun saunomme yleisessä saunassa, se kertonee puhtauden kaipuustani ja marjamatkoista perheemme kanssa joka kertonee siitä kuinka rakastan luontoa. Joopati joo ; )- demeter
meeriamanda kirjoitti:
Tälläisiä etiäisiä minäkin olen tuntenut lapsesta asti, ja monet tukkapöllyt äidiltäni saanut ´houruamisistani´ . Moneen kertaan varotettiin kylään lähtiessä et muistatkin pitää ne näkysi omanasi jne.
demeter....muistaessani niitä MoccaMaster pannuja saa Prismasta. Oliko 22 ekua noin suunnilleen.Voi kiitos meeriamanda - miten voitkin muistaa pulmani ? Vähän mystiikkaa taitaa liittyä tähänkin juttuun. Pannu nimittäin rikkoutui pariskunnalta, joka
nyt on eroamassa - lasin särkyminenhän tietää surua. Niin ainakin meillä
päin sanottiin. - demeter
toivossa eläen.. kirjoitti:
Niin, hän näöltä muistuttaa vaimoani nuorena, vaikka hän on vanha, myös käytöksessä ,ja sama ala oli töissä, en tiedä tämä varmaan pyörii päässäni kauan.
Onnea ei koskaan tiedä , toivon loppuu etsiminen. Suomikin näyttää paremmalta, ehkä voisi lomailla hänen (hennes) kanssaan siellä.Voiko tuo enää olla sattumaa, "toivossa eläen" - johdatusta pikemminkin ?
Lycka till bara - och trevlig semester ! - demeter
korpikirjailija kirjoitti:
Minua on "vainonut" uni, jonka näin muutama päivä sitten.
Olin sovittamassa beesinväristä ihanaa tiukkakankaista hääpukua. Se sopi vartalolleni, mutta oli liian lyhyt. Kerroin haluavani nilkkoihin ulottuvan puvun.
Seuraavan kerran kun tulin sovitukseen hääpukuni oli poissa. Kysyin miksi? Ompelija kertoi, että hänen piti antaa se toiselle morsiamelle, koska hän maksoi paremmin. Mutta älä sure minulla on sinulla toinen kaunis puku.
Hän toi minulle turkoosin värisen turkishihaisen puvun, joka oli vartaloa myötäilevää kangasta, sellaista joka sopii missimittoihin..
En halua tätä, haluan oman hääpukuni. En saanut ; (( omani oli jo myyty.
Mitähän tuokin nyt kertonee ; ))Sormet syyhyy - tekisi mieli tulkita unesi, Korppis, mutta sitä ei pitäisi toiselle tehdä.
Perinteisen tulkinnan mukaan vaatteet edustavat niitä rooleja, joita ihmisellä on.
Ehkä sä uudistut, vaihdat ilmettä, mutta et hennoisi jättää tämänhetkistä egoasi (kukapa meistä yhtäkkiä tahtoisi?). Muutosta nyt pukkaa, sano mun sanoneen...
Sanotaan nyt vielä, että tää oli ihan lonkalta vedetty, humoristinen tulkinta.
"Joka uniinsa uskoo, se varjoaan seuraa" sanotaan. demeter kirjoitti:
Sormet syyhyy - tekisi mieli tulkita unesi, Korppis, mutta sitä ei pitäisi toiselle tehdä.
Perinteisen tulkinnan mukaan vaatteet edustavat niitä rooleja, joita ihmisellä on.
Ehkä sä uudistut, vaihdat ilmettä, mutta et hennoisi jättää tämänhetkistä egoasi (kukapa meistä yhtäkkiä tahtoisi?). Muutosta nyt pukkaa, sano mun sanoneen...
Sanotaan nyt vielä, että tää oli ihan lonkalta vedetty, humoristinen tulkinta.
"Joka uniinsa uskoo, se varjoaan seuraa" sanotaan.Pidin aikoinaan unikirjaa. Nyt jälkeenpäin kun luen niitä unia ne ovat eräänlaisia tarinoita ja monessa uskomattoman hyvä juoni.
Minusta tuntuu, että aivoni ei koskaan nuku vaan rustaa tarinoita.
Ilmettä en ole aikeissa vaihtaa eikä egossani ole mitään vikkaa, vikkaa, vikkaa... ; )
Muutosta kai pukkaa, luopumisen tuskaa.
Matka Jyväskylään on nyt takana. Kun palasin kotiin oli tyhjä olo ja olin surullinen, tuli niin ikävä kuoppusta. Tajusin kai, että hän on nyt tehnyt valintansa eikä palaa enää korpeen.
Olisin halunnut ottaa sen "pikkupojan" syliin ja silittää sen vaaleita kiharoita. Isomieshän hän jo on hiuksetkin tummanvaaleat ja sidottu ponnarille, mutta sama tunteiden oikkupussi äiteensä tullut tuulispää. Poika joka osaa nauraa ja itkeä, halata ja suukotella, suuttua rähistä ja leppyä.- demeter
korpikirjailija kirjoitti:
Pidin aikoinaan unikirjaa. Nyt jälkeenpäin kun luen niitä unia ne ovat eräänlaisia tarinoita ja monessa uskomattoman hyvä juoni.
Minusta tuntuu, että aivoni ei koskaan nuku vaan rustaa tarinoita.
Ilmettä en ole aikeissa vaihtaa eikä egossani ole mitään vikkaa, vikkaa, vikkaa... ; )
Muutosta kai pukkaa, luopumisen tuskaa.
Matka Jyväskylään on nyt takana. Kun palasin kotiin oli tyhjä olo ja olin surullinen, tuli niin ikävä kuoppusta. Tajusin kai, että hän on nyt tehnyt valintansa eikä palaa enää korpeen.
Olisin halunnut ottaa sen "pikkupojan" syliin ja silittää sen vaaleita kiharoita. Isomieshän hän jo on hiuksetkin tummanvaaleat ja sidottu ponnarille, mutta sama tunteiden oikkupussi äiteensä tullut tuulispää. Poika joka osaa nauraa ja itkeä, halata ja suukotella, suuttua rähistä ja leppyä.Saapa nähdä mihin kohtaan vastaukseni Korppikselle viestiin 15.6. klo 20.35 sijoittuu...
Kesti kauan ennenkuin pääsin palstoille. Kesä on tämmöistä ja täytyy myöntää sekin, ettei tänne oikein kaipaakaan jos on itse kuormittunut - niin paljon jäynää ja nokitusta on taas ilmassa täällä. Silti on kiva nähdä, että te muutamat jaksatte pitää putiikkia pystyssä.
Monet kirjoittajat käyttävät tosiaan unia materiaalina. Mullakin oli sellainen elämänvaihe, jolloin tutkin unia, mutta nyt kiinnitän niihin huomiota vain jos ne sisältävät selkeän viestin. Sellaisina kai ne pitävät sielullista tasapainoa yllä.
En mitenkään vihjannut, että sun egossasi olisi vikaa, vikaa, vikaa...))
Mutta eikö se muutu ihan luonnostaan jos tapahtuu tuo mitä kuvasit, lapset loittonevat ja äidin rooli väistyy tai haalistuu ainakin ? Ja vahvistuuhan se taas tarpeen vaatiessa ja ainakin sitten kun se muuttuu isoäidin rooliksi.
Kuopuksesta "luopuminen" oli mullekin vaikeinta. Kai mulle jäi jokin syyllisyys päälle, kun hän oli vasta kuuden, kun avioero tuli. Liiallisesta hyysämisestä unetkin minua varoittelivat, sen muistan. Minun pojat kai kanavoivat omaa tunnesumaansa musiikkiin ja vanhempi myös rankkaan liikuntaan, mutta kyllä hekin tulistua osaavat, mikä on tietysti hyvä asia.
Nyt päivän askareisiin, kun näyttää poutaiselta vaihteeksi...
Tästa nyt taas taitaa tulla pyyhkeitä, kun on kovin "yksityinen" tämä viesti - mutta kaikkien luettavissa ja osallistua voi. Asia on vain niin, etten osaa kirjoittaa muuten, siis "yleisesti". Ja lukupakkoahan täällä ei ole. demeter kirjoitti:
Saapa nähdä mihin kohtaan vastaukseni Korppikselle viestiin 15.6. klo 20.35 sijoittuu...
Kesti kauan ennenkuin pääsin palstoille. Kesä on tämmöistä ja täytyy myöntää sekin, ettei tänne oikein kaipaakaan jos on itse kuormittunut - niin paljon jäynää ja nokitusta on taas ilmassa täällä. Silti on kiva nähdä, että te muutamat jaksatte pitää putiikkia pystyssä.
Monet kirjoittajat käyttävät tosiaan unia materiaalina. Mullakin oli sellainen elämänvaihe, jolloin tutkin unia, mutta nyt kiinnitän niihin huomiota vain jos ne sisältävät selkeän viestin. Sellaisina kai ne pitävät sielullista tasapainoa yllä.
En mitenkään vihjannut, että sun egossasi olisi vikaa, vikaa, vikaa...))
Mutta eikö se muutu ihan luonnostaan jos tapahtuu tuo mitä kuvasit, lapset loittonevat ja äidin rooli väistyy tai haalistuu ainakin ? Ja vahvistuuhan se taas tarpeen vaatiessa ja ainakin sitten kun se muuttuu isoäidin rooliksi.
Kuopuksesta "luopuminen" oli mullekin vaikeinta. Kai mulle jäi jokin syyllisyys päälle, kun hän oli vasta kuuden, kun avioero tuli. Liiallisesta hyysämisestä unetkin minua varoittelivat, sen muistan. Minun pojat kai kanavoivat omaa tunnesumaansa musiikkiin ja vanhempi myös rankkaan liikuntaan, mutta kyllä hekin tulistua osaavat, mikä on tietysti hyvä asia.
Nyt päivän askareisiin, kun näyttää poutaiselta vaihteeksi...
Tästa nyt taas taitaa tulla pyyhkeitä, kun on kovin "yksityinen" tämä viesti - mutta kaikkien luettavissa ja osallistua voi. Asia on vain niin, etten osaa kirjoittaa muuten, siis "yleisesti". Ja lukupakkoahan täällä ei ole.Hei ja hyvää viikonlopun alkua ; )
Sarjakuva Jeren äiti kysyi mieheltään.
Miksi kutsutaan tunnetta, joka on....tuskin maltan odottaa, että he ovat poissa....ja .... En tahdo päästää heitä pois....tunteiden välillä..
Vanhemmutta vastasi Jeren isä.
Olen kai tuossa tunteiden välitilassa oleva vanhemmuutta pohtiva äiti.
Olen nyt mökillä ja kirkolla on salaiset kansioni tähän voisi sopia tarina kuinka naiseksi kasvamiseni alkoi kaupunkimme yleisen saunan lauteilla naisten juttuja kuunnellessa.
Laitan sen tarinan kunhan menen ison myllyn ääreen ; )- demeter
korppis kirjoitti:
Hei ja hyvää viikonlopun alkua ; )
Sarjakuva Jeren äiti kysyi mieheltään.
Miksi kutsutaan tunnetta, joka on....tuskin maltan odottaa, että he ovat poissa....ja .... En tahdo päästää heitä pois....tunteiden välillä..
Vanhemmutta vastasi Jeren isä.
Olen kai tuossa tunteiden välitilassa oleva vanhemmuutta pohtiva äiti.
Olen nyt mökillä ja kirkolla on salaiset kansioni tähän voisi sopia tarina kuinka naiseksi kasvamiseni alkoi kaupunkimme yleisen saunan lauteilla naisten juttuja kuunnellessa.
Laitan sen tarinan kunhan menen ison myllyn ääreen ; )Tuohon sopii hyvin Sartren määritelmä: "ihmisen pysyvä olotila on ristiriita"
(tai jotenkin noin). Itse allekirjoitan tuon täysin ja ihmettelen niitä, joiden tunteet ovat yksiselitteisiä, yhdensuuntaisia. Minulla on aina "toisaalta ja toisaalta".
Asiantuntijat sanovat, että jos ihminen sietää tämän valon ja varjon leikin, hän on sittenkin vahvemmilla kuin ne, jotka näennäisesti elävät ilman ristiriitaa.
Niin, että kai tässä omaan laatuunsa pitäisi olla tyytyväinen, vaikka sen kourissa välillä joutuukin kipristelemään.
Odottelen tarinaasi, lukemaan sentään aina ehdin, vaikka jälkikäteen... - unista kun on puhe
demeter kirjoitti:
Saapa nähdä mihin kohtaan vastaukseni Korppikselle viestiin 15.6. klo 20.35 sijoittuu...
Kesti kauan ennenkuin pääsin palstoille. Kesä on tämmöistä ja täytyy myöntää sekin, ettei tänne oikein kaipaakaan jos on itse kuormittunut - niin paljon jäynää ja nokitusta on taas ilmassa täällä. Silti on kiva nähdä, että te muutamat jaksatte pitää putiikkia pystyssä.
Monet kirjoittajat käyttävät tosiaan unia materiaalina. Mullakin oli sellainen elämänvaihe, jolloin tutkin unia, mutta nyt kiinnitän niihin huomiota vain jos ne sisältävät selkeän viestin. Sellaisina kai ne pitävät sielullista tasapainoa yllä.
En mitenkään vihjannut, että sun egossasi olisi vikaa, vikaa, vikaa...))
Mutta eikö se muutu ihan luonnostaan jos tapahtuu tuo mitä kuvasit, lapset loittonevat ja äidin rooli väistyy tai haalistuu ainakin ? Ja vahvistuuhan se taas tarpeen vaatiessa ja ainakin sitten kun se muuttuu isoäidin rooliksi.
Kuopuksesta "luopuminen" oli mullekin vaikeinta. Kai mulle jäi jokin syyllisyys päälle, kun hän oli vasta kuuden, kun avioero tuli. Liiallisesta hyysämisestä unetkin minua varoittelivat, sen muistan. Minun pojat kai kanavoivat omaa tunnesumaansa musiikkiin ja vanhempi myös rankkaan liikuntaan, mutta kyllä hekin tulistua osaavat, mikä on tietysti hyvä asia.
Nyt päivän askareisiin, kun näyttää poutaiselta vaihteeksi...
Tästa nyt taas taitaa tulla pyyhkeitä, kun on kovin "yksityinen" tämä viesti - mutta kaikkien luettavissa ja osallistua voi. Asia on vain niin, etten osaa kirjoittaa muuten, siis "yleisesti". Ja lukupakkoahan täällä ei ole.Unet ja horoskoopit, joihin en millään haluaisi uskoa, niin nyt on epäilys uniin. Tietenkin jotkut niistä ovat vain eilisen tapahtumia unessa, mutta nyt olen huomannut, että kakkaunet tietää aina jotain riitaa läheisten kanssa.
Monta vuotta näin myös toistuvasti unta, että minulla oli meidän uudessa talossa sittenkin ihan ikioma huone! Unet loppuivat, kun hankin oman asunnon. Tietenkin oli jo havaittavissa enteitä, että liittomme vetelee viimeisiään, mutta en millään olisi silloin uskonut näin käyvän.
Omituinen oli myös ennustaja (enhän minä niihinkään usko, kumpahan vain menin), joka kertoi mieheni vakavasta sairaudesta ja minun muutosta. Kuvailikin uuden asuinpaikkani, johon mielessäni hymistelin, että mihinkäs minä kodistani muuttaisin.
Kolme vuotta meni ja minä muutin lähelle rantaa ja mieheni sairastui syöpään. Uskoakko, vai ei? Ennustajalla ei ollut osuutta asiaan, kuten tapana on ilmaista alkoholista lehtijutuissa.
Nyt minulla on taas toistuvainen uni, joka ilmenee mitä erilaisimmissa tilanteissa ja johon en millään keksi loogista selitystä, sillä rahaa en kaipaile.
Minulla on siis mielettömästi rahaa, siis unessa. Se on pankkitilillä, johon olen sen tallettanut, mutta se on jotenkin salaisesti saatu. Yksi versioista oli, että siskoni ilmoitti lahjoittaneensa meidän perintötilan, josta suutuin silmittömästi ja ilmoitin lunastavani sen itse. Siskoni ivallinen nauru ja sanonta;"millä rahalla" ? luetellen viellä tilini saldon (ei sitä salaista), vihani kasvoi, että (onneksi unessa)aloin miettimään siskoni tappamista.
Sitten muistin tämän salaisen tilini ja uni ilmeisesti jatkui rauhallisesti, koska tiesin, että rahaa on!!!! Unessa.
Pitäisikö tehdä Lotto? Salaista rahaa ! Perintöjä ei ole tulossa ja pankkeja ei kannata ryöstää. Mummoja potkimallakaan en saisi niin paljon sitä salaista rahaa, sillä sitä oli paljon yli milli €!!!
Jos nyt teen Loton ja voitan tuollaisen summan, niin varmasti kutsun koko Suomi24 60 palstalaiset Karibian risteilylle.
Kuka pistäisi tähän lopuksi sen laulun;"Mä näin unta..." Tiedoksi, että itse en ainakaan sitä löydä, joten kuka osaa toivoa/saada sen tähän.
Enää minulla ei ole sitä Datsunia, mutta Nissan kuitenkin ja vanha. Laskuja ei tule ja naisiakin (ikäisiäni) kaipaan vain joskus keskusteluihin täällä ja kauppareissuilla juttelijaksi. - demeter
unista kun on puhe kirjoitti:
Unet ja horoskoopit, joihin en millään haluaisi uskoa, niin nyt on epäilys uniin. Tietenkin jotkut niistä ovat vain eilisen tapahtumia unessa, mutta nyt olen huomannut, että kakkaunet tietää aina jotain riitaa läheisten kanssa.
Monta vuotta näin myös toistuvasti unta, että minulla oli meidän uudessa talossa sittenkin ihan ikioma huone! Unet loppuivat, kun hankin oman asunnon. Tietenkin oli jo havaittavissa enteitä, että liittomme vetelee viimeisiään, mutta en millään olisi silloin uskonut näin käyvän.
Omituinen oli myös ennustaja (enhän minä niihinkään usko, kumpahan vain menin), joka kertoi mieheni vakavasta sairaudesta ja minun muutosta. Kuvailikin uuden asuinpaikkani, johon mielessäni hymistelin, että mihinkäs minä kodistani muuttaisin.
Kolme vuotta meni ja minä muutin lähelle rantaa ja mieheni sairastui syöpään. Uskoakko, vai ei? Ennustajalla ei ollut osuutta asiaan, kuten tapana on ilmaista alkoholista lehtijutuissa.
Nyt minulla on taas toistuvainen uni, joka ilmenee mitä erilaisimmissa tilanteissa ja johon en millään keksi loogista selitystä, sillä rahaa en kaipaile.
Minulla on siis mielettömästi rahaa, siis unessa. Se on pankkitilillä, johon olen sen tallettanut, mutta se on jotenkin salaisesti saatu. Yksi versioista oli, että siskoni ilmoitti lahjoittaneensa meidän perintötilan, josta suutuin silmittömästi ja ilmoitin lunastavani sen itse. Siskoni ivallinen nauru ja sanonta;"millä rahalla" ? luetellen viellä tilini saldon (ei sitä salaista), vihani kasvoi, että (onneksi unessa)aloin miettimään siskoni tappamista.
Sitten muistin tämän salaisen tilini ja uni ilmeisesti jatkui rauhallisesti, koska tiesin, että rahaa on!!!! Unessa.
Pitäisikö tehdä Lotto? Salaista rahaa ! Perintöjä ei ole tulossa ja pankkeja ei kannata ryöstää. Mummoja potkimallakaan en saisi niin paljon sitä salaista rahaa, sillä sitä oli paljon yli milli €!!!
Jos nyt teen Loton ja voitan tuollaisen summan, niin varmasti kutsun koko Suomi24 60 palstalaiset Karibian risteilylle.
Kuka pistäisi tähän lopuksi sen laulun;"Mä näin unta..." Tiedoksi, että itse en ainakaan sitä löydä, joten kuka osaa toivoa/saada sen tähän.
Enää minulla ei ole sitä Datsunia, mutta Nissan kuitenkin ja vanha. Laskuja ei tule ja naisiakin (ikäisiäni) kaipaan vain joskus keskusteluihin täällä ja kauppareissuilla juttelijaksi.Ihan noin yleisesti : raha merkitsee unisymboliikassa energiaa - eli unen mukaan sinulla on "salaisia voimavaroja". Eikös se ole parempi kuin tukku rahaa?
- ma.ejk...
unista kun on puhe kirjoitti:
Unet ja horoskoopit, joihin en millään haluaisi uskoa, niin nyt on epäilys uniin. Tietenkin jotkut niistä ovat vain eilisen tapahtumia unessa, mutta nyt olen huomannut, että kakkaunet tietää aina jotain riitaa läheisten kanssa.
Monta vuotta näin myös toistuvasti unta, että minulla oli meidän uudessa talossa sittenkin ihan ikioma huone! Unet loppuivat, kun hankin oman asunnon. Tietenkin oli jo havaittavissa enteitä, että liittomme vetelee viimeisiään, mutta en millään olisi silloin uskonut näin käyvän.
Omituinen oli myös ennustaja (enhän minä niihinkään usko, kumpahan vain menin), joka kertoi mieheni vakavasta sairaudesta ja minun muutosta. Kuvailikin uuden asuinpaikkani, johon mielessäni hymistelin, että mihinkäs minä kodistani muuttaisin.
Kolme vuotta meni ja minä muutin lähelle rantaa ja mieheni sairastui syöpään. Uskoakko, vai ei? Ennustajalla ei ollut osuutta asiaan, kuten tapana on ilmaista alkoholista lehtijutuissa.
Nyt minulla on taas toistuvainen uni, joka ilmenee mitä erilaisimmissa tilanteissa ja johon en millään keksi loogista selitystä, sillä rahaa en kaipaile.
Minulla on siis mielettömästi rahaa, siis unessa. Se on pankkitilillä, johon olen sen tallettanut, mutta se on jotenkin salaisesti saatu. Yksi versioista oli, että siskoni ilmoitti lahjoittaneensa meidän perintötilan, josta suutuin silmittömästi ja ilmoitin lunastavani sen itse. Siskoni ivallinen nauru ja sanonta;"millä rahalla" ? luetellen viellä tilini saldon (ei sitä salaista), vihani kasvoi, että (onneksi unessa)aloin miettimään siskoni tappamista.
Sitten muistin tämän salaisen tilini ja uni ilmeisesti jatkui rauhallisesti, koska tiesin, että rahaa on!!!! Unessa.
Pitäisikö tehdä Lotto? Salaista rahaa ! Perintöjä ei ole tulossa ja pankkeja ei kannata ryöstää. Mummoja potkimallakaan en saisi niin paljon sitä salaista rahaa, sillä sitä oli paljon yli milli €!!!
Jos nyt teen Loton ja voitan tuollaisen summan, niin varmasti kutsun koko Suomi24 60 palstalaiset Karibian risteilylle.
Kuka pistäisi tähän lopuksi sen laulun;"Mä näin unta..." Tiedoksi, että itse en ainakaan sitä löydä, joten kuka osaa toivoa/saada sen tähän.
Enää minulla ei ole sitä Datsunia, mutta Nissan kuitenkin ja vanha. Laskuja ei tule ja naisiakin (ikäisiäni) kaipaan vain joskus keskusteluihin täällä ja kauppareissuilla juttelijaksi.Lueskelin tätä sivua ja huomasin laulutoiveesi, olisiko tämä Pekka Ruuskan - Mä näin unta se mitä tarkoitit? Ja mukaan vaan juttelemaan, sinulle olisi helpompi vastailla jos pitäisit jotain vakio sanaa niccinäsi, ellet välitä rekkautua, miten sen sanoisi...tutumpaa :))
http://www.youtube.com/watch?v=TyZKXUfWvjc Vaikeaa on ottaa kantaa tuohon niomimerkkiin kun en oikein tunnista.
Mutta jotenkin kutkuttaa että se viitaisi minuun.?
Vielä on vähän painoa mutta kunkku en ole yrittänyt olla, Hagiksessakaan, jos olisin yrittänyt, olisin jo kuollut ajat sitten.
Kommentointi on vaikeaa, varsinkin senlainen kommentointi joka herättää ajatuksia. Aikasti hyvin olen herättänyt, luulisin?
Lapsistani voin vain olla ylpeä, vaikka ansio ei saatakaan olla minun.
Miksi minua ei Boikotoida? Syynä saattaa olla se että en heitä pelkkää ilkeyttäni, vaan perustelen myös ajatukseni.
Maailman rytmi on nykyään niin nopeata, meillä vanhuksillakin, että ei oikein jaksaisi aina Peteliuksen Elainia tms.
Ja kuten olet huomannut, olen saanut myös kuittia siitä että "huumorin" varjolla
yritän olla myönteinen.
Sekin moite on minulle aiheellinen, olen muutenkin monimutkainen.
Kertakaikkiaan, minä en pysty töksäyttämään haukkuja tuosta vain.
Kiitos kuitenkin sinulle, jos ajatuksesi ovat minussa.
Niin on monen muunkin.
H.- meeriamanda
Eipä ne laulut aina löydy minullakaan, ja läheskään kaikkia ei tuubissa olekaan.
Jos muistaa laulajan nimen ja kirjoittaa sen sinne tuubin yläpalkkiin voi sitä kautta helpottaa etsimistä, en itse useinkaan muista laulunnimeä, sanoja sieltä täältä :))
Mitäpä mielipiteesi ystävyyttä rikkoisi, jokaisella on vapaus tuoda ajatuksiaan sivuille.
Tuskinpa sellaista asiaa onkaan jota ei olisi jossainmuodossa keskusteltu, joten vastuuhan siirtyy lukijalle. Mukaan vaan, sano! :)
Tämä sinulle puhu unistasi. - la carca
unista kun on puhe kirjoitti:
Unet ja horoskoopit, joihin en millään haluaisi uskoa, niin nyt on epäilys uniin. Tietenkin jotkut niistä ovat vain eilisen tapahtumia unessa, mutta nyt olen huomannut, että kakkaunet tietää aina jotain riitaa läheisten kanssa.
Monta vuotta näin myös toistuvasti unta, että minulla oli meidän uudessa talossa sittenkin ihan ikioma huone! Unet loppuivat, kun hankin oman asunnon. Tietenkin oli jo havaittavissa enteitä, että liittomme vetelee viimeisiään, mutta en millään olisi silloin uskonut näin käyvän.
Omituinen oli myös ennustaja (enhän minä niihinkään usko, kumpahan vain menin), joka kertoi mieheni vakavasta sairaudesta ja minun muutosta. Kuvailikin uuden asuinpaikkani, johon mielessäni hymistelin, että mihinkäs minä kodistani muuttaisin.
Kolme vuotta meni ja minä muutin lähelle rantaa ja mieheni sairastui syöpään. Uskoakko, vai ei? Ennustajalla ei ollut osuutta asiaan, kuten tapana on ilmaista alkoholista lehtijutuissa.
Nyt minulla on taas toistuvainen uni, joka ilmenee mitä erilaisimmissa tilanteissa ja johon en millään keksi loogista selitystä, sillä rahaa en kaipaile.
Minulla on siis mielettömästi rahaa, siis unessa. Se on pankkitilillä, johon olen sen tallettanut, mutta se on jotenkin salaisesti saatu. Yksi versioista oli, että siskoni ilmoitti lahjoittaneensa meidän perintötilan, josta suutuin silmittömästi ja ilmoitin lunastavani sen itse. Siskoni ivallinen nauru ja sanonta;"millä rahalla" ? luetellen viellä tilini saldon (ei sitä salaista), vihani kasvoi, että (onneksi unessa)aloin miettimään siskoni tappamista.
Sitten muistin tämän salaisen tilini ja uni ilmeisesti jatkui rauhallisesti, koska tiesin, että rahaa on!!!! Unessa.
Pitäisikö tehdä Lotto? Salaista rahaa ! Perintöjä ei ole tulossa ja pankkeja ei kannata ryöstää. Mummoja potkimallakaan en saisi niin paljon sitä salaista rahaa, sillä sitä oli paljon yli milli €!!!
Jos nyt teen Loton ja voitan tuollaisen summan, niin varmasti kutsun koko Suomi24 60 palstalaiset Karibian risteilylle.
Kuka pistäisi tähän lopuksi sen laulun;"Mä näin unta..." Tiedoksi, että itse en ainakaan sitä löydä, joten kuka osaa toivoa/saada sen tähän.
Enää minulla ei ole sitä Datsunia, mutta Nissan kuitenkin ja vanha. Laskuja ei tule ja naisiakin (ikäisiäni) kaipaan vain joskus keskusteluihin täällä ja kauppareissuilla juttelijaksi.Unista puheenoleen aikaisemman liittoni aikana mua seurasi luurankokasa,joka löytyi milloin mistäkin ja pelkäsin aina "paljastuvani"jostain.Lopuksi se kasa lähestyi rappujeni viereen,ja kun erosin silloisesta miehestä,se myös hävisi.
Toisen liittoni aikana olin aina eksyksissä,pelkäsin mennä kodista tai enempi jostain hotellista kauemmas,etten osaa takaisin,enkä osaa kysyä kielitaidottomana missä olen.
Samoin sekin uni on hävinnyt,erosta on kolme vuotta.Vielä yksi uni kummittelee silloin tällöin,kadotan rahapussini jonnekkin ja se kyllä sitten aina löytyy kuitenkin.
Tulkitsekoon,ken osaa.Olen tehnyt omat päätelmäni. - demeter
la carca kirjoitti:
Unista puheenoleen aikaisemman liittoni aikana mua seurasi luurankokasa,joka löytyi milloin mistäkin ja pelkäsin aina "paljastuvani"jostain.Lopuksi se kasa lähestyi rappujeni viereen,ja kun erosin silloisesta miehestä,se myös hävisi.
Toisen liittoni aikana olin aina eksyksissä,pelkäsin mennä kodista tai enempi jostain hotellista kauemmas,etten osaa takaisin,enkä osaa kysyä kielitaidottomana missä olen.
Samoin sekin uni on hävinnyt,erosta on kolme vuotta.Vielä yksi uni kummittelee silloin tällöin,kadotan rahapussini jonnekkin ja se kyllä sitten aina löytyy kuitenkin.
Tulkitsekoon,ken osaa.Olen tehnyt omat päätelmäni.Mahtavia unia sinulla, la carca. Alitajuntamme on tosiaan viisas ja auttaa meitä tarvittaessa. Minulle rahapussin katoaminen merkitsee aina energian vähyyttä.
Minun tyyppiuniani ovat olleet koulu-unet ja bussista myöhästymiset. Tulkitsen niitä riittämättömyyden pelon pohjalta. demeter kirjoitti:
Mahtavia unia sinulla, la carca. Alitajuntamme on tosiaan viisas ja auttaa meitä tarvittaessa. Minulle rahapussin katoaminen merkitsee aina energian vähyyttä.
Minun tyyppiuniani ovat olleet koulu-unet ja bussista myöhästymiset. Tulkitsen niitä riittämättömyyden pelon pohjalta.Minun tyyppiuneni on ravintolassa työskentely. Sali on täynnä asiakkaita enkä saa mitään aikaiseksi ja kiirettä pukkaa ; )))
Peter kertoi, että kun hän jäi eläkkeelle hän näki myös työhönsä liittyviä unija, liekö tälläiset unet menneen kuvajaisia ?- demeter
korppis kirjoitti:
Minun tyyppiuneni on ravintolassa työskentely. Sali on täynnä asiakkaita enkä saa mitään aikaiseksi ja kiirettä pukkaa ; )))
Peter kertoi, että kun hän jäi eläkkeelle hän näki myös työhönsä liittyviä unija, liekö tälläiset unet menneen kuvajaisia ?Mun puoliso näkee myös työhän liittyviä unia. Tulkitsee ne sillä tavoin, että kun yrittäjänä ei ollut koskaan aikaa työstää päivän tapahtumia, ne tekee sitten nyt, vuosien jälkeen. Tiedä häntä.
- la carca
demeter kirjoitti:
Mahtavia unia sinulla, la carca. Alitajuntamme on tosiaan viisas ja auttaa meitä tarvittaessa. Minulle rahapussin katoaminen merkitsee aina energian vähyyttä.
Minun tyyppiuniani ovat olleet koulu-unet ja bussista myöhästymiset. Tulkitsen niitä riittämättömyyden pelon pohjalta.On vielä yksi erittäin merkittävä uni joka seuraa öisin.Koirani kuolemasta on 14v mutta "näen" sen olevan jossain,joskus saan melkein silittää sitä ja kysyn siltä että kuka sinusta pitää huolta nyt?
Ja missä olet kun et ole luonani,olen onnellinen kun saan olla vielä hetken hänen kanssaan,joskus juoksen hänen perässään,etsin kaikkialta.
Näen kuitenkin hänen voivan hyvin,tuonpuoleisessakin.
Kyyneleet valuu nytkin kun muistelen yhteistä aikaamme,14 vuotta. - demeter
la carca kirjoitti:
On vielä yksi erittäin merkittävä uni joka seuraa öisin.Koirani kuolemasta on 14v mutta "näen" sen olevan jossain,joskus saan melkein silittää sitä ja kysyn siltä että kuka sinusta pitää huolta nyt?
Ja missä olet kun et ole luonani,olen onnellinen kun saan olla vielä hetken hänen kanssaan,joskus juoksen hänen perässään,etsin kaikkialta.
Näen kuitenkin hänen voivan hyvin,tuonpuoleisessakin.
Kyyneleet valuu nytkin kun muistelen yhteistä aikaamme,14 vuotta.Hellyttävä tarina, la carca. Ystäväsi käy moikkaamassa vielä rajan takaakin.
Helppo uskoa, että "kuolemaa ei ole". Kuolema ei erota rakastavia.
Jos jotkut ansaitsevat "palkkion" kuolemansa jälkeen niin eläimet, viattomat... - unista kun on puhe
demeter kirjoitti:
Hellyttävä tarina, la carca. Ystäväsi käy moikkaamassa vielä rajan takaakin.
Helppo uskoa, että "kuolemaa ei ole". Kuolema ei erota rakastavia.
Jos jotkut ansaitsevat "palkkion" kuolemansa jälkeen niin eläimet, viattomat...Meidän lapsien rakastama koira kuoli. Takertumatta, kuinka rakas se oli, niin lapseni Tanskassa näki koiran hänen talonssa rappusilla sen kuoleman jälkeen. Hävisi, kun hän meni lähelle, mutta oli kuitenkin päivä, lapseni aivan absoluuttisen selvinpäin, joten ihmettelen?
Samainen lapsi oli vuoden Boliviassa. Kun hän tuli kotiin, niin koira jäykistyi niihin sijoilleen tuijottamaan. Ei haukkumista, jota tuollaine "rakki" teki aina vieraan tullessa pihalle.
Voi sitä riemua, kun koira tajusi, että hänen "rakkain" oli palannut luokseen. Koira oli siis h ä n, ei mikään se.
Tarvitsisi ilmeisesti uuden aloituksen unista ja yliluonnollisista kokemuksista? Itse olen yrittänyt vakuuttaa valveilla itseäni, että jos painajaisissa näenkin karmean unen, niin se on vain unta.
Aina se ei tehoa, kuten äskettäin ja sitä ennenkin unissani. Muistan kyllä, että mitään kamalaa ei tapahdu, joten unta sen täytyy olla. Silloin pistelen mielessäni neuloja, että heräisin, mutta turhaan.
Hirveä uneni oli, että lapsenlapseni olivat kuolleet! Silloinkin unessa ajattelin, että tämän täytyy olla unta ja minun täytyy herätä, mutta en mukamas herännyt, sillä lasten äiti oli kylmänviileä, että asialle ei mahda mitään.
Aamulla oli pää ja niskat kipeät. Huono nukkuma asento. Illan lefassa oli koisomyrkytykseen kuollut henkilö ja silloin mietin, kuinka myrkyllysiä ovat nämä sormustin kukat? Entä metsässä näsiän marjat ja paatsama? Kaikkea se "hulluus" teettää, mutta tuo painajaisunien psyykkaaminen itselle valveilla on ollut kymmeniä vuosia. - Korppis*
unista kun on puhe kirjoitti:
Meidän lapsien rakastama koira kuoli. Takertumatta, kuinka rakas se oli, niin lapseni Tanskassa näki koiran hänen talonssa rappusilla sen kuoleman jälkeen. Hävisi, kun hän meni lähelle, mutta oli kuitenkin päivä, lapseni aivan absoluuttisen selvinpäin, joten ihmettelen?
Samainen lapsi oli vuoden Boliviassa. Kun hän tuli kotiin, niin koira jäykistyi niihin sijoilleen tuijottamaan. Ei haukkumista, jota tuollaine "rakki" teki aina vieraan tullessa pihalle.
Voi sitä riemua, kun koira tajusi, että hänen "rakkain" oli palannut luokseen. Koira oli siis h ä n, ei mikään se.
Tarvitsisi ilmeisesti uuden aloituksen unista ja yliluonnollisista kokemuksista? Itse olen yrittänyt vakuuttaa valveilla itseäni, että jos painajaisissa näenkin karmean unen, niin se on vain unta.
Aina se ei tehoa, kuten äskettäin ja sitä ennenkin unissani. Muistan kyllä, että mitään kamalaa ei tapahdu, joten unta sen täytyy olla. Silloin pistelen mielessäni neuloja, että heräisin, mutta turhaan.
Hirveä uneni oli, että lapsenlapseni olivat kuolleet! Silloinkin unessa ajattelin, että tämän täytyy olla unta ja minun täytyy herätä, mutta en mukamas herännyt, sillä lasten äiti oli kylmänviileä, että asialle ei mahda mitään.
Aamulla oli pää ja niskat kipeät. Huono nukkuma asento. Illan lefassa oli koisomyrkytykseen kuollut henkilö ja silloin mietin, kuinka myrkyllysiä ovat nämä sormustin kukat? Entä metsässä näsiän marjat ja paatsama? Kaikkea se "hulluus" teettää, mutta tuo painajaisunien psyykkaaminen itselle valveilla on ollut kymmeniä vuosia.Minulla on mökillä vihkoja johon aikoinaan kun elämäni oli pyörteen silmässä kirjoitin uniani. Ny kirjaaminen on jäänyt vähemmälle, vaikka olisikin ehkä tarpeellista kirjata ylös sillä tunnen taas olevani eräänlaisessa elämän tienristeyksessä, josta pitäisi potkaista itseään eteenpäin.
*Kolme kuolemaani* on yhden unen tarinan nimi. Pitää työstää tarinoita koneelleni nyt ne ovat ruutuvihossa koska...herätessäni istuin oitis kirjaamaan ne ylös yöpöydälläni olevaan vihkooni, muutoin ne olisivat unohtuneet.
Kynällä oli tapana lentää kuin taikavoiman viemänä ja muistikuvat lensivät ajatuksissani vinhaa...yhteys aivoista kynään oli uskomaton. Vaikka jäsentelyä en tehnyt jälkeen päin tarina oli looginen, mustinen, mutta sillä oli selvä sanoma. - unista kun on puhe
Korppis* kirjoitti:
Minulla on mökillä vihkoja johon aikoinaan kun elämäni oli pyörteen silmässä kirjoitin uniani. Ny kirjaaminen on jäänyt vähemmälle, vaikka olisikin ehkä tarpeellista kirjata ylös sillä tunnen taas olevani eräänlaisessa elämän tienristeyksessä, josta pitäisi potkaista itseään eteenpäin.
*Kolme kuolemaani* on yhden unen tarinan nimi. Pitää työstää tarinoita koneelleni nyt ne ovat ruutuvihossa koska...herätessäni istuin oitis kirjaamaan ne ylös yöpöydälläni olevaan vihkooni, muutoin ne olisivat unohtuneet.
Kynällä oli tapana lentää kuin taikavoiman viemänä ja muistikuvat lensivät ajatuksissani vinhaa...yhteys aivoista kynään oli uskomaton. Vaikka jäsentelyä en tehnyt jälkeen päin tarina oli looginen, mustinen, mutta sillä oli selvä sanoma.Mielestäni saman asian toistuvat painajaisunet tietävät aina jotain alitajunnassa muhivaa, joka purkautuu unessa.
Olisi varmaankin hyvä asia kirjoittaa niitä päivällä, jolloin niitä voisi järkevämmin työstää, mikäli ne eivät ole ihania rakkausunia!
Syksyllä aloin nähdä unissa aina saman työkaverini 30-vuoden takaa. Unessani olin jotenkin hänelle hyvin kateellinen, vaikka en sitä työelämässä ollutkaan, mutta jotenkin unessa olisin halunut hänen asemansa.
Vihdoin soitin hänelle ja järkytys oli suuri. Hän oli sairaalassa ja kuolemansairas. Jaksoi vain sanoa, että hän ei enää kauan jaksa. Siihen loppuivat ne painajaiset.
Kirjoita toki ylös vaihtoehtoja, jos tunnet olevasi tienristeyksessä elämässäsi. Aivosi alkavat työskennellä ja Luoja ohjaa oikeaan valintaan suunnassa. Ystävien neuvot voivat olla hyvinkin ristiriitaiset juuri Sinulle sopivasta valinnasta. Kyllähän sen täälläkin huomaa, jos jostain sattuu valittamaan.
Toinen henkilö ei pysty täysin kokemaan sitä tunnetta, jota itsekukin tunnemme, ...onneksi. Vai mitä tykkäät, jos joku pystyisi rakastumaan puolestasi tai tuntemaan täydellisesti läheisesi kuoleman surun? unista kun on puhe kirjoitti:
Mielestäni saman asian toistuvat painajaisunet tietävät aina jotain alitajunnassa muhivaa, joka purkautuu unessa.
Olisi varmaankin hyvä asia kirjoittaa niitä päivällä, jolloin niitä voisi järkevämmin työstää, mikäli ne eivät ole ihania rakkausunia!
Syksyllä aloin nähdä unissa aina saman työkaverini 30-vuoden takaa. Unessani olin jotenkin hänelle hyvin kateellinen, vaikka en sitä työelämässä ollutkaan, mutta jotenkin unessa olisin halunut hänen asemansa.
Vihdoin soitin hänelle ja järkytys oli suuri. Hän oli sairaalassa ja kuolemansairas. Jaksoi vain sanoa, että hän ei enää kauan jaksa. Siihen loppuivat ne painajaiset.
Kirjoita toki ylös vaihtoehtoja, jos tunnet olevasi tienristeyksessä elämässäsi. Aivosi alkavat työskennellä ja Luoja ohjaa oikeaan valintaan suunnassa. Ystävien neuvot voivat olla hyvinkin ristiriitaiset juuri Sinulle sopivasta valinnasta. Kyllähän sen täälläkin huomaa, jos jostain sattuu valittamaan.
Toinen henkilö ei pysty täysin kokemaan sitä tunnetta, jota itsekukin tunnemme, ...onneksi. Vai mitä tykkäät, jos joku pystyisi rakastumaan puolestasi tai tuntemaan täydellisesti läheisesi kuoleman surun?Hyvä huomio, ilmeisesti työstän työasioita, teen silloin tällöin työtä ja olen miettinyt josko tekisin enempi, mutta ristiriidan tuo vuoteni jaksottuminen Suomen ja Hollannin välillä, joten vakiotyö ei antaisi tätä vaihtoehtoa.
Katsotaan, syksyksi tuli työtarjouksia, mutta piti kieltäytyä syyskuun osalta. Se aiheuttaa ristiriitaa koska rahallinen lisä eläkkeen päälle olisi tervetullutta.
- henrjii
Kuuma palava tanssiva henrjii.
Oli lämmin elokuun ilta, niinpä lähdin lavatanseihin.
Päivällä olin jo hakenut uudet farkut, ja paidan.
Farkut tosin olivat vähän liian pitkät, ja siksi käänsin vähän lahkeita ylös.
Saavuin tanssilavalle, pitkä tumma kihara tukkani ylti lähes harteille, ja auringon ruskeaksi paatamat lihakset pullisteli uuden tiukan paidan alta.
Siinä illan aikan huomioin tosi söötin vaalean misun, kukkaisessa lyhyessä kesämekossa.
Niinpä hain häntä tanssimaan, kun viimeikin vuorollani sain.
Heti alussa tanssi tuntui kuumalta, ja pian polttavalta, kun neito painui sixpäkkiäniä vasten.
Oli niin kuumaa, että tunsin savun hajun, ja lopuksi poltteen jalassani.
Kun katsoin alas, näin milen fakkuni pulttu savusi, ja siitä tuli lieskaa.
Jätin donnan tanssilavalle syöksyin lavantaa metsään, ja aloin sammuttamaan housujani.
Joku sastana oli heittänyt tupakantumpin farkkujeni puntin taitokseen. ja se sielä sitten kyti sytyttäen lopuksi koko puntin tuleen.
Pikkaisen hitutti kotimatka lievässä savun hajussa, sinne jäi donna.- a.
Kiitos.
- aikaa ei ole...
Naiset ja tanssi. Oli Kreikkalainen nainen, kuinka ihmeellisellä tavalla hän sai pelimyllyn juuri siihen missä sen pitää olla. Järki oli tallella siis ei mitään vain muisto elämässä, sen huumassa joka jatkuu....
- henrjii
a. kirjoitti:
Kiitos.
Nooh mitäpä tuosta, se tuli hätäisesti rääpäistyä. Olisihan tarinaa voinut vähän värjätä.
Pulttu olisi voinut olla lahje. Tunsin rakkauden janoa, tai paloa, kun työttö painui rintaani vasten.
Olin silloin nuori ja elämäni kunossa.
Satoi vettä ja satoikin aikasti sitä.
Reiän pohjalla alkoi jo mieltä kalvaa,
matosen, "ei kai taas! johan on heevettitä!"
Kuten ennenkin aina, se päätään nosti,
ja nuljui asfaltin pintaan, antoi virtaavan veden viedä.
"On tääkin oikeeta matosen eloa"
Loppui sade ja Aurinko astui esiin ja säteensä maalle soi,
Mietti matonen "No tääkin vielä, voi, voi, voi"
Monta metriä matkaa on nurmen syliin.
Alkoi asfaltti kuivaa, myös matonen,
ei limansa riittänyt siihen.
Kivirekenä kiiti pintaa.
Kuten monikin aloitus palstalla,
jäi matosen retki siihen.
Kuivat muruset keräsi muuriainen.
:)
H.- ystävyydellä
Saapui siihen se Sörkän sälli
Vähäläntä poskessa mälli
Katsoi kuivaa matoa hetken
Tutkaili ja havannoi matosen retken.
Olitkos kuoma palstalle suomen
Tietämättäs et on huonompi huomen ystävyydellä kirjoitti:
Saapui siihen se Sörkän sälli
Vähäläntä poskessa mälli
Katsoi kuivaa matoa hetken
Tutkaili ja havannoi matosen retken.
Olitkos kuoma palstalle suomen
Tietämättäs et on huonompi huomenTattista, kirjoitit hienosti!
Haiku-runoja on aina kehuttu,minä en jaksa niitä, ne kun eivät tule minulta "luonnostaan", kuten muu lörpötys.
Ihastellen luin runosi jokuseen kertaan.
Noinkin lyhyesti voi tarinan kertoa ja hyvin.
H.
KAUPUNGIN SAUNA, ELÄMÄNI ESIKOULU
Lumi narisi potkurin jalasten alla. Äidin tasainen lykkiminen kohti kotia oli niin rauhallista, että se alkoi nukuttamaan. Lampaantalja allani lämmitti ja silmäni painui väkisin kiinni. Sisareni seisoi jalaksilla äitini edessä pitäen kiinni potkurin sarvista. Isäni ja veljeni kävelivät väsymyksestä hiljaisina perässämme. Olimme tulossa kaupungin saunasta. Vanhasta punatiilisestä hieman pelottavan näköisestä rakennuksesta, jossa oli korkea savupiippu. Asuimme omakotitalossa, mutta meillä ei ollut vielä omaa saunaa. Joka lauantainen saunareissu oli tärkeä tapahtuma koko perheelle. Isä ja veljeni kävivät miestenpuolella. Minä, vanhempi siskoni ja äiti naistensaunassa. Joskus, kun halusimme juhlistaa saunailtaamme ja kylpeä yhdessä, tilasimme ns. numerosaunan, joka sijaitsi rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Siellä oli kaikilla omat pukuhuoneet ja vuorot jakaantuivat niin, että tilaussaunan varanneet asiakkaat saivat löylytellä ja kylpeä kukin vuorollaan.
Yhteissauna oli kuitenkin suositumpi vaihtoehto perheessämme. Äidille ja isälle se oli sosiaalinen tapahtuma, siellä he tapasivat tuttuja ja keskustelivat viikon tapahtumista. Meille lapsille varmaan mieluisinta oli kun saimme kukin omat limonadipullot, joita pieni saunottajamuori möi pukuhuoneen nurkassa olevasta puisesta kaapistaan.
Muistan, kuinka pelottavan näköinen löylyhuone oli. Lauteille noustiin kivisiä portaita pitkin. Pienille jaloilleni ne tuntuivat valtavan korkeilta. Portaiden vasemmalla seinustalla oli mustaksi savustunut kiukaan lämmitysluukku joka sai mielikuvitukseni valloilleen ja ansaitsi vilpittömän kunnioitukseni. Löylyhuoneen penkit olivat neliönmuodossa ja vettä heitettiin kiukaalle sinkkisistä ämpäreistä, jonka kahvat polttelivat sormia.
Pesuhuoneessa oli aina kova hälinä ja puheensorina. Muistan, kuinka hauskannäköistä oli seurata pienen saunottajamuorin työskentelyä kun hän pesi asiakkaita. Sinkkiämpäri nousi yllättävän korkealle hänen heittäessään huuhdevettä asiakkaan päälle. Äiti pesi aina minut ensin, vei pukuhuoneeseen, kietoi pyyhkeen ympärilleni ja osti limonadipullon. Hän palasi takaisin ja pesi itsensä kiirehtimättä, sillä hän tiesi kuinka suuri nautinto minulle oli tuo mansikanmakuinen juoma, jota antaumuksellisesti ja hitaasti nautiskelin.
Mieleeni on painunut monta tarinaa, jotka sain kuulla ja nähdä saunan pukuhuoneessa. Yksi tarina opetti, että me kaikki olemme omalla laillamme arvokkaita puutteistamme ja sairauksistamme huolimatta. Isäni veljen vaimo oli saunomassa ja halusin ehdottomasti mennä hänen luokseen juttelemaan. Äitini esti minua ja sanoi, että Hilja haluaa olla yksin, et saa nyt häiritä häntä. Ihmettelin, koska Hilja oli aina hyvin iloinen, puhelias ja rakasti vilpittömästi meitä lapsia. Myöhemmin, vartuttuani sain tietää, että hän sairasti skitsofreniaa. Kaupungin saunan lauantaiset puhdistautumisrituaalit opettivat minulle paljon hyödyllistä tietoa kasvaessani kohti aikuisuutta. ”Naistenjuttuja” kuunnellessani minulle selvisi monta tärkeää asiaa, joista oli myöhemmin murrosikäisenä helppo keskustella äitini kanssa.
Nykyään on mahtipontisesti rakennettuja kylpylöitä, steriilejä ja ylellisiä, baaritiskeineen ja kaikilla oheispalveluilla varustettuina. Ne eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan sitä yhteenkuulumisen ja tasa-arvoisuuden henkeä, jota vanha kaupungin sauna omalla rujolla kauneudellaan pystyi antamaan. Moniko lapsi kylpyläreissullaan sepittää tarinoita pienistä noidista, jotka sieppaavat kilttejä lapsia ja pistävät heidät saunanuunin nokisesta luukusta sisään…ja…. heräsin, isä nosti minut potkurista syliinsä ja vei tupaan.
Mandi 10.10.2005- demeter
hunksz kirjoitti:
Ja minä kun ajattelin että tätä kivirekeä vetäisivät muut kuin aloittaja.
H.Onhan meitä tässä jo muutamia mukana hunksi. Tarinointi on kuitenkin oma lajinsa, ei se kaikilta irtoa - noin ihan spontaanisti ainakaan.
Korppikselle palautetta: minusta oli hyvä tunnelmankuvaus. Mun puoliso on kertoillut yleisestä saunasta vähän samansuuntaisia juttuja. Ja tuo yhteen-kuuluvuus ja tasa-arvoisuus, jota saunassa on voinut kokea on varmasti
toiminut ihan terapiana. Ei taida nykykylpylät yltää samaan...
Maallahan tuotakaan kokemusta (yhteissaunasta) ei voinut saada, mutta ihmeesti omatkin saunareissut vain ovat jääneet mieleen, vahvoja tunnekokemuksia ovat kai nekin sitten olleet.
Tolla ois kyllä saanu hyvän arvosanan kansakoulussa ainekirjotuksessa.
Miekin oli aina paras ainekirjoituksessa kansakoulussa, mutta en mie viitsi tänne kirjoitella. :))
- :)
Anceli kirjoitti:
Miekin oli aina paras ainekirjoituksessa kansakoulussa, mutta en mie viitsi tänne kirjoitella. :))
Minutkin palkittiin useamman kerran, mutta luontainen itsekritiikkini estää tuotantoni laajemman julkituomisen.
:) kirjoitti:
Minutkin palkittiin useamman kerran, mutta luontainen itsekritiikkini estää tuotantoni laajemman julkituomisen.
Sainpahan muuten raittiuskilpakirjoituksista aikasti monta palkintoa, kirjoja yleensä.
Ja kerran sen Johannes Virolaisen allekirjoituksella varustellun kunniakirjan, missähän helkkarissa se mahtaa olla, laittaisin seinälle. :):) kirjoitti:
Minutkin palkittiin useamman kerran, mutta luontainen itsekritiikkini estää tuotantoni laajemman julkituomisen.
Minä taas olen vieläkin yleisesti palkittu, muistaakseni ei kyllä kiitoksilla, palstalaisten kritiikki ja arvostus painottuu vanhoihin malleihin.
Mutta hyvä sekin, saavathan kiukutella kuten Salieri Motzartille.
Mutta minä nautin kyllä siitä että ihmiset uskaltavat kirjoittaa, jokainen kirjoitus tai aine on jollekin arvokas.
Mutta sitä en kestä että aloittaja jatkaa väkisin jotain ketjua.
Minusta pelkkä aloitus riittää.
H.- demeter
hunksz kirjoitti:
Minä taas olen vieläkin yleisesti palkittu, muistaakseni ei kyllä kiitoksilla, palstalaisten kritiikki ja arvostus painottuu vanhoihin malleihin.
Mutta hyvä sekin, saavathan kiukutella kuten Salieri Motzartille.
Mutta minä nautin kyllä siitä että ihmiset uskaltavat kirjoittaa, jokainen kirjoitus tai aine on jollekin arvokas.
Mutta sitä en kestä että aloittaja jatkaa väkisin jotain ketjua.
Minusta pelkkä aloitus riittää.
H.No mutta jatkathan säkin omia ketjujas hunksi. Taas sulla on jokin sääntö meille.
Toi Motzart/Salieri kyllä nauratti... demeter kirjoitti:
No mutta jatkathan säkin omia ketjujas hunksi. Taas sulla on jokin sääntö meille.
Toi Motzart/Salieri kyllä nauratti...Joitain hassuja kertoja olen sortunut vastaamaan kommentteihin jotka koskevat tarinoita, mutta aina siten että ne liittyvät kommntoitavan ajatuksiin.
Ikinä en heitä taas jotain ohi kommenttien,
Vaikkapa että kertoisin jonkun muikkureseptin ihan ilman kysymättä.- demeter
Anceli kirjoitti:
Sainpahan muuten raittiuskilpakirjoituksista aikasti monta palkintoa, kirjoja yleensä.
Ja kerran sen Johannes Virolaisen allekirjoituksella varustellun kunniakirjan, missähän helkkarissa se mahtaa olla, laittaisin seinälle. :)Näkee kyllä teidän teksteistä, Anceli ja tuntematon, että kirjoitettu on, eikä palkinnot tyhjästä tule. Yks mun veljistä voitti myös kirjoituskilpailuja ja mä olin toisi kade, kun se sai siitä rahaa ja mua ei palkittu koskaan.
Siilin eleganssi on vielä löytymättä, Anceli, mutta haku on edelleen päällä.
Mun aika meni maalla Paavo Haavikon elämäkertaa kahlatessa. Ihan Linkolan veroinen näkijä hän oli, mutta runot ja muu kirjallinen tuotanto ei kyllä koskaan auennut mulle. - meeriamanda
Anceli kirjoitti:
Sainpahan muuten raittiuskilpakirjoituksista aikasti monta palkintoa, kirjoja yleensä.
Ja kerran sen Johannes Virolaisen allekirjoituksella varustellun kunniakirjan, missähän helkkarissa se mahtaa olla, laittaisin seinälle. :)Turmiolan Tommi piti kirjoittaa aineeksi ulkomuistista, noissa raittiuskisoissa, sain Säästöpankkikirjan ja tilille oli laitettu senaikaista 100mk. Vähänkö olin prötkää, ei vain tainneet ´varoittavat´ esimerkit purra, täysraitista minusta ei ole vieläkään tullut, ja kun ei ole pahaksi äitynyt ajattelin mennä näillä paheilla hautaan asti! :))
hunksz kirjoitti:
Minä taas olen vieläkin yleisesti palkittu, muistaakseni ei kyllä kiitoksilla, palstalaisten kritiikki ja arvostus painottuu vanhoihin malleihin.
Mutta hyvä sekin, saavathan kiukutella kuten Salieri Motzartille.
Mutta minä nautin kyllä siitä että ihmiset uskaltavat kirjoittaa, jokainen kirjoitus tai aine on jollekin arvokas.
Mutta sitä en kestä että aloittaja jatkaa väkisin jotain ketjua.
Minusta pelkkä aloitus riittää.
H.Pitäisi sinun Hunksi tietää jo jotain minusta kirjoittajana ja keskustelijana. Kuten uusi takki kertoo olen periksiantamaton mitä tulee mielihaluihin ja uuden luomiseen.
Sanottakoon tätä ketjua vaikka kivireeksi, mutta kuten muistat runoaloituksesi ilman suurenpaa puuttumistasi poiki runsaasti kirjoittaja kykyjä. Kivireessä toivon, olkoon positiivinen lataus, yritän sitä omalta osaltani ylläpitää.
Turinointi ja tarinointi on antoisampaa kuin kuin heittää jatkuvaa lokaa keskustelijoiden silmille.
Mitä tulee palkintoihin huomasin, että piileviä lahjakkuuksia on paljon jos vain uskaltaisivat tehdä ensimmäisen siirron, mutta..mutta.
Jos tunnet olosi vaivaantuneeksi palaa savumuikkuihin..muuten kun luin sen otsakkeen, alkoi tekemään mieli savumuikkuja, no... en kirkolta löytänyt ostin huomiseksi kalafilepuikkoja ; )demeter kirjoitti:
Näkee kyllä teidän teksteistä, Anceli ja tuntematon, että kirjoitettu on, eikä palkinnot tyhjästä tule. Yks mun veljistä voitti myös kirjoituskilpailuja ja mä olin toisi kade, kun se sai siitä rahaa ja mua ei palkittu koskaan.
Siilin eleganssi on vielä löytymättä, Anceli, mutta haku on edelleen päällä.
Mun aika meni maalla Paavo Haavikon elämäkertaa kahlatessa. Ihan Linkolan veroinen näkijä hän oli, mutta runot ja muu kirjallinen tuotanto ei kyllä koskaan auennut mulle.Minä en muista koskaan saaneeni rahaa kirjoituskilpailuista, kirjoja vain, nekin aika ohuita ja yleensä kunnolliseen elämään kannustavia, kuten nuorelle sopiikin antaa.
Siilin eleganssi on ilmestynyt keväällä pokkarina, minun täytyy tutkailla onko se miten pientä tekstiä, kuten pokkarit yleensä ovat. Mikäli on, niin täytyy hankkia normaalitekstinen tai äänikirja, näkö on taas huonontunut ja silmät rasittuvat liikaa, kun pientä tekstiä lukee.
Olen jotain Paavo Haavikon tekstejä lukenut, mutta ei ole minun ykkössuosikkini.meeriamanda kirjoitti:
Turmiolan Tommi piti kirjoittaa aineeksi ulkomuistista, noissa raittiuskisoissa, sain Säästöpankkikirjan ja tilille oli laitettu senaikaista 100mk. Vähänkö olin prötkää, ei vain tainneet ´varoittavat´ esimerkit purra, täysraitista minusta ei ole vieläkään tullut, ja kun ei ole pahaksi äitynyt ajattelin mennä näillä paheilla hautaan asti! :))
Mitä, rahaa sait, kyllä nyt harmittaa. :(
Näillä mennään kuoppaan tai krematorioon saakka, ei me enää aleta esittämään kunnollista raittiusseuralaista.
Pitäähän ihmisellä joitain paheita olla, mulla on kolme. :)))- demeter
Anceli kirjoitti:
Minä en muista koskaan saaneeni rahaa kirjoituskilpailuista, kirjoja vain, nekin aika ohuita ja yleensä kunnolliseen elämään kannustavia, kuten nuorelle sopiikin antaa.
Siilin eleganssi on ilmestynyt keväällä pokkarina, minun täytyy tutkailla onko se miten pientä tekstiä, kuten pokkarit yleensä ovat. Mikäli on, niin täytyy hankkia normaalitekstinen tai äänikirja, näkö on taas huonontunut ja silmät rasittuvat liikaa, kun pientä tekstiä lukee.
Olen jotain Paavo Haavikon tekstejä lukenut, mutta ei ole minun ykkössuosikkini.Hyvä tietää, että löytyy pokkarina. Minäkään en näe enää pientä tekstiä - tai näen, jos asettelen pääni ihan oikeaan asentoon. Monitehot vaativat sitä. Mites muuten Sisko Istanmäki ? Meeriamanda ainakin vois tykätä - topakka tyttö etelä-Pohjanmaalta on Istanmäkikin... Olen juuri alkamassa lukemaan Viimeisiä mitalleja toiseen kertaan...
- meeriamanda
Anceli kirjoitti:
Mitä, rahaa sait, kyllä nyt harmittaa. :(
Näillä mennään kuoppaan tai krematorioon saakka, ei me enää aleta esittämään kunnollista raittiusseuralaista.
Pitäähän ihmisellä joitain paheita olla, mulla on kolme. :)))Niin kun mietin tai muistelin tarkemmin, oli se aine, jonka osasin melkoisesti ulkoa, jos nyt pisteet ja pilkut ei ollut kohillaan niinmuisti pelasi. Sen lisäksi oli 5 kyssäriä, ko. vihkosesta, joihin piti omin ajatuksin kertoa miten auttaa Tommia?
Johkin vastasin et tervetuloa meille niitä apuja antamaan, miksi isä juo viikonloppuisin?
Se ´loukkasi´ opettajia, olin näsäviisas, vaan naapurin herastuomari joka istui samassa raadissa oli jyrähtänyt et oikeinhan likka vastaa, ei nämä ole teineille sopivia kysymyksiä, jos kotonaan näkee pahempaa!
Kun nyt miettii isänikin juomista, jos se puteli pölkkyviinaa ja väkevä Karjalaviini pullo oli, niin mikä juoppo? Viikolla ei ikinä mitään.
On todella ollut ahdasmielistä aikakautta silloin! Joku saa pulttia jostain miehen sauna oluista, jos mies olisin veisin mötköttäjän niska perse otteella oven ulkopuolelle ja sisälle pääsisi vasta kun tajuaa olla suu supussa.
Juopottelua en hyväksy, nautiskelua kyllä :)) Mistä sää heti arvasit, aina sää arvaat. :(
Juu, voi niitä noinkin nimittää, jos nyt haluaa nimet antaa. =)- ...............
meeriamanda kirjoitti:
Niin kun mietin tai muistelin tarkemmin, oli se aine, jonka osasin melkoisesti ulkoa, jos nyt pisteet ja pilkut ei ollut kohillaan niinmuisti pelasi. Sen lisäksi oli 5 kyssäriä, ko. vihkosesta, joihin piti omin ajatuksin kertoa miten auttaa Tommia?
Johkin vastasin et tervetuloa meille niitä apuja antamaan, miksi isä juo viikonloppuisin?
Se ´loukkasi´ opettajia, olin näsäviisas, vaan naapurin herastuomari joka istui samassa raadissa oli jyrähtänyt et oikeinhan likka vastaa, ei nämä ole teineille sopivia kysymyksiä, jos kotonaan näkee pahempaa!
Kun nyt miettii isänikin juomista, jos se puteli pölkkyviinaa ja väkevä Karjalaviini pullo oli, niin mikä juoppo? Viikolla ei ikinä mitään.
On todella ollut ahdasmielistä aikakautta silloin! Joku saa pulttia jostain miehen sauna oluista, jos mies olisin veisin mötköttäjän niska perse otteella oven ulkopuolelle ja sisälle pääsisi vasta kun tajuaa olla suu supussa.
Juopottelua en hyväksy, nautiskelua kyllä :))Ja sekin kannattaa sisäistää, että monen on oltava raitis ihan terveydellisistä syistäkin, kun joillakin, en sinua tarkoita, tuntuu olevan harhakuva, että vain uskovaisuus kieltää viinottelun.
demeter kirjoitti:
Hyvä tietää, että löytyy pokkarina. Minäkään en näe enää pientä tekstiä - tai näen, jos asettelen pääni ihan oikeaan asentoon. Monitehot vaativat sitä. Mites muuten Sisko Istanmäki ? Meeriamanda ainakin vois tykätä - topakka tyttö etelä-Pohjanmaalta on Istanmäkikin... Olen juuri alkamassa lukemaan Viimeisiä mitalleja toiseen kertaan...
Olen lukenut Sisko Istanmäen kirjat, tykkään kovasti hänen tyylistään.
Yleensäkin pidän näistä pohjanmaalaisten naisten kirjoittamista kirjoista, Orvokki Aution Pesärikon olen lukenut moneen kertaan.
Eilen pitelin kirjastossa jo käsissäni kirjaa nimeltä Edelleen Alice, mutta jätin sitten, kun viime syksynä sen vasta luin.
Kertoo viisikymppisenä Alzheimerintautiin sairastuvasta professorista, naisesta, todella hyvä kirja. Kirjailijan nimeä en nyt muista.- meeriamanda
............... kirjoitti:
Ja sekin kannattaa sisäistää, että monen on oltava raitis ihan terveydellisistä syistäkin, kun joillakin, en sinua tarkoita, tuntuu olevan harhakuva, että vain uskovaisuus kieltää viinottelun.
Ihan hyvä pointti mitä sanoit. Terveenä ei sitä tule ajatelleeksi. Ei Jumala ja poikansa Jeesus kieltänyt viiniä ja lievää humaltumista, jos Raamattua oikein tulkitaan.
Itseään uskovaisina pitävät ihmiset tekivät omia tulkintojaan ja alkoivat kieltää jos mitäkin. Uskotaan siihen mitä Raamatussa lukee eikä näihin tulkitsijoihin! Anceli kirjoitti:
Sainpahan muuten raittiuskilpakirjoituksista aikasti monta palkintoa, kirjoja yleensä.
Ja kerran sen Johannes Virolaisen allekirjoituksella varustellun kunniakirjan, missähän helkkarissa se mahtaa olla, laittaisin seinälle. :)En ole koskaan ottanut osaa raittiukilpakirjoituksiin. En ole ikinä lukenut Tommi Turmiolasta olen vain kuullut.
Virsikirjan muistaakseni sain palkinnoksi kristillisen tyttökerhon laulukilpailusta ja erilaisista urheilukilpailuista lusikoita ja pyttyjä.
En ollut erityisen hyvä kirjoittaja kansakoulussa, mutta tarmokas keräilijä, kokosin perimätietoa ja esineistöä sekä kuvitin koulumme kotiseutukansiota, joka voitti kansallisen koulujen välisen Kotiseutukansio kilpailun
Sain päästötodistukseen erikoismaininnan taiteellisista taipumuksistani.- lejanna
meeriamanda kirjoitti:
Turmiolan Tommi piti kirjoittaa aineeksi ulkomuistista, noissa raittiuskisoissa, sain Säästöpankkikirjan ja tilille oli laitettu senaikaista 100mk. Vähänkö olin prötkää, ei vain tainneet ´varoittavat´ esimerkit purra, täysraitista minusta ei ole vieläkään tullut, ja kun ei ole pahaksi äitynyt ajattelin mennä näillä paheilla hautaan asti! :))
Meeriamandalle, vaikea tämä nykyinen viestitys, kaukaa, meneekö, vai eikö mene perille, tavoitellulle. Pitäisiköhän ottaa kirjekyyhkyjä viestien viejiksi?
Minullakin on tallella Raittiuskilpakirjoituksista saamani nidos, sen kertomus kyllä ihmeen lailla koski pikkutytön sydäntäni.
Tallella on myös alpakkalusikat, piirrustuksistani ansaittuja, ei kisoihin itse asetettuja, vaan opettajan sinne laittamia.
Kivoja muistoja, ammoisilta ajoilta.
. - meeriamanda
lejanna kirjoitti:
Meeriamandalle, vaikea tämä nykyinen viestitys, kaukaa, meneekö, vai eikö mene perille, tavoitellulle. Pitäisiköhän ottaa kirjekyyhkyjä viestien viejiksi?
Minullakin on tallella Raittiuskilpakirjoituksista saamani nidos, sen kertomus kyllä ihmeen lailla koski pikkutytön sydäntäni.
Tallella on myös alpakkalusikat, piirrustuksistani ansaittuja, ei kisoihin itse asetettuja, vaan opettajan sinne laittamia.
Kivoja muistoja, ammoisilta ajoilta.
.Hän on hyvä vaan, ja viesteilee :))) Minen osaa piirtää nimeksikään ja silti sain palkinnon kun oli Säästäväisyys-kisa. Piirsin pankin ja markkoja joita tikkuihmiset pyöritti pankkiin...uskomaton tuherrus, vaan arvostelijat olivat nähneet ja pitivät ideaani hyvempänä kuin piirrostani! En muista mitä palkinnoksi sain? Eipä kukaan pyydellyt jatkamaan piirtelyäkään :)))
- ¤¤¤¤¤
korppis kirjoitti:
En ole koskaan ottanut osaa raittiukilpakirjoituksiin. En ole ikinä lukenut Tommi Turmiolasta olen vain kuullut.
Virsikirjan muistaakseni sain palkinnoksi kristillisen tyttökerhon laulukilpailusta ja erilaisista urheilukilpailuista lusikoita ja pyttyjä.
En ollut erityisen hyvä kirjoittaja kansakoulussa, mutta tarmokas keräilijä, kokosin perimätietoa ja esineistöä sekä kuvitin koulumme kotiseutukansiota, joka voitti kansallisen koulujen välisen Kotiseutukansio kilpailun
Sain päästötodistukseen erikoismaininnan taiteellisista taipumuksistani.Oliko teillä jokin supistettu kansakoulu?
Nehän olivat normaalia kansakoulun toimintaa.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mihin-katosivat-koulujen - pitäisi tietää,
¤¤¤¤¤ kirjoitti:
Oliko teillä jokin supistettu kansakoulu?
Nehän olivat normaalia kansakoulun toimintaa.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mihin-katosivat-koulujenHän on niin paljon vanhempi kuin me nippanappa 60v!
¤¤¤¤¤ kirjoitti:
Oliko teillä jokin supistettu kansakoulu?
Nehän olivat normaalia kansakoulun toimintaa.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mihin-katosivat-koulujenHuomenta, ylisillä oli kiva nukkua heräsin pieneen sateen rapinaan enkä halunnut nousta vielä vaan köllöttelin aikani mietiskellen niitä näitä.
Kävin vieläkin toiminnassa olevan korven kansakoulua. Raittiuskilpakirjoituksia oli vaan en ottanut osaa, kuten kirjoitin. En edes muista oliko pakko vaan asia ei minua kiinnostanut. Liekö osuutta sillä, että alkoholilla ei lapsuudessani ollut mitään roolia sukumme historiassa.
Ei ollut mallia mistä kirjoittaa.
Turmiolan Tommikaan ei ole jäänyt mieleeni lainkaan vaikka voi olla, että kirjaa on luettu oppitunneilla.
Muistan kuitenkin, että Kalevalaa luettiin ja uskonnosta piti osata ulkoa tyhjänpäiväisyyksiä ; )pitäisi tietää, kirjoitti:
Hän on niin paljon vanhempi kuin me nippanappa 60v!
Olen täyttänyt 60-vuotta ja juhlat olivat hulppeat ; )
- demeter
Anceli kirjoitti:
Olen lukenut Sisko Istanmäen kirjat, tykkään kovasti hänen tyylistään.
Yleensäkin pidän näistä pohjanmaalaisten naisten kirjoittamista kirjoista, Orvokki Aution Pesärikon olen lukenut moneen kertaan.
Eilen pitelin kirjastossa jo käsissäni kirjaa nimeltä Edelleen Alice, mutta jätin sitten, kun viime syksynä sen vasta luin.
Kertoo viisikymppisenä Alzheimerintautiin sairastuvasta professorista, naisesta, todella hyvä kirja. Kirjailijan nimeä en nyt muista.Minäkin pidän Orvokki Autiosta. Pohjanmaa-trilogian olen lukenut, mutta en juuri muuta. Edelleen Alice kuulostaa mielenkiintoiselta. Olen taas kohta lähdössä maalle ja kun siellä ei ole TV:tä eikä nettiä, tulee luettua iltaisin.
Kiva tietää, että vielä on ihmisiä, jotka lukevat. Nuoret eivät sitä juuri tee, eivätkä välttämättä minunkaan ikäiset.
Kesän alussa luin Arto Paasilinnan varhaistuotannosta jonkin kirjan. En ollut lukenut aikaisemmin ja pidin siitä kyllä vaikka tuskin minusta fani tulee - Erno oli enemmän minun mieleeni - sellainen lahjomaton yhteiskuntakriitikko. - lejanna
korppis kirjoitti:
Huomenta, ylisillä oli kiva nukkua heräsin pieneen sateen rapinaan enkä halunnut nousta vielä vaan köllöttelin aikani mietiskellen niitä näitä.
Kävin vieläkin toiminnassa olevan korven kansakoulua. Raittiuskilpakirjoituksia oli vaan en ottanut osaa, kuten kirjoitin. En edes muista oliko pakko vaan asia ei minua kiinnostanut. Liekö osuutta sillä, että alkoholilla ei lapsuudessani ollut mitään roolia sukumme historiassa.
Ei ollut mallia mistä kirjoittaa.
Turmiolan Tommikaan ei ole jäänyt mieleeni lainkaan vaikka voi olla, että kirjaa on luettu oppitunneilla.
Muistan kuitenkin, että Kalevalaa luettiin ja uskonnosta piti osata ulkoa tyhjänpäiväisyyksiä ; )Korppikselle.
Meinaatkos, että luokassa ensin kysyttiin, kenen perheessä juopotellaan, ja sitten heidät, lapsiparat, jotka myönsivät, pakotettiin kirjoittamaan? Heh!
Turmiolan Tommin seikkailuista ei minullakaan ole pienintäkään mielikuvaa kouluaikojeni lukemistosta.
Jeppe Niilonpoikaa piti lukea, tarkkaankin, myöhemmissä kirjallisuuden opinnoissani.
Uskontoa taas ei kellekään voi opettaa. Lähentelee empatiaa, joko on, tai ei.
. - elämän nautiskelija
syntynyt -49, ja raittiuskilpakirjoituksia oli. Kaikille pakolliset. Palkinnon sain joka vuos, jotain askartelukirjoja yms., en kyllä ymmärrä miksi.
lejanna kirjoitti:
Korppikselle.
Meinaatkos, että luokassa ensin kysyttiin, kenen perheessä juopotellaan, ja sitten heidät, lapsiparat, jotka myönsivät, pakotettiin kirjoittamaan? Heh!
Turmiolan Tommin seikkailuista ei minullakaan ole pienintäkään mielikuvaa kouluaikojeni lukemistosta.
Jeppe Niilonpoikaa piti lukea, tarkkaankin, myöhemmissä kirjallisuuden opinnoissani.
Uskontoa taas ei kellekään voi opettaa. Lähentelee empatiaa, joko on, tai ei.
.En meinaa, että kotioloilla oli merkitystä sillä olen laaja-alainen ajattelija en musta valkea tai joko tai tyyppi.
Meillä on erilaisia muistoja lapsuudesta. En todellakaan muista kirjoittaneeni raittiuskilpakirjoituksessa, mutta muistan, että niitä oli.
Muistan kun ekaluokalla esiinnyin luokkakavereiden kanssa joulujuhlan lumihiutaletanssissa. Meillä oli valkeasta sideharsosta äitiemme tekemät tanssipuvut. Muistan hyvin koska se oli minulle mieluinen muisto.
Aika kultaa muistot.elämän nautiskelija kirjoitti:
syntynyt -49, ja raittiuskilpakirjoituksia oli. Kaikille pakolliset. Palkinnon sain joka vuos, jotain askartelukirjoja yms., en kyllä ymmärrä miksi.
Ilmeisesti te, jotka olette saaneet palkintoja raittiuskilpakirjoituksesta muistatte ne paremmin. Sillä mieluisat muistot säilyvät.
Minä en ollut hyvä kirjoittaja kansakoulua käydessäni. Nyt kun on aikaa opettelen kirjoittamista.- demeter
lejanna kirjoitti:
Korppikselle.
Meinaatkos, että luokassa ensin kysyttiin, kenen perheessä juopotellaan, ja sitten heidät, lapsiparat, jotka myönsivät, pakotettiin kirjoittamaan? Heh!
Turmiolan Tommin seikkailuista ei minullakaan ole pienintäkään mielikuvaa kouluaikojeni lukemistosta.
Jeppe Niilonpoikaa piti lukea, tarkkaankin, myöhemmissä kirjallisuuden opinnoissani.
Uskontoa taas ei kellekään voi opettaa. Lähentelee empatiaa, joko on, tai ei.
.Toi oli hyvä, lejanna. Että vain juoppojen lapset kirjoittamaan... Eiköhän se elävä esimerkki ole ollut meille riittävä rokote, vaikka alkoholismiin altistavaa geeniä kantaisimmekin.
- lejanna
korppis kirjoitti:
En meinaa, että kotioloilla oli merkitystä sillä olen laaja-alainen ajattelija en musta valkea tai joko tai tyyppi.
Meillä on erilaisia muistoja lapsuudesta. En todellakaan muista kirjoittaneeni raittiuskilpakirjoituksessa, mutta muistan, että niitä oli.
Muistan kun ekaluokalla esiinnyin luokkakavereiden kanssa joulujuhlan lumihiutaletanssissa. Meillä oli valkeasta sideharsosta äitiemme tekemät tanssipuvut. Muistan hyvin koska se oli minulle mieluinen muisto.
Aika kultaa muistot.En minäkään muista ottaneeni osaa Raittiuskilpakirjoituksiin. Ainoa muistoni siitä on saamani palkinto. Kaipa ne olivat jotain yleisiä kisoja, joihin opettajat lähettivät kirjoituksia, ei todellakaan mitään muistikuvaa.
Itse muistan, taas, kuin eilisen päivän, kun koulussa virkattiin pupua. Omani oli "muka" niin erinomainen, että sain siitä erikoismaininnan.
Pupu on nytkin kunniapaikallaan, korvat höröllään, ja pyllytupsu pörhöllään.
Paljon on jäänyt unholaan, vähän taidamme kaikesta muistaa.
. demeter kirjoitti:
Toi oli hyvä, lejanna. Että vain juoppojen lapset kirjoittamaan... Eiköhän se elävä esimerkki ole ollut meille riittävä rokote, vaikka alkoholismiin altistavaa geeniä kantaisimmekin.
No joo ; (
- Tase pappa
lejanna kirjoitti:
En minäkään muista ottaneeni osaa Raittiuskilpakirjoituksiin. Ainoa muistoni siitä on saamani palkinto. Kaipa ne olivat jotain yleisiä kisoja, joihin opettajat lähettivät kirjoituksia, ei todellakaan mitään muistikuvaa.
Itse muistan, taas, kuin eilisen päivän, kun koulussa virkattiin pupua. Omani oli "muka" niin erinomainen, että sain siitä erikoismaininnan.
Pupu on nytkin kunniapaikallaan, korvat höröllään, ja pyllytupsu pörhöllään.
Paljon on jäänyt unholaan, vähän taidamme kaikesta muistaa.
.Minäpä muistan ne Raittius-Kilpakirjoitukset.
Niitä kirjoitettiin Kansakoulun alaluokilla.
TURMIOLAN TOMMIHAN se joutui hunningolle.
Jo viikkoa ennen kirjoituksia, meille lapsille oli kerrottu kauheuksia viinan kiroista.
Niissä kertomuksissa rehti Perheenisä joutui huonoon seuraan. Huono seura vietteli kunnon miehen. Kokemattomana Hän otti jopa viinaa ja tuli oikein hirveään humalaan.
Kotiin palattuaan Hän humalapäissään riehui kotonaan ja ajoi Äidin ja Lapset yön selkään. Sääliä tuntematta.
Minä hoksasin kirjoittaa aiheesta selkäpiitä karmivan tarinan. Siinä perhe hajotettiin kunnanisien toimesta. Lapsirievut joutuivat, lähes alastomina, kerjäämään ruokaansa ja raatamaaqn piikana taloissa..
Asumaan he joutuivat sikolättiin ja aitan nurkkaan. Kertakaikkiaan hunningolle joutuivat juopon lapset.
Äiti menehtyi suruunsa.
Kun Isä sitten huomasi aiheuttamansa hirveyden, Hän tuli tunnotuskiin. Katui ja Rukoili Jumalaa. Vaikka kuinka katui, ei saanut enää lapsiaan eikä vaimoaan takaisin. Kadotuksen oma oli Isä. Ei auttanut mikään.
Siispä VIINA oli se paholaisen juoma, jota en koskaan tulisi maistamaan.
Lisäsin pätkän laulusta, jota meillä mukuloilla hoilautettiin laulutunneilla-" Emme väkijuomia juo
Emme muille suo
Näin vältämme vaaran loukot"
Myöhäistä oli syntisen katua, minun kirjoituksessani. Kadotus kutsui miestä.
Keväällä, todistusten jakotilaisuudessa, sain sitten oikein kutsun koulun eteen.
Siellä joku täti-ihminen kiitti minua kirjoituksen vuoksi.
Sain jonkun pienen rahapalkkion ja kirjan, nimeltään TURMIOLAN TOMMI. Tase pappa kirjoitti:
Minäpä muistan ne Raittius-Kilpakirjoitukset.
Niitä kirjoitettiin Kansakoulun alaluokilla.
TURMIOLAN TOMMIHAN se joutui hunningolle.
Jo viikkoa ennen kirjoituksia, meille lapsille oli kerrottu kauheuksia viinan kiroista.
Niissä kertomuksissa rehti Perheenisä joutui huonoon seuraan. Huono seura vietteli kunnon miehen. Kokemattomana Hän otti jopa viinaa ja tuli oikein hirveään humalaan.
Kotiin palattuaan Hän humalapäissään riehui kotonaan ja ajoi Äidin ja Lapset yön selkään. Sääliä tuntematta.
Minä hoksasin kirjoittaa aiheesta selkäpiitä karmivan tarinan. Siinä perhe hajotettiin kunnanisien toimesta. Lapsirievut joutuivat, lähes alastomina, kerjäämään ruokaansa ja raatamaaqn piikana taloissa..
Asumaan he joutuivat sikolättiin ja aitan nurkkaan. Kertakaikkiaan hunningolle joutuivat juopon lapset.
Äiti menehtyi suruunsa.
Kun Isä sitten huomasi aiheuttamansa hirveyden, Hän tuli tunnotuskiin. Katui ja Rukoili Jumalaa. Vaikka kuinka katui, ei saanut enää lapsiaan eikä vaimoaan takaisin. Kadotuksen oma oli Isä. Ei auttanut mikään.
Siispä VIINA oli se paholaisen juoma, jota en koskaan tulisi maistamaan.
Lisäsin pätkän laulusta, jota meillä mukuloilla hoilautettiin laulutunneilla-" Emme väkijuomia juo
Emme muille suo
Näin vältämme vaaran loukot"
Myöhäistä oli syntisen katua, minun kirjoituksessani. Kadotus kutsui miestä.
Keväällä, todistusten jakotilaisuudessa, sain sitten oikein kutsun koulun eteen.
Siellä joku täti-ihminen kiitti minua kirjoituksen vuoksi.
Sain jonkun pienen rahapalkkion ja kirjan, nimeltään TURMIOLAN TOMMI.Jänskä juttu, minulla on aukko muistissa koska en muista noita kauhujuttuja. Kovin on aivopesua ollut. Olisiko kuitenkin niin, että tällaiset opetusohjelmat ovat olleet sidoksissa opetajaan ja on ollut opettajasta kiinni kuinka asiat on tuotu lasten käsiteltäväksi.
NO, jaa tiedä häntä!- keppihevonen
Tase pappa kirjoitti:
Minäpä muistan ne Raittius-Kilpakirjoitukset.
Niitä kirjoitettiin Kansakoulun alaluokilla.
TURMIOLAN TOMMIHAN se joutui hunningolle.
Jo viikkoa ennen kirjoituksia, meille lapsille oli kerrottu kauheuksia viinan kiroista.
Niissä kertomuksissa rehti Perheenisä joutui huonoon seuraan. Huono seura vietteli kunnon miehen. Kokemattomana Hän otti jopa viinaa ja tuli oikein hirveään humalaan.
Kotiin palattuaan Hän humalapäissään riehui kotonaan ja ajoi Äidin ja Lapset yön selkään. Sääliä tuntematta.
Minä hoksasin kirjoittaa aiheesta selkäpiitä karmivan tarinan. Siinä perhe hajotettiin kunnanisien toimesta. Lapsirievut joutuivat, lähes alastomina, kerjäämään ruokaansa ja raatamaaqn piikana taloissa..
Asumaan he joutuivat sikolättiin ja aitan nurkkaan. Kertakaikkiaan hunningolle joutuivat juopon lapset.
Äiti menehtyi suruunsa.
Kun Isä sitten huomasi aiheuttamansa hirveyden, Hän tuli tunnotuskiin. Katui ja Rukoili Jumalaa. Vaikka kuinka katui, ei saanut enää lapsiaan eikä vaimoaan takaisin. Kadotuksen oma oli Isä. Ei auttanut mikään.
Siispä VIINA oli se paholaisen juoma, jota en koskaan tulisi maistamaan.
Lisäsin pätkän laulusta, jota meillä mukuloilla hoilautettiin laulutunneilla-" Emme väkijuomia juo
Emme muille suo
Näin vältämme vaaran loukot"
Myöhäistä oli syntisen katua, minun kirjoituksessani. Kadotus kutsui miestä.
Keväällä, todistusten jakotilaisuudessa, sain sitten oikein kutsun koulun eteen.
Siellä joku täti-ihminen kiitti minua kirjoituksen vuoksi.
Sain jonkun pienen rahapalkkion ja kirjan, nimeltään TURMIOLAN TOMMI.mun palkinnoksi saamani kirja oli nimeltään Sipulia Leukaluissa (nuortenkirja)
- lejanna
Tase pappa kirjoitti:
Minäpä muistan ne Raittius-Kilpakirjoitukset.
Niitä kirjoitettiin Kansakoulun alaluokilla.
TURMIOLAN TOMMIHAN se joutui hunningolle.
Jo viikkoa ennen kirjoituksia, meille lapsille oli kerrottu kauheuksia viinan kiroista.
Niissä kertomuksissa rehti Perheenisä joutui huonoon seuraan. Huono seura vietteli kunnon miehen. Kokemattomana Hän otti jopa viinaa ja tuli oikein hirveään humalaan.
Kotiin palattuaan Hän humalapäissään riehui kotonaan ja ajoi Äidin ja Lapset yön selkään. Sääliä tuntematta.
Minä hoksasin kirjoittaa aiheesta selkäpiitä karmivan tarinan. Siinä perhe hajotettiin kunnanisien toimesta. Lapsirievut joutuivat, lähes alastomina, kerjäämään ruokaansa ja raatamaaqn piikana taloissa..
Asumaan he joutuivat sikolättiin ja aitan nurkkaan. Kertakaikkiaan hunningolle joutuivat juopon lapset.
Äiti menehtyi suruunsa.
Kun Isä sitten huomasi aiheuttamansa hirveyden, Hän tuli tunnotuskiin. Katui ja Rukoili Jumalaa. Vaikka kuinka katui, ei saanut enää lapsiaan eikä vaimoaan takaisin. Kadotuksen oma oli Isä. Ei auttanut mikään.
Siispä VIINA oli se paholaisen juoma, jota en koskaan tulisi maistamaan.
Lisäsin pätkän laulusta, jota meillä mukuloilla hoilautettiin laulutunneilla-" Emme väkijuomia juo
Emme muille suo
Näin vältämme vaaran loukot"
Myöhäistä oli syntisen katua, minun kirjoituksessani. Kadotus kutsui miestä.
Keväällä, todistusten jakotilaisuudessa, sain sitten oikein kutsun koulun eteen.
Siellä joku täti-ihminen kiitti minua kirjoituksen vuoksi.
Sain jonkun pienen rahapalkkion ja kirjan, nimeltään TURMIOLAN TOMMI.Tase-papalle.
Eipä ihme, jos kirjoituskykysi jo aikoinaan hyväksi havaittiin!
Ei mitään, harmainta hajuakaan, koko Turmiolan Tompasta. Kyllä kai, toisin, kuin aloittaja arveli, meidän aikaamme oli hyvin kova oortninki opettajille, mitä piti ja sai tehdä, ja varmasti ko. kisat olivat kaikille pakollisia, eivät vain juoppojen lapsille. :))
Minä muistan kansakouluni neljältä alkuluokalta, että opettaja luki meille joskus Robinson Crusoen seikkailuja, kaipa joskus vaikkapa kaunokirjoitusta kaunoillessamme.
http://www.youtube.com/watch?v=4BXSkigN45w
http://raittiudenystavat.fi/raittiudenystavat/yhdistyksen-historia/turmiolan-tommi
. - vinksin vonksin
Tase pappa kirjoitti:
Minäpä muistan ne Raittius-Kilpakirjoitukset.
Niitä kirjoitettiin Kansakoulun alaluokilla.
TURMIOLAN TOMMIHAN se joutui hunningolle.
Jo viikkoa ennen kirjoituksia, meille lapsille oli kerrottu kauheuksia viinan kiroista.
Niissä kertomuksissa rehti Perheenisä joutui huonoon seuraan. Huono seura vietteli kunnon miehen. Kokemattomana Hän otti jopa viinaa ja tuli oikein hirveään humalaan.
Kotiin palattuaan Hän humalapäissään riehui kotonaan ja ajoi Äidin ja Lapset yön selkään. Sääliä tuntematta.
Minä hoksasin kirjoittaa aiheesta selkäpiitä karmivan tarinan. Siinä perhe hajotettiin kunnanisien toimesta. Lapsirievut joutuivat, lähes alastomina, kerjäämään ruokaansa ja raatamaaqn piikana taloissa..
Asumaan he joutuivat sikolättiin ja aitan nurkkaan. Kertakaikkiaan hunningolle joutuivat juopon lapset.
Äiti menehtyi suruunsa.
Kun Isä sitten huomasi aiheuttamansa hirveyden, Hän tuli tunnotuskiin. Katui ja Rukoili Jumalaa. Vaikka kuinka katui, ei saanut enää lapsiaan eikä vaimoaan takaisin. Kadotuksen oma oli Isä. Ei auttanut mikään.
Siispä VIINA oli se paholaisen juoma, jota en koskaan tulisi maistamaan.
Lisäsin pätkän laulusta, jota meillä mukuloilla hoilautettiin laulutunneilla-" Emme väkijuomia juo
Emme muille suo
Näin vältämme vaaran loukot"
Myöhäistä oli syntisen katua, minun kirjoituksessani. Kadotus kutsui miestä.
Keväällä, todistusten jakotilaisuudessa, sain sitten oikein kutsun koulun eteen.
Siellä joku täti-ihminen kiitti minua kirjoituksen vuoksi.
Sain jonkun pienen rahapalkkion ja kirjan, nimeltään TURMIOLAN TOMMI.Meille koulussa jokaisella annettiin joitakin viikkoja ennen Raittius-kilpakirjoituksia pieni vihkonen joka piti lukea. Kysymykset kilpakirjoituksissa oli niitten vihkosten sisällöstä. Sain minäkin niistä muutaman palkinnon koulun päättäjäisissä. Kirjoja useimmiten.
Ainekirjoituksista olen joskus saanut täydet pisteet, tietenkin riippuen mielenkiitoisista aiheista. Omasta mielestäni typerä aihe ei kiinnostanut kirjoittamaan. Miinuksia tuli joskus joidenkin välimerkkien väärästä paikasta. Kympin perässä oleva miinus joskus harmitti. vinksin vonksin kirjoitti:
Meille koulussa jokaisella annettiin joitakin viikkoja ennen Raittius-kilpakirjoituksia pieni vihkonen joka piti lukea. Kysymykset kilpakirjoituksissa oli niitten vihkosten sisällöstä. Sain minäkin niistä muutaman palkinnon koulun päättäjäisissä. Kirjoja useimmiten.
Ainekirjoituksista olen joskus saanut täydet pisteet, tietenkin riippuen mielenkiitoisista aiheista. Omasta mielestäni typerä aihe ei kiinnostanut kirjoittamaan. Miinuksia tuli joskus joidenkin välimerkkien väärästä paikasta. Kympin perässä oleva miinus joskus harmitti.Minä olen koko kouluelämäni ajan ollut about kasin oppilas.
Ruotsista sain iltakoulua aloittaessa parina eka vuonna aina kympin. Johtui kaiketi siitä, että heitin riikinruotsia opettajani kanssa puhellessa sillä itse kirjallinen ilmaisu ei ollut kympin väärtti.- Tase pappa
demeter kirjoitti:
Toi oli hyvä, lejanna. Että vain juoppojen lapset kirjoittamaan... Eiköhän se elävä esimerkki ole ollut meille riittävä rokote, vaikka alkoholismiin altistavaa geeniä kantaisimmekin.
Meidän pitäisi hieman palata ajassa taaksepäin ja muistaa sitä aikakautta.
Silloin miehet olivat juuri vähän aikaa sitten päässeet sotahommista siviiliin.
Sota, hirvein asia ihmiskunnan itsensä aiheuttamana, oli julmistanut ja raaistanut miehet.
Armeijan autoritäärinen käskytysjärjestelmä teki miehistä "robotteja".
Esimieihen käskyvalta oli ehdoton.
Siviilielämässä miesraukat huomasivatkin jääneensä, kuka sotainvalidina, tai muutoin heikoilla opinnoilla varustettuna, käytännöllisesti tyhjän päälle.
Yhteiskunnassa tapahtui valtaisa rakennemuutos.
Niin poliittisesti kuin työelämässäkin.
Suur-Suomesta olikin yht` äkkiä tullutkin "taajaväkinen asumisyhteisö".
Tavaraa ei saanut edes rahalla. Oli puute kaikesta. Oli säännöstely.
Naiset olivat itsenäistyneet. He eivät tarvinneetkaan enää miehiä avuksi joka asiaan. Miehet tunsivat arvovaltansa ja miehisyytensä uhatuksi.
Miehet, hermoraunioina, irrrallisina ja johtajattomina. alkoivat juoda.
Kännissä itsetunto alkoi kohota. Minä se olen joka määrää ja akka ja kakarat tottelee-jumalauuuutaaaa..
Muistaakseni Yhdistys, nimeltään Toivonliitto, yritti Kansakoulujen kautta ohjata lapsia raittiuden hyveen poluille.
Monelle--monelle lapselle, tämä helvetti, olikin täysin tuttua todellisuutta.
Niin minullekin.
Ilmeisestikin se oli opettajasta paljolti kiinni, kuinka paljon tähän asiaan kouluissa kiinnitettiin huomiota.
Eipä tuosta ainakaan huonoa voi sanoa.
Siihen aikaan Opettaja oli paljon vartijana.
Kiitos ja kunnia heille, että jaksoivat, vaikka olivatkin usein "puun ja kuoren välissä". Oli uusi järjestys maassa, ja vanhat konkarit kuntien päättäjinä.
Opettajat, Koulu ja Kodit siinä sitten suuria iläluokkia kasvattamassa. Valvontakomissio, omine määräyksineen ja ideologeineen yhtenä sopan keittäjänä.
Kutakuinkin hyvä siitä sitten, kaikesta huolimatta tuli. Saadaanpahan ainakin rutista hallituksemme toilailuista vapaasti.
Näin olen tämän asia fundeerannut tykönäni. Tase pappa kirjoitti:
Meidän pitäisi hieman palata ajassa taaksepäin ja muistaa sitä aikakautta.
Silloin miehet olivat juuri vähän aikaa sitten päässeet sotahommista siviiliin.
Sota, hirvein asia ihmiskunnan itsensä aiheuttamana, oli julmistanut ja raaistanut miehet.
Armeijan autoritäärinen käskytysjärjestelmä teki miehistä "robotteja".
Esimieihen käskyvalta oli ehdoton.
Siviilielämässä miesraukat huomasivatkin jääneensä, kuka sotainvalidina, tai muutoin heikoilla opinnoilla varustettuna, käytännöllisesti tyhjän päälle.
Yhteiskunnassa tapahtui valtaisa rakennemuutos.
Niin poliittisesti kuin työelämässäkin.
Suur-Suomesta olikin yht` äkkiä tullutkin "taajaväkinen asumisyhteisö".
Tavaraa ei saanut edes rahalla. Oli puute kaikesta. Oli säännöstely.
Naiset olivat itsenäistyneet. He eivät tarvinneetkaan enää miehiä avuksi joka asiaan. Miehet tunsivat arvovaltansa ja miehisyytensä uhatuksi.
Miehet, hermoraunioina, irrrallisina ja johtajattomina. alkoivat juoda.
Kännissä itsetunto alkoi kohota. Minä se olen joka määrää ja akka ja kakarat tottelee-jumalauuuutaaaa..
Muistaakseni Yhdistys, nimeltään Toivonliitto, yritti Kansakoulujen kautta ohjata lapsia raittiuden hyveen poluille.
Monelle--monelle lapselle, tämä helvetti, olikin täysin tuttua todellisuutta.
Niin minullekin.
Ilmeisestikin se oli opettajasta paljolti kiinni, kuinka paljon tähän asiaan kouluissa kiinnitettiin huomiota.
Eipä tuosta ainakaan huonoa voi sanoa.
Siihen aikaan Opettaja oli paljon vartijana.
Kiitos ja kunnia heille, että jaksoivat, vaikka olivatkin usein "puun ja kuoren välissä". Oli uusi järjestys maassa, ja vanhat konkarit kuntien päättäjinä.
Opettajat, Koulu ja Kodit siinä sitten suuria iläluokkia kasvattamassa. Valvontakomissio, omine määräyksineen ja ideologeineen yhtenä sopan keittäjänä.
Kutakuinkin hyvä siitä sitten, kaikesta huolimatta tuli. Saadaanpahan ainakin rutista hallituksemme toilailuista vapaasti.
Näin olen tämän asia fundeerannut tykönäni.Hieno historiallinen ajatuskuviosi aukaisi muistojen mustia aukkoja.
Tietenkin naiset olivat huomattavasti voimakkaampia sotien jälkeen, olivathan he hoitaneet kotirintamaa.
Peter lähti juuri, mutta otan aiheen keskusteluumme, sillä emme ole koskaan ottaneet tätä näkökulmaa huomioon keskustellessamme suomalaisten miesten juopottelusta viiskytluvulla.
Hän tuli ensimmäisen kerran Suomeen viiskytluvun lopulla suomalaisen vaimonsa kanssa. Peter piti kovasti vaimonsa äidistä, joka oli hyvin voimaka suomenruotsalainen nainen, mutta isä pelottavan juoppo suomalainen.
Tarinasi avasi ajatuksiani miksi miehet joivat. Isäni ei, mutta hän ei taistellut etulinjassa vaan palveli sodan aikana huoltoautonkuljettajana.
- Uneksija545
Unenomainen maailma, vehreässä laaksossani kuljen, alta saniaispuiden.
polun punainen hiekka, vehreät lehdet, joki soluu vieressäni, siinä ui musta joutsen.
Sumu kietoutuu ympärilleni pehmeänä, hiljaisena vaippana, vaimentaen äänet, antaen korkeille puille omituiset muodot.Rapattu valkea seinä siellä takanaon hämärä reunoiltaan.
Sinipunaisia lehtiä polullani, punaisen hiekan seassa, kamelia varisti aikaisin kukkansa, mukana suuret nuppunsa.
Ihmisen käsien luomia maailmoja, aukeaa joka mutkasta eteeni.aina uusia, aina ihmeellisiä.
Nyt seison pitkän havupuukäytävän edessä, sen loppu katoaa usvan vaippaan.Muuttiuen sammaleiseksi saniaipoluksi.Tiedän, kävelin sen upottavassa sametissa eilen.
Takanani kukkii kevään ensimmäinen magnolia ja musta joutsen korottaa laulunsa kimeään itkuun.
Kaipaa puolisoaan, luulen.
Tämä on minun maani Terra Nostra, lämpimine lähteineen, upeine atsaleioineen.
Kenkäni rahisee hiekalla ja sen ääni peittyy moottorisahan ääneen joka rikkoo rauhani.
Mikään kaunis ei pysy ilman huoltoa.
Tulen siis huomenna uudelleen.
nyökkään portinvartijalle ja hän iskee minulle silmää.
Viidennen kerran tällä viikolla.
Terra nostra, minun maani- Korppis*
Kuvauksesi oli utuisen kaunista proosarunoa. Oli rauhoittavaa kulkea polkuasi pitkin voisin tulla huomenna kaveriksesi ; )
- Turina Tapani
Mielenkiintoista on ollut lukaista amatöörien ponnisteluja aidon kirjallisuuden jäljittämiseksi.
Jatkakaa harjoituksia!
Tärkeintä on ihmisyys, ja ihmisen itsensä tyydyttäminen, omilla avuillaan.Niin olet oikeassa, kun on itse tuherruksiinsa tyytväinen se on pääasia.
Itsekehuun kaikki pystyy, mutta kirjallinen näyttö jää kuin jääkin piiloon.
Minä jatkan harjoittelemista.
.
SAIRAAN IHMEELLINEN MAAILMA
Vaeltelen sairaana suuren sairaalan ihmeellisessä maailmassa. Kilometreittäin käytäviä, tuhansia ovia, satoja ohi vilahtavia ihmiskasvoja. Lääkäreitä, hoitajia, laitosmiehiä, siivoojia, potilaita, iloisia nuoria opiskelijoita, raskaana olevia naisia.
En pysty erottamaan terveistä, vain heikoimmat ne, jotka makaavat paareilla tai etenevät kainalosauvojen varassa sekä ne, jotka joutuvat tukeutumaan vahvempaan käsivarteen. Kaikki sidoksissa toisiinsa, erillään harhailevat yhdistyvät keskenään toimivaksi kokonaisudeksi.
Miksi olen täällä? Olen kuin labyrintissä pyörivä rotta, koska en tunne olevani sairas, en tunne kuuluvani tänne. En kuuluisikaan jos olisin noudattanut minua hoitaneiden lääkäreiden suosituksia. Sain kuitenkin valita ja valintani johti tänne sairaalan labyranttiin. Mittailen nyt käytäviä muutaman minuutin hoidon takia joka päivä kuukausi eteenpäin. Uskon sen kannattavan pitkässä juoksussa. Kärsivällisyyteni ja riskinottoni poiki henkisen hyvän olon, sain säilyttää kehoni kokonaisena.
Sädehoito-osaston odotustila. Leppoisaa jutustelua, leikin laskua sairauksien kustannuksella. Oma omituinen maailmasa, jonne terveen ihmisen on lähes mahdoton sisäistyä. Sairaankin on aluksi vaikea löytää tilasta oma paikkansa, olla oikeasti sairas, hyväksyä itsensä syöpäsairaana, olla yksi heistä. Valitsenko penkin erillään vai uskaltaudunko pyöreän pöydän ääreen. Pyöreän pöydän ääressä syntyy keskustelua, tutustuu uusiin ihmisiin, valitsen sen.
Odotushuoneen istujista näkee kuka on käynyt läpi sairauden vakavamman asteen ja ketkä on päässeet vähemmällä. Peruukki- ja huivipäisiä naisia, joillakin alkava hiussänki, merkki kehon elpymisestä solymyrkkyhoidon jälkeen. Me tukalliset hakeudumme tiedostamattamme toistemme seuraan, saimme lahjan ohittaa solumyrkkyhoidot.
Takaisin alkuun. Kun ensimmäinen leikkaus poistaa syöpäkasvain rinnastani ei tuottanut tarvittavaa tulosta, minulle esitettiin toista osaleikkausta, mutta suositeltiin koko vasemman rinnan poistoa. Jos olisin valinnut koko rinnan poiston olisin säästynyt sädehoidoilta, sillä imusolmukkeet kainalossani olivat puhtaat.
Lääkärini kysyi kun valitsin toisen osaleikkauksen, että onko valintani syy puhtaasti esteettinen. Vastasin, että ei ole, koska saan vielä vaihtoehdon säilyttää rintani. Jos en käyttäisi saamani mahdollisuutta hyväkseni miettisin koko loppu elämäni oliko päätökseni oikea. Jos toinen leikkaus ei onnistu toivotulla tavalla hyväksyn ja olen valmis kolmanteen leikkaukseen eli koko rinnan poistoon. Onnekseni se viimeinen vaihtoehto jäi käyttämättä.
Nyt saatuani keskustella muiden kohtalotovereitten kanssa voin olla rehellisempi, koko rinnan poisto olisi ollut minulle naisena psykologisesti hyvin vaikea hyväksyä.
Suurin osa meistä rintasyöpäpotilaista selviää ja paranee täysin, mutta uskon, että kun kerran on sairastunut syöpään se seuraa varjona mukana läpi elämän, halusimmepa sitä tai emme.
Kiitän Oulun Yliopistollisen Sairaalan sädehoito-osaton henkiökuntaa. Jaksoitte olla aina hyvällä tuulella ja kannustitte vaikeuksissa.
OYK:sin potilaskodissa tammikuussa 2010
Mandi- isoäiti*
Tsemppiä sinulle, syöpä on pelottava jo sananakin.
Ei sitä varmasti osaa toisen tilaan täysin paneutua, vaikka haluaisikin, mutta
muistuttavathan tuollaiset tarinat kuolevaisuudestamme ja ehkä opimme
arvostamaan enemmän omia terveitä päiviämme.
Hyvää kesää!
Kiitos samoin hyvää kesää sinullekin, tulis vaan tuo aurinko noiden mustien pilvien takaa niin alkaisi tämäkin kesän lapsi elämään.
Kun on läpikäynyt syöpäsairauden sana syöpä tuntuu paljon lempeämmältä kuin ennen sairautta siitä tulee ikäänkuin elämän kumppani.
Vuotuisine kontrollikäyntineen sairaalassa. Aina yhtä jännittävää ja aina yhtä helpottavaa.
Sairauteen ei saa jäädä makaamaan ja ajattelemaan, että läpikäyty sairaus ikään kuin rajoittaisi elämää tai tulisi takaisin. Ei vaan normaalilla 60 km vauhdilla eteenpäin ; )- Tanssataanko
Yksinäinen seisoja on kääntänyt selkänsä maalle ja katselee hiljaisena ulapalle ,mielessä liikkuu ajatukset maasta jossa hån haluaisi olla.
Tuolla aaltojen takana ,siellä missä ne murtuu valkeaan hiekkaan, siellä tuoksuu kauneimmat kukat ja luo loistettaan.
Se olisi paikka jossa huolet jäisi pois mielestä ja keho lepäisi.
Se olisi kaikkien toiveitten täyttymys mutta miten päästä sinne koska hän oli vanki maan.
Menisikö ajatuksin ?vai antaisiko laulun sävelten kantaa henkiruuminsa sinne?
Siellä olisi odottamassa se yksi joka olisi kaikkien ajatusten keskipiste, ei koskaan enää lähtöä pois vaan loputon onni armaansa vierellä.
Surullisena seisoja alkaa laulun joka kantaa hänen kaikki tunteensa armaan luo ,siinä hän kertoo olevansa vanki maan joka toivoisi pääsevänsä linnun lailla lentoon.
Se lento päättyisi satumaahan . - kauniisti kirjoitit
Untako, totta vai unelmaa,
uni on joskus todempaa,
kuin oleva.
Satumaahan ei ole tietä,
sinne lennetään ajatusten myötä....
Kanssasi tanssisin lähekkäin, kuun kajossa, valkealla hiekalla.
Kuuntelisin vaahtopäiden läiskymistä rantaan, santaan valkeaan.
Tähtien taivaitten alla vain valjussa valossa, katsoisin sinua,
vakaata, tyyntä, ulospäin. Silti näkisin sen melskeen, joka sisälläsi
vallitsee. Kädelläni yrittäisin, sipaisten, lohduttaa, jos niin tarvitaan.- Tanssataan vaan
Kaukainen ystäväin ,ota ja omista pois et päästää saa.
- kauniisti kirjoitit
Tanssataan vaan kirjoitti:
Kaukainen ystäväin ,ota ja omista pois et päästää saa.
Avaan sydämeni sulle, tahdon pelkkää hyvää sulle.
Tanssimme avaa sydämemme uuteen, aurinkoiseen päivään, jospa se voisi olla ilman huolen häivää.
Satumaan kunkku olisit sinä, minä sinun kaunoinen kuningattaresi.
Aarrearkusta ottaisin joka aamu uudet kalleudet, jotka sinä merimatkoiltasi olisit linnaamme tuonut.
Timantit, helmet, monen väriset, jadet, kullat ja hopeat, aarrearkkumme kansi tuskin kiinni menisi.
Silti se olisi sivuseikka, kun taas illalla tanssisimme tanssimme, kuin sen ensimmäisen. - kauniisti kirjoitit
kauniisti kirjoitit kirjoitti:
Avaan sydämeni sulle, tahdon pelkkää hyvää sulle.
Tanssimme avaa sydämemme uuteen, aurinkoiseen päivään, jospa se voisi olla ilman huolen häivää.
Satumaan kunkku olisit sinä, minä sinun kaunoinen kuningattaresi.
Aarrearkusta ottaisin joka aamu uudet kalleudet, jotka sinä merimatkoiltasi olisit linnaamme tuonut.
Timantit, helmet, monen väriset, jadet, kullat ja hopeat, aarrearkkumme kansi tuskin kiinni menisi.
Silti se olisi sivuseikka, kun taas illalla tanssisimme tanssimme, kuin sen ensimmäisen.Ja, suudelman, kielletyn, huulilles tuon, tuokoon se vaikka helvetin.
Niin sinusta pidän.
Täältä kaukaa.
http://www.youtube.com/watch?v=4iJzBmszxII
Tämän musiikin tahdissa opettelin tanssimaan ja opettelin suukottelemaan voi tuota nuoruuden ihanaa hulluutta ; )
Nyt täytyy perua, jotain mitä on tullut joskus kirjoitettua suomalaisesta kevyestä musiikista, kyllä ottaa sydämeen satumaa ja kauniit kesäyön muistot 60-luvulta....iiikkkk- .
Vaikka olen syntynyt vasta viiskytluvulla, niin rakastan kuuskytluvun musiikia.
Taitavaa, yksilöllistä ja uutta luovaa musiikia joka tekee vaikutuksen vielä tänäänkin. Myyvimmät mainoksetkin hakevat pontta 60 ja 70 luvulta. :) - .
Vaikka olen syntynyt vasta viiskytluvulla, niin rakastan kuuskytluvun musiikia.
Taitavaa, yksilöllistä ja uutta luovaa musiikia joka tekee vaikutuksen vielä tänäänkin. Myyvimmät mainoksetkin hakevat pontta 60 ja 70 luvulta. :) - .
. kirjoitti:
Vaikka olen syntynyt vasta viiskytluvulla, niin rakastan kuuskytluvun musiikia.
Taitavaa, yksilöllistä ja uutta luovaa musiikia joka tekee vaikutuksen vielä tänäänkin. Myyvimmät mainoksetkin hakevat pontta 60 ja 70 luvulta. :)Kun jankkaat niin tässä sulle.
http://www.youtube.com/watch?v=zWcrhj_wie0&feature=related . kirjoitti:
Kun jankkaat niin tässä sulle.
http://www.youtube.com/watch?v=zWcrhj_wie0&feature=relatedhttp://www.youtube.com/watch?v=_1eRfUaFqDQ&feature=related
Tässä sitä ihan oikeeta DDD
- tanssataanko?
Minä ajoin yössä, tulin tuolta kaukaa uni ei antanut lainaa ,selkä turtuneena.
Olin nähnyt mailman pihamaat, kulkenut elämän valtatiet, tanssinut maantiellä kultaisen valssin.
Pysähdyin särkyneen toiveen majatalolle ,ovessa luki "anova saa kolkuttavalle avataan"
Siellä pöydässä oli kapteeni kid neljän miehensä kanssa, musta rudolf lauloi munkkiniemen kreivin kanssa kauniista katariinasta.
Minä itkin ja olin syvästi onneton , kaulassani punainen sukkanauha.
Istuin pöydässäni katsellen tuoppini jälkiä , tuntien sakan kieleni alla.
Minulle ojennettiin korttipakka siinä jaossa sain elämäni valttikortit, voitin ja minulle sanottiin.
Painu pois sä tänne et tulla saa, en kuulunut joukkoon olin toisenlainen.
Siksi lähdin maantielle jossa joku aina astuu ja joku aina kastuu lopulta näin salon lipuin koristellun ja olin tullut kotiin.- kauniisti kirjoitit
Woihan Wiipurin Wihtori!
Mä taivas'alla tanssin, kanssasi sen viimeisen valssin, orpona, mutten orjana.
Sipuli-Sannilta lainaamani punaiset alushousut ovat päässäni, kun leipaisen nisejä ja nasseja, ja sokkeroituja, kanelisia korvapuusteja. Maistuis varmaan sullekin!
Kahvi kylmenee, mutta jauhan vaan.
Mustan kissan tangon, kai kanssasi sen hangoin, enää muista en, sua aattelen.
Linnun lailla sieltä koskaan lentäisi en pois, jospa joku sinne mulle jyviäkin tois.
Satumaassamme on aina kesä, siellä loistaa tähdet yössä, soi mainingit rantaan, tiikerihai hymyilee, kuin lapsi, ottaa minut miten hän haluaa.
Siellä ei tarvita norjalaista villapaitaa, ei ruutua, raitaa, siellä joka kortti, on elämän valttikortti.
"Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat." Oiva Paloheimoa
Oot kyllä melkoinen sanaseppo, hieno! - tanssataanko
kauniisti kirjoitit kirjoitti:
Woihan Wiipurin Wihtori!
Mä taivas'alla tanssin, kanssasi sen viimeisen valssin, orpona, mutten orjana.
Sipuli-Sannilta lainaamani punaiset alushousut ovat päässäni, kun leipaisen nisejä ja nasseja, ja sokkeroituja, kanelisia korvapuusteja. Maistuis varmaan sullekin!
Kahvi kylmenee, mutta jauhan vaan.
Mustan kissan tangon, kai kanssasi sen hangoin, enää muista en, sua aattelen.
Linnun lailla sieltä koskaan lentäisi en pois, jospa joku sinne mulle jyviäkin tois.
Satumaassamme on aina kesä, siellä loistaa tähdet yössä, soi mainingit rantaan, tiikerihai hymyilee, kuin lapsi, ottaa minut miten hän haluaa.
Siellä ei tarvita norjalaista villapaitaa, ei ruutua, raitaa, siellä joka kortti, on elämän valttikortti.
"Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat." Oiva Paloheimoa
Oot kyllä melkoinen sanaseppo, hieno!sinullehan minä, vasiten kirjuutin.
- kauniisti kirjoitit
tanssataanko kirjoitti:
sinullehan minä, vasiten kirjuutin.
Itkettää ihan, kuinka sinä osaat sanasi asettaa, oikein, ja oikeaan kohtaan.
Nöyrä mieli, ja puhdas kieli, siinäpä voimakaksikko.
Olet minun elämäni kohtaamista ihmisistä hienoimpia, olet Ihminen, isolla alkukirjaimella.
Elämän korkeakoulu on suonut sinulle monta tohtorin hattua.
. - Tanssataanko
kauniisti kirjoitit kirjoitti:
Itkettää ihan, kuinka sinä osaat sanasi asettaa, oikein, ja oikeaan kohtaan.
Nöyrä mieli, ja puhdas kieli, siinäpä voimakaksikko.
Olet minun elämäni kohtaamista ihmisistä hienoimpia, olet Ihminen, isolla alkukirjaimella.
Elämän korkeakoulu on suonut sinulle monta tohtorin hattua.
.Elä kehtoo minnuu kehhua miulla se kaahee vihan kyy povessa luikertelloo.
- kauniisti kirjoitit
Tanssataanko kirjoitti:
Elä kehtoo minnuu kehhua miulla se kaahee vihan kyy povessa luikertelloo.
Vihaasi olet enemmän, kuin oikeutettu.
Täältä kaukaa letitän kulmakarvasi, laulat sitten minulle kuubalaisen serenadin.
Avaan sukkanauhani, ja päästän apinamiehen nostamaan minut oksanhaaraan.
Tarzan, tosin, suree vielä menetettyjä, hmmm. kiviään, jotka krokotiili hotki.
Kyytä povellaan, sanoi avioeron ottaessaan setäni, vaimostaan. Vaimopa, entinen, löysi kunnon miehen, ei enää leikellyt solmioita, pukuja, tai laittanut ruokaa karvalakkiin, kuin setäni aikana.
Sinä, kaunokki. - ravattisonninen
kauniisti kirjoitit kirjoitti:
Vihaasi olet enemmän, kuin oikeutettu.
Täältä kaukaa letitän kulmakarvasi, laulat sitten minulle kuubalaisen serenadin.
Avaan sukkanauhani, ja päästän apinamiehen nostamaan minut oksanhaaraan.
Tarzan, tosin, suree vielä menetettyjä, hmmm. kiviään, jotka krokotiili hotki.
Kyytä povellaan, sanoi avioeron ottaessaan setäni, vaimostaan. Vaimopa, entinen, löysi kunnon miehen, ei enää leikellyt solmioita, pukuja, tai laittanut ruokaa karvalakkiin, kuin setäni aikana.
Sinä, kaunokki.Oli se minunkin rakkain omituinen kun tulin vieraista kotiin niin vain oli uudet housuni leikellyt piloille, ravatin poikki pistänyt ja paidasta hihat halkonut.
Kun lopetin vieraissa juoksun, oli pakko kun se tuli niin jumalattoman kalliiksi jo vain vaatteeni pysyivät ehjinä ja vaimo kuuliaisena. En ole enää vieraiden perään kaihonnut ei silti ei taitaisi enää onnistuakaan ja mukavahan meillä ihan kahdestaan ei ole suorituspaineita. - lejanna
ravattisonninen kirjoitti:
Oli se minunkin rakkain omituinen kun tulin vieraista kotiin niin vain oli uudet housuni leikellyt piloille, ravatin poikki pistänyt ja paidasta hihat halkonut.
Kun lopetin vieraissa juoksun, oli pakko kun se tuli niin jumalattoman kalliiksi jo vain vaatteeni pysyivät ehjinä ja vaimo kuuliaisena. En ole enää vieraiden perään kaihonnut ei silti ei taitaisi enää onnistuakaan ja mukavahan meillä ihan kahdestaan ei ole suorituspaineita.Jepsutahepsuta, ja paidat on varustettu hihoilla. :))
Miksi kävit vieraissa, borta bra, men hemma bäst.
. - kauniisti kirjoitit
Tanssataanko kirjoitti:
Elä kehtoo minnuu kehhua miulla se kaahee vihan kyy povessa luikertelloo.
Tanssataan vain!
Kesäyöss' on lemmen taika, ne kesäyöt!
Kuuluupa oven takaa, kop, kop, kop, avaa hakas.
Tehdään niin kuin rosvot määräilee, huhheijaa!
Vanha katulaulaja, laulaa pelakuuni alla, ja mamman akkunalla, suopursu kukkii, rahkasammal savuaa.
Rentukanojan Aatu, vanhana vaivoiksi saatu, sanoi se nokkamies.
Mutta ne elämän valttikortit, ne kädessä polttavat, ovat kuin kummat sortit, niillä on tultava toimeen.
Käteni, hellä, hellii kulmiasi. - kauniisti kirjoitit
Tanssataanko kirjoitti:
Elä kehtoo minnuu kehhua miulla se kaahee vihan kyy povessa luikertelloo.
Tuulella ei ole ystävää, sun Tuulian tei, kesäyöss' on lemmentaika, lupausten kulta-aika, varo ettei sydäntäsi vie.
Ne kesäyöt!
Sommaren är kort. Pitkä, kuuma kesä, ja mä mä aion elää sen, vielä on kesää jäljellä. Unohtumaton Elmeri, oi Jalmari, kallis Elmeri. Riepumattoa pesiessään, hän kyntensä kylmennytti. Sulhon silkkipukukin oli jo koin syömä.
Elmeriltä, näet oppi se sen.
Minä olen pikkupoika posteljooni, ja posteljooni.........
Purukumilla me paikkasimme sen. - WOI WOI
kauniisti kirjoitit kirjoitti:
Woihan Wiipurin Wihtori!
Mä taivas'alla tanssin, kanssasi sen viimeisen valssin, orpona, mutten orjana.
Sipuli-Sannilta lainaamani punaiset alushousut ovat päässäni, kun leipaisen nisejä ja nasseja, ja sokkeroituja, kanelisia korvapuusteja. Maistuis varmaan sullekin!
Kahvi kylmenee, mutta jauhan vaan.
Mustan kissan tangon, kai kanssasi sen hangoin, enää muista en, sua aattelen.
Linnun lailla sieltä koskaan lentäisi en pois, jospa joku sinne mulle jyviäkin tois.
Satumaassamme on aina kesä, siellä loistaa tähdet yössä, soi mainingit rantaan, tiikerihai hymyilee, kuin lapsi, ottaa minut miten hän haluaa.
Siellä ei tarvita norjalaista villapaitaa, ei ruutua, raitaa, siellä joka kortti, on elämän valttikortti.
"Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat." Oiva Paloheimoa
Oot kyllä melkoinen sanaseppo, hieno!Leijanan Woi Wiinerit paloi pohjaan:)
Herätti mielenkiinnon ,että ruakaa hattuun?
Tosissasko kirjotat ,vetik se se setä hatu päähäs?- lejanna
Ei se päähänsä sitä vetänyt, ei suuhunsakaan.
Oli muuten ihka tótta, tuo karvahattulihasoppa.
Emäntä leikkeli ravatit ja puvut pienen pieniksi palasiksi, jos
ukko ei tullut lupaamanaan aikana kotiin.
Taisi setäni olla oikea pas*ahousu, kun vaimo meni uusiin naimiaisiin,
oli ja on oikea kunnon ihminen, minun mielestäni.
.
Järveni
Aamu
Kun avaan ikkunan, näen järven tyynen pinnan ja kuulen lintujen laulun, aistin kesän tuoksun, olen onnellinen.
Päivä
Kuikka ui järvellä, pienet laineet eivät estä sitä etenemästä arvokkaasti pää pystyssä, välillä nyökyttäen kuin vauhtia menoonsa antaen.
Ilta
Järvi on syvän sininen, täynnä pieniä aaltoja jotka saavat veden näyttämään eri kohdissa erisävyiseltä, lokit valkoisina, tummine ääriviivoineen elämäntyössään.
Yö
Järvi on tyyni, hellepäivä on värjännyt sen pinnan vaaleanpunaiseksi toisaalta hennon siniseksi, istun rantakivellä, kaislikossa hyppii kaloja.
Mandi- nakrattaa,,
Itsestäänselvyyksiä kirjoitat, onko tälläinen nyt sitä korkeampaa kulttuuria?
Sinä ja sinun taiteesi. - hehhehhehh.......
nakrattaa,, kirjoitti:
Itsestäänselvyyksiä kirjoitat, onko tälläinen nyt sitä korkeampaa kulttuuria?
Sinä ja sinun taiteesi.Kyltyyri, kyltyyri, sen kun joku on kirjaillut huoneentauluunsa, niin luulee itsekin olevansa ihan kyltyyri.
nakrattaa,, kirjoitti:
Itsestäänselvyyksiä kirjoitat, onko tälläinen nyt sitä korkeampaa kulttuuria?
Sinä ja sinun taiteesi.Kateus kalvaa katkeran mieltä
kauneuden kateus raivaa tieltä.
Onni on suolaa katkeran haavoihin,
kade lankeaa ilkeyden kaavoihin.
Karkera kietoutuu kateuden viittaa
nauraa ja ilkkuu ei tunteista piittaa.
Kauneutta kade ei järvellä nää
kun airot on poikki ja sumussa sää.
Pyssyssä kovat ja kaislikossa hurtta
eihän kade voi nähdä järvellä purtta.
Kengässä vettä ja sormet jäässä
mitä kaikkea liikkuukaan ampujan päässä.
Mandi 20.6.2011- ://
korpikirjailija kirjoitti:
Kateus kalvaa katkeran mieltä
kauneuden kateus raivaa tieltä.
Onni on suolaa katkeran haavoihin,
kade lankeaa ilkeyden kaavoihin.
Karkera kietoutuu kateuden viittaa
nauraa ja ilkkuu ei tunteista piittaa.
Kauneutta kade ei järvellä nää
kun airot on poikki ja sumussa sää.
Pyssyssä kovat ja kaislikossa hurtta
eihän kade voi nähdä järvellä purtta.
Kengässä vettä ja sormet jäässä
mitä kaikkea liikkuukaan ampujan päässä.
Mandi 20.6.2011Katkeruutesi on nenän haistattavana.
Olisit onnellinen, niin paljon on aihetta onneen. :// kirjoitti:
Katkeruutesi on nenän haistattavana.
Olisit onnellinen, niin paljon on aihetta onneen.Elä ja anna elää.
Jos osaat luoda haaveita, osaat toteuttaa ne.
Jos osaat unelmoida, pystyt eroittamaan toden.
Jos saat rakkautta, et kadehdi muiden elämää.
Jos annat rakkautta, levität onnea ympärillesi.
Jos hyväksyt itsesi, olet löytänyt oikean polun.
Polun varrelta löydät ilon aiheita ja onnen hetkiä.
Jos mennyt pahuus pitää sinua tiukasti otteessaan.
Et voi löytää oikeaa polkua, et onnea, etkä itseäsi.
Jos olet katkera menneelle, et pääse irti seitistäsi.
Kateus ja kauna rumentaa sinua ja vie voimasi.
Erota valheet, kulje kohti totuutta.
Unohda muiden virheet ja korjaa vain omasi.
Mandi 2008- }}}}}}}}}
korppis kirjoitti:
Elä ja anna elää.
Jos osaat luoda haaveita, osaat toteuttaa ne.
Jos osaat unelmoida, pystyt eroittamaan toden.
Jos saat rakkautta, et kadehdi muiden elämää.
Jos annat rakkautta, levität onnea ympärillesi.
Jos hyväksyt itsesi, olet löytänyt oikean polun.
Polun varrelta löydät ilon aiheita ja onnen hetkiä.
Jos mennyt pahuus pitää sinua tiukasti otteessaan.
Et voi löytää oikeaa polkua, et onnea, etkä itseäsi.
Jos olet katkera menneelle, et pääse irti seitistäsi.
Kateus ja kauna rumentaa sinua ja vie voimasi.
Erota valheet, kulje kohti totuutta.
Unohda muiden virheet ja korjaa vain omasi.
Mandi 2008Tuotapa tuota, olen aina ihmitellyt. Kertoilet onnestasi, mutta puhut tosi rumasti muille.
Miksi?
Katkeruus, miksi?
Onneton olo, vaikka muuta sanotkin?
Tyhjät sanat, tyhjyyttä täynnä, eivät ihmisyydestä kerro.
- tanssataanko?
Istahdan uuteen autooni ,luon laiskan katseen navikaattorin himmeään näyttöön.
Se ehdottaa että olemme Norjassa, koska emme ole suljen näytön.
Hetken hiljaisuuden jälkeen käynistän auton, automaatti lähtee hiipien liikkeelle naapuri heilauttaa kättään.
Tietämättä itsekkään minne haluan suuntaan keulan pikkutielle, tuuheaa kuusikkoa, vehreitä tummia notkoja, ensimmäiset valkoiset paalit pelloilla.
Tasainen hiljainen humina rauhoittaa levotonta mieltä, vajoan ajatuksiini josta minut temmataan takaisin nykyhetkeen ,kettu pahus.
Nuori laiha pitkähäntä ryntää tien yli ja katoaa pellolle, hetken vain heinikko vapisee ja se on poissa..
Kiihdytän jälleen ja mietin omiani minne menen ,miksi ajan ,levoton mielikö pakottaa pois kotoa ,karkuun omia ajatuksia.
Havahdun kun vaimo tarttuu käteeni, katseessaan huolta ja lausumattomia kysymyksiä ,miksi ajamme tuntemattomia polkuja.
Olemmeko tarpeettomia ,loppuun kulutettuja vai onko vielä jotain jäjellä , pysähdyn ja istumme hiljaa omissa ajtuksissa.
katson kättä joka yhä puristaa omaani, työn kuluttamat sormet ,punainen rupiinisurmus hohtaa kauniisti,muisto äidistäni.
Olen joskus luvannut pitää huolta tuon käden omistajasta ja mieleeni tulee että josko olisi meidän vuoromme.
Vielä on kesää jäjellä ja ehkä ne tuulet puhaltaa vihroinkin leppeästi meillekkin.
Sen saa selville vain elämällä ja kokemalla,- kauniisti kirjoitit
Eto epiikkasi hivelee korviani, häikäisee silmiäni. Kaunka kaunis oletkaan, ihminen.
Kuinka kauniita ovatkaan mietteesi, kaikesta huolimatta.
Koskaan ennen en ole arkistoinut täältä mitään, eilen aloitin, laitan ja taitan talteen kaikki virkkamasi virkkeet.
Tuokin on kuin unta, näkymätöntä ja silti niin näkyvää, kaunista ja koskettavaa.
Ei ollut vielä meidän vuoromme, mutta sehän tulee, aikanaan, ehkä huomenna, ehkä vasta vuosikymmenien päästä. Onneksi ei tiedä pieni ihminen, päivää, ei hetkeä, sitä.
Myötätuulien purjeet puhaltakoot teille!
- piipiloo
Odotan.Odotan että Rautakauppa avaisi ovensa.Soitan ja odotan että joku myyjä vastaisi kyselyyni asiasta.Ei,heillä on kiire,heti aamusta.
Olkoot,eihän se ollutkaan kiireellinen.
Odotan metroa,se kymmenminuuttinen tuntuu pitkältä.Sieltähän se.Odotan apteekissa vuoroani lappu kourassa.Odotan jälleen metroa matkalla saattelemman sukulaisiani junaan.Siinä odotellessani sukulaisiani asemalla, yritän pistäytyä pankissa.Kymmentä vailla,tarkkaa on.Hermostunut pörrötukkainen ulkomaalainen vaeltaa edestakaisin ja vilkuilee kelloa,yks kaks ympärille on jostain kuhahtanut ihmisvirta,kaikilla pankkiin asiaa.Luovutan.Asemalle siis.Odotan sukulaiseni tulevan,junat viivästelee,ovat menneetkin seuraavalle asemalle joten odotan taas junaa jolla pääsen sinne.
Tapaamisemme jälkeen odotan seuraavaa junaa päästäkseni takaisin Terveyskeskukseen odottamaan vuoroani.40 ennen minua,huokaus.Odotan ostoskeskuksen hulinassa mahdollista vuoroani käyden kurkkimassa välillä,vihdoinkin!
Sitten pankkiin odottamaan,kassapalvelut kestää,kestää.Vihdoinkin.Kauppaan ja taas seisot kassalla,odottamassa.Pahus,se siideri unohtu,takaisin jonon päähän ,odottamaan.
Nyt odotan että se siideri olisi jo kohta kylmää ja arvatkaapa pidänkö kiirettä sen juomisessa,nautin ja odotan että se maistuisi niin hyvälle kuin odotinkin ; DDDDIltaa!
Tuttu tunne useimmiten sitä vaan odottaa ja odottaa joskus ei jaksa ja silloin on pakko hypätä jonosta ulos.
Työvoimapulaako, ei voi olla totta.
Mietin aamulla pääni puhki, mitä veisin kaikista parhaalle serkkulleni syntymäpäivälahjaksi. Kukkia, ajattelin kukista hän tykkää.
Hyppäsin autooni ja päätin ajaa puutarhalle, ei..ei ja ei..ei kukkia niitä hänellä on puutarhassaan yllin kyllin. Mitä nyt teen ajako kauppaan ja ostan jonkin kipon...ei ei... missään tapauksessa kippoja hänellä on vaikka kuinka paljon.
Yhtä äkkiä se syntyi, idea lahjasta, josta serkkuni varmasti pitäisi.
Käänsin auton nokan mökilleni vievälle tielle. Pysäytin kylmälle bensa-asemalle ja hyppäsin valkoisilla avokkaille ison vetisen ojan yli koivikkoon.
Satoi vettä, sammal antoi periksi jalkojeni alla ja juhlakengät kastuivat. Ilma oli raikkaan rehevää joten mitäs pienistä idea oli loistava.
Heti edessäni ojan toisella puolen oli kaunis koivu, jossa oli juuri sopivan kokoiset lehdet lahjaani. Taitoin kaarevia kauniita oksia kimpuksi ja sidoin koivunoksat vanhanaikaisesti varvulla yhteen.
Palasin autolleni, mikä loistava idea, juhannussaunavasta.- heipptitrlallaa
Nuuka, mikä nuuka. Naurattaa.
- Korppis*
heipptitrlallaa kirjoitti:
Nuuka, mikä nuuka. Naurattaa.
Olenhan minä nuuka, mutta myös käytännön ihminen. En vie tarpeetonta lahjapaketissa ihmisille joilla on kaikkea.
Olisitpa kuullut ja nähnyt kuinka meitä *neljän suoraa* nauratti. Sodan jälkeen vuosina 47, -48, -49 ja -50 syntyneitä iloisia serkuksia jotka viettivät huolettoman lapsuuden saman kyläraitin varrella. Naurun aihekin oli vasta.
Serkkuni arvuutteli muilta serkuiltani, arvatkaapas mitä Mandi toi. Ja antoi vihjeitä.
Vaatteet riisutaan, käytetään alasti, tuoksuu hyvälle, hyväilee ihoa, paras nautinto saadaa miehen kanssa yhteistyönä jne.
Ensi viikonlopulla kun juhlimme isommalla porukalla perinteisestä tapaamistamme serkkujen ja ystävieni sekä sukuni kanssa niemelläni, tiedän, että saan tarpeellisia pieniä hyötylahjoja joiden hinta on ilo.
Saan perantoja kivikkotarhaani. Ihan ilmaisia ystävieni puutarhoista ; )
Paljonko saunavasta maksaa torilta ostettuna tiedätkö kertoa? - vasta-vihta
Korppis* kirjoitti:
Olenhan minä nuuka, mutta myös käytännön ihminen. En vie tarpeetonta lahjapaketissa ihmisille joilla on kaikkea.
Olisitpa kuullut ja nähnyt kuinka meitä *neljän suoraa* nauratti. Sodan jälkeen vuosina 47, -48, -49 ja -50 syntyneitä iloisia serkuksia jotka viettivät huolettoman lapsuuden saman kyläraitin varrella. Naurun aihekin oli vasta.
Serkkuni arvuutteli muilta serkuiltani, arvatkaapas mitä Mandi toi. Ja antoi vihjeitä.
Vaatteet riisutaan, käytetään alasti, tuoksuu hyvälle, hyväilee ihoa, paras nautinto saadaa miehen kanssa yhteistyönä jne.
Ensi viikonlopulla kun juhlimme isommalla porukalla perinteisestä tapaamistamme serkkujen ja ystävieni sekä sukuni kanssa niemelläni, tiedän, että saan tarpeellisia pieniä hyötylahjoja joiden hinta on ilo.
Saan perantoja kivikkotarhaani. Ihan ilmaisia ystävieni puutarhoista ; )
Paljonko saunavasta maksaa torilta ostettuna tiedätkö kertoa?Voiko niitä vastan "oksia" repiä muualtakin, kuin vaan omasta pihasta, kysyy tietämätön, joka haluaa myös vastan, vaan ei omista omia koivuja.
- saunoja.
Korppis* kirjoitti:
Olenhan minä nuuka, mutta myös käytännön ihminen. En vie tarpeetonta lahjapaketissa ihmisille joilla on kaikkea.
Olisitpa kuullut ja nähnyt kuinka meitä *neljän suoraa* nauratti. Sodan jälkeen vuosina 47, -48, -49 ja -50 syntyneitä iloisia serkuksia jotka viettivät huolettoman lapsuuden saman kyläraitin varrella. Naurun aihekin oli vasta.
Serkkuni arvuutteli muilta serkuiltani, arvatkaapas mitä Mandi toi. Ja antoi vihjeitä.
Vaatteet riisutaan, käytetään alasti, tuoksuu hyvälle, hyväilee ihoa, paras nautinto saadaa miehen kanssa yhteistyönä jne.
Ensi viikonlopulla kun juhlimme isommalla porukalla perinteisestä tapaamistamme serkkujen ja ystävieni sekä sukuni kanssa niemelläni, tiedän, että saan tarpeellisia pieniä hyötylahjoja joiden hinta on ilo.
Saan perantoja kivikkotarhaani. Ihan ilmaisia ystävieni puutarhoista ; )
Paljonko saunavasta maksaa torilta ostettuna tiedätkö kertoa?Minä ainakin olisin tosi tyytyväinen saunavastasta lahjana, mieluummin ottaisin sen, kuin jonkun hyödyttömän kipon tai ostetut kukat.
Käytännöllisyys ja säästäväisyys ovat arvostamiani hyveitä, joita uskon omaavani. - heipptitrlallaa
Korppis* kirjoitti:
Olenhan minä nuuka, mutta myös käytännön ihminen. En vie tarpeetonta lahjapaketissa ihmisille joilla on kaikkea.
Olisitpa kuullut ja nähnyt kuinka meitä *neljän suoraa* nauratti. Sodan jälkeen vuosina 47, -48, -49 ja -50 syntyneitä iloisia serkuksia jotka viettivät huolettoman lapsuuden saman kyläraitin varrella. Naurun aihekin oli vasta.
Serkkuni arvuutteli muilta serkuiltani, arvatkaapas mitä Mandi toi. Ja antoi vihjeitä.
Vaatteet riisutaan, käytetään alasti, tuoksuu hyvälle, hyväilee ihoa, paras nautinto saadaa miehen kanssa yhteistyönä jne.
Ensi viikonlopulla kun juhlimme isommalla porukalla perinteisestä tapaamistamme serkkujen ja ystävieni sekä sukuni kanssa niemelläni, tiedän, että saan tarpeellisia pieniä hyötylahjoja joiden hinta on ilo.
Saan perantoja kivikkotarhaani. Ihan ilmaisia ystävieni puutarhoista ; )
Paljonko saunavasta maksaa torilta ostettuna tiedätkö kertoa?Kysy Helppo-Heikiltä, liekö veljesi.
- Korppis*
vasta-vihta kirjoitti:
Voiko niitä vastan "oksia" repiä muualtakin, kuin vaan omasta pihasta, kysyy tietämätön, joka haluaa myös vastan, vaan ei omista omia koivuja.
Revin nuo oksat mökkitieni varrelta kaupungin metsästä. En ole perehtynyt lakiin, mutta viisaammat vastatkoon. Uskon vastaksien taittamiselle olevan sama käytäntön laki kuin marjastuksellekin. Sallittua, kun ei asutusten pihapiiriin tulla vastoja tekemään; )
- Korppis*
saunoja. kirjoitti:
Minä ainakin olisin tosi tyytyväinen saunavastasta lahjana, mieluummin ottaisin sen, kuin jonkun hyödyttömän kipon tai ostetut kukat.
Käytännöllisyys ja säästäväisyys ovat arvostamiani hyveitä, joita uskon omaavani.Itse tykkään nimenomaan käytännöllisistä lahjoista jos nyt joku näkee tarpeelliseksi jotain tuoda, minulle on tärkeintä, että joka vuosi kokoonnutaan koskaan ei tiedä kuka ei enää ensi vuonna pääse tulemaan.
Laitoin juuri facebookin kutsukirjeen ensiviikon suvijuhlille. Siinä pyysin osallistujia ottamaan mukaan oman pyyhkeen ja uimapuvun ; ) - .
Korppis* kirjoitti:
Revin nuo oksat mökkitieni varrelta kaupungin metsästä. En ole perehtynyt lakiin, mutta viisaammat vastatkoon. Uskon vastaksien taittamiselle olevan sama käytäntön laki kuin marjastuksellekin. Sallittua, kun ei asutusten pihapiiriin tulla vastoja tekemään; )
Missään ei ole luvallista riipiä eläviä puita, muiden omistamia.
Sinä nyt tuskin siitä välität. - ihmettelen suuresti.
heipptitrlallaa kirjoitti:
Kysy Helppo-Heikiltä, liekö veljesi.
Miksi ihmeessä pitää aina ilkeillä? Tuota asiaa en ymmärrä täällä palstoilla ensinkään. Jättää kommentoimatta, jos ei miellytä joku kirjoittaja tai kirjoitus.
Juhannusiloa kaikille! - Korppis*
. kirjoitti:
Missään ei ole luvallista riipiä eläviä puita, muiden omistamia.
Sinä nyt tuskin siitä välität.Voisitko linkittää minulle tietoa asiasta koska en ole perillä lainsäädännöstä.
Yritin googlettaa, mutta en onnistunut löytämään oikeaa sivua. - Korppis*
ihmettelen suuresti. kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää aina ilkeillä? Tuota asiaa en ymmärrä täällä palstoilla ensinkään. Jättää kommentoimatta, jos ei miellytä joku kirjoittaja tai kirjoitus.
Juhannusiloa kaikille!Ei tässä voi kuin huupipyöreenä ihmetellä.
Aurinkoista juhannusta sinulle Korppis* kirjoitti:
Revin nuo oksat mökkitieni varrelta kaupungin metsästä. En ole perehtynyt lakiin, mutta viisaammat vastatkoon. Uskon vastaksien taittamiselle olevan sama käytäntön laki kuin marjastuksellekin. Sallittua, kun ei asutusten pihapiiriin tulla vastoja tekemään; )
Kasveja voi siirtää maanomistajan luvalla, mutta rauhoitetut kasvit pitää jättää rauhaan, niitä ei saa siirtää maanomistajan luvallakaan. Jokamiehenoikeuksien mukaan rauhoittamattomia luonnonkukkia saa poimia. Myös hajallaan olevia risuja saa ottaa maasta, mutta saunavihdan tekoon tarvitaan jo maanomistajan lupa.
Koskee myös kuntia ja valtiota.
H.hunksz kirjoitti:
Kasveja voi siirtää maanomistajan luvalla, mutta rauhoitetut kasvit pitää jättää rauhaan, niitä ei saa siirtää maanomistajan luvallakaan. Jokamiehenoikeuksien mukaan rauhoittamattomia luonnonkukkia saa poimia. Myös hajallaan olevia risuja saa ottaa maasta, mutta saunavihdan tekoon tarvitaan jo maanomistajan lupa.
Koskee myös kuntia ja valtiota.
H.Kiitos ; ) Onneksi on koivuja omasta takaa.
Yksi iso koivu kaatui viime myrskyssa ja vajassa on 12- sidottua saunavastaa kauniisti katonrajassa roikkumassa.
Kesän kuluessa kutsun metsurin kaatamaan tosen ison koivun, joka on todennäköisesti laho viidestä metristä alaspäin ja aivan mökin nurkalla. Nytkin kun on kova tuuli pelottaa jos vaikka päättäisi tänään kaatua.
Onneksi on kenollaan mökistä pellon suuntaan. Koivun kaadon jälkeen ja sen oksista tehdyillä vastoilla kylvetään sitten kesän yli. Järvessä on aijemmin kaatuneen koivun latvusoksia ja sieltä saan juhannusvastan itselleni ja Peterille; )korpikirjailija kirjoitti:
Kiitos ; ) Onneksi on koivuja omasta takaa.
Yksi iso koivu kaatui viime myrskyssa ja vajassa on 12- sidottua saunavastaa kauniisti katonrajassa roikkumassa.
Kesän kuluessa kutsun metsurin kaatamaan tosen ison koivun, joka on todennäköisesti laho viidestä metristä alaspäin ja aivan mökin nurkalla. Nytkin kun on kova tuuli pelottaa jos vaikka päättäisi tänään kaatua.
Onneksi on kenollaan mökistä pellon suuntaan. Koivun kaadon jälkeen ja sen oksista tehdyillä vastoilla kylvetään sitten kesän yli. Järvessä on aijemmin kaatuneen koivun latvusoksia ja sieltä saan juhannusvastan itselleni ja Peterille; )Ennenvanhaan, ja niin olisi vieläkin syytä, Korppusenikin, oli tapana että jos puita kaadettiin niin sanaa levitettiin naapureille ja kylänmiehille, että paksuja oksia, risuja, Vihtatarpeita olisi ilmaiseksi haettavissa pois.
Isommista leimikoista saattoi maanomistaja antaa pois pienempiä puitakin, niin vähäosaisille kuin mökkiläisillekin.
H.hunksz kirjoitti:
Ennenvanhaan, ja niin olisi vieläkin syytä, Korppusenikin, oli tapana että jos puita kaadettiin niin sanaa levitettiin naapureille ja kylänmiehille, että paksuja oksia, risuja, Vihtatarpeita olisi ilmaiseksi haettavissa pois.
Isommista leimikoista saattoi maanomistaja antaa pois pienempiä puitakin, niin vähäosaisille kuin mökkiläisillekin.
H.Näinhän me täällä niemelläkin ollaan aikoinaan tehty, vaan kun porukka on vanhentunut ja osa vaihtunut, kommunikointi on jäänyt väkinäisiin hyvän päivän toivotuksiin, jotkut eivät edes vaivaudu tervehtimään.
Ennen oli tietalkoita, risusavotoita, juhannuskokkojuhlia, kesäkauden avajaisia ja päättäjäisiä, heikompien auttamisia esim. viinipullon aukaisemiseen kun omat voimat eivät riittäneet ; )
Onneksi tuolla mäen päällä on vakioasukas, joka tulee aina auttamaan, tosin maksua vastaan jos pilkkeitä tarvitsen tai muuta rivakaa miehistä apua.- +++++
Korppis* kirjoitti:
Voisitko linkittää minulle tietoa asiasta koska en ole perillä lainsäädännöstä.
Yritin googlettaa, mutta en onnistunut löytämään oikeaa sivua.Täsä tietoa.......
http://www.google.fi/search?q=jokamiehen oikeudet&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a
Sankkoniemen tarinoita
Juhannusjuhlat
Mandi ole ajoittanut lomansa alkamaan juhannukselta. Perisuomalaisena hän halusi viettää keskikesän juhlaa oman juhannuskokon äärellä. Juhannusaattona varhain aamulla alkoi Mandin lattialuutu ja pesuriepu liidellä pitkin pirttiä. Pojat lähtivät rantaan rakentamaan juhannuskokkoa. Lauri oli tullut Pyryn ja Paavon kaveriksi. Pojat kantoivat vanhoja lautoja liiterin kupeelta kokkopuiksi. Kun Mandi oli saanut talon siivottua hän siirtyi rantasaunalle. Hän heitti ladepenkit järveen likoamaan. Pojat vaihtoivat uima asut ylleen ja hyppäsivät järveen. Lauteiden pesu oli pojista hauskaa hommaa. Lauteet toimivat lauttoina ja niiden päältä pystyi hyppimään veteen tai saattoi polkutella ikään kuin moottorina niiden perässä. Siinä yhdistyy sopivasti leikki ja työ, ajatteli Mandi kun katseli poikien temmellystä rantavedessä.
Iltapäivällä auringon porottaessa suoraan kohti Sankkoniemeä oli siivoukset tehty ja poikien tekemä juhannuskokko komeili rannassa. Mandi haki koivunoksia läheiseltä autiotontilta. Hän sitoi niistä saunavastoja ja laittoi vanhaan maitoämpäriin loput oksat ja vei ämpärin kuistin rappusille. Tapa oli kulkeutunut perinteenä Mandin kotoa. Juhannusaattona isä oli tuonut pienet koivut rappusten molemmin puolin juhlistamaan keskikesän juhlaa. Tuntui hyvältä istahtaa aurinkotuoliin ja katsella työn jälkiä sekä ihailla pilvetöntä taivasta. Pojatkin olivat asettuneet lepäämään kukin lempipaikoilleen. Pyry luki riippukeinussa kirjaa, Paavo leikki hiekkalaatikolla ja Lauri makoili kumipatjalla. Mandi oli hakenut ruoat ja juomat jo edellisenä päivänä kaupungista, joten nyt hänellä oli aikaa istua aurinkotuolissa ja rentoutua.
Ahtoset olivat tulossa kylään myöhemmin illalla, oltiin sovittu, että tehtäisiin erilaisia salaatteja lisukkeiksi grillattaville makkaroille, joita nautittaisiin illan mittaan. Aurinko paistoi korkealta, näytti, että se ei olisi halunnut laskea lainkaan. Eikä se laskenutkaan, kävi vain mutkan Sankkolahden takana ja nousi liiterin katon kupeesta uudelleen ylös joskus aamuyöllä. Mutta sitä ennen juhlittiin Jussia, saunottiin, paistettiin makkaroita, istuttiin kokon äärellä, kerrottiin tarinoita, tanssittiin laiturilla mökkiradion tahtiin ja valvottiin aamuyöhön asti. Paavo hyppi hereillä yhtä kauan kuin isommat pojat ja aikuiset.
Iloiset juhannuksen juhlijat kömpivät makuutiloihinsa tismalleen samaan aikaan kun keskikesän aurinko nousi uudelleen liiterin takaa, ja kun he heräsivät oli aurinko kiertänyt saunakamarin edessä olevan ison koivun yläpuolelle eli se tarkoitti sitä, että oli keskipäivä. Mandi ja Eva kattoivat aamiaisen pihaterassille, koska sillähän ei ollut mitään väliä syötiinkö aamiainen varhain vai myöhään, sillä oli juhannuspäivä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Mandi- 60++++-.,,,,,
Niin, joskus tuntuu onko aika heittänyt minut pois vain olenko tehnyt sen itse.
Kirjoitus ja ajatus suomalaisittain on erilainen, siis olen erilainen..
Aika ja läheinen sen näyttää.
Kieli ja sen kaikki" olemus" elää sanassa on suomenkieli ehkä paras.
Asutko ulkomailla?
- Kerran liikaa?
Korppis?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062513950180_uu.shtml- Suviyön satoa
Keski-ikäinen mies hukkui Karstulassa Keski-Suomessa veneen kaaduttua. Veneessä oli kaksi jyväskyläläismiestä, jotka olivat viettämässä juhannusta kesämökillä.
Toisen miehistä onnistui uida noin 50 metrin päähän rantaan. Toinen löydettiin kolmen tunnin etsintöjen jälkeen. Hukkuneella ei pelastuslaitoksen mukaan ollut pelastusliivejä.
Mikkelin Anttolassa paikallinen keski-ikäinen mies hukkui pudottuaan veneestä aattona iltapäivällä. Pienessä perämoottoriveneessä istunut mies kellahti laidan yli. Sivulliset riensivät apuun, mutta mies ehti hukkua.
Pietarsaaressa Pohjanmaalla nainen kuoli omakotitalon tulipalossa. Hälytys Läntelässä palavasta rintamamiestalosta tuli iltaseitsemältä aattona. Talossa asunut nainen löydettiin talosta kuolleena.
Sinäkö se olit? - hei haloo?
Suviyön satoa kirjoitti:
Keski-ikäinen mies hukkui Karstulassa Keski-Suomessa veneen kaaduttua. Veneessä oli kaksi jyväskyläläismiestä, jotka olivat viettämässä juhannusta kesämökillä.
Toisen miehistä onnistui uida noin 50 metrin päähän rantaan. Toinen löydettiin kolmen tunnin etsintöjen jälkeen. Hukkuneella ei pelastuslaitoksen mukaan ollut pelastusliivejä.
Mikkelin Anttolassa paikallinen keski-ikäinen mies hukkui pudottuaan veneestä aattona iltapäivällä. Pienessä perämoottoriveneessä istunut mies kellahti laidan yli. Sivulliset riensivät apuun, mutta mies ehti hukkua.
Pietarsaaressa Pohjanmaalla nainen kuoli omakotitalon tulipalossa. Hälytys Läntelässä palavasta rintamamiestalosta tuli iltaseitsemältä aattona. Talossa asunut nainen löydettiin talosta kuolleena.
Sinäkö se olit?Tulisinko vastaamaan jos se minä olisin, hei?
Minusta ei ole oikein että Korppista kiusataan, tai että yleensäkään ketään kiusataan.
Haluan myös painottaa että, minua lukuunottamatta, kaikki tekevät parhaansa.
Tavallisen pulliaisen kirjallinen ilmaisu on useimmiten samaa tarinaa kuin Juhannusgrillin äärellä, eli ei kirjallinen ollenkaan, vaan pelkkä muistelo jostain.
Monet E.Leinonkin runoista ovat muisteloita tai unelmia jostain.
Mutta hänestä tekee omituisen se että hän laittaa sanansa erikoiseen järjestykseen ja rytmiin, ei Esson baarin tyttöjuttuihin kaljapullon äärellä.
"Kun Eino loi, hän kunnolla joi, kostui silmät ja valui kaikki, niin ruumis ja sielu hellä"
Ja niin ovat muistelot monien kirjoittajienkin, ovat vaan sanojen laittamista jonoon.
Kannattaa muistaa että oikea kirjailija ei ole koskaan "kirjoittaja"
Kirjoittajat kiorjoittavat lehtiin tai palstoille, kirjailijat kirjoittavat koko maailmalle.
H.- Ihminen suviyössä
Muisteloja suviyöstä.
Juhannusiltana saunan löylyistä kuistille istahtaessani äimistyin, saunamökkini edustalla oli kaksi miestä laskemassa verkkojaan juuri uinti etäisyydelle laituristani.
Närkästyin moisista röyhkeydestä. Kietaisin ison saunapyyhkeen ympärilleni ja astelin laiturille kamera kädessäni ja aloin valokuvaamaan saalistajia. Kuvauksen jälkeen astelin rauhallisesti takaisin saunan hyväilevään lämpöön.
Saunakamarin ikkunasta makkaraa paistaessani takassa paistaessani äkkäsin ison punaisen kanisterin kelluvan tyynellä järven pinnalla. Että oli ruma suviyön koristus. Olisin voinut hyväksyä kauniin valkea lipun kepin nokassa verkonmerkinä, mutta, että iso punainen mehutölkki. Sininenkin tölkki olisi ollut suviyössä suomalaista, mutta punainen ; (
Aamulla iso punainen mehutölkki oli poissa silmistäni samoin verkot ja miehet.
Miksi huutaa ja sättiä jos suututtaa, ei sellainen tehoa yhtä hyvin kuin luontokuvaus kesäyössä..
Taisit kirjoittaa huviksesi, toivottavasti.
Suviyössä, suviyöstä, suviyön, kesäyössä...
Tuota kutsutaan tautofoniaksi, eli toistoksi.
Se tavallinen tarina, kuten Hannu Salama kertoo, on tarina siitä kuinka grillimakkara putosi ritilän välistä hiilille.
Kirjailija, Veikko Huovinen vaikka, voisi kuvata sen näin:
"Vaan kaus se kantaa tuo Kuovin huuto, tuolla soutaa ja huopaa.
Sillä taitaa olla jo isot pojat, muijansa on jo hautonut.
Se taitaa muija olla jo kiukkuinen, ukko kun huitelee pitkin selkiä.
Mutta se on vaan niin, että miehen se kiertää täytyy.
Huusholli on sitten toisen hoijettava.
No kappas! Makkarakin on luiskahtanut asiattomuuksiin."
H.Saunansa rapuilla istuja kuunteli kuikan huudon häviämistä sinihämyisen metsän rantaan.
Samalla silmäillen rannassa huhtovia tummia hahmoja ,verkkojaan velikullat olivat toisen veteen työntämässä.
Luvatta olivat räähkät tänne tunkemassa, mitä lie hokuukkoja, ensin vaimossa suututtavat pakoon lähtevät toisen rantaan mölyämään.
Onhan sitä miehisen miehen kierrettävä elämän leimikoissa ,saa siinä repunviileke leppaista kun leivän perässä rientää.
Tupaukkona ei jouda olla kun mieheksi syntynyt näihin saloille.
No niin ,sinne luiskahti syötävä lenkin pätkä.
Mun mielestä huovinen olis tähän suuntaan juttunsa kiertänyt.koti-kiusattu kirjoitti:
Saunansa rapuilla istuja kuunteli kuikan huudon häviämistä sinihämyisen metsän rantaan.
Samalla silmäillen rannassa huhtovia tummia hahmoja ,verkkojaan velikullat olivat toisen veteen työntämässä.
Luvatta olivat räähkät tänne tunkemassa, mitä lie hokuukkoja, ensin vaimossa suututtavat pakoon lähtevät toisen rantaan mölyämään.
Onhan sitä miehisen miehen kierrettävä elämän leimikoissa ,saa siinä repunviileke leppaista kun leivän perässä rientää.
Tupaukkona ei jouda olla kun mieheksi syntynyt näihin saloille.
No niin ,sinne luiskahti syötävä lenkin pätkä.
Mun mielestä huovinen olis tähän suuntaan juttunsa kiertänyt.Heh! Tämä on hyvä, tunnustan tappioni mestarille.
Siis koti-kiusatulle.
H.
- Rastasverkko
Ei se niin mene Hunkszzzz, ei elämä mene ohjeittesi mukaan, elämä menee menojaan, minä menen omia teitäni, sinä omiasi.
Sinä lainaat kirjailijoita minä kirjoitan omasta päästäni ; )) tosin se ei ole taidetta jos omasta päästään kirjoittaa. Pitää kirjoittaa toisen päästä ; )
Minä laitan sanat minulle sopiviin järjestyksiin. Sanajärjestykset kertovat kuka tuhertaa ja kenenkään ei tarvitse arvuutella. Nyt kun olen 60 porukoiden kanssa samalla aaltopituudella minulla on aije käytää nimimerkkiä ihan sama mitä, ehkä sitä mikä tulee ekana mieleen.
Kaunis on ilta Korvessa aurinko paistaa, lokit taas elämäntyössään.
Laitoin rastasverkkoja marjapuskiin vaan liekö noista nailonkudoksista apua, linnut syövät mitä syövät, vaan kuhan jättävät perinteiseen sankkoniemanviiniin tarvittavat höystemarjat, muut menköön pienempien suihin.En minä uskonutkaan että ottaisit onkeesi, kunhan vähän kiusasin.
Mutta se mitä painotin, oli että ei saisi koskaan kirjoitella omasta päästään.
Omasta päästään saa ottaa ajatuksen, vaan ei kirjoittaa.
Tai saa kirjoittaa mutta tuotos pitää lukea kymmeneen kertaan läpi.
Silloin huomaa onko kirjailija vai kirjoittaja.
Minä teen niin.
Ja siksi en usein kirjoitakaan julkisesti, mitä nyt lirkku-runoja.
Tai hömppää, yritän kyllä rajoittaa tolkutonta hömppävuodatusta.
H.- Tietonikkari
hunksz kirjoitti:
En minä uskonutkaan että ottaisit onkeesi, kunhan vähän kiusasin.
Mutta se mitä painotin, oli että ei saisi koskaan kirjoitella omasta päästään.
Omasta päästään saa ottaa ajatuksen, vaan ei kirjoittaa.
Tai saa kirjoittaa mutta tuotos pitää lukea kymmeneen kertaan läpi.
Silloin huomaa onko kirjailija vai kirjoittaja.
Minä teen niin.
Ja siksi en usein kirjoitakaan julkisesti, mitä nyt lirkku-runoja.
Tai hömppää, yritän kyllä rajoittaa tolkutonta hömppävuodatusta.
H.Minä olen kasvattanut kaksi komiaa poikaa. Toinen tienaa leipänsä kirjoittamalla ja hyvin tienaa, toinen hamuaa kuvataiteen tappiselle, mutta ihanalle alalle, piirustelemaan haaveita meille niitä tarvitseville.
Eivät lie nämä omenat puusta kauaksi putoilleet kun vielä ruojat perivät isänsä kieli- ja rahankäyttötaidot.
Eihän minusta kirjailijaa tule vaan olen antanut pojilleni hyvän esimerkin.
Tänään korjasin läppärin ihan itse vaikka se oli jumittunut muka viruksen iskettyä ja teksti ilmoitti koneen olevan lukittu ja, että niin ja niin paljon pitää maksaa jos aijon ongelman ratkaista ja konetta käyttää. Enpä ole tottunut tyhjästä maksamaan, raavin omilla kynsilläni tikkuja päästäni ja jo vain aukesi kone ...ploks ja pelaa kuin enkeli.
Esikoinen oli mamista ylpeä kun soitin ratkaisseeni ongelman ; ) Tietonikkari kirjoitti:
Minä olen kasvattanut kaksi komiaa poikaa. Toinen tienaa leipänsä kirjoittamalla ja hyvin tienaa, toinen hamuaa kuvataiteen tappiselle, mutta ihanalle alalle, piirustelemaan haaveita meille niitä tarvitseville.
Eivät lie nämä omenat puusta kauaksi putoilleet kun vielä ruojat perivät isänsä kieli- ja rahankäyttötaidot.
Eihän minusta kirjailijaa tule vaan olen antanut pojilleni hyvän esimerkin.
Tänään korjasin läppärin ihan itse vaikka se oli jumittunut muka viruksen iskettyä ja teksti ilmoitti koneen olevan lukittu ja, että niin ja niin paljon pitää maksaa jos aijon ongelman ratkaista ja konetta käyttää. Enpä ole tottunut tyhjästä maksamaan, raavin omilla kynsilläni tikkuja päästäni ja jo vain aukesi kone ...ploks ja pelaa kuin enkeli.
Esikoinen oli mamista ylpeä kun soitin ratkaisseeni ongelman ; )Hienoa! Niin lapsesi kun taitosikin.
Ainakaan ilmaiset unelmat eivät koskaan mene hukkaan, kuten eivät kädentaidotkaan.
H.- Mansikkaviljelijä
hunksz kirjoitti:
Hienoa! Niin lapsesi kun taitosikin.
Ainakaan ilmaiset unelmat eivät koskaan mene hukkaan, kuten eivät kädentaidotkaan.
H.Ilmaisia unelmia viljelee unelmoijat. Todellisuus on unelmoijalle harhakuvajainen, joka ei voi olla totta. Totta on vai omasta päästä tehdyt tönkkösuolatut tokaisut vaikka niitä ei saisi tuoda julki koska ne ovat harhaa vaan oppia pitää etsiä muiden päästä niiden jotka tekivät tönköstä jouhevaa ennen sinua.
Oletko tehnyt voileipäkakkuja ja jos niin kerropas vihjeitä. Itselläni on tosi hyviä reseptejä vaan voisi olla kiva tietää jotain kädentaidoistasi, muutakin kuin tavanomaisuuksia.
Tutkin aamulla mansikkaviljelmäni pienen ja sievän sellaisen sieltä nousee komeita pollukoita vanhan rouvan syntymäpäiväkakun koristeeksi sillä omat kasvattamani laitan kakkujen päälle muiden kasvattamat sisälle ; ) Mansikkaviljelijä kirjoitti:
Ilmaisia unelmia viljelee unelmoijat. Todellisuus on unelmoijalle harhakuvajainen, joka ei voi olla totta. Totta on vai omasta päästä tehdyt tönkkösuolatut tokaisut vaikka niitä ei saisi tuoda julki koska ne ovat harhaa vaan oppia pitää etsiä muiden päästä niiden jotka tekivät tönköstä jouhevaa ennen sinua.
Oletko tehnyt voileipäkakkuja ja jos niin kerropas vihjeitä. Itselläni on tosi hyviä reseptejä vaan voisi olla kiva tietää jotain kädentaidoistasi, muutakin kuin tavanomaisuuksia.
Tutkin aamulla mansikkaviljelmäni pienen ja sievän sellaisen sieltä nousee komeita pollukoita vanhan rouvan syntymäpäiväkakun koristeeksi sillä omat kasvattamani laitan kakkujen päälle muiden kasvattamat sisälle ; )Yhyhm... kiltistäkin kommentista saa hän moitteen aikaiseksi, noh, aiheellistahan se on.
Siihen aikaan kun oli tarvetta järjestellä isompia juhlia, jätin ne kyllä naisten huoleksi. He saivat niistä aina juorukerhon aikaiseksi, ilmeisesti oli mukavaa rupattelun lomassa rakennella kakkuja ja kehua aikaansaannoksiaan.
Viisas mies jättää aina naiselle omaa tilaa pieniin kiukutteluihin ja arvosteluihin, näin säästyy mies monelta turhalta naputukselta. :)
H.
- lopeta höpinäsi
No eipä ollut kaksinainen ongelma Huomioden korkean ikäsi ja vernpaineesi sairastiumisesi riski on jo suuri. Voisti pitää välillä taukoakin. Eikä tämmöistä ketjua jossa usemalla nikillä olet itse itsellesi kirjoittanut ja töherryksiissi itse vastaillut jaksa lukea muut kuin sinä itse,
- Vanha huuhkaja
Maanantai päivää ; )
Minulla on muuten normaali, sanovat jopa alhainen verenpaine.
Oletko sama joka kerran 50-palstalla kirjoitti minulle, että kuolen ennen häntä koska hän on nuorenpi. Viesti poistui kaiketi seriffin toimesta. Niin sitähän emme tiedä kuka lähtee ensin, tervekin ja nuori .. ja se on siinä.
Uunissa muhii 6-munan ja 4-munan täytekakun pohjat. Pesukone pesee valkeita juhlaliinoja.
Syntymäpäiväjuhlani on ensi sunnuntaina ja niemi täyttyy suvusta ja ystävistä. Aijon tehdä keskemmällä viikkoa kinkku- ja voileipäkakutkin. Grillikeittiöön varaan makkaraa ja salaatteja. Baariin juomia ; )
Minä jaksan lukea tekstejäni. Nautin kirjoittamisesta. Kirjoitan onnistumistani, ongelmien ratkaisuista, päivän touhuista ja illan iloista, arjesta ja järven ja luonnon ihmeistä.
En välitä tunkea tyhmiä mielipiteitä ketjuihisi. En ole sinulle kade mistään, en nuoruudestasi en terveydestäsi enkä kirjallisista taidoistasi. En ole kade hunksillekaan vaikka hunks on kirjailija ja minä kirjoittaja ; )
Uunissa muhii 6-munan ja 4-munan täytekakun pohjat. Syntymäpäiväjuhlani on ensi sunnuntaina ja niemi täyttyy suvusta ja ystävistä. Aijon tehdä kinkku- ja voileipäkakutkin. Grillille makkaraa ja salaatteja.
On ilo vanheta rakkaiden ja ystävien kanssa. Vanha huuhkaja kirjoitti:
Maanantai päivää ; )
Minulla on muuten normaali, sanovat jopa alhainen verenpaine.
Oletko sama joka kerran 50-palstalla kirjoitti minulle, että kuolen ennen häntä koska hän on nuorenpi. Viesti poistui kaiketi seriffin toimesta. Niin sitähän emme tiedä kuka lähtee ensin, tervekin ja nuori .. ja se on siinä.
Uunissa muhii 6-munan ja 4-munan täytekakun pohjat. Pesukone pesee valkeita juhlaliinoja.
Syntymäpäiväjuhlani on ensi sunnuntaina ja niemi täyttyy suvusta ja ystävistä. Aijon tehdä keskemmällä viikkoa kinkku- ja voileipäkakutkin. Grillikeittiöön varaan makkaraa ja salaatteja. Baariin juomia ; )
Minä jaksan lukea tekstejäni. Nautin kirjoittamisesta. Kirjoitan onnistumistani, ongelmien ratkaisuista, päivän touhuista ja illan iloista, arjesta ja järven ja luonnon ihmeistä.
En välitä tunkea tyhmiä mielipiteitä ketjuihisi. En ole sinulle kade mistään, en nuoruudestasi en terveydestäsi enkä kirjallisista taidoistasi. En ole kade hunksillekaan vaikka hunks on kirjailija ja minä kirjoittaja ; )
Uunissa muhii 6-munan ja 4-munan täytekakun pohjat. Syntymäpäiväjuhlani on ensi sunnuntaina ja niemi täyttyy suvusta ja ystävistä. Aijon tehdä kinkku- ja voileipäkakutkin. Grillille makkaraa ja salaatteja.
On ilo vanheta rakkaiden ja ystävien kanssa.Tuolla ruokalistalla saattaisin minäkin tuoda, vähitellen tuhkaksi kutistuvat laitteeni vanhan Huuhkajan haudottavaksi.
Toivon että arvoisa kirjailija saa viettää mukavat synttärit.
Kun hän puraisee kunnolla ki (a)nkkua, muistakoon hän minua.
H.- demeter
Vanha huuhkaja kirjoitti:
Maanantai päivää ; )
Minulla on muuten normaali, sanovat jopa alhainen verenpaine.
Oletko sama joka kerran 50-palstalla kirjoitti minulle, että kuolen ennen häntä koska hän on nuorenpi. Viesti poistui kaiketi seriffin toimesta. Niin sitähän emme tiedä kuka lähtee ensin, tervekin ja nuori .. ja se on siinä.
Uunissa muhii 6-munan ja 4-munan täytekakun pohjat. Pesukone pesee valkeita juhlaliinoja.
Syntymäpäiväjuhlani on ensi sunnuntaina ja niemi täyttyy suvusta ja ystävistä. Aijon tehdä keskemmällä viikkoa kinkku- ja voileipäkakutkin. Grillikeittiöön varaan makkaraa ja salaatteja. Baariin juomia ; )
Minä jaksan lukea tekstejäni. Nautin kirjoittamisesta. Kirjoitan onnistumistani, ongelmien ratkaisuista, päivän touhuista ja illan iloista, arjesta ja järven ja luonnon ihmeistä.
En välitä tunkea tyhmiä mielipiteitä ketjuihisi. En ole sinulle kade mistään, en nuoruudestasi en terveydestäsi enkä kirjallisista taidoistasi. En ole kade hunksillekaan vaikka hunks on kirjailija ja minä kirjoittaja ; )
Uunissa muhii 6-munan ja 4-munan täytekakun pohjat. Syntymäpäiväjuhlani on ensi sunnuntaina ja niemi täyttyy suvusta ja ystävistä. Aijon tehdä kinkku- ja voileipäkakutkin. Grillille makkaraa ja salaatteja.
On ilo vanheta rakkaiden ja ystävien kanssa.Onneksi olkoon etukäteen, Korppis. Meilläkin on näihin aikoihin oikein synttäreiden suma, lapsenlapsi (puolison) vietti juuri päiviään, sitten seuraavat vävypoika ja nykyisen puolison entisen vaimon nykyinen mies (tulihan selväksi, voi tätä meidän aikaa...)). Sitten onkin puolison vuoro, kunnes tulee sisko jne...
- Mustavarvas ; )
demeter kirjoitti:
Onneksi olkoon etukäteen, Korppis. Meilläkin on näihin aikoihin oikein synttäreiden suma, lapsenlapsi (puolison) vietti juuri päiviään, sitten seuraavat vävypoika ja nykyisen puolison entisen vaimon nykyinen mies (tulihan selväksi, voi tätä meidän aikaa...)). Sitten onkin puolison vuoro, kunnes tulee sisko jne...
Tuli toki selväksi onhan näitä, entisen aviomiehen nykyinen avovaimo ja hänen lapsensa ja heidän mielitietyt. Nykyisen kihlattuni ensimmäisen avioliiton lapset ja heidän aviopuolisonsa, lapsenlapset ja heidän morsiammensa, kihlattuni toisen avioliiton lapset sekä heidän tyttö ja poikaystävät, lisäksi omat lapseni ja miniän tekeleet jne.
Menikö juhannus silleen kuten meillä papan kanssa? Kahden tupeksittiin ja paljon saatiin aikaankin. Kesäkukkapenkki kohennettiin, kaivettiin vanhat mukulat pois ja laitettiin kuivumaan uuden tulppaanisadon toivossa. Kokkoa poltettiin takkahuoneen takassa samalla tulilla paistuivat makkarat. Saunottiin joka ilta kuten perinteisiin kuuluu.
Juhannuspäivän (toisen) tarinani ; (
Eilen illalla siinä Hercule Poirottia katsellessamme päätimme juoda itakahvit. Minulla on My cofe kahvinkeitin ja pappa ei ole vielä sitä käyttänyt joten hyppäsin pystyyn ja lähdin keittiöön. Kompastuin papan jalkoihin ja iskin pikkuvarpaani hänen muovisiin puutarhakenkiinsä.
Elokuvailta jatkui ja varvas alkoi kipuilla. Pyöritin varvasta se liikkui normaalisti, mutta oli hiukan arka.
Tänä aamuna herätessäni kipu oli terävää ja otin villasukan pois jalastani. Vasemman jalan jalkaterän ulkosyrjä oli mustana ja turvoksissa pikkuvarpaan ympäriltä. No, ajattelin venäys ja verenpurkaumia.
Päätin tämän vamman takia en terkkarriin vaivaudu eivät usko kuitenkaan jos kerron miten satutin varpaani.
Sen pituinen se ; (
No, ohi on jussi ja juhlat jatkuvat, kesä alkaa taas komeilemaan vaikka ei minulla ole moittimista juhannussäissäkään. Oulujärvi halkoo sopivasti pilvet ja saimme olla suhteellisen kuivin jaloin Nuaksen rannalla. Eilen illalla oli komia auringonlasku.
Millainen on sinun juhannusjuttusi? ; ) - demeter
Mustavarvas ; ) kirjoitti:
Tuli toki selväksi onhan näitä, entisen aviomiehen nykyinen avovaimo ja hänen lapsensa ja heidän mielitietyt. Nykyisen kihlattuni ensimmäisen avioliiton lapset ja heidän aviopuolisonsa, lapsenlapset ja heidän morsiammensa, kihlattuni toisen avioliiton lapset sekä heidän tyttö ja poikaystävät, lisäksi omat lapseni ja miniän tekeleet jne.
Menikö juhannus silleen kuten meillä papan kanssa? Kahden tupeksittiin ja paljon saatiin aikaankin. Kesäkukkapenkki kohennettiin, kaivettiin vanhat mukulat pois ja laitettiin kuivumaan uuden tulppaanisadon toivossa. Kokkoa poltettiin takkahuoneen takassa samalla tulilla paistuivat makkarat. Saunottiin joka ilta kuten perinteisiin kuuluu.
Juhannuspäivän (toisen) tarinani ; (
Eilen illalla siinä Hercule Poirottia katsellessamme päätimme juoda itakahvit. Minulla on My cofe kahvinkeitin ja pappa ei ole vielä sitä käyttänyt joten hyppäsin pystyyn ja lähdin keittiöön. Kompastuin papan jalkoihin ja iskin pikkuvarpaani hänen muovisiin puutarhakenkiinsä.
Elokuvailta jatkui ja varvas alkoi kipuilla. Pyöritin varvasta se liikkui normaalisti, mutta oli hiukan arka.
Tänä aamuna herätessäni kipu oli terävää ja otin villasukan pois jalastani. Vasemman jalan jalkaterän ulkosyrjä oli mustana ja turvoksissa pikkuvarpaan ympäriltä. No, ajattelin venäys ja verenpurkaumia.
Päätin tämän vamman takia en terkkarriin vaivaudu eivät usko kuitenkaan jos kerron miten satutin varpaani.
Sen pituinen se ; (
No, ohi on jussi ja juhlat jatkuvat, kesä alkaa taas komeilemaan vaikka ei minulla ole moittimista juhannussäissäkään. Oulujärvi halkoo sopivasti pilvet ja saimme olla suhteellisen kuivin jaloin Nuaksen rannalla. Eilen illalla oli komia auringonlasku.
Millainen on sinun juhannusjuttusi? ; )En voi sanoa, että juhannus olisi mennyt suuremmitta vammoitta. Olimme aatonaaton yön laavulla, metsän uumenissa puolison ja yhden erähenkisen ystävättären kanssa. Muuten meni kaikki hyvin, mutta selkä siinä kovalla alustalla oli lujilla - tai jälkeenpäin se jäykkyys vasta tuntui.
Me kun ollaan tämmösiä vakavahenkisiä niin kyllä tässä maailmanmenossa siunailua riitti... Minulla ja tällä ystävällä on pitkä ystävyyshistoria takana ja siinä riitti muistelemista. Mun puoliso on tilannekomiikan mestari ja parhaimmillaan se on, kun saa mollata mua...
Taaskin ollaan täällä "etelässä" vain käymässä. Meillä kun on tätä askaretta kahdessa paikassa, se kolmas on lapsuudenkoti, joka on kimpassa parin veljen kanssa ja hoituu yhteistuumin.
Olkoon syntymäpäiväsi aurinkoinen ja ilontäyteinen.
Eikö sun Mandi kannattais blogata mieluummin niin saisit kertoa tarinoitasi ilman että kukaan muu häiritsee puuttumalla niihin?
- hienohelma!
Pitäisikin vaan kun niitä ei kukaan kävisi lukemassa. Hänen erinomaisuutensa ei pääsisi ihailun kohteeksi siellä yksinäisyydessä.
Jatkuu palstalaisten rienaamisena, olemmehan kovin tyhmiä . - Mandi Alice
Kirjanpitoni mukaan:
TarinaTupa ketjussa on 57-omaa viestiäni ja loput muiden eli yhteensä 184 viestiä... 27.6.kello 14. 00 mennessä. Ketjun aloitin uskossa, että tämä voisi olla kuten musiikkiketju jokaiselle vapaa toteuttaa ja kirjoittaa omia hengen tuotteitaan.
Vastustus on ollut huikeaa, mutta olen sisukas ja katson kuinka kauan tähän tulee jutun juurta. Sinäkin poikkesit vierailulle salaisesta piilostasi ja sekin on saavutus jolle nostan hattua ihan itselleni ; )
En ole kiusannut ketään en ole nimitellyt, enkä ole ollut ilkeä. Voin tuhertaa omiani ja aina joku piipahtaa tupaani kuten nyt sinäkin.
Kun te muut tappelette toistenne kanssa muissa ketjuissa, olen pois pahasta kun keskityn tähän omaan ketjuuni ; )
Minulla on toki blogi, jota aika ajoin täydennän, juttujahan on pilvin pimein kun vain saisin aikaiseksi. Tässä pyykkikoneen pestessä viimeistä koneellista voi keskittyä tällaiseen aivoja rasittamattomaan kynäilyyn.
Kiva kun piipahdit piipahda useimmin!
PS.
Voisitko, kirjoittaa saman viestin musiikkiketjuun. Pyydä aloittajaa poistumaan kuten minuakin koska hänkin kertoo musiikkimaullaan mieltymyksistään, siis blogatkoon hänkin yksin, niin kenenkään ei tarvitsisi häiriintyä hänen ketjustaan.
Kaikella kunnioituksella musiikkiketjua kohtaan minulla ei ole tullut mieleenikään kirjoittaa hänelle sinun minulle kirjoittamaasi viestiä.
- luin sen
Blogissa näkyi olevan juttuja näiltä palstoilta?
Miksi ihmeessä??- Minä ite*
Olet varmaan kuullut inspiraation potkun voimasta. Kaikille tarinoille on taustansa. Ilman kokemuksia ja mielikuvitusta ei synnyt juttuja. Referointi on yksi lehdistön tapa myydä aikakauslehtiä. Tämä palsta on aivan mainio kirjallisten ideoiden lähde. Täällähän katkaistaan usein kirjoitettu lause siitä kohtaan mistä se hyökkää kirjoittajaansa vastaan. You know.
- luin sen
Minä ite* kirjoitti:
Olet varmaan kuullut inspiraation potkun voimasta. Kaikille tarinoille on taustansa. Ilman kokemuksia ja mielikuvitusta ei synnyt juttuja. Referointi on yksi lehdistön tapa myydä aikakauslehtiä. Tämä palsta on aivan mainio kirjallisten ideoiden lähde. Täällähän katkaistaan usein kirjoitettu lause siitä kohtaan mistä se hyökkää kirjoittajaansa vastaan. You know.
Suoria lainauksia näiltä palstoilta!
Mitä ideointia se on? - Korppis*
luin sen kirjoitti:
Suoria lainauksia näiltä palstoilta!
Mitä ideointia se on?Asian ydin oli koostamisessa ja asioiden yhteen liittämisessä erillisistä yhteyksistä. Eihän sekään onnistu ilman mielikuvitusta.
Otetaan esim. tv:ssä pyörivästä Presitentin kanslia hupijutskasta, mitä se on muuta kuin politiikkojen töppäilyillä ilkkumista ja heidän sanoillaan leikkiämistä.
Vieläkö tarvitse lisätietoa motiiveistani kirjoittaa palstan perushahmoista ; )
Pääsitkö joukkoonni "palstapersoonia ja heidän lausahduksiaan?"
Se oli vain ehdotus, kun sinulla on suuri toi kirjoittamisen ja julkaisemisen tarve. Totta toki blogissa voi käydä lukemassa ja jopa kommentoimassa ja saa vastakaikua aivan samalla tavalla. Mietin vain sitä että onko tää nyt kuitenkaan oikea foorumi tollaselle luovalle työlle kuin tarinoiden kertomiselle.
Musiikkiketjuja en ole lukenut, ei riitä kiinostusta. Ota se positiivisena palautteena. Tulee melkein vuosi siitä kun viimeiksip oikkesin näille sivuille ja ekaks kommentoin juuri SINUN juttijasi.- Korppis*
Ei tämä ole oikea paikka, vai onko? kerropas millaiselle kommunikoinnille tämä palsta on oikea? Riidoille, politiikalle, mamuongelmille, hallitusneuvotteluille, riisipuuron oikea opppiselle haudutukselle, kukkain hoidolle, saunavastin teoille, seksiongelmille, parin etsimiselle mutta lähinnä toisten nimimerkkien haukkumisellekö?
Ei minuakaan kiinnosta musiikkiketju, mutta idea on aivan sama, saada samanhenkiset etsimään ja kommentoimaan musiikkia.
Koit antavasi positiivista palautetta, pyytämällä minua siirtymään pois ja blogiini, mutta koska et ole perillä viime aikojen palsta tapahtumista kerron, että palstalla piileksii monta runoilijaa ja kirjoittajaa, mutta murskaavien lyttäysten pelossa rima aloittaa kirjoittaminen on korkea.
Yritän omalta osaltani avata kaappeja ja vikitellä kirjoittajia esiin. Ikävimpänä koen palautteet, joita itse itseään kirjoittajana pitävät antavat toisille, itse en välitä pätkääkään palautteista.
Olen toiminut kouluttajana ja tiedän monta onnetonta, jotka kahden keskisissä keskusteluissamme olisivat halunneet olla sitä ja tätä, mutta ympäröivä yhteisö oli liian julma ja murskasi heidän unelmansa. Liekö tämäkin palsta murskattujen unelmien kehto.
.
Kun aloitin TarinaTuvan se poiki useita runomittaan tehtyjä uusia aloituksia, mutta he eivät halunneet tuotoksiaan tähän ketjuun. Se todisti sen, että haluja olisi. Tässä ketjussa tarkoituksenani on kaivaa nämä samanhenkiset ulos kaapeistaan.
Esim. sinä kuvittelit palautteesi olevan minulle positiivinen. Kysymys ei ole minusta ja halustani tulla imarrelluksi vaan ihmisistä, joilla on samoja intressejä kuin itselläni. Heidätkinkö olet valmis heittämään toiselle foorumille.
Olen itsekin kolmisen kuukautta pois aktiivista kirjoittelusta, sillä asun osan vuodesta ulkomailla. Kuitenkin karmea henkilöni on mustana varjona kaatuen palstan yllä kaatuen milloin kenenkin niskaan ; DDD
- Mandi Alice
Palasin takaisin tarujen maailmaan, palasin paltan kiehtoviin lillukanvarsiin
Kreikkaketju on pois pyyhkäisty, niin katoavaista on maallinen vai olisko kuitenkin niin, että kun hirmuisesti pelottaa tulevaisuus pitää pistää pää pensaaseen. Mitä ei näe sitä ei tarvitse surra. - 60++++.-.,......-.,-
Kirjoitat paskaa.
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k374906- 823496
- 302943
- 612915
- 82737
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t552270- 381763
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91690- 181681
- 161574