Löytyykö sellaisia naisia, jotka olisivat kiinnostuneet kumppanuussuhteesta ilman, että tarvitsisi välttämättä olla romanttisessa tai eroottisessa mielessä kiinnostunut toisesta? Tarkoitan sitä, että haluaa jakaa elämänsä naisen kanssa mutta ei välttämättä välitä siitä, onko toinen seksuaalisesti kiinnostava lainkaan. Eräänlaista sopimusliittoa/-suhdetta kai haen. Ajatuksia?
Platoninen kumppanuussuhde
25
111612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jaa, toki tollainen voi joidenkin kohdalla onnistua..
juu siis tällainenhan minulla on kaikkien ystävieni kanssa? en ole kiinnostunut heistä romanttisessa mielessä mutta haluan jakaa elämäni heidän kanssaan ja käytännössä he ovat minulle kuin perhettä. mutta siis jos tarkoitit että tämmöinen korvaisi romanttiset suhteet, niin ei kyllä minulla toimisi. kai se joillekin sopii, en tiedä...
En tarkoittanut ystävyyssuhdetta vaan seurustelusuhdetta.
Miten edellä kuvattu kumppanuus eroaisi tavallisesta ystävyydestä? Ymmärrän vielä sen, ettei olisi eroottista kiinnostusta, mutta jos romanttinenkin kiinnostus puuttuu, niin miksi alunperin haluaisi muodostaa sellaisen kumppanuuden?
Jos rakkaus olisi se yhdessäpitävä voima, niin eikö rakkauteen kuulu romanttinenkin kiinnostus?
Itse käsitän romanttisuuden tässä yhteydessä niin, että se sisältää rakkauden, kiinnostuksen, kunnioituksen, luottamuksen, yhteenkuuluvuuden tunteen, yhdessä kasvun, jne. koska muutenhan voisi muodostaa kumppanuuden vaikka ihan ventovieraan kanssa, johon ei koe mitään kiinnostusta eikä tunnesidettä missään mielessä.
Omalla kohdallani voisin kuvitella kyllä muodostavani romanttisen kumppanuussuhteen, mutta se pitäisi perustua jonkinlaiseen tunteeseen syvemmästä sielunkumppanuudesta. En kyllä tiedä voisinko mennä takuusen siitä, etteikö kyseisessä suhteessa jossain vaiheessa kehittyisi myös seksuaalinen kiinnostus. Mutta ainakin teoriassa voisi toimia.
Ajattelisin asian niin, että kumppanuuteen juuri kuuluvat nuo mainitsemasi kunnioitus, luottamus, yhteenkuuluvuus jne. Itse en ainakaan osaa nähdä seurustelusuhdetta seksillä jatketuksi kaverisuhteeksi, vaan se on jotakin enemmän. Romanttista ulottuvuuttakaan siinä ei välttämättä tarvitsisi olla, jos olisi riittävästi tahtoa elää toisen kanssa. Kaipaisin ennen kaikkea suhteen tuomaa turvallisuutta ja jotakuta, jonka kanssa asua yhdessä, nukkua vierekkäin, jakaa arki kokonaisuudessaan (ei vain hetkiä siitä, kuten kavereitten kanssa), lomailla yhdessä ja olla kaiken kaikkiaan yhdessä toimiva yksikkö. Seksikin voisi suhteeseen kuulua, mutta se ei olisi välttämätöntä, vaan minun puolestani kumpikin saisi tahoillansa toteuttaa seksuaalisuuttaan miten tahtoo. Vaikka ainahan se olisi parempi, jos suhteessa voisi kehittyä molemminpuolinen seksuaalinen kiinnostuskin. Mutta lähtökohtana olisi kuitenkin jokin aivan muu.
ap. Samaa etsit ja kaipaat kuin minäkin!
Minulla vain rajoittaa (näkyvä) sairaus, en uskalla ottaa kontaktia kehenkään =C
Toivottavasti löydät etsimäsi, tiedän niin sydämestäni miten kipeästi voi toisen ihmisen läheisyyttä kaivata..
Nyt kun termien sisältöä avattiin niin olen muuten samoilla linjoilla kanssasi, paitsi ettei minun kuvioon sovi tuo "kumpikin saisi tahoillansa toteuttaa seksuaalisuuttaan miten tahtoo".
Goethe: "Platoninen rakkaus - mitä teeskentelyä..." ;)
Ei vaan... itse miellän platonisen rakkauden syväksi ja tiedostavaksi yhteydeksi, joka on kuitenkin luonteeltaan eroottista. Ymmärtääkseni platonisessa rakkaudessa pyritään kuitenkin harjoittamaan itsehillintää ja pidättäytymään "himokkaasta" seksistä. Platonisessa rakkaudessa sielullinen yhteys on tärkeintä ja fyysisen kanssakäymisen tarkoituksena on lähinnä nostaa sielut siivilleen - tai jotain... Näin ymmärtäen Platon on viitoittanut ainakin mulle tien, jota haluaisin kulkea :))
helvetin hyvä aihe!mikä ap sai sut tekeen tämmoisen ?
Ap:n kuvaama rakkaus/ystävyyssuhde olisi juuri sitä mitä minäkin haluaisin ja kaipaisin. Mutta kun joku innokas haluaa aina alkaa nuolemaan mun pimppiäni niin arvatkaa vaan tuleeko niistä sitten pitkäaikaisia juttuja. Ei todellakaan!
Sellaiset kokemukset kyynistyttää ja väsyttää ja syö uskoa siihen sielunkumppanuuteen ja ystävyyteen.
MINÄ!
kuvailemasi on juuri se mitä minä haluaisin. mukavaa lukea että on muitakin tällaisia ihmisiä, tulee sellainen olo että toivo ei ole menetetty vaan ehkä joskus löydän samalla tavalla ajattelevan kumppanin. :)