sinusta en tiedä

sinähän sen tiedät ;)

eiks elämässä pitäis jotain rotia olla?

jotain rotia sentään kirjoitti:

sinähän sen tiedät ;)

eiks elämässä pitäis jotain rotia olla?

No niin tiedänkin - kokemuksesta. :)

Miksi suotta soimata ja kiusata itseään jollain sellaisella, jolle ei järjellisesti mahda mitään? Ikään kuin varattuun tai varattuna ihastuminen olisi maailman suurin rikos. Miksi? Siksikö että se on kristinuskossa syntiä, josta joutuu helvettiin? Se kaikki on myös ihmisten kirjoittamaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Me pystymme valitsemaan omat tekomme, mutta emme tunteitamme. Teot pitää punnita, ei tunteet. Me ihmiset olemme herkkiä, tuntevia olentoja, puhuvia, kirjoittavia eläimiä, jotka yritämme usein toimia vastoin luontoamme. Toiset rakastavat yhtä ainoaa koko ikänsä, toiset useampia, sellaista on elämä. Sinun rotisi on minulle velvollisuus, vastuunkanto: heikommista tulee aina huolehtia, mutta sen tulisi myös tapahtua rakkaudesta, ei yhteiskunnan paineesta tai yleisen mielipiteen vuoksi.

Kuun toinen puoli kirjoitti:

No niin tiedänkin - kokemuksesta. :)

Miksi suotta soimata ja kiusata itseään jollain sellaisella, jolle ei järjellisesti mahda mitään? Ikään kuin varattuun tai varattuna ihastuminen olisi maailman suurin rikos. Miksi? Siksikö että se on kristinuskossa syntiä, josta joutuu helvettiin? Se kaikki on myös ihmisten kirjoittamaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Me pystymme valitsemaan omat tekomme, mutta emme tunteitamme. Teot pitää punnita, ei tunteet. Me ihmiset olemme herkkiä, tuntevia olentoja, puhuvia, kirjoittavia eläimiä, jotka yritämme usein toimia vastoin luontoamme. Toiset rakastavat yhtä ainoaa koko ikänsä, toiset useampia, sellaista on elämä. Sinun rotisi on minulle velvollisuus, vastuunkanto: heikommista tulee aina huolehtia, mutta sen tulisi myös tapahtua rakkaudesta, ei yhteiskunnan paineesta tai yleisen mielipiteen vuoksi.

tiedätkö mikä tuossa on huono puoli? Jos on yhtäänkään mustasukkaisuuteen taipuvainen ihminen, niin tuollainen aiheuttaa niille useille osapuolille vain tuskaa ja pahaa oloa. Eikä se riipu mistään yhteiskunnan säännöistä tai uskontojen käsityksistä.

Minä ainakin haluan "omistautua" vain yhdelle ihmiselle.

Kuun toinen puoli kirjoitti:

No niin tiedänkin - kokemuksesta. :)

Miksi suotta soimata ja kiusata itseään jollain sellaisella, jolle ei järjellisesti mahda mitään? Ikään kuin varattuun tai varattuna ihastuminen olisi maailman suurin rikos. Miksi? Siksikö että se on kristinuskossa syntiä, josta joutuu helvettiin? Se kaikki on myös ihmisten kirjoittamaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Me pystymme valitsemaan omat tekomme, mutta emme tunteitamme. Teot pitää punnita, ei tunteet. Me ihmiset olemme herkkiä, tuntevia olentoja, puhuvia, kirjoittavia eläimiä, jotka yritämme usein toimia vastoin luontoamme. Toiset rakastavat yhtä ainoaa koko ikänsä, toiset useampia, sellaista on elämä. Sinun rotisi on minulle velvollisuus, vastuunkanto: heikommista tulee aina huolehtia, mutta sen tulisi myös tapahtua rakkaudesta, ei yhteiskunnan paineesta tai yleisen mielipiteen vuoksi.

Missäs on nyt se hallelujaa-tyyppi joka oli jakuvasti toisia helvettiin manaamassa? Nyt olis hyvä sauma jatkaa niitä juttujaan.

kuun pimeä puoli kirjoitti:

tiedätkö mikä tuossa on huono puoli? Jos on yhtäänkään mustasukkaisuuteen taipuvainen ihminen, niin tuollainen aiheuttaa niille useille osapuolille vain tuskaa ja pahaa oloa. Eikä se riipu mistään yhteiskunnan säännöistä tai uskontojen käsityksistä.

Minä ainakin haluan "omistautua" vain yhdelle ihmiselle.

Ja yhdelle omistautuminen onkin hyvä valinta ja se on sinun valintasi.

Kritiikkini kohdistuukin siihen ajatukseen, että maailmassa olisi ikään kuin kahdenlaista rakkautta: plusmerkkistä ja miinusmerkkistä, ja vallitsevan käsityksen mukaan kohdistuu omaan puolisoon ja läheisiin, - taas muihin, ns. ulkopuolisiin, vaarallisiin tekijöihin. Sama rakkaushan se on kyseessä, joka vain sidotaan osaksi yhteisön normia.

Velvollisuudentunto ja selkäranka sekä vastuunkanto ovat tekijöitä sinällään, mutta ne eivät liity suoraan rakkauteen, ole sen sitomia, vaan rakkaus on niiden katalyytti. Se että jo sanoin lyödään tietty stigma, kuten "kielletyt tunteet", vain vahvistaa yhteisön sosioekonomista normia, joka on absurdi tunnemaailman, eli rakkauden, suhteen, sillä se on järjellä luotu. Sovittamaton ristiriita siis.

Kuun toinen puoli kirjoitti:

Ja yhdelle omistautuminen onkin hyvä valinta ja se on sinun valintasi.

Kritiikkini kohdistuukin siihen ajatukseen, että maailmassa olisi ikään kuin kahdenlaista rakkautta: plusmerkkistä ja miinusmerkkistä, ja vallitsevan käsityksen mukaan kohdistuu omaan puolisoon ja läheisiin, - taas muihin, ns. ulkopuolisiin, vaarallisiin tekijöihin. Sama rakkaushan se on kyseessä, joka vain sidotaan osaksi yhteisön normia.

Velvollisuudentunto ja selkäranka sekä vastuunkanto ovat tekijöitä sinällään, mutta ne eivät liity suoraan rakkauteen, ole sen sitomia, vaan rakkaus on niiden katalyytti. Se että jo sanoin lyödään tietty stigma, kuten "kielletyt tunteet", vain vahvistaa yhteisön sosioekonomista normia, joka on absurdi tunnemaailman, eli rakkauden, suhteen, sillä se on järjellä luotu. Sovittamaton ristiriita siis.

Siinä on teksti kuin taivaasta tippunut :)

*kuolaa*

Kuun toinen puoli kirjoitti:

No niin tiedänkin - kokemuksesta. :)

Miksi suotta soimata ja kiusata itseään jollain sellaisella, jolle ei järjellisesti mahda mitään? Ikään kuin varattuun tai varattuna ihastuminen olisi maailman suurin rikos. Miksi? Siksikö että se on kristinuskossa syntiä, josta joutuu helvettiin? Se kaikki on myös ihmisten kirjoittamaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Me pystymme valitsemaan omat tekomme, mutta emme tunteitamme. Teot pitää punnita, ei tunteet. Me ihmiset olemme herkkiä, tuntevia olentoja, puhuvia, kirjoittavia eläimiä, jotka yritämme usein toimia vastoin luontoamme. Toiset rakastavat yhtä ainoaa koko ikänsä, toiset useampia, sellaista on elämä. Sinun rotisi on minulle velvollisuus, vastuunkanto: heikommista tulee aina huolehtia, mutta sen tulisi myös tapahtua rakkaudesta, ei yhteiskunnan paineesta tai yleisen mielipiteen vuoksi.

sun aivot ovat täydelliset :)

??????? kirjoitti:

Missäs on nyt se hallelujaa-tyyppi joka oli jakuvasti toisia helvettiin manaamassa? Nyt olis hyvä sauma jatkaa niitä juttujaan.

halle-lu-jaa on varmaan nyt lo-mail-lee

Kuun toinen puoli kirjoitti:

No niin tiedänkin - kokemuksesta. :)

Miksi suotta soimata ja kiusata itseään jollain sellaisella, jolle ei järjellisesti mahda mitään? Ikään kuin varattuun tai varattuna ihastuminen olisi maailman suurin rikos. Miksi? Siksikö että se on kristinuskossa syntiä, josta joutuu helvettiin? Se kaikki on myös ihmisten kirjoittamaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Me pystymme valitsemaan omat tekomme, mutta emme tunteitamme. Teot pitää punnita, ei tunteet. Me ihmiset olemme herkkiä, tuntevia olentoja, puhuvia, kirjoittavia eläimiä, jotka yritämme usein toimia vastoin luontoamme. Toiset rakastavat yhtä ainoaa koko ikänsä, toiset useampia, sellaista on elämä. Sinun rotisi on minulle velvollisuus, vastuunkanto: heikommista tulee aina huolehtia, mutta sen tulisi myös tapahtua rakkaudesta, ei yhteiskunnan paineesta tai yleisen mielipiteen vuoksi.

Se on rikos sitä toista ihmistä kohtaan. Älä sotke mitään uskontolöpinöitä tähän.

Petät sen toisen ihmisen luottamuksen. Eri asia, jos olette sopineet avoimesta parisuhteesta. Mikään parisuhdehan ei silloin ole kyseessä, ihmissuhteesta tai ihmissuhteista.

löpönpöpö kirjoitti:

Se on rikos sitä toista ihmistä kohtaan. Älä sotke mitään uskontolöpinöitä tähän.

Petät sen toisen ihmisen luottamuksen. Eri asia, jos olette sopineet avoimesta parisuhteesta. Mikään parisuhdehan ei silloin ole kyseessä, ihmissuhteesta tai ihmissuhteista.

Silloin et ymmärtänyt mitä tarkoitan. Toisen luottamuksen voi pettää vain teoillaan, mutta jos menet tahdosta riippumatta ihastumaan johonkuhun toiseen, niin voiko sitä estää? Onko se jo luottamuksen pettämistä? Pelkät tunteet? Silloin me kaikki olemme jossain elämän vaiheessa pettäjiä.

Kuun toinen puoli kirjoitti:

Silloin et ymmärtänyt mitä tarkoitan. Toisen luottamuksen voi pettää vain teoillaan, mutta jos menet tahdosta riippumatta ihastumaan johonkuhun toiseen, niin voiko sitä estää? Onko se jo luottamuksen pettämistä? Pelkät tunteet? Silloin me kaikki olemme jossain elämän vaiheessa pettäjiä.

jokainen, ainakin pitkässä suhteessa, varmasti jossain vaiheessa ihastuu johonkuhun toiseen, mutta se onkin sitten itsen päätettävissä kuinka pitkälle on valmis etenemään kyseisessä asiassa: periaatteet, uskallus, rakkaus omaan kumppaniin, yhteinen elämä kumppanin kanssa jne... ratkaisevat tuossa.

joo, meillä alkaa tunteet puskea jo läpi todellisuuden

ollaan siirrytty toiseen yhteyteen

tunnisteet mukana ? Muutenhan ei voi tietää ! Ei pidä luulla.

ole ihan samanlaisia viestejä kuin nämäkin, ei siellä kukaan mitään tiedä sen paremmin kuin näistäkään.
Jos haluaa toisen uskovan jotakin pitää tehdä todellakin jotakin muuta kuin kirjoitella anonyymejä viestejä. Se ei ole uskottavaa.