Sokea ystävä

Minulla oli aikoinaan sokea työkaveri, jolla oli suht vaativa ja vastuullinen asema organisaatiossamme kuin myös kalenteri aina täynnä. Hän oli kaikin tavoin mukava ja reipasotteinen ihminen, mutta yksi asia minua aina kiusasi ja se oli se, että hän oli jollain lailla sokeutensa sokeuttama. En osaa tätä tunnettani paremmin selittää, mutta johtuiko kenties hänen lapsuudestaan vaiko mistä, mutta hän ei todellakaan odottanut meiltä muista tasaveroista kohtelua, vaan jotenkin meidän piti aina kunnoituksella kohdella häntä sokeana. Ajauduin kerran hänen kanssaan asiasta jopa riidan asteelle, koska hän ei hyväksynyt organisaatiossamme pientä muutosta, jolla hänen työnsä tuottaminen olisi ollut entistä helpompaa näkevien kanssa. Ymmärrän toki hänen huolensa muutoksen herättämästä pelosta, mutta sekin asia puhuttiin auki. Eli sokeus ei ollut tabu puheenaiheena,vaan jollain lailla työkaverini itse vain halusi pysytellä sokean roolissaan ikään kuin turvallisessa linnakkeessaan.Ehkä elämä oli hänet sellaiseksi koulinut?

Halusin kertoa tämän lyhyen tarinan, koska itsekin tietyn ominaisuuteni rampauttamana ja siitä selvittyäni olen aika vakain mielin sitä mieltä, miten vähän ihmiset loppujen lopuksi kiinnittävät huomiota siihen onko joku sokea tai kuuro tai jalkapuoli yms.. Me itse rakennamme omat muurimme ja koska on aika selvää, että ystävät tulevat elämäämme hitaasti, jopa huomaamatta, niin olet ehkä saattanut saada sokeudesta hyvän syyn selittää tilannettasi, mutta täältä käsin arvelen että saatat olla vähän kärsimätönkin.Se, että muut haluavat antaa mielikuvan laajasta ystäväpiiristä on yksi tavanomaisin tapa vakuuttaa lähinnä itselleen, miten tässä pärjätään. Käsitys ystävyydestä on hyvin yksilöllinen ja joillekin ystävä voi olla jo joku, joka sanoo moi sekä käy kerran kaljoilla. Älä siis usko kaikkea kuulemaasi!

Lisään tähän loppuun vielä sen, että ihmiset, jotka ovat sellaisia kuin sinä ovat usein paljon kiehtovampia ystävinä kuin moni muu. Sen vuoksi en osaisi omalla kohdallani kuvitella tuntevani sokeutta kohtaan mitään muuta.

Mun mielestä on todella rohkeeta, että pyrit tekemään ihan samoja asioita kuin kaikki muutkin ikäisesi sokeudestasi huolimatta! Voit olla ylpeä ittestäs ehdottomasti! En tiiä kykenisinkö itte samaan jos oisin sokea..

En oo koskaan tuntenu ketään sokeeta, joten vaikea sanoa miltä sokeaan ihmiseen tutustuminen tuntuisi. Mutta en nyt varsinaisesti näe mitään syytä miksi jotain ihmistä "syrjisin" pelkän sokeuden takia, jos on muuten mukavaa seuraa. Toki varmasti menis alkuun hitusen hämilleen, että mitähän tässä nyt sanois kun ekan kerran tapais. Toisaalta sokealta ihmiseltä varmasti sais mielenkiintosia näkökulmia eri asioihin.

Mulla on sokea/heikkonäköinen ystävä. Kävin itse alunperin sokeille tarkoitetun ammattikoulun ja tutustuin mm pistekirjoitukseen, vaikka olenkin itse näkevä. Nykään kouluun otetaan myös muita erityisryhmiin kuuluvia.
Olen saanut paljon rikkautta elämääni ystäväni avulla. Entinen kouluni avasi myös silmiäni erilaisuudelle ja millä tavoin voin huomioida erilaisuutta. Itsekin olen ns "erilainen" jos ihmisiä voi sellaiseksi kutsua? Olen mielenterveyskuntoutuja. Jos sinua kiinnostaa kirjoitella minulle, vaihtaa ajatuksia tai muuta sellaista sähköpostini on [email protected]

Onpa vamma mikä hyvänsä niin ihmiset suhtautuvat siihen eri tavalla. Minun puolisollani on etenevä neurologinen sairaus ja olen nähnyt toisten käyttäytymisestä että sitä pelätään hirveästi, ystävillä on hyvin paljon tekemistä ja kun heitä tapaa kadulla niin he ovat teko pirteitä ja sanovat aina että "Kyllä meidän pitää tavata pian" siinä vaiheessa tiedän että ei tavata, silti puolisoni on ihan sama ihminen kun ennenkin ja huumorilla auttaa asioita jos joku on hämillään, ompa ihmisiä jotka ovat tehneet kysymyksen jos hän ymmärtää kaikki mitä sanotaan, joten nämä ihmiset eivät tiedä tästä sairaudesta mitään. No itselläni ei ole koskaan ollut mitään vastaan ihmistä jolla on joku vamma sillä eihän vamma tee ihmistä joten en voi käsittää ihmisiä jotka pelkäävät niin hirveästi ihmistä joka ei ole ihan samanlainen kun toiset mutta silti pärjää oman itsensä kanssa. Minä en itse ole koskaan tavannut ketään joka on sokea enkä tiedä miksi ei sokeana voisi elää täysipainoista elämää, se on niitä kummallisia ennakkoluuloja joita ihmisillä on ja ennenkaikkea pelko miten suhtautua, kun ei osata ajatella että suhtautuminen on ihan samaa kun muihinkin ihmisiin.

Aloin ihan tosissaan miettiä, miltä tuntuisi tutustua sokeaan tai oikeasti ystävystyä sokean kanssa. Tosiaan en voi sanoa kuin oman kuvitelmani, koska en ole koskaan sokean kanssa keskustellut, kuuron kylläkin ja se sujui ihan kivasti.

Sokeudessa ja tutustumisessa olisi omalta osaltani yksi suuri ongelma. Olen hyvin visuaalinen ihminen, ja selitän monet asiat esittämällä asiaa käsillä tai koko varatlolla. Kielellinen ilmaisuni pääsee loistamaan lähinnä teksteissä, koska en oikein osaa puhua fiksusti.

Muuten luulen että kokisin sokean osalta kovasti huolta ja haluaisin yrittää auttaa. Veikkaan että sokeasta se tuntuisi aika ärsyttävältä pidemmän päälle, etenkin jos oikeasti asuu itsekseen ja pystyy täysin pitämään itsestään huolta (ts. ei ole vasta sokeutunut). Tietenkin jos pääsee oikeasti ystävystymään, niin asiasta voitaisiin puhua ja lopulta siihen tottuisikin, ettei toinen näe mutta tulee hyvin toimeen.

Minusta on kyllä mukavaa tutustua erilaisiin ihmisiin. Ja erilaisella tarkoitan toisenlaista kuin itse olen, kunhan yksi yhteinen piirre löytyy: avoin mielenkiinto toista kohtaan. Olen tutustunut eri uskontokuntaan kuuluviin, täysin ateisteihinkin, hyvin eri-ikäisiin, eri sukupuolta edustaviin ihmisiin, naimisissa oleviin, naimattomiin, eri arvomaailmaa edustaviin jne. Se on avartavaa, kun saa huomata, ettei oma näkemys ole kaikki kaikessa, vaan se on yhtä arvokas toisten kanssa. Kuitenkin saa olla huolellinen, että pitää omasta näkemyksestä huolta, ettei ihan kaikkiin hullutuksiin lähde mukaan.

Pointti siis taisi olla seuraava: sokean maailmaan olisi mielenkiintoista tutustua, kun se ei ole vielä tuttu. Kuitenkaan kyseessä ei saisi olla "tutustun tässä sokeaan ihmiseen" vaan seuraava: "tutustun mielenkiintoiseen ihmiseen, jolla on itselle vielä toistaiseksi ei-tuttu ominaisuus, sokeus".

Tsemppiä kavereitten löytämisessä. Minä voisin haluta jutustaa kanssasi, mutta luulen etten uskaltaudu tapaamaan. Pohjimmiltani olen kuitenkin hylkäämistä pelkäävä ihminen, ja olisi ikävää tulla kiinnostavan ihmisen hylkäämäksi.

Moikka Pompula!

Hei, mua ei todellakaan haittaisi vaikka olisi sokea ihminen ystävänä, päinvastoin erilaisten ihmisten kanssa ystävystyminen on vain rikkautta ja antaa elämään erilaisia näkökulmia, siis tottakai jokainen ihminen on tervetullut, ei väliä kuuleeko, näkeekö, onko jokin erilainen poikkeama yms. tärkeintä on se persoona ja ystävällisyys ihmisessä.
Jos haluat tutustua, niin voit laittaa sähköpostia os.
[email protected]

mielelläni tutustuisin sinuun. :)

Minulla on ollut melko hyväkin sokea ystävä, joskin välimatkan takia tulee nykyään pidettyä harvemmin enää yhteyttä.
Aluksi minua vähäsen ehkä ujostutti puhua hänelle, ja yritin koko ajan varoa sanojani, mutta pian huomasin että tyttö oli aivan normaali ihminen siinä missä kuka tahansa muukin ja syntymäsokeana täysin kykenevä pitämään itsestään huolta.
Opin olemaan suhtautumatta hänen sokeuteensa sen enempää, ja pieni avustus (kuten kerron uudessa paikassa missä on portaat, tai tarjoan ruokaa jos astia on lähes tyhjä ja vaikea ottaa tms) muuttui vähitellen rutiiniksi. Tietysti vältin aina myös hössöttämästä ja touhottamasta liikaa, vaikka aluksi olikin vaikea sisäistää ettei hän oikeasti tarvitse paljon apua (:
Jos huomasinkin joskus sanoneeni jotain väärää tai mahdollisesti loukkaavaa, hän kyllä ymmärsi ja saatoimme nauraa asialle yhdessä.
Aivan varmasti saat vielä monta uutta kaveria, suuri ystäväpiiri ei ole mikään itsestäänselvyys näkevillekään.

Niin kun tässä on edellä moni sanonut, on hienoa miten rohkea olet ja omatoiminen toimimaan. :) Minusta tuntuu jos tuollainen olet "livenäkin", mitä annat ymmärtää tekstistä, uskoisin sinulla olevan pian moniakin kavereita ja hyviä ystäviä.
Pidä asenteese, se auttaa ja vie sinua pitkälle. :)

Olisi mukava jutella sinun kanssa ja kuulla sinusta enemmän. Ehkäpä myöhemmin nähdäkin?
jos haluat voit ottaa yhteyttä [email protected] tai yksityisviestillä profiiliini.

Olen yllättynyt sinulla ei ole paljon ystäviä. Haluaisin minulla on sokea ystävä(t).
Minulla oli kuuro ystävä, kun olin lukiossa. Ja meillä oli hauskaa yhdessä. Kuten jonkun "normaali" kanssa. Mutta en ole koskaan ollut sokea ystävä

Jotkut sokeat on katkeria. Ja eihän ne nää ystäviä,ne kuulee.