Milloin menetitte neitsyytenne/poikuutenne? Mikä on teidän mielestä hyvä ikä aloittaa seksin harrastamisen? Keskustelua ja mielipiteitä peliin!
Itse olin melkein 16 ja siihen ihan tyytyväinen että maltoin odottaa varsinaista yhdyntää.
Itse olin melkein 16 ja siihen ihan tyytyväinen että maltoin odottaa varsinaista yhdyntää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olin kyllä seurustellut ennen sitä monen pojan kanssa, mutta aina siinä pisteessä, kun olisi sänkyhommiin pitänyt ruveta, pistin stopin. Luulin jo itseäni jotenkin poikkeavaksi, kun sitten 18-vuotiaana tapasin elämäni miehen, jonka kanssa menin sänkyyn vain muutaman viikon tuntemisen jälkeen. Nyt kaksvitosena olen edelleen saman miehen kanssa onnellisesti ja olen todella onnellinen, että menetin neitsyyteni vasta hänelle, vaikka tilaisuuksia olisi ollut aiemmin vaikka kuinka monta. Ei neitsyydestä kannata väkisin hankkiutua eroon.
Olin joitakin kuukausia päälle 26 v kun sain ekakerran vuonna 1996. Sitten heti perään sain vuonna 1999. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Yksinkertaisesti en vain saa.
aloittaa milloin vain jos siltä tuntuu. itse olin 14v kun sain eka kerran hiukan vanhempaa naista. kyllä teki hujua enkä oo katunu.
Nyt vasta 23-vuotiaana (kohta 24v) olen kokenut ekan kertani pari viikkoa sitten. Mitenkään en ole itseäni säästellyt, ei vaan tullut aiemmin sopivaa tilaisuutta, koska oli oma elämä niin kiireistä ja mielenkiintoista ettei jäänyt aikaa hommata jätkäkaveria. Mihinkään yhdenillanhyypiöön on myöskään halunnut "tuhlata" neitsyyttäni, ties minkälainen painajaiskokemus siitäkin olisi tullut.
Nyt jäi todella kaunis muisto ensimmäisestä kerrasta :) En ehkä vietä tämänkään jätkän kanssa loppuelämääni, mutta ainakin olen nyt siinä onnellisessa asemassa, että kun muistelen ensimmäistä kertaani nousee onnellinen hymy huulilleni. Kuinka moni voi sanoa samaa?
Huvitti vain kun tuo teksti oli kuin itseni kirjoittama. Eka kerta oli pari viikkoa sitten. Itsekin olen 23-vuotias ja täytän syksyllä 24. Olisihan se voinut tapahtua jo aiemminkin, halusin vain kuunnella ja kunnioittaa tyttöäni. Itsestänikin tuntui paljon paremmalta kun olin varma että kumpikin sitä haluaa.
Sitähän ei koskaan tiedä olenko tyttöystäväni kanssa loppuelämäni. Mutta tällä hetkellä rakastan häntä ja hän minua.
Kaverini aina kerskuivat kun olivat päässeet "naisiin" ja kuulemma sänkyynkin ja saaneetkin heti ensi kerralla. Ite en nyt niin kovin piitannut yrittää,vaikka olenkin aina ollut tyttöjen suosiossa.Erään kerran olin luontoretkellä minua paljon nuoremman,mutta kokeneen tytön kanssa.Silloin se tapahtui,Tyttö oli varmaan ajatellut asiaa koko matkan,koska oli jo valmiiksi kostea. Väljästi se meni märkään kiihottuneeseen isohäppäriseen pimppiin ensikertalaiseltakin. Ei ollut immenkalvo esteenä,koska hän oli sen menettänyt jo ajat sitten.Tyttö olisi halunnut jatkaa seurustelua kanssani vakituiseen,mutta se jäi kun minulla oli tuotapikaa armeijaan meno edessä. Siellä kului melkein vuosi. Tyttöä en enää senjälkeen tavannut. Hän oli ilmeisesti mennyt naimisiin sillävälin,tai vaihtanut paikkakuntaa. Koskaan en ole kerskunut poikaporukassa tästä,niinkun muut pojat,koska tämä on minun ja sen tytön välinen asia. Näin minun kohdallani.
Alkuun pitää mainita että nyt justiin teinivuosina on ollut paljon kanssakäymistä ja säpinää tyttöjen kanssa. Tämän mainitsen vain siksi, että se on olennainen osa tarinaani; mahdollisuuksia ja houkutuksia on ollut paljon.
Olen äärettömän onnellinen siitä etten ole poikuudestani luopunut vaikka minulla olisi siihen n. kolme mahdollisuutta ollut. Olin tuolloin 14!! Mikä sen poikuuden menettämisen raja nyt sitten on, suuseksissä asti kävin ja sitäkin kadun syvästi, en ollut valmis siihen. Pirun lähellä oli yhdyntäkin mutta järki ja sydän saivat pidättäytymään.
Täytän pian 17 ja jälkeen päin ajatellen tuntuu naurettavalta kuinka aikaisemmin tunsin itseni alempiarvoiseksi koska en ollut menettänyt poikuuttani. Nyt olen tullut lopputulokseeni, poikuuteni on arvokas ja suojeltava asia. En halua enää aloittaa suhdetta jos en ole TÄYSIN varma siitä haluanko sitä (kohta 2 v. viime suhteesta). Haluan viettää laatuaikaa ja oppia tuntemaan tulevan elämänkumppanini. Vasta kun tiedämme rakastavamme toisiamme voimme harkita seksiä. Silloinkin tulen taistelemaan houkutusta vastaan täysin sydämin, haluan odottaa hääyöhöni.
Miksi haluan pidättäytyä? Itseni kohdalla asiaan vaikuttaa rakkauteni Jumalaan. Ei kuitenkaan vain se, sillä seksiin liittyy muitakin ongelmia. Oman käsitykseni mukaan seksi ei ole rakkautta, vaan epäitsekkään rakkauden täydellinen ilmentymä. Seksiä käytetään mielestäni väärin kun harrastetaan harkitsemattomia yhden yön suhteita, sillä siinä vaiheessa ei ihmisten välillä vaikuta rakkaus vaan omat, itsekkäät himot. Toki on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että seksi ei ole näin sitovaa ja on tarkoitettu nautittavaksi aina kun mahdollista ja kenen kanssa vain. Se on heidän mielipiteensä, ja kunnioitan sitä, mutta en noudata sitä. Usko sivuun, pidättäydyn myös koska pelkään satuttavani kumppaniani; jos en rakastakaan häntä ja suhde epäonnistuu kadutun yön vuoksi, satutan häntä ja itseäni.
Seksissä yleensä en näe mitään pahaa, enkä todellakaan pidä esiaviollista harrastavia huonompina ihmisinä, päinvastoin tavallaan rohkeina.
Jos vielä ehkäisyyn mennään niin oma mielipiteeni on se että jos ehkäisyä ei käytetä ja seurauksena on raskaus (tietoinen ja suojaamaton yhdyntä) niin vastuu teoistaan pitäisi kantaa, eli abortti ei mielestäni todellakaan ole ratkaisu. Vastuu, sitä se seksi on.
Joo, 13-vuotiaana meni poikuus. En minä ole sitä osannut katua, pikemminkin päin vastoin, vaikka jotkut ovat tuotakin osanneet päivitellä, että "voi kauheaa, silloinhan olit vielä ihan lapsi..!" Itse asiassa olin melko aikaisin kehittynyt muutenkin ja pyörin itseäni iäkkäämpien kavereiden kanssa. Mitenkään en kuitenkaan suosittele, että pitäisi jostain itsetarkoituksellisista syistä yrittää hankkiutua neitsyydestä/poikuudesta eroon mahdollisimman varhain. Kyllä sitä ehtii. Tai ainakin kannattaa vähän katsoa, kenen kanssa sänkyyn menee. Siinä saattaa nuori sydän särkyä, jos rakastuu täysillä ensimmäiseen petikaveriinsa, joka saattaakin sittemmin osoittautua ns. "kiertopalkinnoksi". Vaikka näinhän sanotaan, että "kaikkea ihminen katuu, paitsi nuorena naimistaan...!" ,joka pitää jokseenkin hyvin ainakin mun kohdalla paikkansa.
-Pera
menetin neitsyyteni juuri kun täytin 19v. ei tosiaankaan mitään kiirettä kantsi pitää seksin suhteen. en mitään pihtaillut, ei vain ketään sopivaa miestä löytynyt ... ja kun mies on, niin nyt olenkin aika nymfo *hahah!*