Joogasta apua paniikkihäiriöihin?

Ymmärrän, että tuo huomio itsestä muualle voi auttaa. Minusta se on kuitenkin tavallaan pakenemista (tein sitä aika kauan itsekin), mutta ongelmaksi muodostuikin sitten se, että aloin olla muissa maailmoissa usein esim. kaupungilla liikkuessani.

Minä koin joogan ja joogahengittämisen hyväksi (terapian lisäksi), koska aloin oppia hallitsemaan hengitystäni silloin kun paniikki alkoi iskeä. Sitten jälkeenpäin opin vielä meditaatioan avulla saamaan itselleni "turvallisen" olon parinkin eri turvapaikka-meditaation avulla. Tähän on olemassa itse asiassa ihan tietellinenkin näkökulma: rauhallinen ja pitkä hengitys auttavat aivojen amygdalaa rauhoittumaan. (Amygdala toimii tunnereaktioiden keskuksena aivoissa.)

Sekä oikeanlainen jooga että meditaatio lisäävät tietoisuutta (ja kehotietoisuutta) ja juuri siitä on ainakin minulle ollut apua. Tietoituustaidot ovat auttaneet monessa muussakin asiassa, kuten hankalissa ja stressaavissa tilanteissa noin muutenkin.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta mindfullness-taidoista, joista voi olla myös monille apua. Arvelen, että parasta olisi miettiä (terapeutinkin kanssa), mikä siinä on, että tulee noita paniikkikohtauksia. Sitten, kun saa selville, mikä sen paniikin missäkin tilanteessa aiheuttaa, sitä voi alkaa pikku hiljaa työstää pois.

maljojen_prinsessa kirjoitti:

Ymmärrän, että tuo huomio itsestä muualle voi auttaa. Minusta se on kuitenkin tavallaan pakenemista (tein sitä aika kauan itsekin), mutta ongelmaksi muodostuikin sitten se, että aloin olla muissa maailmoissa usein esim. kaupungilla liikkuessani.

Minä koin joogan ja joogahengittämisen hyväksi (terapian lisäksi), koska aloin oppia hallitsemaan hengitystäni silloin kun paniikki alkoi iskeä. Sitten jälkeenpäin opin vielä meditaatioan avulla saamaan itselleni "turvallisen" olon parinkin eri turvapaikka-meditaation avulla. Tähän on olemassa itse asiassa ihan tietellinenkin näkökulma: rauhallinen ja pitkä hengitys auttavat aivojen amygdalaa rauhoittumaan. (Amygdala toimii tunnereaktioiden keskuksena aivoissa.)

Sekä oikeanlainen jooga että meditaatio lisäävät tietoisuutta (ja kehotietoisuutta) ja juuri siitä on ainakin minulle ollut apua. Tietoituustaidot ovat auttaneet monessa muussakin asiassa, kuten hankalissa ja stressaavissa tilanteissa noin muutenkin.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta mindfullness-taidoista, joista voi olla myös monille apua. Arvelen, että parasta olisi miettiä (terapeutinkin kanssa), mikä siinä on, että tulee noita paniikkikohtauksia. Sitten, kun saa selville, mikä sen paniikin missäkin tilanteessa aiheuttaa, sitä voi alkaa pikku hiljaa työstää pois.

Lue lisää

Itse olen saanut apua mm.rukouksesta, sekin voi olla terapeuttinen kokemus. Uskon että rukouksen voima ulottuu niihinkin asioihin, mitä itse ei edes tiedosta tapahtuneen, esim. jos taustalla on jotain traumoja tai muita käsittelemättömiä asioita.

Jokatapauksessa olen mennyt näissä asioissa todella paljon eteenpäin, ilman terapiaa, lääkkeitä tai muita nyky-keinoja. Olen löytänyt asiaa ymmärtäviä ihmisiä kavereikseni. Mielestäni huomion suuntaaminen itsestä poispäin ei ole asioiden pakenemista vaan helpottavaa. Liika ítseensä keskittyminen ja itse-tarkkailu sen sijaan vain lisäävät ahdistusta ja tuolloin esim. opetukseen keskittyminen koulussa on vain entistä vaikeampaa, kun kaikki huomio ja energia menee itsensä tarkkailuun. Luojalle kiitos, olen päässyt ulos tuosta itse-tarkkailusta, ja se jos mikä tuo oikeasti vapautta!! Liiallinen tarkkailu ja kontrolli on mielestäni jopa sairasta.

On ihanaa, kun voi olla tilanteissa läsnä. Paniikkihäiriön kierre syntyy usein juuri siitä, että saa kohtauksen jossain tilanteessa ja alkaa pelkäämään samoja tilanteita. Kun samanlainen tilanne tulee kohdalle, alkaa itse-tarkkailu ja pelko kontrollin menettämisestä. Jatkuva tarkkailu ja kontrolli taas aiheuttaa lisää ahdistusta ja sitten tuleekin taas kohtaus ja kierre on valmis. Lopulta ihminen ehdollistuu tuolle tilanteelle/asialle jopa niin paljon, että pelkkä sen ajatteleminenkin voi saada pois tolaltaan. Kuitenkin voi olla, ettei kukaan muu ihminen ole huomannut kohtauksen saaneessa ihmisessä mitään poikkeavaa. Kohtauksen saanut henkilö vain kuvittelee niin.

Mitä enemmän tarkkailee muita ihmisiä, niin ymmärtää että heilläkin on ongelmansa ja vajavaisuuteensa. Se taas vapauttaa omaa itseä siitä omasta suosta. Olen nähnyt saarnaajia, joilla paperi heiluu kädessä vinhaa vauhtia, kun he pitävät puhetta. Yksi ihminen reagoi jännitykseen kuiva-yskällä ja jatkuvalla kurkun selvittelyllä. Joillakin tärisee käsi kahvipöydässä. Omasta käytöksestään ei pitäisi tehdä omassa päässään valtavaa "numeroa" vaan hyväksyä se inhimillisenä piirteenä.

Minäkin kokeilin aluksi erilaisia jooga-asentoja, hengitysharjoituksia, mielikuvaharjoittelua, rentoutusharjoituksia ym. Ne saattoivat tuoda rentoutuneen olotilan ja sitä kautta tietynlaista apua hetkiseksi, mutta niitä ei voi verratakaan siihen olotilaan mitä sain rukoustilanteessa. Yhdessä ainoassa rukoustilanteessa pääsin paljon paljon vapautuneempaan tilaan, kuin noissa monissa harjoituksissa yhteensä. Toivon, että et sulje tätä vaihtoehtoa täysin pois elämästäsi.

Myös rukouksesta ja sen voimasta on kirjoitettu monia kirjoja. Tunnen monia joogaa harrastavia ihmisiä ja nimenomaan heillä on ongelmia olla läsnä ja nauttia tilanteista. Olen ihan itse kuullut heidän kertomuksiaan, että eivät ole pystyneet taaskaan nauttimaan jostain mukavasta tapahtumasta, kun kaikki aika on mennyt itsensä tarkkailuun. Sama kertomus on toistunut monella! Toivottavasti saat apua häiriöösi ja löydät sille jonkun alkusyyn. Itselläni tilanteet ovat yhteydessä turvattomuuteen ja alemmuudentunteeseen sekä siihen että omia rajoja on rikottu.

Olisi kiva kuulla todisteita siitä, että rukous on vain pelkkää lumetta? Maailmassa on aikamoinen määrä uskovaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet rukouksen kautta apua ja ihmeitäkin on tapahtunut. Tuskinpa he kaikki väärässä ovat. Voitko itse yleisesti todistaa, ettei siitä ole apua? Jokainenhan on vapaa itse kokeilemaan tai olemaan kokeilematta, miten parhaaksi näkee. Jos rukous ei toimi sinulla, niin se ei tarkoita, ettei se toimi kellään muullakaan. Sinun oma kokemuksesi rukouksen toimimattomuudesta ei ole objektiivisesti katsoen yhtään se oikeampi kuin se, että joku sanoo sen toimivan.

Uskovat ovat enemmänkin riippuvaisia Jeesuksesta ja Jumalasta, kuin jostakin järjestöstä. Järjestö ei ole uskonto. Sitäpaitsi noita järjestöjä, seurakuntia, yhdistyksiä jne on olemassa niin paljon, että niitä ei voi mitenkään niputtaa yhteen nippuun. Raamattu kieltää tuomitsemisen, niinpä jos sitä jossakin esiintyy, niin se on raamatun vastaista toimintaa jota ei tarvitse hyväksyä. Tärkeintä on omakohtainen usko, ei usko johonkin puhujaan tai järjestelmään.

Hyväksikäyttö on ehdottomasti väärin eikä sitä pidä puolustella tai hyväksyä millään lailla. Käsittämättömältähän se tuntuu, miten joku uskovaiseksi itseään sanova voi sellaiseen sortua. Silloin täytyy olla kyse jo aikamoisesta paatumuksesta. Vaikea uskoa, että kukaan, kenessä todella asuu Pyhä Henki, kykenee tuollaiseen toimintaan. Samanlaista meininkiä tapahtuu kuitenkin muuallakin kuin seurakunnissa ja nuo ovat aika äärimmäisiä tapauksia. Koska seurakunnan tilaisuudet ovat avoimia, niin sisään pääsee luikertelemaan helposti kuka tahansa. Uskonkin, ettei nykyiset massa-seurakunnat ole Jumalan tahdon mukainen seurakunta.

Hengelliset asiat ovat usein tosi arkoja ja herkkiä, siksi niillä on niin helppo loukata ja satuttaa : ( Valitettavasti ihmiset ymmärtämättömyydessään sanovat asioita, mitkä satuttavat. Onneksi voi peilata asioita raamattuun, mikä selittää, mikä on oikein ja mikä väärin. Uskovaisetkin ovat vain ihmisiä, laukovat välillä typeryyksiä ym. Voin kyllä taata, että jos aloittaja kokeilee esim. rukoilua itsekseen, että tusinpa hänestä silä keinolla uskonnon uhria tulee.

Ei_sopinut_mulle kirjoitti:

Olisi kiva kuulla todisteita siitä, että rukous on vain pelkkää lumetta? Maailmassa on aikamoinen määrä uskovaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet rukouksen kautta apua ja ihmeitäkin on tapahtunut. Tuskinpa he kaikki väärässä ovat. Voitko itse yleisesti todistaa, ettei siitä ole apua? Jokainenhan on vapaa itse kokeilemaan tai olemaan kokeilematta, miten parhaaksi näkee. Jos rukous ei toimi sinulla, niin se ei tarkoita, ettei se toimi kellään muullakaan. Sinun oma kokemuksesi rukouksen toimimattomuudesta ei ole objektiivisesti katsoen yhtään se oikeampi kuin se, että joku sanoo sen toimivan.

Uskovat ovat enemmänkin riippuvaisia Jeesuksesta ja Jumalasta, kuin jostakin järjestöstä. Järjestö ei ole uskonto. Sitäpaitsi noita järjestöjä, seurakuntia, yhdistyksiä jne on olemassa niin paljon, että niitä ei voi mitenkään niputtaa yhteen nippuun. Raamattu kieltää tuomitsemisen, niinpä jos sitä jossakin esiintyy, niin se on raamatun vastaista toimintaa jota ei tarvitse hyväksyä. Tärkeintä on omakohtainen usko, ei usko johonkin puhujaan tai järjestelmään.

Hyväksikäyttö on ehdottomasti väärin eikä sitä pidä puolustella tai hyväksyä millään lailla. Käsittämättömältähän se tuntuu, miten joku uskovaiseksi itseään sanova voi sellaiseen sortua. Silloin täytyy olla kyse jo aikamoisesta paatumuksesta. Vaikea uskoa, että kukaan, kenessä todella asuu Pyhä Henki, kykenee tuollaiseen toimintaan. Samanlaista meininkiä tapahtuu kuitenkin muuallakin kuin seurakunnissa ja nuo ovat aika äärimmäisiä tapauksia. Koska seurakunnan tilaisuudet ovat avoimia, niin sisään pääsee luikertelemaan helposti kuka tahansa. Uskonkin, ettei nykyiset massa-seurakunnat ole Jumalan tahdon mukainen seurakunta.

Hengelliset asiat ovat usein tosi arkoja ja herkkiä, siksi niillä on niin helppo loukata ja satuttaa : ( Valitettavasti ihmiset ymmärtämättömyydessään sanovat asioita, mitkä satuttavat. Onneksi voi peilata asioita raamattuun, mikä selittää, mikä on oikein ja mikä väärin. Uskovaisetkin ovat vain ihmisiä, laukovat välillä typeryyksiä ym. Voin kyllä taata, että jos aloittaja kokeilee esim. rukoilua itsekseen, että tusinpa hänestä silä keinolla uskonnon uhria tulee.

Lue lisää

"Olisi kiva kuulla todisteita siitä, että rukous on vain pelkkää lumetta?"

No olisi kiva saada todisteita siitä, että rukous auttaa, esim. sairauksien hoidossa tai paniikkihäiriön hoidossa. Et ehkä tiedä sitä, että tiedemaailmassa teorian esittäjän pitää todistaa tutkimusten avulla toteen oma väittämänsä. Uskomusmaailmassa tällaisia todisteita ei tietenkään tarvita, koska ne jotka uskovat, uskovat mihin tahansa.

"Maailmassa on aikamoinen määrä uskovaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet rukouksen kautta apua ja ihmeitäkin on tapahtunut."

Apua mihin? Onko sinulla näyttää tästä tutkimustuloksia vai onko se vain samanlainen uskomus kuin muutkin uskomuksesi, eli vain pääsi sisällä? Mitä ihmeitä? Näyttöä tästä vai vain uskomuksesi?

Luepa tästä kuvailua eräästä persoonallisuushäiriöstä:

Psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä henkilöllä ilmenee skitsofreniaa sairastaville henkilöille ominaisia kokemuksia ja uskomuksia ilman, että kyseessä olisi kuitenkaan varsinainen skitsofrenia. Hän voi kokea toisten eleiden viittaavaan häneen (suhteuttamisajatukset), uskoo vahvasti taikauskoon, selvännäköön tai muuhun maagiseen ajatteluun, hänellä voi olla epätavallisia havainto-, depersonalisaatio- ja derealisaatiokokemuksia.

Uskominen kaikenlaisiin jumaluuksiin tai muihin yliluonnollisiin asioihin on maagista ajattelua, joka tapahtuu siis oman pään sisällä, ei reaalitodellisuudessa.

SODISKVNKSN kirjoitti:

"Olisi kiva kuulla todisteita siitä, että rukous on vain pelkkää lumetta?"

No olisi kiva saada todisteita siitä, että rukous auttaa, esim. sairauksien hoidossa tai paniikkihäiriön hoidossa. Et ehkä tiedä sitä, että tiedemaailmassa teorian esittäjän pitää todistaa tutkimusten avulla toteen oma väittämänsä. Uskomusmaailmassa tällaisia todisteita ei tietenkään tarvita, koska ne jotka uskovat, uskovat mihin tahansa.

"Maailmassa on aikamoinen määrä uskovaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet rukouksen kautta apua ja ihmeitäkin on tapahtunut."

Apua mihin? Onko sinulla näyttää tästä tutkimustuloksia vai onko se vain samanlainen uskomus kuin muutkin uskomuksesi, eli vain pääsi sisällä? Mitä ihmeitä? Näyttöä tästä vai vain uskomuksesi?

Luepa tästä kuvailua eräästä persoonallisuushäiriöstä:

Psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä henkilöllä ilmenee skitsofreniaa sairastaville henkilöille ominaisia kokemuksia ja uskomuksia ilman, että kyseessä olisi kuitenkaan varsinainen skitsofrenia. Hän voi kokea toisten eleiden viittaavaan häneen (suhteuttamisajatukset), uskoo vahvasti taikauskoon, selvännäköön tai muuhun maagiseen ajatteluun, hänellä voi olla epätavallisia havainto-, depersonalisaatio- ja derealisaatiokokemuksia.

Uskominen kaikenlaisiin jumaluuksiin tai muihin yliluonnollisiin asioihin on maagista ajattelua, joka tapahtuu siis oman pään sisällä, ei reaalitodellisuudessa.

Lue lisää

Millasia todistuksia sitten asiasta kaipaat? Jokainen, joka on saanut avun rukouksen kautta, on todiste itsessään. Jos et halua uskoa ihmisen omaa todistusta asiasta, niin se on sitten sinun ongelmasi, jos haluat kieltää asian ja jonkun henkilökohtaisen todistuksen/kokemuksen.

Usko ei ole sama asia kuin tiedemaailma, mutta kyllä löytyy myös läjä tapauksia, missä esim. syöpäkasvain on hävinnyt, sairaus on parantunut tms ja asiasta on olemassa lääketieteellisiä mittauksia. Suvussanikin on tapaus, missä syöpä on hävinnyt. Viralliset todisteet kasvaimen olemassaolosta ovat lääkäreillä papereissa ja kuvissa. Leikkaus on peruttu, koska kasvainta ei ole enää ollutkaan seuraavassa kuvauksessa. Eli virallisiakin todisteita on olemassa, ihan jossain muualla kuin oman pään sisällä. Tapausta oli todistamassa useampi henkilökunnan jäsen, he kaikki eivät ole voineet vain erehtyä asiasta.

Entäs sitten tilanteet, missä täysin tuntematon henkilö kertoo rukouksessa minusta tai elämäntilanteestani täysin tosia asioita, ilman että hän on niitä mistään pystynyt kuulemaan. Kun sama henkilö tekee samaa monelle muullekin ja on vielä ulkomainen puhuja, niin miten ihmeessä asiaan voi olla uskomatta? Tyhmempää olisi olla uskomatta merkeistä huolimatta.

Niin kuin olen jo kertonut, sain rukouksesta avun paniikkihäiriööni. Kokonaan ongelma ei ole poistunut, mutta koin siinä yhdessä rukoustilanteessa sellaista vapautusta, että ei sitä voi mieli vain kuvitella. Ero entiseen omassa olossani oli niin selkeä.

Uskon että yksi häiriön taustalla oleva syy voi olla se, ettei ole löytänyt todellista identiteettiään vaan on harhautunut siitä. Ihmisillä on itsestään ja muista jopa todella valheellisia käsityksiä. Ihminen voi olla vain varjo siitä, mitä hänet on kutsuttu olemaan. Se taas aiheuttaa epätasapainoa mielessä ja kehossa. Ihminen on voitu lytätä jo nuorena ja saatu uskomaan valhe, että hänestä ei voi koskaan tulla mitään. Oikean identiteetin löytäminen ja valheista irtipäästäminen vapauttaa itseä olemaan vapaa.

Joissakin maissa usko ja uskonto ovat itsestäänselvä asia elämässä, joille annetaan suuri arvo. Jos miettii, miten paljon uskontoja on olemassa ja niihin kuuluvia ihmisiä, niin aika suuri osuus ihmisistä olisi persoonallisuushäiriöisiä. Onneksi usko ja uskominen ei ole sama kuin persoonallisuushäiriö. Mielestäni olisi todella outoa ajatella, että ihminen joka uskoo johonkin, omaisi persoonallisuushäiriön. Usko yksinään ei todellakaan viittaa yhtään mihinkään häiriöön.

Tämä on jotenkin jännä juttu, että kun joku kertoo saaneensa apua hengitysharjoituksista ym, niin henkilön kokemusta ei epäillä eikä vaadita lääketieteellisiä todistuksia asiasta, vaan henkilön oma kertomus ja kokemus riittävät. Sen sijaan kun joku kertoo saaneensa parannusta rukouksen kautta, niin henkilön oma todistus tilastaan ei riitäkään, vaan asiaa pitää todistella ja todistella virallisin keinoin ja mittaustuloksin, jotta asiaa pidetään luotettavana. Todisteista huolimattakaan kertomusta ei välttämättä uskota, vaan väitetään tilannetta feikkaukseksi, suggeroinniksi tai ties mitä muuta.

Jos apua saa meditaatiosta ja muista harjoitteista, niin silloin helpotusta häiriöön pidetään aitona ja oikeana. Kun taas samaan tai jopa parempaan tulokseen pääsee uskoa harjoittamalla, niin se onkin vain pään sisällä tapahtuvaa kuvitelmaa tai magiaa. Pikkuinen ristiriita?!

Olen sitä mieltä, että paniikkihäiriön voittamisessa myös psykologialla ja terapialla on osansa. Myös lääkkeillä voi olla merkitystä. Pitää löytää häiriön alkujuuri, joka usein on erilaisissa kokemuksissa. Usko ei siis sulje pois psykologisia keinoja vaan voi kulkea rinnalla mukana. Rukouksessa voi saada mm. voimaa pahoja tilanteita varten, rentoutuneen olotilan ja luottamusta Jumalaan ja itseensä.

Ei_sopinut_mulle kirjoitti:

Tämä on jotenkin jännä juttu, että kun joku kertoo saaneensa apua hengitysharjoituksista ym, niin henkilön kokemusta ei epäillä eikä vaadita lääketieteellisiä todistuksia asiasta, vaan henkilön oma kertomus ja kokemus riittävät. Sen sijaan kun joku kertoo saaneensa parannusta rukouksen kautta, niin henkilön oma todistus tilastaan ei riitäkään, vaan asiaa pitää todistella ja todistella virallisin keinoin ja mittaustuloksin, jotta asiaa pidetään luotettavana. Todisteista huolimattakaan kertomusta ei välttämättä uskota, vaan väitetään tilannetta feikkaukseksi, suggeroinniksi tai ties mitä muuta.

Jos apua saa meditaatiosta ja muista harjoitteista, niin silloin helpotusta häiriöön pidetään aitona ja oikeana. Kun taas samaan tai jopa parempaan tulokseen pääsee uskoa harjoittamalla, niin se onkin vain pään sisällä tapahtuvaa kuvitelmaa tai magiaa. Pikkuinen ristiriita?!

Olen sitä mieltä, että paniikkihäiriön voittamisessa myös psykologialla ja terapialla on osansa. Myös lääkkeillä voi olla merkitystä. Pitää löytää häiriön alkujuuri, joka usein on erilaisissa kokemuksissa. Usko ei siis sulje pois psykologisia keinoja vaan voi kulkea rinnalla mukana. Rukouksessa voi saada mm. voimaa pahoja tilanteita varten, rentoutuneen olotilan ja luottamusta Jumalaan ja itseensä.

Lue lisää

Etkö huomannut, että tuossa juuri kerottiin tutkimuksista, joiden mukaan hengittäminen auttaa? Eli ei ollut vain yhden henkilön kokemus/kertomus.

Itse myös aloitit tuon tutkimustulosten vaatimisen omassa viestissäsi:
"Olisi kiva kuulla todisteita siitä, että rukous on vain pelkkää lumetta?"

Se, että rukoilemiseen ei uskota, kertoo siitä, että siihen ei uskota: arvelen, että moni pitää uskontoa ja rukoilemista humpuukina, kuten tuossa on jo aikaisemminkin mainittu. Koeta nyt vain hyväksyä se, että sinun uskontosi ja rukoilemisesi eivät kiinnosta, koska niitä pidetään humpuukina.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ kirjoitti:

Etkö huomannut, että tuossa juuri kerottiin tutkimuksista, joiden mukaan hengittäminen auttaa? Eli ei ollut vain yhden henkilön kokemus/kertomus.

Itse myös aloitit tuon tutkimustulosten vaatimisen omassa viestissäsi:
"Olisi kiva kuulla todisteita siitä, että rukous on vain pelkkää lumetta?"

Se, että rukoilemiseen ei uskota, kertoo siitä, että siihen ei uskota: arvelen, että moni pitää uskontoa ja rukoilemista humpuukina, kuten tuossa on jo aikaisemminkin mainittu. Koeta nyt vain hyväksyä se, että sinun uskontosi ja rukoilemisesi eivät kiinnosta, koska niitä pidetään humpuukina.

Lue lisää

Itse ajattelen, että rukoileminen on eräänlaista meditaatiota, riippuen miten rukoilee. Eikös sitä kuitenkin usein rukoilla kädet ristissä keskittymällä kovasti rukoukseen, ehkä myös odotetaan Jumalan jotain vastausta(?). Mielestäni vastaa jotain meditaatiota, jossa hoetaan mantraa. Varmaan samankaltainen fyysis-henkinen reaktio tulee molemmista.

agnostikko__ kirjoitti:

Itse ajattelen, että rukoileminen on eräänlaista meditaatiota, riippuen miten rukoilee. Eikös sitä kuitenkin usein rukoilla kädet ristissä keskittymällä kovasti rukoukseen, ehkä myös odotetaan Jumalan jotain vastausta(?). Mielestäni vastaa jotain meditaatiota, jossa hoetaan mantraa. Varmaan samankaltainen fyysis-henkinen reaktio tulee molemmista.

Lue lisää

Rukoileminen on varmasti hengellinen kokemus. Periaatteessahan kaikki, mitä ihminen tekee, on fyysis-henkinen kokemus: omassa kehossa koko ajan ollaan, vaikka ajateltaisiinkin olevan muualla tai puhuttavan jumaluudelle.

Rukoileminen ei ole mielestäni meditaatiota, koska siinä tavallaan puhutaan jollekin yliluonnolliselle jumaluudelle. Meditatiivista se voi kyllä olla, koska keskitytään.

Meditaatioita on melkein loputtoman paljon: on buddhalaista, hindulaista, transsendeelista, zen-meditaatiota, sahajaa, jooga-meditaatiota jne.

Itse tarkoitin ja suosittelin tavallaan psykologisia meditaatioita, joissa ei hoeta mitään mantraa, vaan joita voi käyttää erilaisiin tunne- ja kehotilojen vapauttamiseen. En arvele, että mantraa hokevat meditaatiot auttaisivat paniikkiin, ahdistukseen tai pelkoihin.

Olen tehnyt psykologien kirjoista löytämiäni meditaatioita, joiden avulla voi harjoitella kehon rentouttamista, luoda sisäisiä turvapaikkoja, jos kärsii paniikista ja peloista ja rentouttaa ja vapauttaa kehoa jännityksistä, jotka ovat voineet muodostua hyvinkin pitkiltä ajoilta.

Mikään ei tietenkään estä kaikkia rohkeasti kokeilemasta esim. sellaista meditaatiota, joka kiinnostaa. Eri asia sitten tietysti taas on, kannattaako omaa paniikkihäiriötä lähteä hoitamaan muulla tavalla, kuin käymällä psykiatrilla ja/tai psykoterapiassa. Hyvä apu se voi luonnollisesti olla.

Hyvä Jaakova.

Itsekin olen kärsinyt voimakkaasta ahdistuksesta muutamia vuosia ennen joogan aloittamista. En kuitenkaan väitä pelkän joogaharjoittelun parantaneen minua. Väitän, että joogan mukanaantuoma elämänmuutos on parantanut minua.

Itse harjoitteen hyviksi puoliksi lasken kehollisen hallinnan paranemisen, niin hengityksen kuin lihastenkin hallinnan. Jooga ei ole pelkästään kehonsa tuntemusten kuuntelua, ja omaan olemukseen keskittymistä. Jooga on sitä, että kuuntelee kehoaan, hyväksyy tilanteet ja toimii niiden mukaan. Hyvällä kehon hallinnalla tavoitellaan kohti mielen hallintaa. Me olemme kiinteää materiaalia olevia olentoja. Jos emme ole sujut fyysisen itsemme kanssa, kuinka voimme olla sujut mielemme kanssa?

Astangaopettajani sanoo usein:

" Kehon hallinta on mielen hallintaa. Mielenhallinta on elämänhallintaa."

Kun keskittyy kunnolla sarjan tekemiseen, unohtaa kilpailun, pelon ja TURHAN itsetarkkailun, voi saavuttaa tilanteen, jossa huomaa asettuneensa omaan kehoonsa. Paniikki ja ahdistus on hallittavissa kehosta käsin.
Ne eivät poistu. Mutta niitä voi hallita.

Joogan fyysisten vaikutusten lisäksi, olen huomannut joitakin henkisiä vaikutuksia. Ei, en ole "hörhähtänyt", tullut voimakkaasti uskoon, alkanut uskoa vuonna 2012 tulevaan maailmanloppuun tai taikakristalleihin. Fyysisten kireyksien kaikottua olen oppinut rauhoittumaan, hiljentymään ja olemaan tyytyväinen. Elämäntapani ovat muuttuneet itseäni kohtaan armeliaammiksi, olen lopettanut alkoholin käytön huomatessani kuinka paljon vahingoitin itseäni juomalla törkeät humalat 3-4 viikossa. Tupakoin vieläkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Koen myös persoonani muuttuneen jotenkin leppoisammaksi joogan myötä.
Jos olisin pari-kolme vuotta sitten raitistunut yht'äkkisesti, olisin varmasti alkanut vähintään nalkuttamaan toisille heidän juomisestaan.

Sori, kun meni offtopickiksi, pääsin hieman innostumaan.

Mutta niin, Jaakova, uskon että Sinun kannattaa tilanteessasi valikoida itsellesi sopiva hoitomuoto. Jos vain Sinun on mahdollista päästä puhumaan asioista kasvotusten jonkun ihmisen kanssa, se varmasti tukee prosessiasi. Muistathan, että sinun ei kannata jättäytyä yksin.

Päämäärä on yksi, ja teitä on monia. Poimi itselles ne asiat, joita matkalle tarviit. Älä lannistu, vaikka tänään menee mettään. Kun piät mielessä päämäärän kirkkaana, etkä hukkaa ittees, niin sä pärjäät. Kun sä _nyt_ hoidat ittes kuntoon, niin jaakova 50v kiittää sua. Ole itelles armollinen, mutta älä pelkää vaatia itseltäs.

Jokaiseen askeeleesi rauhaa, tasapainoa ja valoa.

Om Shanti.