Epätodellisuuden tunne

mullakin on joskus tollasia ja oon 17 v. poika

Ja lisäisin vielä että yleensä mietin tapahtuuko tämä oikeasti, olenko oikeasti tässä ja sitten alkaa huimata. Kotona ei koskaan ole käynyt noin, mutta yleensä se tapahtuu vieraissa paikoissa. Voisiko se liittyä paniikkihäiriöön? Mutta muita paniikkihäiriön oireita minulla ei kyllä ole ollut.

Kannattaa ihan oikeasti hakeutua hoitoon. Saattaa olla joku alkava mielenterveysongelma. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä parempi.

Pahin vaihtoehtohan olisi aivokasvain.

Mullaki on tommosia outoja 'alkaa pyörryttää' tilanteita joskus kun nousen vauhdilla ylös istumasta. Silmissä sumenee pariksi sekunniksi ja sit tulee samalla semmonen outo tunne :P Kerran kun oikein reippaasti nousin makuuasennosta kävelemään keittiöön alkoi silmissä sumenemaan ja yhtäkkiä löysin itseni lattialta makaamasta päässä kuhmu ja en tajunnut ollenkaan mitä oli tapahtunut, sitten tajusin että olin pyörtynyt. Sen jälkeen olen aina ollut varovainen kun tulee tämä tunne ja en ole enää pyörtynyt. Kun tunne tulee istahdan hetkeksi kunnes tunne on ohi (menee ohi noin 5-10 sekunnissa).

Mielenterveys ongelmaksi sanominen on ylireagoimista, matala verenpaine on paljon todennäköisempi syy tähän vaivaan.

syötkö säännöllisesti ja hyvin ?miten ovat veriarvosi? verenpaine, alkava migreeni, tasapaino häiriö vois olla myös.(johtuu korvan sisällä olevasta tasapainoelimestä). itsellä oli tuo tasapaino ja se vie jalat alta äkkisestään.kohtaus ohi noin minuutissa kahdessa.paranee kun vaihdat makuuasennossa itseäsi hitaasti toiselle kyljelle.

selvää paniikkihäiriötä joka voi hoitamatta sen kuin paheta, joten kannattaa ajoissa ottaa selville mistä johtuu, ennen ku menee pahemmaksi.

siinä alkaa miettiä kaiken tarkoitusta, ja tuntee itsensä vitun pieneksi palaseksi universumissa. Siis ihan ku olis pilvessä ilman huumeita. Kuvaa varmaan hyvin?

http://www.poliklinikka.fi/?page=1870948&id=3350311

mullaki oli vuosia sitten tuommoisia, menivät kyllä ohi, mutta nyt käyn psykologilla

Pistetään nyt kaikki pussiin. Se on paniikkihäiriö, sen pitäisi mennä itsellään pois viikosta pariin vuoteen, ei mitenkään erityisen vaarallinen mutta ärsyttävä. Jos kohtaus tulee, keksit jotain konkreettista tekemistä ja siirrät ajatukset pois itse kohtauksesta, katoaa 1-15min sisään.

Eitämä ole sitä asentohuimausta vain aivan muuta, vaikka istuisinkin esim ravintolassa tunne saattaa yhtäkkiä tulla. Ajatukset ovat aivan muualla enkä käsitä mitä nyt tapahtuu ja missä olen. Minulla on alhainen veren paine, veriarvot on hyvät, ei ole migreeniä, pientä alipainoa on mutta lääkärin mukaan se on normaalia tässä iässä. Voiko tämä olla siis jotakin vakavaakin? Silmissäni ei siis varsinaisesti sumene, tuntuu vain kuin leijuisin jossakin, tuntuu että olisin jossakin muualla kuin muut. Oloa on vaikea selittää, kysykää vain jos joku on jäänyt epäselväksi. Kiitos jokaiselle vastanneille, ja edelleen apunne ovat tervetulleita. Jotkut puhuivat että jonnekkin hoitoon pitäisi hakea. Olen muuten täysin normaali, ei minulla mitään mielenhäiriöitä ole. Uskoisin että voisi olla paniikkihäiriötä, mutta kummaa kun tuo tunne on vasta vuosi sitten ilmennyt.

Munkii ois sitte varmaa korkee aika hakeutua hoitoon, tai edes puhua jollekin... Aina ku oon yksin kotona, kävelen ihan rauhallisesti, kunnes yht´äkkiä "päässä pimahtaa". Alan kuvitella että joku seuraa mua ja aikoo tehä mulle jotain pahaa. Sydän hakkaa eikä meinaa saada henkeä, juoksen täysiä yläkertaan omaan huoneeseen sängylle seinää vasten,nostan jalat ylös, koska pelkään että joku tarraa nilkkoihini, jos roikotan jalkoja sängyn laidalta. En pysty yksin ollessani käymään vessassa, koska pelkään, että kun katson peiliin joku seisookin takanani. Jos on aivan pakko käydä vessassa jätän oven auki että pääsen nopeasti ulos. Kukaan ei tiedä tästä, eikä osaa aavistaakkaan, sillä kaikki tapahtuu kun olen yksin.

Nyt kun tota lukee tulee sellanen olo että ton kirjottaja on todella sairas...
...Jollekin olisi pitänyt kertoa jo ajat sitten, mutta kenelle?

Meni nyt vähän aiheen sivusta, mutta oli pakko päästä edes kirjoittamaan tästä jonnekkin. (vaikka nyt varmaan pidättekin minua ihan hulluna)

ittelläni on ollut samankaltaista epätodellisuuden tuntemuksia jo varmaan 12 vuotiaasta asti. nyt oon 18 ja samaa on viäkin mut oon niin tottunu ettei sitä oikeen ees huomaa. sairastan epilepsiaa mutten onneks mitään pahinta sorttia.
On sanottui ett epätodellisuuden tunne mulla vois johtua siitä.
Toisinaan tuntuu etten oikeen kykene elään ihan täysillä tai nauttiin asioista koska kaikki tuntuu epätodelliselta....Mut mä en tosin pyörtyile tolla lailla

OLETKO VARMA ETTEI TÄMÄ OLE MATRIX? UNI VOI OLLA AINOA TODELLISUUTESI http://adf.ly/1pWsT

Terve teille vaan! Teille voi olla epilepsia. Mulla on ollu samanlaisia oireita, ja tänään saatiin diagnoosi, mulla todettiin epilepsia! Et ei kyl mistää mielenterveydestä oo kyse, eihän täs kukaa hulluks oo tulos. Nyt kiikun kaakun varaamaan aikaa neurologian polille!

Kyllä mä varmaa oon hulluks tulossa, nään jo suunnillee näkyjä. Oon tänään monesti säikähtäny että sohvalla tai sängyllä on joku tuntematon ku käännyn. Jos lintu lentää ikkunan edestä, ja huomaan sen sivusilmällä säikähän että siitä juos joku ihminen.
Niin ja kauhuleffoja en katso, jos joskus harvoin katson niin se siitä. En ole ikinä nähnyt painajaisia ainoastakaan elokuvasta. Tiedän että ne ovat elokuvia, eivät totta. Kerran kun katsoimme kaverini kanssa Kauna II:sta kaverini oli ihan kauhuissaan silmät kiinni, kun minä suunnilleen nauran vieressä. Olen aina luullut että minulla on todella huono mielikuvituskin.
Mistäköhän ihmeestä ne kohtaukset ym. sitten johtuvat? Tai ehkä mulla sitte onkii parempi mielikuvitus, mitä oon luullut...

Niin ja muuten olin eilen yksin kotona usean tunnin ilman sen suurempia kohtauksia, mitä nyt ahdisti älyttömästi ja säikyn turhia. Yritin pitää itseni kokoajan touhussa ettei ajatus pääse harhailemaan, olin koneella, piirsin pitkästä aikaa, tein raparperikiisseliä jne. etten vaan alkaisi ajatella mitään hölmöjä juttuja. Jos alkoi pelottaa istuin alas ja vakuutin itsellini että kaikki on ihan hyvin, marsut ne vaan siellä niitä kaltereja kolisuttaa yms.

Mul on sama juttu... :/ oon ihmetelly et mitä tää ois.

Heips. : )

Itselläni oli tuon tyyppisiä oireita. Epätodellisuuden tunnetta yms. Lääkärissä sanottiin, että se voi olla paniikkihäiriö. Se voikin olla. Missä tilanteissa niitä tulee? ihmisjoukossa? Ahdistavissa/jännittävissä/pelottavissa tilanteissa? Vai ihan missä vain?

Voi myös olla lievänmigreeniin oireita.

Mutta mullapa todettiin sitten epilepsia, ne oli poissaolokohtauksia ja nyt on siihen lääkitys, eikä ole enään oireita.

Mee lääkäriin!

Mulle tulee samalaisii olotiloja joskus. Tuntuu ku kattois itteesä jostai muualta tai tulee semmone rento fiilis ja ajantaju hämärtyy. Niinkuin joku sanoikin, olisit pilvessä ilman huumeita. Itse otan aina "kohtauksen" tullessa vaan kaiken irti siitä ihanan rennosta olosta.

minulla kansa välillä tuommosia oireita myös. Ja deja vu tunteita tuli myös usein. mulla tuommosia pyörryttämis juttuja tuli just kans koulussa ja bussissa. kuuluu ihmisten äänet jostain kauenmpaa ja ite ku kattois itteään ylhäältä päin. huh pelottavaa. muta pitkään aikaan ei ole ollut oireita.

jos näin monella on. En tod usko että epilepsia tai paniikkihäiriö.

hassuu. just tänää koitin ettii ekaa kertaa netistä tietoa tästä ihme tunteesta, mutten löytäny mitää. sitte tulin nyt koneelle, ja ekaan kertaan moneen viikkoon tänne suomi24:een, ni sitte nään täällä tän.

no mulla on ollu näitä ihme tuntemuksii lapsesta asti. ja aina ne on vaa pitempii (viimeksi koulussa tunnilla olin suurimman osan tuntia tässä tilassa, ja se oli jo aika paljon ku yleensä on kestänyt pari-viisi minuuttia).

yhtäkkiä vaikka vaan pihalla kaverin kanssa kävellessä tai missä vaan mulle tulee sillontällön tunne, jossa hetken päästä ajatukset muuttuu sellasiks, että tulee jotenki hilpee ja välinpitämätön, hidas, rentoutunu olo, kaverillekki pitää sanoo sillontällön että "oota hetki, mua ei taas oo olemas", mutta oon huomannu että en kiinnitä tossa tilanteessa kaverin oudoksuviin reaktioihin tai muuhunkaa puheeseen mitää.

tossa tuntuu että kokoajan eristäytyy kauemmas, toiseen ulottuvuuteen, tai että on jollain ihme "rajalla", tuijottaa vaan lähiympäristöä että "aaa mitä tää kaikki on ees" , kuitenkin pystyy ohjaamaan itseään, ja olemaan normisti mutta silti tää tila on niin huumaava. tuntuu että jokin huumausaine olisi juuri vaikuttamisvaiheessa, kunnes toi menee ohi (tai väkisin pakottaa itsensä pois tosta tilasta, mikä on vaikeaa, koska se outo ympäristöstä erkaantunu, rento olo tuntuu vetävän pakosti mukaan siihen vaikka kuinka koittaisi siristää silmiään tms järkiintyä)

siinä tuntuu joskus (ei aina, riippuu vahvuudesta) et kaikki on ihan sama, mistään ei tuu seurauksia, "miks mä ees oon täällä koko maailmassa", ja olotilan muutoksen hetkeä aikaisempaan ns. normaaliin tilaan kyllä huomaa. sillon tulee tunne, etten oikeasti pääse takasin todellisuuteen, ja se on tavallaan pelottavaa koska viimeksikin toi tila kesti niin pitkään mulla :--D

tunteen oikeasti erottaa, muttei se ole voimakasta huimausta, vaan sen erottaa parhaiten omista jotenki oudoista ja "pilvessä ja toisessa ulottuvuudessa olemisen" ajatuksista, ja ajattelukyvyn sumenemisesta, ja ei se oo vain jotain pientä väsymystilaa, eikä sellaista että meinaa kaatua/silmät sumenee, vaan se on tavallaan ympäristöstä ERKAANTUMISEN tunne. kaikki, oma kävelykin alkaa ihmetyttää tuolloin.

mut kivaa seon, tuntuu aina ku kaveriki ois vaa ilmaa, sillonku on tossa tilassa :--)

oisko tässä nimi tälle, en tiiä

http://koti.welho.com/marhalla/D_depersonalisaatiohairio.html

Kannattaa ihan oikeasti hakeutua hoitoon. Saattaa olla joku alkava mielenterveysongelma. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä parempi.

eiks toi oo iha normaalii:DD??melkee kaikil meiä luokkalaisil on joskus tullu tommone pyörryttämis "kohtaus" silmis sumenee ja tuntee et ei ois olemas:d...EIks se vaa johu siitä et nousee liia nopeesti..Ittelläni oli ainaki kaikki verenpaineet ym. normaalit terveystarkastukses, eli ei voi johtua siitä ja mulla toi juttu tulee yleensä himas, parikertaa on tullu koulus liikka tunnilla. EI tosiaan tarkota mitään mielenterveysongelmia:D...se luultavasti johtuu siitä et ku istuu nii veri ei välttämättä kierrä kunnolla ja ku nousee ylös se rupee taas kiertää ja sit rupee huippaa...

Kyseessä on "hälinä" -olo.

Ympäriltä tulevia ääniä ei pysty "suodattamaan". Esim. ihmisjoukossa et pysty keskittymään siihen mitä kaverisi puhuu, vaan kaikki puheenhälinä tuntuu tulevan suodattamattomana äänimassana korviisi. Tuntuu siltä kuin olisit videokamera joka "leijuu" tehden havaintoja ja kuulee ihmisten ja tapahtuvien asioiden aiheuttamat äänet hälinän tapaisena äänimassana. On voimaton ja epätodellinen olo. Jos linja-auto olisi ajamassa päällesi, toteaisit vain että tuolta on tulossa linja-auto päälle, mutta et jaksaisi siirtyä alta pois.

Kyseinen olotila on erittäin yleinen, mutta hulluksi leimautumisen pelossa ja olotilaansa (tai yleensäkin asioita ) huonosti muille kuvailemaan kykenevät ihmiset sanovat vain että "voi kun taitaa vähän huimata/heikottaa/väsyttää". Minulla on tuttujeni mielestä hyvä kyky kuvailla tai selittää asioita niin että asiasta ensimmäistäkin kertaa kuuleva ymmärtää asian. Myös tämän "hälinä"-olon olen selittänyt ja kuvaillut todella monelle ihmiselle. Pointti ei nyt ole kehuskella selittelyjäni vaan kuvailla tuota olotilaa tämän palstan lukijoille.

Jokainen, korostan JOKAINEN, jolle olen kuvaillut "hälinä"-olon, on sanonut että on itsekin kokenut kyseistä oloa ainakin joskus. Mutta nämä ihmiset ovat (kielellisesti laiskoina tai rajoittuneina) vain kuulemma luulleet että heitä on heikottanut, huimannut, väsyttänyt tms. Monikin on sanonut että ai onko sinullakin ollut tuommoinen olo? Ja että kuvailit niin hyvin että nyt ymmärrän itsekin paremmin ettei se vain ollut huimausta. Okei, toki jokin väsymys, niskan puutuminen, silmien ja aivojen välisen tiedonvälityksen vikatila tai muu sellainen on varmaan varsinaisena syynä hälinä-oloon, mutta huimaus ja hälinä-olo ovat keskenään aivan eri asioita ainakin minun mielestäni.

Näinpä totean vuosi viestisi lähettämisen jälkeen että et ole ainoa joka toisinaan kokee tuota olotilaa. Ensi kerralla sitten sanot kaverillesi tai muulle läsnäolevalle luotettavalle (tai sellaisena pidettävälle) henkilölle että sinulla on hälinä-olo. Samalla selität olotilan tuntemukset niin tieto leviää uusille ihmisille.

Itsekkin etsisin olotilaan selitystä mutta ei oikein löydy ja varsinkin kun sitä on niiiiin mahdoton selittää.. Mutta itsellä tulee yleensä vieraassa paikassa tai joku vieras tai erikoinen esine kädessä sellainen olo että "normaali aivotoiminta" katoaa eri ulottuvuuden ja on kuin jonkin ihmeen aistin varassa. Mahdoton selittää mutta tunne on todella erikoinen.. Se ei kestä kuin sekuntteja ja häipyy mutta siinä tulee ihmeellinen olo. Tämän tunteen olen omistanut koko elämäni olen ollut lapsena todella aktiivinen menemään monennäköisiin erilaisiin paikkoihin. Kuten metsiin ja hylättyihin taloihin, vanhoihin autoihin, navettojen vinteille jnejne. Todella utelias luonne olen, ehkä pienempänä ollut hieman sulkeutunut kenties vieläkin.. Elän aika tavalla varmaan omassa maailmassani. Harva ymmärtää minua ja minä niitä harvoja jotka yrittävät ymmärtää. Kuitenkin tunne on sanoinkuvailtun vähän sellainen kun ottaisit käteesi jonkun kuolleen ihmisen omaisuutta ja se kuollut kävisi hengenä päässäsi tarkastamassa tilannetta. Mahdotonta että näin olisi mutta tunne ei ole järjen kanssa mitenkään tekemisissä.

Itselläni ollut näitä Todellisuuden ja vierauden tunteita 3kk ja se johtuu paniikkihäiriöstä lääkkeillä olen saanut paniikki kohtaukset pois mutta tätä epätodellisuuden tunnetta en ole saanut katoamaan, mielummin saisin vaikka jokapäivä paniikkikohtauksia kun olla tässä oudossa tunteessa kokoajan. Onko kellään mitään tietoa löytyykö vaivaan jokin lääke tai onko kokemuksia kuulisin mieluusti muitten kokemuksia, mutta paniikkikohtaukset lähteneet kun aloin syömään Mirtazapiinia, e-epaa 1300mg pv ja karnisiinia 800mg pv.

itelleki on tullu tommone yhen kerran 3 vuotta sitte luokkaretkellä, iha vitun outo tunne, tuntu ihan ku kaikki olis vaan epätodellista ja kaikkee:D mut se meni pois ehkä puolen tunnin jälkeen.

Mulle on tullu sellasia "kohtauksia", että en tiedä edes miksi olen täällä. Mietin usein, että universumin ulkopuolella on elämää, jonne joskus joudun.
Mulle on siis tapahtunut tuollaisia. Viimeksi tänään kauppakeskuksessa tunsin, etten ole edes olemassa. Laivalla alkoi kerran huippaamaan, mutten pyörtynyt.
Mistähän moinen?

Mulla tapahtuu tolleen kun on kova kuume. Alkaa pyörryttää. Ja jotenki kun teen sillo jotain nii meen ihan tavallista vauhtia mut sit kuljen niinku hidstettuna. :o

Itellä kanssa joskus tullut tälläistä. Ihan vain randomisti voinut tulla. Eli olo on siis sellainen vähän kuin ei olisikaan. Ajatus ei välttämättä kulje niin terävästi/ei oikein ajattele mitään, mennyt yleensä ohi noin 30min eikä ole häirinnyt. AP:lle (ja muille jotka tätä lukevat) suosittelisin käymään lääkärillä jos vaiva tuntuu ahdistavalta ja/tai häiritsee elämää.