Paljon olisi sanottavaa, paljon asioita joista puhua mutta ei ketään joka kuuntelee. Vanhemmille voisi, mutta se alkaa olla liian myöhäistä. Yksi kaveri olisi mutta olemme kasvaneet liian erillaisiksi.
Liian suuri sydän, liian avara ja suvaitseva maailman katsomus, halu olla kaikkia kohtaan hyvä ja ystävällinen.. Mitä hyötyä? Ja vielä kun itse päättää olla käyttämättä alkoholia tuhoutuu viimeisetkin sosiaaliset kontaktit.... en lähde baariin jotain batteryä litkimään.
Sosiaalisissa taidoissa ei sinänäsä ole mitään vikaa, mutta kun viihtyy yksin ei niitä oikeastaan pääse käyttämään.
Ja kun kun katselee maailmaa niin kuin minä... lopulta lakkaa välittämästä. Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Liian suuri sydän, liian avara ja suvaitseva maailman katsomus, halu olla kaikkia kohtaan hyvä ja ystävällinen.. Mitä hyötyä? Ja vielä kun itse päättää olla käyttämättä alkoholia tuhoutuu viimeisetkin sosiaaliset kontaktit.... en lähde baariin jotain batteryä litkimään.
Sosiaalisissa taidoissa ei sinänäsä ole mitään vikaa, mutta kun viihtyy yksin ei niitä oikeastaan pääse käyttämään.
Ja kun kun katselee maailmaa niin kuin minä... lopulta lakkaa välittämästä. Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä olet kiinnostunut? Miten haluaisit muuttaa maailmaa? Ympäristöasiat, ihmisoikeudet, eläintensuojelu; niiden ympärillähän on jos jonkinlaista yhdistystoimintaa ilman sosiaalisen juomisen pakkoa.
Herkkyys on emotionaalisesti raskasta, mutta voit ehkä kääntää sen hyödyksi toimimalla tärkeiksi näkemiesi asioiden puolesta ja tapaamalla siinä sivussa samanmielisiä ihmisiä, joiden seurassa viihdyt. Ja jos et viihdy, vaihda porukkaa.
Älä katkeroidu äläkä luovuta! Kyyniseksi rupeaminen on niiden kykyjen kieltämistä, jotka sinulla on; älykkyys, eettisyys ja aito välittäminen ovat tulevaisuuden valttikortteja, usko vain :)
Ei sinulla silti ole velvollisuutta pelastaa koko maailmaa. Muista varata aikaa päivittäin myös oman onnellisuutesi vaalimiseen.
Tsemppiä!
Mistäkö olen kiinostunut?... Elokuvat ja kirjoittaminen ovat lähelle sydäntä, olen aika utelias luonne tutkin paljon kaikenlaisia asioita.
Miten haluaisin muuttaa maailmaa? Haluaisin tehdä siitä paremman paikan elää kaikille, en vain suomalaisille... mutta se on haave, vaaleanpunainen haaveuni jota en usko enää koskaan saavutettavan. Liian paljon on ihmisten arvomaailmat vääristyneet.
En näe itseäni sopivaksi mihinkään ryhmään olen toisinajatteleva toisinajattelija.... Jos yhdellä sanalla kykenisin kuvaamaan maailmankatsomustani se olisi todella upeaa, mutten pysty. Ja jos käytän liikaa sanoja vaarana on että minut ymmärretään väärin.
En kykene ajattelemaan niin kuin minun kuuluisi ajatella, ehkä ajattelen liian monimutkaisiesti, en tiedä.
Olen kyseenalaistanut miltei kaiken, mutta pystyn myös kyseenalaistamaan omat näkemykseni ja periaatteeni ja jos huomaan että toinen ajattelumalli on parempi luovun omistani ja hyväksyn sen. Tällainen on harvinaista, jokainen pitää vahvasti kiinni omista ajatuksistaan, väittää olevansa oikeassa. Kummankin pitäisi pystyä oppimaan toisiltaan ja hyväksymään erillaiset näkemykset.
Minusta tuntuu että olen jo pahasti kyyninen. Älykkyyttä mitataan niin monella tapaa... liian usein pelkää loogista päättelykykyä. Minulla olisi paljon hyviä mielipiteitä, mutta jos minun mielipiteeni laitetaan yleistä mielipidettä vastaan ei niillä ole mahdollisuuksia selviytyä.
Haluan olla kaikkia kohtaan hyvä ja ystävällinen, en ymmärrä minkääntasoista eriarvoistamista ja rasismia. Ihmismielen idiotismin multihuipentuma kääntää kansat toisiaan vastaan.
Ei ole tavoitteenakaan koko maailmaa pelastaa, sekin on miten kukakin maailman käsittää. Jos minulta kysytään maailmalla menee ihan hyvin, ihmiset sen sijaan... meissä on paljon vikaa.
Jos saisin edes jonkun pysähtymään hetkeksi ja miettimään jotain asiaa, tällaista suurta maailmanlaajuista, oikein kunnolla. Kyseenaliastamaan kaiken, omat arvonsa, yleisen ajattelutavan. Ja jos saisin ihmisen ajattelemaan laajemmin ja katselemaan tätä maailmaan ilman että edustaa mitään uskontoa, kulttuuria, polittista suuntautumista jne.. ajattelemaan vain ihmisenä. JA JOS näin tehtyään hän olisi itse lyötänyt jotain, olisi tullut sellainen "Hetkinen" elämys niin hyvä. Ja eirityisesti paino sanalle itse, en halua että kukaan istuttaa omia ajatuksiaa kenenkänä mieleen, jokaisen ajatteluun kykenevän tulisi itse miettimään asioita paljon syvemmin.
En tiedä menikö vähän sekavaksi, tai pelottavan kuuloiseksi, mutta tällaisia minä mietiskelen, mietiskelin jo 16 vuotiaana.. nyt ikää "vasta" 21 ja vielä miespuoleinen henkilö.... ei mikään putkiaivo..........
Hei
Oletko sattumoisin lukenut sellaisen Juhani Ahon kirjan kuin "Rauhan Erakko".
Arvelisin että voisit pitää siitä, luettuani tuon tekstisi.
Pahoittelut, jos vaikutan liian ratkaisukeskeiseltä, mutta jos olet kiinnostunut kirjoittamisesta, voisit ehkä hakeutua jollekin kurssille tai miksei jopa opiskelemaan kirjallisuutta. Luovasta toiminnasta löytyy takuulla kiinnostavia tyyppejä -- ei välttämättä täydellisiä sielunkumppaneita mutta potentiaalista viiteryhmää yhtä kaikki.
Sain viestistäsi sen kuvan, ja taisitpa sen itsekin todeta, että teet asioista liian monimutkaisia eli ylianalysoit sosiaalisia tilanteita ja etenkin omia ajatuksiasi. Anna maailmalle mahdollisuus sen sijaan, että kierrät itsesi ympärillä; jälkimmäinen ajatusmalli kun paitsi heittää helposti neuroottisuuden puolelle, myös oikeasti estää sinua nauttimasta kohdallesi sattuvista mielenkiintoisista kokemuksista.
Niin lattealta kuin se kuulostaakin, kyynisyys on valinta. Olen itsekin kahlannut läpi paljon paskaa elämässäni, ja joskus ajattelin, että sen takia, että minua on kohdeltu huonosti/epäoikeudenmukaisesti, minulla on oikeus olla vihainen, väliinpitämätön ja katkera. Lopulta huomasin kuitenkin, että kyynisyys on epärationaalinen strategia, mikäli haluaa nauttia elämästään. Karu totuus on, että itsestä se onnellisuus lähtee, mikä ei toki tarkoita, että millään muulla ei ole väliä tai että apua ei tarvittaessa pitäisi saada ja antaa.
Toivottavasti löydät polkusi. Onnea matkaan!
"Sain viestistäsi sen kuvan, ja taisitpa sen itsekin todeta, että teet asioista liian monimutkaisia eli ylianalysoit sosiaalisia tilanteita ja etenkin omia ajatuksiasi. Anna maailmalle mahdollisuus sen sijaan, että kierrät itsesi ympärillä"
En ole varma ymmärränkö tämän niin kuin olet tarkoittanut.
En ajattele liian monimutkaisesti, kai, ajattelen liian syvällisesti ja kyseenalaistavasti. Olen sivustakatsoja.
Minulla on hyvä elämä, minun kuuluisi olla onnellinen, mutta en ole. Olen tyytyväinen, minulla on kaikki hyvin, mutta en osaa iloita siitä.
Tiedän että onnellisuus lähtee itsestä, mutta en koe enää pystyväni siihen, koska se tarkoittaisi sitä että minun täytyisi sulkea silmäni kaikelta siltä mitä näen ympärilläni ja mikä saa minut ajattelemaan.
Minun on oikeasti todella, todella, vaikea selittää tätä kaikkea. Jos olisi yksi sana kertomaan, mutta kun ei ole.
Kiitos.