Eli meillä on kymmenen kuukauden ikäinen sakemanni uros. Tottelee jopa erittäin hyvin ja käytös on muutenkin yllättävän fiksua tuon ikäiselle. Ikäisekseen siis erittäin fiksu ja tottelevainen koira kaikinpuolin.
MUTTA: Kun muut perheenjäsenet (kaksi alle 10v lasta ja vaimo), ovat mukana missä tahansa paitsi kotona, muuttuu koira lähes täysin ohjaamattomaksi. Käytös on aivan mahdotonta, se haukkua räksyttää aivan hullun lailla, välillä kuulostaa kuin joku hakkaisi sitä ja vetää mahdottomasti jos lapset menevät vähänkään kauemmas siitä. Kaikkein pahinta koiralle tuntuu olevan se, että vaimo/lapset kulkevat sen edellä(luulee kai olevansa lauman arvojärjestyksessä minusta seuraava?). Omalla pihalla tätä ilmiötä ei esiinny.
Samaten jos itse en ole kotona saattaa koira käyttäytyä aivan terroristimaisesti ja heti kun minä astun sisään, se on kuin itse enkeli. Lapsille koira on kiltti ja käyttäytyy näitä kohtaan erittäin hyvin. Vaimoni ja mahdolliset vieraat ovat sen tulilinjalla. Sisätiloissa koira on aina alistunut minulle pelkällä käskyllä, nyt vanhemmiten ja murrosikään tullessaan on pari kertaa "kiukutellut"(eli kimeää, kuin kokeilevan haastavaa haukkua) minulle käskytyksen yhteydessä ulkona, jolloin olen sitonut sen fyysisesti maahan. Onko tämä fyysinen sitominen lopultakaan hyvä keino? Ainakin se on itselläni tepsinyt ja olen kuullut jopa sen olevan ainut vaihtoehto jos haluaa pysyä sakemannin pomona?
Eli vaihtoehtoina itse näen tähän että: On vain totutettava koira kulkemaan perheen kanssa ja TOIVOTTAVA että ajan myötä rauhoittuu??(Mutta on se pirullista kun toinen vetää kuin hullu ja haukkuu kuin mielipuoli)
Tai, täytyy vain jättää koira aina kotiin kun lähdemme muun perheen kanssa.
Vai onko jotain vinkkejä tai konsteja tilanteeseen??
Hävettää kun ihmiset varmaan luulevat etten ole viitsinyt yhtään kouluttaa koiraani kun käytös on perheen seurassa tuollaista. Ja jotkut varmaan luulevat että pahoinpitelen sitä kun ääni on kuin päätä leikattaisiin.
Onhan niitä tietysti muutenkin tuon kanssa huonompia ja parempia päiviä, mutta kun kaikki liikumme yhdessä, tulee päivästä poikkeuksetta huono kaikille.
Eli siinäpä se probleema on. Ja voin kertoa ihan rehellisesti että en ole koirankoulutuksen ammattilainen, sen vuoksi kysyn neuvoa/kokemuksia viisaammilta.
MUTTA: Kun muut perheenjäsenet (kaksi alle 10v lasta ja vaimo), ovat mukana missä tahansa paitsi kotona, muuttuu koira lähes täysin ohjaamattomaksi. Käytös on aivan mahdotonta, se haukkua räksyttää aivan hullun lailla, välillä kuulostaa kuin joku hakkaisi sitä ja vetää mahdottomasti jos lapset menevät vähänkään kauemmas siitä. Kaikkein pahinta koiralle tuntuu olevan se, että vaimo/lapset kulkevat sen edellä(luulee kai olevansa lauman arvojärjestyksessä minusta seuraava?). Omalla pihalla tätä ilmiötä ei esiinny.
Samaten jos itse en ole kotona saattaa koira käyttäytyä aivan terroristimaisesti ja heti kun minä astun sisään, se on kuin itse enkeli. Lapsille koira on kiltti ja käyttäytyy näitä kohtaan erittäin hyvin. Vaimoni ja mahdolliset vieraat ovat sen tulilinjalla. Sisätiloissa koira on aina alistunut minulle pelkällä käskyllä, nyt vanhemmiten ja murrosikään tullessaan on pari kertaa "kiukutellut"(eli kimeää, kuin kokeilevan haastavaa haukkua) minulle käskytyksen yhteydessä ulkona, jolloin olen sitonut sen fyysisesti maahan. Onko tämä fyysinen sitominen lopultakaan hyvä keino? Ainakin se on itselläni tepsinyt ja olen kuullut jopa sen olevan ainut vaihtoehto jos haluaa pysyä sakemannin pomona?
Eli vaihtoehtoina itse näen tähän että: On vain totutettava koira kulkemaan perheen kanssa ja TOIVOTTAVA että ajan myötä rauhoittuu??(Mutta on se pirullista kun toinen vetää kuin hullu ja haukkuu kuin mielipuoli)
Tai, täytyy vain jättää koira aina kotiin kun lähdemme muun perheen kanssa.
Vai onko jotain vinkkejä tai konsteja tilanteeseen??
Hävettää kun ihmiset varmaan luulevat etten ole viitsinyt yhtään kouluttaa koiraani kun käytös on perheen seurassa tuollaista. Ja jotkut varmaan luulevat että pahoinpitelen sitä kun ääni on kuin päätä leikattaisiin.
Onhan niitä tietysti muutenkin tuon kanssa huonompia ja parempia päiviä, mutta kun kaikki liikumme yhdessä, tulee päivästä poikkeuksetta huono kaikille.
Eli siinäpä se probleema on. Ja voin kertoa ihan rehellisesti että en ole koirankoulutuksen ammattilainen, sen vuoksi kysyn neuvoa/kokemuksia viisaammilta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
oletan tuosta tekstistäs, että sinä olet koiran kanssa lenkitykset, harrastukset, opettelut ym.. tehnyt? onko muu perhe ollut pentuvaiheessa mukana? -kuten tuossa jo itsekkin totesit, koira on enkeli sinulle. Eli teillä mennään: sinä, koira, vaimo/lapset. Eikä se varmaankaan pidä minään vaimoasi, koska eihän sen tarvitse häntä kuunnella :) vaikea vastailla kun ei tiedä miten olette siellä kotosalla tehneet, kuinka paljon vaimosi on koulutuksessa ollut mukana?
-minä laittaisin ensimmäisenä homman kokonaan uusiksi. Vaimo ja lapset mukaan entistä enemmän, joka ikisessä mahdollisessa hommassa mitä teette, elä missään nimessä lähde lenkille perheesi kanssa ja jätä tämän ongelman takia koiraa kotiin. Nyt emännälle perusteellinen "koulutus" myös, koska ei koiraa voi alkaa opettamaan jos itse on hukassa.
Anna hänen taluttaa, ottakaa namupaloja mukaan ja näillä voi kehua sitten koiraa hyvästä käytöksestä. Sisällä vaimosi ja lapset voivat ihan perusasioita tehdä, laittaa koiran istumaan, ottamaan katsekontaktin ja siitä jo palkitseminen. Koiran voi opettaa etsimään makupaloja asunnosta ja tässäkin vaimosi ohjaa koiraa.. mitä enemmän homma alkaa sujumaan, siirtykää vaikeampiin tehtäviin. Vaimosi voi ihan hyvin käydä lenkillä kahdestaan koiran kanssa, kunhan hänellä itsellään on varma ote hommasta. Näin pikkuhiljaa koirakin oppii tähän uuteen järjestelyyn.
Syynä tuohon haukkumiseen ja kiskontaan jos muut menevät edellä, luulen olevan vain siinä, että se haluaa kaiken kontrolloida itse. Jo se, että lapsesi juoksevat edellä (kenties nauraen ja huutaen) voi olla koirallesi merkki, että jokin on hätänä ja siinä tilanteessa pitäisi sinulla ja vaimollasi olla tilanne hanskassa, koiran tehtävä se ei ole. (Tämän helposti koira ottaakin, varsinkin jos luonteessa on paljon suojelevaisuutta. Näissäkin voit koiraa yrittää ohjata muuhun, leikin, namujen, pallon tms.. kanssa)
ja pienenä lisänä tuohon vieraisiin, homma voi muuttua kun se huomaa miten eletään ja mitkä ne säännöt olikaan, jos ei, niin minä laittaisin pisteen samantien!
Meillä mies on paljon töissä joten koiran käsittely oli enemmän minulla, joten luonnollisesti kaikki käskyt ottaa paremmin vastaan minulta. Olimme kevät talvella pellolla kaikki kolme hajua treenaamassa ja tässä sen näki kun mies otti pitkästä aikaa koiran kiinni ja lähtivät hajulle, niin eihän siitä mitään tullut. Uros tapitti minua ja yritti saada käskyt muualta, ei ottanut makkaranhajua ja lopulta luovutettiin ko.homma ja sen jälkeen ukko onkin saanut lenkkiä käydä välillä koiran kanssa ihan kahdestaan.
..tulipas taas tekstiä, mutta mitä tulee tuohon "sitomiseen" en oikein ymmärtänyt sitä, mutta ite oon nakannu koiran maahan jos on oikein änkyräksi ruvennut ja mitkään keinot ei ole enää auttanu. Tämä on se viimeinen keino ja silloin ymmärtää mitä tuli tehtyä.
Koirasi on fiksu, ja nämä ovat äärettömän viisaita muutenkin, peilaavat omistajiaan enemmän mitä luulemmekaan, asetat vaan koirallesi, SEKÄ perheellesi uudet säännöt miten mennään, niin varmasti asiat lutvitutuu vielä hyvin :)