Huomenna syntymäpäivä, täytän 25. Äiti saattaa aamulla soittaa, muutoin tuskin kukaan muistaakaan. Onneksi edes joku.
Masennus alkanut oireilemaan 3 vuotta sitten, vaikeaksi heittäytyi vuosi sitten jolloin lähdin hakemaan apua, puoli vuotta sitten jäin sairaslomalle työpaikaltani ja huonompaan mennään.
Pahimmat tekijät olivat varmasti työpaikkani (Pieni firma, pomoni aivan kamala), nyt 3 kk sitten päättynyt parisuhteeni ja jämähtänyt elämäntilanteeni (useasti hakenut opiskelupaikkaa/uutta työpaikkaa, en ole päässyt)
Jotenkin tänään tuli todella pysäyttävä fiilis.. Antaisiko sitä itselleen elämänsä parhaan syntymäpäivälahjan ja hurauttaisi sata unilääkettä? Saiskohan sillä viimein tän elämänsä muuttumaan. Kukaan ei varmaan edes huomaisi.. Ehkä joskus viikon päästä saattaisi äiskä ihmetellä missä oon.
Itsemurha ajatukset oli jo hetken pois, mutta nyt tulleet entistä vahvempina ja vakavempina takaisin.
Olo on usein yksinäinen, kaverit on perheellisiä eikä niillä ole enää aikaa. Muutenkin tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä. Ennen revin itseni väkisin lenkille, pyöräilemään, luin, kiertelin kaupoiss, enää en jaksa. En enää edes mielelläni poistu kotoa paitsi kauppaan kun on ihan pakko. Ahdistaa kun tietää että taas meni pääsykokeet puihin, ei muutosta luvassa, työhaastatteluihin en edes pääse. Työpaikalleni en voi enää palata.
Oon 3 vuotta etsinyt suuntaa elämääni, oon aina ollut ihan hemmetin tunnollinen ja antanut itsestäni kaiken, niin työssä kuin omassa elämässäni sekä opinnoissa. Parisuhde kesti 3 vuotta, päättyi kun mut vaihdettiin elämäntapaurheiluun.. Silloin oli edes joku joka ihmetteli jos ei pariin päivään kuulu, enää ei ole ketään. Poitsulla menee tosi hyvin ja oon siitä onnellinen, mun kanssa se vain ei olis onnistunut. Itse en enää edes muista miltä tuntuu nauraa oikeasti ja olla onnellinen, edes hetken.
Eli 25 vuotis syntymäpäiväni vietän yksin kotona ja ihmettelen miten tässä näin kävi, ei mulle pitänyt käydä näin. On ihan sama onko mua enää ollenkaan, oon niin pahoillani etten vaan jaksa enää enempää. Ainakin yritin ihan hitosti, enempään en pysty.
Masennus alkanut oireilemaan 3 vuotta sitten, vaikeaksi heittäytyi vuosi sitten jolloin lähdin hakemaan apua, puoli vuotta sitten jäin sairaslomalle työpaikaltani ja huonompaan mennään.
Pahimmat tekijät olivat varmasti työpaikkani (Pieni firma, pomoni aivan kamala), nyt 3 kk sitten päättynyt parisuhteeni ja jämähtänyt elämäntilanteeni (useasti hakenut opiskelupaikkaa/uutta työpaikkaa, en ole päässyt)
Jotenkin tänään tuli todella pysäyttävä fiilis.. Antaisiko sitä itselleen elämänsä parhaan syntymäpäivälahjan ja hurauttaisi sata unilääkettä? Saiskohan sillä viimein tän elämänsä muuttumaan. Kukaan ei varmaan edes huomaisi.. Ehkä joskus viikon päästä saattaisi äiskä ihmetellä missä oon.
Itsemurha ajatukset oli jo hetken pois, mutta nyt tulleet entistä vahvempina ja vakavempina takaisin.
Olo on usein yksinäinen, kaverit on perheellisiä eikä niillä ole enää aikaa. Muutenkin tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä. Ennen revin itseni väkisin lenkille, pyöräilemään, luin, kiertelin kaupoiss, enää en jaksa. En enää edes mielelläni poistu kotoa paitsi kauppaan kun on ihan pakko. Ahdistaa kun tietää että taas meni pääsykokeet puihin, ei muutosta luvassa, työhaastatteluihin en edes pääse. Työpaikalleni en voi enää palata.
Oon 3 vuotta etsinyt suuntaa elämääni, oon aina ollut ihan hemmetin tunnollinen ja antanut itsestäni kaiken, niin työssä kuin omassa elämässäni sekä opinnoissa. Parisuhde kesti 3 vuotta, päättyi kun mut vaihdettiin elämäntapaurheiluun.. Silloin oli edes joku joka ihmetteli jos ei pariin päivään kuulu, enää ei ole ketään. Poitsulla menee tosi hyvin ja oon siitä onnellinen, mun kanssa se vain ei olis onnistunut. Itse en enää edes muista miltä tuntuu nauraa oikeasti ja olla onnellinen, edes hetken.
Eli 25 vuotis syntymäpäiväni vietän yksin kotona ja ihmettelen miten tässä näin kävi, ei mulle pitänyt käydä näin. On ihan sama onko mua enää ollenkaan, oon niin pahoillani etten vaan jaksa enää enempää. Ainakin yritin ihan hitosti, enempään en pysty.
Vastaukset 10
Vanhimmat
haluaisitko tutustua ja vaihtaa sähköposteja ja vaikka puheluitakin? :)
t. toinen yksinäinen
p.s. hyvää syntymäpäivää Sinulle jo hieman etuajassa!
Masentunut ihminen näkee elämän aivan liian synkästi. En halua väheksyä vaikeuksiasi, mutta haluan uskoa siihen, että vaikeutesi kuitenkin ovat ohimeneviä. Masentunut ei kuolemantoiveissaan näe kuolemaan realistisesti elämän loppuna.
Sinun on taisteltava pahimman yli vakuuttamalla, että tämä tilanne on vain väliaikainen ja edessä on parempi tulevaisuus. Sinulla on 60 vuotta elämää edessä!
Ihan pienet teot voivat auttaa eteenpäin. Toteuta huomenna jokin suunnittelemasi pieni tehtävät, niin saat siitä itsekunnioitusta. Hakeudu sellaisten ihmisten pariin, joilla on samoja kokemuksia.
Onnee ja ihan kaikessa jaksamista ja monipuolisempaa elämää toivotan Sinulle synttäripäivänä ! - Ymmärrän fiilikset '25-v-syttäri ja kukaan ei muistane'. Ihana, että äitisi sentään.
Mulla sattumalta on muistissa ihan kamala kokemus, kun itse täytin 25 eikä kukaan muistanut mua millään. Se tuntui ihan käsittämättömältä, sillä olin kuitenkin väleissä ydinperheeni kuuteen muuhun ihmiseen (mukaan lukien isä ja äiti). Hirveän hylätty olo siitä tuli. Sattui myös niin, ettei kukaan muutamista ystävistänikään hoksannut.
- Mä vähänn luulen, että tämä kesän valoisin aika tekee sen, ettei ihmiset "ehdi" ja huomaa muistaa synttäreitä? Itse olen syntynyt ihan juhannuksen tienoissa ja selitykseksi olen tajunnut, että ihmiset sekoavat alkukesästä ja juhannuksesta, ovat muissa maailmoissa!
ONNITTELUNI ! terkuin 6-kymppinen nainen nyt
Sun elämäntilanne ja kokemukset kuulostaa kovin tutuilta.. Olen itsekin hirvittävän yksinäinen juuri noiden sinunkin mainitsemien syiden vuoksi. Haluaisitko vaihtaa vaikka sähköposteja tai jotain? :) Ei pakko tietenkään ole, mutta kaipaisin itsekin ystävää juuri nyt..
Jos joku haluaa vaikka kirjoitella niin [email protected]
Voisi olla ihan piristävää tutustua uusiin ihmisiin jotka on samanlaisessa tilanteessa.. Kenties toisi vähän vaihtelua näihin päiviin ja näkökulmaa omaankin tilanteeseen :)
Tuli vähän parempi mieli kun joku edes noteerasi tämän viestin, että joku edes kuunteli.
Toivotan sinulle oikein ihanaa synttäripäivää ja onnea ja siunusta tulevalle 25-vuotisjaksolle. Itse ole jo yli 50 vuotta. kaikkea on mahtunut eloni vuosien varrelle, mutta kyllä kannattaa. Ei tämä ajllinen nyt kestä monellakaan enenpää 100 vuotta.
Älä ole liian tunnollinen ja ankara. Ei me olla täydellisiä ja ei tarvitsekkaan olla!
25 v.?
Teepä päässäsi pieni laskelma ja suhteuta elämän vaiheita odotettavissa olevaan elinikään.
Olet elänyt elämästäsi vasta sen alkukolmannesta tai neljännestä. Joten elämäsi ei todellakaan ole hukattu.
Monet vaihtavat elämänsä suuntaa vielä viisikymppisinäkin.
Masennus vaikeuttaa paikkansa löytämistä elämästä, siksi nuoremmalla iällä kaikki tuntuu niin vaikealta, jopa menetetyltä.
Mutta ajan kanssa kaikki tämä muuttuu. Elämästä voi löytää mielekkyyden masentuneenakin. Antamalla itselleen anteeksi tämän monenlaista kyvyttömyyttä aiheuttavan sairautensa ja lakkaamalla vertaamasta itseään muihin. Se on kaiken a ja o.
Voi kurja,miten ikävää ,että sullaon tommoinen tilanne..Mäkin olen ollut tosi masentunutjo reilut puolisen vuotta,muttaolen sinua niin paljon vanhempi,et voisin olla vaikka äitisi;)..Juuri tänään mulla oli yksi pahimpia päiviä pitkään aikaan..
Ihmettelen et noin nuori ihminenvoi olla noin masentunut..Mulle tää iski vasta paljon myöhemmin..
Koita mennä ulos liikkumaan..siitä saa aina hyvän olon.Osta itelles jotain sellaista ruokaa mistä todella pidät.Tee päätös,että teet vaan sellaisia asioita,joista pidät!Ole rohkea,soita jollekin vanhalle kaverille,jos numeroita löytyy..Tai tee kotonasi suursiivous..siitäkin saa hyvän olon..
Olen 54 vee täti ja ottaisin sut just nyt kainalooni. Sitten mietittäs et miten saatas sut kuntoon.
Tää täti on ollut ittekin masentunut ja sillon ei oo helppoo olla.
Nyt on mielenterveysongelmaisten vuoro kärsiä hoidon saamattomuudesta, esim. uusin seura artikkeli pitkistä jonoista mt-puolella, fyysiisellä puolella on myös jonot ja hoitajat näyttävät persenaamaa välillä, ulkomailla saa välillä parempaa hoitoa, mielenterveysongelmaisethan ovat tunnetusti minä-ja itsekeskeiseisä ja asiota vääristellään, kaikki pitäisi tulla valmiina kuin manulle päivällnen, eräissä yhdistyksissä sitäpaitsi törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä 70 -vuotias puheenjohtaja seurustelee 50 vuotta nuorempien kanssa, mielummin menen puistoon kävelylle kun keskustelen mt-ongelmaisen kanssa, älkää pakkosyöttäkö !
Yhdistyksiä on jo liikaa: joku kerää rahat, BILJARDIN YSTÄVÄT RY; MAJAKKA TRY; INTERNETIN YSTÄVÄT RY JNE:: sairastakaa vaikka keuhkokuume niin tiedätte sairastaneenne, jos liian myöhään keuhkokuumeessa menee lääkäriin voi joutua pyörätuoliin esim..MAJAKKA painukoon helvettoon TEUVO PAKKALANTIE 1 A, sairasta "seurustelua" ikäeroa noin 50 vuotta," älkää kertoko kenellekään että käytte Majakassa."