Haasteita.

No kyllä minä ainakin 8 vuoden hoitojen jälkeen olen edelleen lapseton. Sitä ennen yritystä 1,5 vuotta.

Teillä on takana reilu puoli vuotta yritystä, jos kerran vasektomia on purettu viime vuoden lopussa, eikö niin?

Mikä sinusta sitten olisi "oikea" nimi tälle palstalle?????????

Kuten sanoin, ei taalla monetkaan taysin lapsettomia ole, ja olet varmasti samaa mielta etta melko harva kokee sen kohtalon ettei lasta saa alkuun millaan nykymaailman konstilla joita sentaan on lukuisia. Senkin jalkeen adoptio on monille vaihtoehto.

Ei tassa ole kyse palstan nimen muuttamisesta, olen vain huomannut etta taalla on enimmakseen keskustelua siita mita vaikeuksia kukin on kohdannut ja mita tehda seuraavaksi. Toki ennenkin olen nahnyt totaalisten pettyneiden kommentteja siita miten joku ei sovi tanne palstalle koska ei ole tarpeeksi suurissa vaikeuksissa.

Vauvakuume-palstalla ihmiset tuntuvat lahinna vertaavan kiertojaan ja jannittavat yhdessa kunnes sitten kullakin tarppaa, eika siella saa helposti "vertaistukea" eika edes keskustelua aikaiseksi jos on talla alueella haasteita. Kylla kai tanne sopii kaikki: ne ketka saattavat vaatia vain vahan extra-apua, ja ne ketka haluavat keskustella mita oikea lapsettomuus on kun hoidot on lopetettu ja toivo menetetty.

Samaa mieltä, toki tänne sopivat kaikki.

Meillä ollaan kohta tultu pääteasemalle, eli hoidot, kaikki hoidot lopetetaan....

Toivon sinulle plussatuulia.

Meillä on luomuna syntynyt lapsi ja toista olemme yritelleet monta vuotta. Nyt olemme hedelmöityshoidoissa sillä miehellä siittiöitä vain kolmasosa siitä mitä kuuluisi olla ( raskautuminen luonnollisin keinoin on mahdollista mutta epätodennäköistä ). Eli en minäkään lapseton ole vaan käyn täällä lueskelemassa muiden kokemuksia hedelmöityshoidoista.

;(((((((((((((((: Oletko harkinnut adoptiota lainkaan? Itse olen aina ajatellut sen olevan ehdoton kakkosvaihtoehto jos ei jostain syysta omia lapsia saakaan. Mieheni lapset edellisesta liitosta asuvat kanssamme, ja vaikken ole heidan biologinen aitinsa rakastan heita ja se helpottaa vauvakuumetta koska tavallaan on jo lapsia. Kun opin miten toisen lapsia voi rakastaa ja olla onnellinen perhe, en epaile lainkaan miten adoptiolapsi voisi olla yhta tarkea kuin oma.

Raskautumisen toivo: Kuinka vahainen miehesi sperman maara on? Yleensa sanotaan etta 20milj/ml on normaalin alaraja, mutta erilaistakin tietoa loytyy. Kauanko teilla kesti ensimmaisen yrittamisessa? Kuulostaa nyt kuitenkin toiveikkaalta koska teilla yksi jo on :)

Spermassa oli siittiöitä 5 milj. Todennäköisesti ensimmäistä lasta " tehdessä " siittiöiden määrä on ollut ihan normaali. Alavatsan alueelle tehdyn leikkauksen seurauksena siittiöiden määrä on vähentynyt:( Eli on luomuna raskautuminen on erittäin epätodennäköistä.

Onhan se niin että useasti, niinkuin itsekkin, hoitoihin lähdetään tossa kolmen kympin tienoilla. no sitten kun on ollut hoidoissa monta vuotta. välillä siivottu endosta paikkoja, eli taukoa tullut hoitoihin. tai kas taas on kasvanut polyyppi kohtuun, eikun tauko ja leikkaus.
no sitten ikää alkaa olemaan neljää kymppiä. jokainen voi katsoa ja laskea onko enää mahdollista saada Suomesta adoptio lapsi? vastaus on EI!
prosessi kestää aivan järjettömän pitkään ja adoptiovanhemmiksi haluavilla on ikäraja:O
Ulkomainenkin vaihtoehto kestää lyhimmillään parivuotta.
ja kaikille tämä ei ole edes vaihtoehtona.

"Jos adoptiota ei halua edes harkita,niin ei niitä biologisia lapsiakaan tarvitse saada. Todella itsekästä,mut ku mä haluuuuuuuuuun oman!!!"

Meille ollut reilun puolentoista vuoden ajan pikkuinen tervetullut, ja alusta asti ollut ajatuksena että rankempiin hoitoihin emme lähde, vaan sitten adoptoimme ja se tulisi olemaankin meille helpompi prosessi kaikin puolin kun adoptoisimme mieheni kotimaasta. Koen elämämme mielekkäänä ja suhtaudumme asiaan rauhallisin mielin, MUTTA on tämä silti itsellekin opettanut paljon jo tämä puolitoista vuotta (saati ihmiset jotka tosiaan vuosia toivovat omaa lasta ), välillä ollaan ajattelematta, välillä nippaseekin vähän enemmän kun menkat alkaa, sitä pientä murua niin toivoisi. Olemme onnekkaita mieheni kanssa kun olemme alusta asti kokeneet myös adoption kutsun, ja vaikka se on meille hyvinkin luonnollinen vaihtoehto, niin en silti IKINÄ voisi sanoa kellekään että joku on todella itsekäs kun haluaa oman lapsen? Nämä ovat vaikeita asioita, jokainen suhtautuu ja käsittelee niitä eri tavalla, ja monen mieli voi matkan varrella muuttuakin! Kukaan toinen ei voi sanoa toiselle, miten pitäisi tuntea: saati että tämä sanoja itse ei ole samassa tilanteessa tai sitten tavallaan on, mutta omasta halustaan!
Toivon kaikille rauhallista mieltä asian kanssa ja kaikkia muitakin ihania aioita elämäänne!!!