En tiiä mitä mulle on tapahtunu, mistään en saa otetta eikä mikään tunnu miltään. Toivottavasti sulla on nyt asiat kunnossa ja oot onnellinen. Mun rooli tässä elämässä on ollu aina toisten tukeminen, joskus myös vähän itseni kustannuksella. Ainahan saa haaveilla ja ne haaveet pitää ihmisen hengissä. Joskus tekee kipeää, mutta kivun kanssakin oppii elämään. Suoraan sanoen mun sisintäni ei tunne kukaan ja ehkä parempi niin.
Monenlaisia ihmisiä on ollut elämääni tarjolla, mutta en ole heitä halunnut. Vaistoan helposti hyväksikäyttäjät ja pinnalliset ihmiset. Hauskaa voi pitää yhdentekevien tuttavien (kuten eräiden työkavereiden siellä) kanssa muodon vuoksi, mutta eivät ne todellisuudessa mitään ystäviä ole.
Joskus kun tuntee niitä once in a lifetime- tunteita jotain ihmistä kohtaan-vaikkakin näinkin mahdottomalla tavalla- tulee mieleen että jos sittenkin, mutta kyynisyys takaraivossa jyskyttää, älä luule.
Olen miettinyt, että miten joku voi vaikuttaa noin voimakkaasti, saada sydämen hakkamaan ja viedä sanat suusta. En ymmärrä. Onko sitä niin tottunut siihen normaaliin kuvioon, että kaikki poikkeava pistää pään sekaisin. En tiiä.
Halusin vaan kertoa että mulle tämä ei ollut mitään leikkiä, odotin oikeasti jotain.. Voi hyvin.
Monenlaisia ihmisiä on ollut elämääni tarjolla, mutta en ole heitä halunnut. Vaistoan helposti hyväksikäyttäjät ja pinnalliset ihmiset. Hauskaa voi pitää yhdentekevien tuttavien (kuten eräiden työkavereiden siellä) kanssa muodon vuoksi, mutta eivät ne todellisuudessa mitään ystäviä ole.
Joskus kun tuntee niitä once in a lifetime- tunteita jotain ihmistä kohtaan-vaikkakin näinkin mahdottomalla tavalla- tulee mieleen että jos sittenkin, mutta kyynisyys takaraivossa jyskyttää, älä luule.
Olen miettinyt, että miten joku voi vaikuttaa noin voimakkaasti, saada sydämen hakkamaan ja viedä sanat suusta. En ymmärrä. Onko sitä niin tottunut siihen normaaliin kuvioon, että kaikki poikkeava pistää pään sekaisin. En tiiä.
Halusin vaan kertoa että mulle tämä ei ollut mitään leikkiä, odotin oikeasti jotain.. Voi hyvin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mullakin vähän sama tilanne, MUTTA en ole myöskään leikkinyt kenenkään tunteilla. päinvastoin jos vain kyseinen mies suvaitsisi lukea tiettyä palstaa niin siellä olisi hänelle parikin viestiä, kunhan tajuaa missä vinkki piilee
jatkoa vielä, kaikki kun ei ole niin yksinkertaista ja helppoa että asiat onnistuisi vain sormia napsauttamalla
Sanoit ehkä itse viestissäsi sen, mitä sinä odotit; "Suoraan sanoen mun sisintäni ei tunne kukaan ja ehkä parempi niin. "?
Ei se ole hyvä ettei ihmisen sisintä tunne kukaan, jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksia ja myös hyväksytyksi sellaisena kun sattumme olemaan. Yksinäisyys ampuu reiän ihmisen sisälle, vaikka ihminen olisi kuin jaksava ja vahva hyvänsä. Nähdyksi tulemisen toive on meissä jokaisessa, sinä vaan olet yleensä se ihminen, joka näkee muut mutta kuka näkee sinut? Ehkä sinä odotit sitä?
En tiedä enkä voi tietääkään, jos et kerro sitä itse jossain muualla.
Voi hyvin.
Huomasin, etten tunnista "sua" täältä enää, jos olen aiemminkaan. Jos oikeasti odotit, niin toimit kai myös palstojen ulkopuolella?
Jos olisit Hän, haluaisin kertoa sinulle, kuinka olet muuttanut minua ja ajatteluani, täydellisesti. Et ehkä sitä aavista, ajattelet asioista samalla tavalla kuin minäkin. Ei oo totta, kuvittelen. Ei tallaista voi tapahtua, minulle. Ei tässä elämässä, kaiken koetun jälkeen.
Haluaisin vieläkin uskoa siihen tunteeseen, joka kerran meni läpi sellaisella rytinällä, ettei sen jälkeen mikään tai kukaan ole tuntunut miltään.
Eilen ymmärsin, että minä tyhmä en ole päästänyt elämääni ihan siinä edessäni ollutta enkeliä, jolla saattaisi olla niin hyväätekevä vaikutus koko elämääni.
Minulla on ikävä sinua.
http://www.youtube.com/watch?v=5Mmx0wFrwKE&feature=autoplay&list=PLE7244283214F5DEC&index=25&playnext=2
Hienoja ajatuksia teillä. Oma tilanteeni tuntuu mahdottomalta. Välissä on aikaa, välimatkaa ja monta muutakin järkeilyä edesauttavaa mutkaa, mutta en voi sille mitään. Se kolahti, ja lujaa. Välillä tunnen oloni avuttomaksi tämän asian edessä, toisinaan pystyn tuntemaan miten hänkin ajattelee minua. Ehkä opin jonain päivänä mikä tämän tarkoitus oli. Luovuttaminen on pahinta mutta väistämätöntä. Tehkää jotain ennen kuin on myöhäistä.
Tummalle miehelle, vaalealta naiselta.
Kuule tiedän että välillämme on jotain ja pelkään että ne muutkin siellä vaistoaa sen koska en halua tulla kiusatuksi.Olisi paljon helpompaa kahden kesken selvittää asioita,sillä jos asioita ei selvitä niitä miettii omassa päässään ja arvelee vaan...
Musta tuntuu kuka lienetkin että olet rakastunut, sitä ei voi paeta.Pystyisitkö kertomaan tunteistasi suoraan? pyydä johonkin häntä tai selvitä jotenki asia.
Jos tää olis mulle niin haluisin sanoo sulle että olen yhtä hämmentyny kuin säkin.Enkä tiedä mitä tehdä..haluaisin sun lähelle vaan.
En tiedä oisko se lähentyminen oikein mutta jos sä lähetät mulle jonkinmoisen signaalin että mä uskaltaisin lähestyy sua sillä tänhetkinen tilanne tuntuu siltä että haluut olla mun ystävä mutten voi olla varma haluutko musta enempää?
On tuskaa olla erossa susta.Harvoin kun nähdään ja oikeen mitään ei voi tehdä.Vai voiko? kaikki on kiinni susta.Olet ihana! Odotan sua.
Tsemppii kovasti kuka oletkin...ja rohkeutta kertoa tunteistasi!
Täälläkin yksi, joka painii samoissa haasteissa. Sydän on myyty ja tunteet vieneet. Silti, Silti.... uskallusta ei ole riittänyt itsensä totaatiseen paljastamiseen. SE pirun epävarmuus, joka on esteenä. Valitettavasti historiakin vaikuttaa ihmiseen ja joskus on vaan niin vaikea uskaltaa kun on suuret tunteet kysessä. Järjellä uskaltaisin, mutta tunteella en, vaikka molemmilla tavoilla haluaisin niin että sattuu sydämeen.
Se, että jotkut töissä tai muualla kummastellisivat, ei minua pohjimmiltaan hetkauta.Rakkaus on satakertaa tärkeämpää kuin muiden ajatukset. Ja kannattaako välittää, jos muut huomaa. Tykkään ja jos se näkyy, näkyköön. Itseni takia minulla ei ole tarvetta salailla. Jos hän niin haluaisi, tottakai sitä toivetta kunnioittaisin.
Koska näen sinussa, miehessä, jotain erityislaatuista ja intuitioni on hyvin vahva, haluaisin tutustua sinuun paremmin ja lähemmin. Olen huomannut, ettet paljasta aivan sisimpääsi, vaikka olemme kahden joskus tunteitakin sivuavasta aiheista (työasioista). Yritän tulla juttelemaan aina kun mahdollista, mutta koska et ole kovin paljon itsestäsi kertonut, on hyvin vaikea kysellä muuta kuin työasioista. Jos sinuakin kiinnostaa, avaa itseäsi hieman minulle, jotta pääseen lähemmäksi ja pystymme lähentymään. Ilman sitä on vaikea näyttää, että olen kiinnostunut sinusta ihmisenä ja välitän.
Kun ei uskalla ei voi kuin edetä hitaasti. Ja sekin hidastaa kun koko ajan joutuu peilaamaan sitä onhohan se toinenkin kiinnostunut. Kaksi askelta eteen, yksi sivuun tai välillä taaksekin. Onneksi olen harvinaisen sitkeä, toivottavasti sinäkin!
Halua ja tahtoa olisi paljon-paljon enempään. Jos uskaltaisin, nousisin tuoliltani ja marssisin ne muutamat askeleet mitä välillämme on.... ja halaisin. Halaisin kovaa ja pitkään ;-)
taidat olla taas yx monista provoista kun ei mitään tarkemmin sanota taidat nauttia toisten tunteilla leikkimisestä ku esität jtn. "siipirikkoa" täälä silti et oo valmis ite taisteleen "rakkautes" puolesta
Hämmennys on oikea sana - ei siksi etten tietäisi mitä itse tunnen. Tunteet ovat pysyneet samoina jo vuosia, joskus hetken uinuneet, mutta aina jääneet ja nyt pyrkivät enemmän pintaan kuin koskaan aiemmin.
Olen hämmentynyt, sillä vaikuttaa että hänelläkin on yhä jotain tunteita minua kohtaan. Se on hiukan odottamatonta kaiken jälkeen. Ehkä se on tämä jäljellä olevan ajan vähyys, vaikka en usko että toistemme elämistä täysin katoammekaan, mutta tulemme näkemään entistäkin harvemmin. Niin harvoin, etten edes uskalla ajatella sitä, sillä se on ainoa tumma pilvi muuten niin kirkkaalla taivaallani.
Haluaisin puhua asioista kahden, kasvotusten, en lähetellä mitään viestejä, niin ettei mitään virhetulkinnan varaa enää tulisi. Sen ajan ja oikean hetken saaminen on vain hiukan kiven takana, kun olen sidottu omaan työrooliini ja voin vain toivoa, että hän eksyy useammin sinne missä minäkin olen.
Älä ole hämmentynyt.
Mun mielestä sä voisit kuunnella enemmän itseäsi. Tai alkaa opetella kuuntelemaan, uskomaan ja luottamaan. Ei itseään saa unohtaa, toki toisten tukeminen on tärkeää, en sitä vähättele, mutta tämmöisissä tilanteissa saattaa unohtaa helposti omat tarpeensa. Antaa itsestään liikaa ulkopuolelle ja muille, jolloin pian huomaa, ettei itse ole saanut mitään. Takki on tyhjä. Puhun kokemuksesta.
Mitä mahdat tarkoittaa "jäljellä olevan ajan vähyydellä"?
Jäljellä olevaa aikaa on just niin paljon tai vähän, kuin itse haluaa. Elämä ei voi näin jatkua, on pakko kääntää kelkkaa rajustikin, mikäli tosissaan haluaa ja tahtoo jotain. Sinun, mutta myös minun.
Ehkä pitäisi lopettaa tämä nettileikki ja siirtyä oikeeseen elämään. Tekemään sellaisia asioita, joista on aina haaveillut, mutta ei koskaan ole uskaltanut kunnolla repäistä.
Sillä kerran se kirpaisee -mikään ei muutu, jos ei itse ole valmis muuttumaan ja muuttamaan elämäänsä. Ja kenties - onkohan liikaa toivottu ja pyydetty - myös jonkun toisen ihmisen elämää?
Täällä on niin helppo kuvitella, että joku joka kirjoittaa on juuri se toivottukin, oikea ja kaivattu. Mutta palstojen ja elämän todellisuus ei aina kohtaa. Kaikkien meidän tulisi satsata enemmän niihin hetkiin, jolloin oikeasti näkee ja tapaa.
Niinpä ja oon aina satsannut niihin hetkiin kun nähdään oikeasti ja silloin menee todella hyvin hänen kanssaan ja jopa flirttailee mulle... Mutta ei siinä kaikki sitten rohkenin kysyä häntä kahville niin hän sanoi että ei voi lähteä eli ei siihenkään voi turvautua!
Niin.
Täällä ei voi paljastaa kaikkea. Tulee kerrottua ympäripyöreitä siinä pelossa, että joku ulkopuolinen saattaisi osata yhdistää palat toisiinsa. Sama koskee myös todellisuutta, niissä harvoissa spontaaneissa kohtaamisissa on aina liikaa väkeä ympärillä.
Millä tavalla voisit testata, onko se joku täällä juuri se toivottu siinä todellisuudessakin? Kyllä mä uskon, että sen jollain tavalla täytyy onnistua. Varmasti on olemassa jotain sellaista, josta molemmat saa kiinni ja josta kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä yhtikäs mitään.
Onko? Yritä. Vaatii vain pikkuisen mielikuvitusta, mutta eiköhän sitä sulla ole ;)
Työnnät aloitteen teon minulle, etkä itse uskalla tarjota ensimmäistä vihjettä? :D
Tuo nimimerkkisi kyllä jo tosin vie aikeelta terää, sillä ei hän tietääkseni juo maitokahvia, vaan aina mustana ja stydinä, enkä jaksa pelata täällä mitään arvuutteluleikkejä. Oli sen verran väsynyt ja kolea vastaanotto tänään, että annan hänen nyt olla rauhassa, enkä kuvittele mitään.
Tänään? Väsynyt ja kolea vastaanotto?
Itse en tänään ole keneltäkään mitään IRL kysellyt. Päiväunia korkeintaan nähnyt ja kuvitellut omiani. Kipeänä ja väsyneenä. Tositylsää päivää piristääkseni, kaiketi.
Vaikka vointi ei ole terävimmillään, kai sitä jonkun vihjeen aina keksii...
Tämän täytyy olla tuttu jostain menneisyydestä. Jos kolahtaa, kiva, jos ei...
http://www.youtube.com/watch?v=WFtbgZggPcg
Kyllä minä hänet tänään kaffekupin ääressä näin, mutta lähinnä tuli vaikutelma siitä, että hän olisi ollut todella, todella uupunut ja ehkä hiukan vihainenkin minulle? Miksi - sitä en tiedä.
Tuolla vinkillä ei kyllä ole sen suurempaa merkitystä minulle, ei kuulunut kummankaan lempielokuviin. :)
Särkikö hän jollain tapaa sydämesi?
Mulle ei enää tunteilla leikkijöitä kiitos, sain tarpeekseni eikä se todellakaan ollut hupia.