Mulla oli pikkusen huonompi päivä. Olin nukkukut huonosti ja silloin ainakin mulla ja näin raskaana on itku herkässä. Mieltä painaa mm. synnytyksen ennenaikaisuuden pelko jne. Olin käynyt neuvolassa ja jotenkin se käyntikin masensi mieltäni. Itkin siis silmät päästäni, jotenkin vaan tuntu että kaikki kaatuu päälle kotona en jaksa touhottaa enää näillä viikoilla jne. Mielestäni en ole mitenkään kuormittanut huolillani miestäni, yritin piipittää jotain kohonneista veriarvoista, lause jäi kesken, että ehkä ottavat sairaalaan sisälle, kun mies lähti vessaan!!!! Jos mainitsen että vauva ei ole liikkunut paljon, onkohan sillä kaikki hyvin? Mies kääntää asian niin etten halua koko lasta, eihä siinä nyt hyvänen aika siitä ole ollenkaan kyse! Ei ne tajuu... Koko ilta meni hiljaisuudessa miehen välillä tokaistessa että älä itke enää... Missä empatia?
En ole sääliä kerjännyt, mutta ei se odottaminenkaan aina ole ihan kevyt juttukaan, vaikka olis kuinka toivottua. Riitely ajautui pitkin iltaa sille tasolle, että varmaan täytyy sitten antaa lapsi adoptioon kun minä en jaksa ja mies ei välitä, sanoi vaan, että tee mitä haluat.
Nukkumaan mentäessä oli sitten katsonut netistä pornoa ja minnun olisi pitänyt olla hengessä tietty täysillä mukana. Varmaan kuvittelee, että seksi sitten korjaa kaiken sanotun ja mitään ei tarvitse puhumalla koittaa sellvittää. Neuvolassa kielsivät seksin, jota tähän asti on kyllä ollut. En jaksa alkaa sitä sitten vääntämään, että miksi näin... Hakekoot patjakseen sitten jokun naikkosen, jos sitlä tuntuu...
On ne niin helvetin tyhmiä...
Onhan niitä hyviäkin hetkiä tietty, mutta kun on itse masentunut toivoisi toiselta ihan pikkuisen empatiaa. Kysyi kyllä, että oleko väsynyt....tais pistää sen piikkiin kaikki, mutta hyvin oli tappeluhengessä mukana.
onko miehet oikeesti näin tyhmiä
38
2074
Vastaukset
- 30+1
Ne? Jos miehesi käyttäytyy mainitsemallasi tavalla, niin kaikki miehet eivät tee niin.
Tuo adopito-juttu oli kaiketi heitto, olihan?
Meillä ei seksiä ole ollut viikkojen 18 jälkeen, keskenmenovaaran takia, eikä tule olemaankaan ennen kuin vauva on syntynyt. Vuodelevossa meni reilu kuukausi. Totaalisessa sellaisessa, osa ajasta sairaalassa.
Kai selitit miehellesi miksi se seksi on kielletty? Ota se mies seuraavalle neuvolakäynnille mukaasi.
Mikä veriarvo sinulla on kohollaan?
Toivon mukaan raskautesi sujuu loppuun asti hyvin. Millä viikoilla olet?- tepareutti
jaa että ei yli 5kk seksiä? Kai srntään suuseksiä tms? Normaali mies ei ole 5kk ilman seksiä, se on varma, mutta onneksi normiyhdynnä voi aina korvata jollain muulla tavoin. Rakastelu on kumminkin perustarve ja tapa antaa hellyyttä, vaikkei siis varsinaista yhdyntää olekaan.
- asjflksajnfse
tepareutti kirjoitti:
jaa että ei yli 5kk seksiä? Kai srntään suuseksiä tms? Normaali mies ei ole 5kk ilman seksiä, se on varma, mutta onneksi normiyhdynnä voi aina korvata jollain muulla tavoin. Rakastelu on kumminkin perustarve ja tapa antaa hellyyttä, vaikkei siis varsinaista yhdyntää olekaan.
Onpa hyvä että on tällaisia terapeutteja jotka kertoo meille ihmisille mikä on normaalia ja mikä hyväksyttävää :)
Itse myös kannatan yhdyntäkieltoisena suuseksiä ja muita touhuja, mutta ihan OT ei ne miehetkään ole tauotta tappi tanassa vaikka olisivatkin "normaaleja" ja terveitä, myös miehillä voi olla halukkuudessa vaihtelua ilman että heissä olisi mitään vikaa. - ...
tepareutti kirjoitti:
jaa että ei yli 5kk seksiä? Kai srntään suuseksiä tms? Normaali mies ei ole 5kk ilman seksiä, se on varma, mutta onneksi normiyhdynnä voi aina korvata jollain muulla tavoin. Rakastelu on kumminkin perustarve ja tapa antaa hellyyttä, vaikkei siis varsinaista yhdyntää olekaan.
Minulla on hyvin seksuaalinen meis, mutta kylläpähän tuo pystyy olemaan ilmankin.. Raskaus aikana meni varmaan 2-3kk täysin ilman minkäänlaista seksiä.. Ja hyvin pystyi olemaan ilman.. Olisi kuulemma ollut pidempääkin, jos olisi tarve ollut..
- 32
On ne välillä just noin tyhmiä. Mutta uskon, että se johtuu siitä, että miehetkin voi stressata tulevaa uutta elämäntilannetta, mutta ei vaan asiasta puhu.
Meillä miehestä on tullut ihan uskomattoman itsekäs odotuksen myötä. Alkuraskaudessa oli ihan ok, mutta kun synnytys lähestyy, ei sitä enää tunnista samaksi mieheksi. Välillä tuntuu sille, ettei se tajua ollenkaan mun olevan raskaana. Kantaa kyllä kauppakassit mun puolesta jne. mutta esimerkiksi kotitöissä ei auta ollenkaan. Ehkä mun pitäisi ilmaista itseäni vähän paremmin, mutta kyllä miehen pitäisi mun mielestä tajuta itsekin, että apuakin saa tarjota...
Meillä miestä ei kiinnosta lapsen liikeet tms. ollenkaan. Jos hätäilen ettei vauva ole juurikaan liikkunut päivän aikana, mies hymähtää jotain ja istuu katsomaan telkkaria sen kummempia kommentoimatta. Tuntuu, että muutenkin jos jotain vauvasta puhun, mies yrittää syrjäyttää koko puheenaiheen mahdollisimman äkkiä. Ja edelliselle vastaajalle: minä olen myös pohtinut tuota adoptioasiaa, en kylläkään täysin tosissani. Mutta kun oikein ärsyttää, tekisi mieli vain huutaa miehelle päin naamaa, että jos ei kiinnosta koko lapsi, sen voi kyllä antaa adoptoitavaksi, niin ei ole herran huolena...
Sitten kun nämä huonot hetket menee ohi, tajuaa, että pakkohan noiden kiukkukohtausten on johtua suurelta osin hormoneista. Ei se mies tässä ajassa ole voinut ihanasta ihmisestä kusipääksi muuttua. Ja sillä ehkä menee vähän kauemmin tajuta, että se vauva oikeasti on tulossa. Voi olla, että se vasta sairaalassa lapsen synnyttyä tajuaa koko asian. :D Mies ei nimittäin ole sitä lasta kantanut ja tuntenut liikkeitä ym. kuten minä. Sitä paitsi kun oikein asiaa miettii, niin onko kiva elää melkein vuosi sellaisen muijan kanssa, joka puhuu vain vauva-asioita ja saa ihan yhtäkkiä raivareita ilman syytä? Kyllähän mies voisi yrittää ymmärtää, miltä musta tuntuu, mutta välillä se on varmasti aika vaikeaa, kun ei tee mielestään mitään väärin ja toinen alkaa raivota...
Eli minä uskon ihan täysin, että tämä vaihe menee ohi. Kuukauden päästä voin jo olla ihan eri ihminen - ja mies myös, minun mielestä. :D Olen koko ajan ajatellut, että siitä tulee loistava isä ja eiköhän siinä niin käy, kunhan tämä raskausaika on kestetty...- 15+17
Jos sun miehesi ei näytä mitään kiinnostusta syntymätöntä lasta kohtaan, niin älä ihmettele, jos tilanne ei muutu lapsen synnyttyäkään. Jos oikeasti sydämestään tahtoo lapsen, sille antaa huomiota jo ennen sen syntymää.
Ja ihan kuin pyytelisit anteeksi omia tunteitasi, mielialanvaihteluita joita raskaushormonit teettää. Ja samalla todistelet itsellesi miksi mies ei ole kiinnostunut.
- puhuu ja pussaa
Anteeksi, mutta miksi kuvittelette, että jos omat miehenne käyttäytyvät idioottimaisesti, niin kaikki muutkin miehet ovat samanlaisia? Ei kaikista tule itsekkäitä urpoja odotusaikana tai ylipäätään koskaan. Kaikki miehet eivät myöskään ole "ei puhu eikä pussaa" -tyyppisiä tapauksia. Onhan se tietysti helpompi kestää sitä omaa miestä, jos ajattelee, että kaikki muutkin ovat joka tapauksessa samanlaisia.
- jnlvngl
Kummallisia ukkoja, ei voi muuta sanoa... Toivotaan, että jossain vaiheessa se järki tulee mukaan kuvioihin.
Oma ukkoni olis saannut moisesta käytöksestä jo lähtöpassit! Itse on tätä lasta myös halunnut, niin minun mielestäni on ihan loogista, että hän auttaa, on mukana, on kiinnostunut minusta ja välittää vauvan ja minun hyvinvoinnista. Kyllä suhteessa pitää olla molenminpuolista arvostusta ja ymmärrystä ja toista pitäisi tukea noinkin suuren asian edessä. Luulisi mm, että äidin ja lapsen terveys menisi omien halujen edelle..
Yrittää puhua asiat selviksi ja miettikää, millaisen perheen/esimerkin haluatte lapsellenne antaa. En usko, että ne asiat itsekseen ratkeaa kun se vauva syntyy, suhteen pitäisi olla jo kunnossa ennen sitä.. - Ei tartte yleistää
Minun mieheni ainakin on huolissaan tulokkaan hyvinvoinnista yhtä lailla kuin minäkin. Jos esim. kerron, että en ole tuntenut liikkeitä vähään aikaan, niin kyllä mies myöhemmin kyselee, mitä "pikkuiselle" kuuluu ja onko liikkeitä tuntunut?
Eli eivät kaikki miehet todellakaan ole tuollaisia idiootteja vaan todellisia tulevia isiä! - 32
En ajattelekaan, että kaikkien muiden miehet olisi samanlaisia. Aika monen mies vaan tuntuu olevan ja uskon sen aika useinkin johtuvan siitä paniikista, mitä lapsen tulo aiheuttaa ja siitä, että monet miehet ihan oikeasti ei puhu kovinkaan avoimesti tunteistaan...
Eikä suhteessa tarvitse olla mitään vikaa, jos raskaus aiheuttaa miehessä sen paniikin. Onhan se melkoinen muutos elämässä. Itsekin tässä olen huolissani, miten tulen lapsen kanssa pärjäämään, joten eiköhän miehelläkin ole oikeus olla vähän hätääntynyt. En ala teeskentelemään, etteikö äitiys pelottaisi. Myönnän, etten ole läheskään täydellinen ja että olen äitiysasioissa ihan tietämätön. :)
Enkä myöskään ole ollenkaan huolissani, että tuleeko miehestäni hyvä isä. Ja se lapsen tulo oikeasti muuttaa asioita. Voihan niistä raskausaikana niiiiiin ihanista ja huolehtivaisista miehistäkin tulla idioottimaisia isiä. You never know... :) - minä huolestuisin
Ei ole huolestuttavaa, jos mies menee paniikkiin raskaudesta tai uusi tilanne tuntuu oudolta. Se sen sijaan on huolestuttavaa, että asioista ei keskustella keskenään, vaan nainen valittaa netin keskustelupalstoilla miehen käytöksestä. On erittäin paljon epätodennäköisempää, että huolehtivasta ja keskustelevasta miehestä tulee idioottimainen isä, kuin että jo raskausaikana töykeästä ja puhumattomasta miehestä tulisi sellainen. Parisuhteessa pitää keskustella ja ei se saapuva lapsi mitään ainakaan korjaa, vaan aiheuttaa unen- ja ajanpuutetta. Jos jo raskausaikana muutos tuntuu olevan ongelma isälle, niin mitä se sitten tulee olemaan kun raskas vauva-aika alkaa?
- myöntäkää
kyllä jokaisessa joku vika on sitä ei vaan haluta myöntää,kaappijuoppo,pettäjä, porno,seksipalstat? Valita saa vapaasti. Mutku ei mun mies,ku mun mies on täydellinen. Ainakin niin kauan kunnes käry käy. Meidän suhde on kunnossa,vaimon mielestä ainakin...
- Tarttee olla mulkku?
Ei kai sitä ihmisen tarvitse täydellinen olla, jos vaikka onkin kelvollinen. Ikävää, jos kaikki tuntemasi miehet ovat joko kaappijuoppoja, pettäjiä tai pornon tai seksipalstojen suurkuluttajia, suosittelen laajentamaan tuttavapiiriä. Tottahan jokaisella ihmisellä on epätäydellisyytensä, mutta ei kaikkien tarvitse olla mulkkuja.
- Walluaer
Ei miehen yleensä tarvitse pornoa katsoa, jos hänen naisensa on kelvollinen. Yleensä sitä katsotaan sen takia kun ollaan puutteessa. Toki on olemassa myös ylikiimaisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin. Tällaisen tapauksen tyydyttäminen voi olla vähemmät seksuaaliset halut omaavalle hieman hankalaa. Siinä on sitten tapahtunut parinvalintavirhe, mutta kai se porno on se paras tapa tilannetta paikata. Harva tykkää että puoliso käy vieraissa, itse en ainakaan tykkäisi.
- kukat pois hatusta
Walluaer kirjoitti:
Ei miehen yleensä tarvitse pornoa katsoa, jos hänen naisensa on kelvollinen. Yleensä sitä katsotaan sen takia kun ollaan puutteessa. Toki on olemassa myös ylikiimaisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin. Tällaisen tapauksen tyydyttäminen voi olla vähemmät seksuaaliset halut omaavalle hieman hankalaa. Siinä on sitten tapahtunut parinvalintavirhe, mutta kai se porno on se paras tapa tilannetta paikata. Harva tykkää että puoliso käy vieraissa, itse en ainakaan tykkäisi.
Höpöhöpö! Ei parisuhteessa tarvitse olla mitään vikaa vaikka pornoa katsoisikin. Minä katson pornoa, mies katsoo ja katsomme sitä myös yhdessä. Harrastamme toki myös seksiä mutta emme ole mitenkään ylikiimaisia ja luulenpa ettemme edes tavallista seksuaalisempia. Mielestäni seksin ei tarvitse olla 10min lähetyssaarnaajaa lauantaina saunan jälkeen pimeässä peiton alla, vaan sitä on kiva maustaa silloin tällöin leluilla, leikeillä, eri asennoilla, paikoilla jne. Ja pornolla. Hyvin pyyhkii! Kokeile ihmeessä itsekin!
- jalkarätti
jos huomasitte mainitsin että on hyvääkin mm kävi sairaalassa joka päivä,hoisi 2 muuta lastamme ja kodin. Etsi kevyemmän kävelyreitin viedä lapset vaunuilla tarhaan,hieroo,kuuntelee masua ja juttelee vauvalle. Tää päivä oli huono päivä,jokunen tuntui ymmärtävän pointtini. Mies myös kokkaa ja siivoaa. Ilmeisesti muilla ei riidellä?
- 32
Riidellään meillä ainakin. Ja minusta riidat kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Ei meillä nyt käsiksi käydä tms. mutta riidat useimmiten saa puhumaan asioista.
Paniikki on ehkä vähän väärä sanavalinta sille tunteelle, jonka lapsen tulo aiheuttaa. Epävarmuus, huolestuminen ehkä paremminkin. Ja ihan normaaleja tunteita minun mielestä tässä tilanteessa.
Ihan oikeasti täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Eikä tosiaan lapsen saaminen asioita parempaan suuntaan muuta, jos ei suhde muuten ole kunnossa. Mutta sen suhteen ei myöskään tarvitse olla huono, jotta raskaus toisi siihen hankaluuksia. En tiedä sitten jos on ennestään lapsia, mutta ainakin esikoista odottavalle perheelle muutos on todella suuri, etenkin jos on tottunut elämään menevää elämää.
Meilläkin mies joskus kokkaa tai yllättää muuten. Ei se sitä joka päivä tee, mutta silloin kun tekee, se tuntuu vielä sata kertaa arvokkaammalle teolle. Ja olenpa minäkin varmaan monessa asiassa miehen mielestä raivostuttava, mutta kiltisti pitää suunsa kiinni. Ehkäpä ajattelee, ettei raskaana olevaa naista kannata hermostuttaa. Se on minusta rakkautta se. :)
- masentunutäiti
Meillä miehen käytöstä raskauteni aikana voi kuvailla sen perusteella miten hän suhtautui asiaan.
Kun pitkän yrittämisen jälkeen viimein sain kaksi viivaa tikkuun ( ja tein testin vielä 8kertaa sen jälkeen uudestaan, etten vain pettyisi suotta) hilpaisin miehen luokse ikionnellisena ja näytin hänelle testiä ja hän vastasi että "aha" ja jatkoi asioitaan.
Mies siis ollut alusta asti hyvin neutraali ja välinpitämätön. Hän saattaa olla koko päivän puhumatta minulle mitään. Ei koskemista eikä seksiä. Tämä on niin murskaavaa, sillä ennenkuin tulin raskaaksi mies helli minua ja hoivasi, toi aamiasta sänkyyn ja piti huolta minusta. On muutenkin hyvä mies, hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä oma-aloitteisesti ja niin pois päin.
Alan masentua todenteolla..... Pelottaa kuinka se vaikuttaa vauvaan että itken niin paljon sitä kuinka halveksittavaksi tunnen itseni aamusta iltaan kun toinen ei tue mitenkään ja ignooraa minut täysin..... - jalkarätti
äitiyskin on kilpaurheilua nykyään että kellä on paras mies. Riitely ja muut negatiot kuuluu asiaan, en minä ainakaan jaksa aina olla niin hyvällä tuulella. Mieheni ei ole osallistunut neuvoloihin ym. lääkärisä on ollut mukana mutta en ole halunnut häntä sisätutkimuksen ajaksi huoneeseen. On ne semmosiä jörriköitä etten paremmin sano, mutta näiden yllitsevuotavan onnellisten ja ruustusten kertomusten lisäksi on lohdullista kuulla, että myös muilla on välillä parisuhteessa raskasta. Mitä seksiin tulee, pidän säksistä enkä aio siitä luopua, vaikken itse voi/uskalla orgasmia saadakaan. Päiviä on hyviä ja huonoja, ainakin meillä.
- 33+5
Meillä on myös mies suhtautunut raskauteen melko rennosti. Ehkä miehet eivät vaan osaa ottaa raskaana olevaa naista aina huomioon oikealla tavalla. Itse olen voinut koko raskauden ajan hyvin enkä olisi toivonutkaan, että mies olisi alkanut jotenkin erityisellä tavalla "hyysäämään". Eihän raskaus ole sairaus vaan ihan normaali tila. Itsekin olen ollut välillä huolissani vauvan liikkeistä ja kertonut asiasta miehelle. Hän on aina vaan sanonut, että "se vaan nukkuu" ja että "ethän sä itekään koko ajan liiku". Välillä nämä kommentit ovat tuntuneet siltä, että eikö mies oikeasti välitä miten vauva voi. Mutta olen itse kääntänyt nämä lauseet positiivisemmiksi. Varmasti itse panikoituisin enemmän jos miehenikin huolestuisi kerrottuani oman huoleni. Kaikki miehet eivät osaa odottaa vauvaa samalla tavalla kuin naiset. Naiset kasvattavat vauvaa alkiosta alkaen, miehelle vauva on todellinen vasta sen synnyttyä.
- khl78
Näin on. Meillä ainakin mies on suhtautunut raskauksiin hyvin käytännönläheisesti, en ole saanut mitään erityiskohtelua ja en ole sitä toivonutkaan. Siihenhän voisi vaikka tottua... ;)
Mieheni elää asiat vasta kun ne ovat konkreettisina edessä. Minun mahassani köllöttelevä lapsi on hänelle vielä etäinen ja abstrakti asia, mutta niin sain ekassa raskaudessa ja synnytyksessä huomata että h-hetken koittaessa mies halusi ehdottomasti olla paikalla vastaanottamassa tyttärensä ja tästä eteenpäin hän on ollut hellä ja huolehtiva isä.
Toinen raskaus loppusuoralla ja samoin nuotein on menty tähän saakka. Uusi vauva on hänelle vielä täysin tuntematon tapaus ja täytyy sanoa että esikoisen työllistäessä minutkin sen verran hyvin, en ole itsekään ehtinyt elämään tätä raskautta niin "täysillä'" kuin ekan. Seikka mistä muuten tuntee kummaa syyllisyyttä, ihan kuin ei haluaisi tätä lasta. Kun ei tule juteltua vatsalle eikä ajatus muutenkaan viipyile niin paljon maha-asukkaassa, kuin ekaa odottaessa. Mutta siellä se lapsi kasvaa ja pian hän on todellinen meille kaikille. :) - Ulriika -Maija
khl78 kirjoitti:
Näin on. Meillä ainakin mies on suhtautunut raskauksiin hyvin käytännönläheisesti, en ole saanut mitään erityiskohtelua ja en ole sitä toivonutkaan. Siihenhän voisi vaikka tottua... ;)
Mieheni elää asiat vasta kun ne ovat konkreettisina edessä. Minun mahassani köllöttelevä lapsi on hänelle vielä etäinen ja abstrakti asia, mutta niin sain ekassa raskaudessa ja synnytyksessä huomata että h-hetken koittaessa mies halusi ehdottomasti olla paikalla vastaanottamassa tyttärensä ja tästä eteenpäin hän on ollut hellä ja huolehtiva isä.
Toinen raskaus loppusuoralla ja samoin nuotein on menty tähän saakka. Uusi vauva on hänelle vielä täysin tuntematon tapaus ja täytyy sanoa että esikoisen työllistäessä minutkin sen verran hyvin, en ole itsekään ehtinyt elämään tätä raskautta niin "täysillä'" kuin ekan. Seikka mistä muuten tuntee kummaa syyllisyyttä, ihan kuin ei haluaisi tätä lasta. Kun ei tule juteltua vatsalle eikä ajatus muutenkaan viipyile niin paljon maha-asukkaassa, kuin ekaa odottaessa. Mutta siellä se lapsi kasvaa ja pian hän on todellinen meille kaikille. :)Miehet ovat niin erilaisia. Kaikki nuoret miehet eivät ole sitä lasta edes hinkuneet kuten nainen, mutta useimmat sitten siihen rakastuvat. Äidin keho ja mieli muokkautuu odotusaikana ja mielialat kulkevat äärimmäisiä ratoja itkusta nauruun ja kaikkea siltä väliltä. Mieskin voi olla huolissaan ja peloissaan eikä kuitenkaan miehenä uskalla ääneen lausua omia pelkojaan ja uhkakuviaan.
Miehet pelkäävät sanoja, kai me naiset olemme heidän sellaisiksi muovanneet ja vääntäneet. Jonkun ihmisen on ollut oltava heidänkin pelinään.
Miehet pelkäävät, että heidät torjutaan, seksi loppuu, masu rempottaa ja lapsi vinkuu yöt kaiket ja niin se joskus vinkuukin, mutta niistä selvitään sitä mukaan kun pulmaa tulee. .
Synnytykset menevät hyvin, kätilöt ovat tosi ammattilaisia ja huomioivat miestäkin. Kotiin tullaan auttaman ja silloin pitää puhua huolet ja tuskat. On niillä elämänkokemusta.
Minun lapseni oli kuukauden yliaikainen ja kävin vielä töissä, että loma olisi pidempi. Kun jouduin sairaalaan, synnytys oli pitkä n., 48 tuntia, miestä ei missään ja myöhemmin selvisi, että sammunut Kappelin nurkille. Kun jouduin viipymään raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalassa pitempään, pääsin yksin huoneeseen, mutta ei nuori isi ehtinyt ollenkaan paikalle, juoksi juomassa varvasviinoja keskikaupungilla ja minä sitten työnsin vauvan vaunuissa kotiin. Keittiö ja olohuone oli ja siinä kaikki. Ei kaikista miehistä ole naiselle tukea, älkää odottako ihmeitä. Tilanne vähin erin kohenee kun mies saa itsensä siihen mukaan,
- 87pppooo
Minä yhdyn tuohon 33 5:n kommenttiin. Itse huomaan, että otan välillä tuon jörrikkäni tuhahtelut vähän liiankin raskaasti. Tuntuu ettei hän välitä, kun murehdin jotain ja hän korkeintaan sanoo "kyllä sillä on kaikki hyvin". muutenkaan hän ei ole mikään verbaalinen taitaja, ihana mies, mutta puhuminen ei ole se vahvin laji ;-) Esikoisen kanssa odotin jonkinlaista hyysäämistä ja ajattelin, ettei hän välitä vauvasta, kun ei sen enempää noteerannut asioita. Jälkikäteen ajatellen.... En olisi kestänyt hyysäävää miestä ja tämän kakkosen kanssa olen huomannut, että aika kipakan vastauksen saa niihin hyysäämisyrityksiin.
Mutta sen jälkeen, kun neiti syntyi, en ole päivääkään epäillyt rakastaako isä tytärtään. Etenkään sen jälkeen, kun neiti oppi ottamaan kontaktia isään. Ne on kuin paita ja peppu. Ehkä kaikki suomalaiset jurrikat eivät vain ole niin empaattisia ja sanallisesti lahjakkaita, että pystyisivät tuntitolkulla analysoimaan toisen olotiloja ja murehtimaan asioita, joita oikeastaan on ihan turha murehtia etukäteen. Pitää vain osata ajatella nämä örähdykset ja murahdukset, mitä ne oikein tarkoittaa. Ja jos oikein jurpii välinpitämättömyys niin siitä pitää sanoa, kertoa mille se tuntuu ja kysyä onko näin. Kyllä ne jörrikkätyypit sanoo jos ei kiinnosta, ne on sen verran yksoikoisia ;) - MARSvenus
Täällä mulla sellainen mies, jota vain toivoa voi: avulias, hellä, huomioonottava, kotitöihin osallistuva ym. Jaksanut ymmärtää vaihtelevia mielialoja ja -tekoja kiitettävästi. Mutta joku juttu siinä on kuitenkin, joku ns. "universaali mieheys" kai, että omakaan mieheni ei mielestäni suhtaudu vauvaan niin kiinnostuneesti ja aktiivisesti kuin itse haluaisin. Hieno puoli on se, että olemme voineet tästä asiasta keskustella avoimesti ja olen päässyt kunnolla kysymään mieheltäni että kuinka te isät oikein koette tämän raskauden?? Ja mieheni on parhaansa mukaan asiaa selittänyt, toki omasta näkökulmastaan. Ja niin se on, että me äidit kasvamme lapsen kasvun mukana, tunnemme liikkeet intuitiolla jo ennen varsinaisia potkuja, havainnoimme vatsan tapahtumia vaikka teemme jotain muuta. Me tunnemme lapsen sekä sisältä että ulkoa. Miehelle kaikki konkretisoituu vasta sitten, kun ekat potkut tuntuvat ja oikeastaan kunnolla vasta synnytyslaitoksella plus sen jälkeen. Olen useasti kuullut mainittavan, että miehet ovat "parhaimmillaan" leikki-ikäisen lapsen kanssa, kun pääsevät konkreettisesti touhuamaan/leikkimään/pelailemaan. Ehkä me äidit olemme enempi tunneherkempiä ja "abstraktimpia" tapauksia :-) Silti, minusta miehen ja tulevan isän "rooliin" kuuluu edelleen hyvä käytös ja puolison reilu kohtelu. Joskus se on myös unelmien miehellä (kuten omani :)) vaikeaa, koska ainakin itse olen niin hirmu herkkä jopa miehen kasvojen ilmeille kun vauvasta puhutaan. Ja teen helposti virhetulkinnan että "sinua ei kiinnosta tää yhtään/tarpeeksi" jne.
- onylpee
Minulla on NORMAALI mies! hän on minulle täydellinen hyvine sekä pahoine puolineen!!! se on mun ja rakastan sitä! Olemme olleet jo 10,5 vuotta yhdessä ja meillä on 2 ihanaa yhteistä lasta (3 tulossa)
Ihmettelen miksi niin monet valittavat miehensä teoista/sanoista, itsehän te olette ne valinneet... vai?
Meillä ainakin on ollut huonot hetket ja hyvät hetket. hänen huolensa vauvasta osoittaiutii niin että olethan syönyt tänään? jaksatko lähteä kauppaa, voin olla lasten kanssa sillä aikaa? haluatko vapaata, mene kaverin kanssa leffaan, kahville yms? Saisimmekohan vahdin jos menisimme yhdessä johonkin vkloppuna?
MIKSI IHMEESSÄ TE TÄÄLLÄ VALITATTE MIEHISTÄNNE, VALITTAKAA NIILLE NIIN ASIAT VOIVAT MUUTTUA!
ihmettelen vain...- ei voi aina tietää
Niin kun kaikkien miehet ei edes tuollaisia yksinkertaisia palveluksia tee eikä huolehdi edes tuon vertaa...Ja siis tämä muutos on tapahtunut vasta raskausaikana. Eli kyllä, itse olen mieheni valinnut, mutta AINA ennen raskautta hän on ollut erittäin huolehtivainen, joten mistäpä olisin tiennyt, että näin käy nyt...
- khåedöyg9
ei voi aina tietää kirjoitti:
Niin kun kaikkien miehet ei edes tuollaisia yksinkertaisia palveluksia tee eikä huolehdi edes tuon vertaa...Ja siis tämä muutos on tapahtunut vasta raskausaikana. Eli kyllä, itse olen mieheni valinnut, mutta AINA ennen raskautta hän on ollut erittäin huolehtivainen, joten mistäpä olisin tiennyt, että näin käy nyt...
Minunkin mieheni on aina raskausaikoina ottanut etäisyyttä ja muuttunut kauhean kaukaiseksi ja "välinpitämättömäksi", mutta on sitten palautunut taas raskauksien jälkeen. Ja olen yrittänyt miettiä, voisiko se johtua minun omista hormoneistani tai tunnetiloistani, eli mikään ei olisikaan oikeasti muuttunut, mutta ei se johdu. Mies on erilainen silloin kun olen raskaana. Ei tuota olisi mitenkään voinut etukäteen tietää.
No, nyt olen sen jo oppinut, kun viidettä lastani odotan, joten kestän sen (vaikka itse kaipaisin raskausaikana enemmän huomiota kuin muulloin). Tiedän, että se menee ohi sitten kun vauva syntyy.
- kkkjjööö
Minun mörrikkäni myös muuttui raskausaikana erittäin etäiseksi sekä tuntui olevan erittäin kiukkuinen ja aina äkäisellä päällä.
Meidän tytär syntyi,enkä ole kertaakaan epäillyt etteikö rakastaisi lastaan. Mikään tai kukaan ei ole miehelleni niin tärkeä kuin pieni tyttömme. - Epäsosiaalisuudesta
Aloittaja kysyy, ovatko miehet niin tyhmiä, että eivät ymmärrä miltä toisesta tuntuu. Kyse ei välttämättä ole tyhmyydestä, sillä aika monella suomalaisella on persoonallisuushäiriö. Minusta aloituspuheenvuoron miehellä voi hyvinkin olla epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epäsosiaalinen_persoonallisuus- voi viddu teitä akko
ja siinä oikein naisen tippaleipäaivot taas töissä.... onneksi edes naiset eivät ole yleensä noin yksinkertaisia. Sinä olet niitä joilla riittää diagnooseja joka lähtöön... kuka on mielestäsi narsisti, kuka psykopaatti, joku toinen taas epäsosiaalinen persoonallisuus. haista kuule kukkanen
- toinen mies
Sinähän tässä tyhmä olet. Jos ei m e l a mekkoon maistu, totta kai mies voi katsoa pornoa. Luuletko voivasi kontrolloida, mitä mies saa tehdä? Haista vee.
Itse en anna akkojen pomottaa minua, en ole ns. nyky pehmo naismainen mies. - 5+15
Hei!
tässä viestiketjussa moni kertoo, miten mies on välinpitämätön sekä syntymätöntä lastaan että odottavaa äitiä kohtaan. Näiltä äideiltä haluaisnkin kysyä, miten mies suhtautui ennen raskautta vauva-hankkeeseen? Eli oliko ihan innoissaan ajatuksesta, suunnittelitteko yhdessä tulevaisuutta johon kuuluu lapsi? Ja sitten kun testi näytti plussaa, mies sulkeutui eikä ollutkaan enää innostunut asiasta? Tietysti siinä nainenkin varmasti tuntee itsensä tietyllä tapaa petetyksi, kun ensin ollaan yhdessä tekemässä jotain suurta ja mahtavaa, ja sitten mies ikäänkuin vetäytyy pois hankkeesta.- Että näin...
Meillä mies oli jopa innostuneempi hankkimaan lapsia kuin minä. Monen vuoden ajan ehdotteli, että millonkas meille hankitaan lapsia. Sitten kun testi näytti plussaa, innostus kaikkosi. Että eikö sitten ollutkaan valmis lapsen tuloon.? Olisi kyllä voinut minulle vihjata asiasta...Minulla ei nimittäin olisi ollut vielä mitään kiirettä hankkia lapsia. Vaikka tämä pikkuinen minulle iloinen asia onkin. Että tuntuu vähän sille, että mies ei oikein ymmärtänyt, että tästä projektista ei sitten luisteta, jos siihen ryhdytään... :(
- jukra että on kiva
Jopas oli. Minulla on rakastaja joka on 24 vuotta nuorempi. Juttu sai siitä alkunsa kun hän kertoi ettei vaimo anna seksiä muuta kuin siinä vaiheessa kun haluaa uuden lapsen, vaikka raskausajat ovat olleet ihan normaaleja. kyllä on naisen oma vika jos mies menee vieraisiin, lämpöä ja lempeä voi voi raskausaikana antaa muutenkin kyin yhdynnässä ja mieskin kaipaa läheisyyttä. Ei se mieskään saa olla pelkkä väline lapsen tekoon. Pelittäähän tämä näinkin, minä saa kermat päältä ja nuorukainen on tyytyväinen ja kait vaimokin kun ei tartte miestä hätistellä kimpustaan. Suhteemme aikana ovat tehneet 3 lasta, tämä viimeisin on vasta ihan vauva...mies hoitaa kyllä lapsia ja on heille tosi hyvä isä, mutta nythän on pakostakin selibaatti tiedossa pitkäksi aikaa, ensin 9 kk ja sitten siihen asti kun rouva haluaa lapsen. Joten ei voi muuta kun todeta että jos mies kärähtää kanssani olemisesta niin on rouvan oma syy omaan kurjuuteen. Minähän tässä tietenkin olen se jolla pyyhkii hyvin, saan mitä tartten ja voin elää ilman velvoitteita, siis poikamiestyttö elämää.....että voikin olla asiat hyvin...
- neljän äiti
En enää valita omasta ukostani koskaan, hänhän on aivan helmi verrattuna näihin heppuihin mistä kerrotte. Raskaus on ihana asia ja naiselle tietysti suurempi kun hän lasta kantaa, miehen tulee osallistua kaikkeen ja olla naisen tukena koko ajan ja pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä. En ymmärrä tollasia tuhisijoita jotka ei saa sanaa suustaan, ollaan vaikka koko päivä puhumatta! Ei sellasta pidä hyväksyä.
Jos miehet pelkää seksin loppuvan kun raskaus alkaa ja kiukuttelee siksi,,,no meillä ainakin se sujui hyvin loppuun asti eikä kielletty kertaakaan. Kyllähän sitä voi antaa mielikuvitukselle vallan jos se kielletään jostain syystä. - Raskaus,.
On maailman vanhin ja luonnollisin asia,siitä ei kannata tehdä minkäänlaista ylimääräistä numeroa..
Ja tuo että seksiä pitäis välttää tai vähentää raskausaikana on kyllä täyttä tuubaa.
Ei ihme jos mies tulee hulluksi jos hellyys ja seksi on kortilla. - 11
ja ei kun lisää lapsia vaan
eikö olisi jo aikaisemmin pitänyt miettiä asiaa kuulostaa siltä jos moisista asioista tulee noin kamala poru eikä nyt osata edes keskustella niin mitens sitten kun lapsi syntyy? kyllä silloin ollaan vielä enemmän väsyneitä,
kyllä kuulostaa että olette kumpikin liian keskenkasvuisia henkisesti,sääli jo lasta
ja kohta on taas ero käynnissä ja syntynyt yks yh lisää jee !
että näin taas tässä maailmassa ja ei kun lapsi kärsii näistäkin "vanhemmista" hyvä juttu,hyvin tehty ! - Aloittajan.
Ei olisi vielä kannattanut hankkiutua raskaaksi,koska hän on jo tässä vaiheessa masentunut. Kuinka masentunut aloittaja on sitten,kun lapsi on muutaman vuoden vanha? Nykyään hankkiudutaan raskaaksi sen kummempia miettimättä sitä tosiseikkaa,että lapsi on läsnä seuraavat 18 vuotta ja elämässä hyvin usein tapahtuu eroamisia,työttömyyttä,sairastumisia ym.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Häiriköinti
Sinä joka rälläsit viime yönä aamuun klo. 00 :04 koulun pihassa ja pitkin kyliä. Rekkari ylhäällä. Terv. Kerrostalon as643202Askanmäessä Huippu esitys
Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna232974- 512862
- 562678
Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.582558Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)482540On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle532311Pohdinttavaksi
No siis, saiko yrityksen toimitusjohtaja potkut vaiko älysi ihan itse jättää nimellisen tittelin ettei maine enää enempä782188- 692088
- 452082