Helsingin hovioikeuden laatuhankkeen vuodelta 2007 mukaan:
"YHTEISHUOLTOA ei tule määrätä, jos
-On ilmeistä että yhteishuolto tulisi aiheuttamaan lisää riitoja vanhempien välille.
-Toinen vanhempi on toistuvasti käyttäytynyt väkivaltaisesti toista kohtaan.
-Vanhempien välinen konflikti on pitkäaikainen ja korjaamaton (patologiset riidat)
-Toiselta vanhemmalta puuttuu elämänhallinta (päihteiden käyttö, mielenterveyden häiriöt), joka estää yhteistyön vanhempien välillä
-Käytännön esteet kuten vanhempien asuminen eri maissa tai muut yhteydenpidon vaikeudet
-Jos vanhemmat ovat asuneet jo pidempään erillään ja lapsesta erillään asuva yhteishuoltaja on passiivisuudellaan tai toiminnallaan estänyt tai hankaloittanut lapsen asioiden hoitamista.
Vanhemman motiivina YHTEISHUOLLON vaatimiselle voi olla pyrkimys sen avulla puuttua toisen vanhemman yksityisasioihin tai vaikeuttaa lapsen asioiden hoitamista. Tuomarin tulee olla tarkkana, ettei vahvistettava huoltomuoto muodostu aseeksi toista vanhempaa ja sitä kautta lasta vastaan.
Päätöksenteon kriteeti on aina viime kädessä lapsen etu. Vaikka riitaisuuksia aiheuttaisi pääasiassa lähivanhempi, joka vaatii yksinhuoltoa puuttuvan yhteistyön perusteella, yksinhuolto voi olla lapsen edun mukainen ratkaisu, mikäli selvitys osoittaa, että riitainen yhteishuolto on aiheuttanut lapselle jatkuvasti ongelmia."
Tuo on toki vain linjaus joka tässä neljässä vuodessa on saattanut muuttuakin. Päätöksen kuitenkin tekee ja perustelee kyseessä oleva tuomari.
"YHTEISHUOLTOA ei tule määrätä, jos
-On ilmeistä että yhteishuolto tulisi aiheuttamaan lisää riitoja vanhempien välille.
-Toinen vanhempi on toistuvasti käyttäytynyt väkivaltaisesti toista kohtaan.
-Vanhempien välinen konflikti on pitkäaikainen ja korjaamaton (patologiset riidat)
-Toiselta vanhemmalta puuttuu elämänhallinta (päihteiden käyttö, mielenterveyden häiriöt), joka estää yhteistyön vanhempien välillä
-Käytännön esteet kuten vanhempien asuminen eri maissa tai muut yhteydenpidon vaikeudet
-Jos vanhemmat ovat asuneet jo pidempään erillään ja lapsesta erillään asuva yhteishuoltaja on passiivisuudellaan tai toiminnallaan estänyt tai hankaloittanut lapsen asioiden hoitamista.
Vanhemman motiivina YHTEISHUOLLON vaatimiselle voi olla pyrkimys sen avulla puuttua toisen vanhemman yksityisasioihin tai vaikeuttaa lapsen asioiden hoitamista. Tuomarin tulee olla tarkkana, ettei vahvistettava huoltomuoto muodostu aseeksi toista vanhempaa ja sitä kautta lasta vastaan.
Päätöksenteon kriteeti on aina viime kädessä lapsen etu. Vaikka riitaisuuksia aiheuttaisi pääasiassa lähivanhempi, joka vaatii yksinhuoltoa puuttuvan yhteistyön perusteella, yksinhuolto voi olla lapsen edun mukainen ratkaisu, mikäli selvitys osoittaa, että riitainen yhteishuolto on aiheuttanut lapselle jatkuvasti ongelmia."
Tuo on toki vain linjaus joka tässä neljässä vuodessa on saattanut muuttuakin. Päätöksen kuitenkin tekee ja perustelee kyseessä oleva tuomari.
Vastaukset 2
Vanhimmat
”...Vaikka riitaisuuksia aiheuttaisi pääasiassa lähivanhempi, joka vaatii yksinhuoltoa puuttuvan yhteistyön perusteella, yksinhuolto voi olla lapsen edun mukainen ratkaisu, mikäli selvitys osoittaa, että riitainen yhteishuolto on aiheuttanut lapselle jatkuvasti ongelmia."
Siinäpä suositusta yksinhuoltajuutta haluavalle, että kannattaa pitää yllä jatkuvaa riitelyä, yksinkin riitelijä kun palkitaan ”lapsen edun” nimissä yksinhuoltajuudella .
Muutamissa käräjäoikeuksissa on jo psykologi ja/tai psykiatri tuomarin sekä vanhempien apuna pitkittymisuhan alaisissa lapsen huoltajuus- ja tapaamisriidoissa. Muutoksen suotuisia tuulia puhaltelee, tuloksia vain odotellaan.
Iltalehti 28.3.2011.
Huoltajuusriitojen sovittelussa hyviä tuloksia psykologien ja sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on auttaa vanhempia näkemään lapsen etu.
Aiheesta lisää.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2011032813448760_pr.shtml
----