Kertokaa ihmiset minulle suklaarihmakalasta!
En sellaista välttämättä ota, kuulemma vaikea, mutta...
Käytännön kertomuksia, millainen pidettävä? Lisääntyykö? Mitä seuraksi? Vaatimukset (Ph, altaan koko, pari/haaremi???)?
Olenkin oman altaan sisältöä valottanut sen 100 kertaa... ;)
Thanx etukäteen :=)
Meillä paistaa sonikka, kesä tulee!!!
En sellaista välttämättä ota, kuulemma vaikea, mutta...
Käytännön kertomuksia, millainen pidettävä? Lisääntyykö? Mitä seuraksi? Vaatimukset (Ph, altaan koko, pari/haaremi???)?
Olenkin oman altaan sisältöä valottanut sen 100 kertaa... ;)
Thanx etukäteen :=)
Meillä paistaa sonikka, kesä tulee!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja tokaks siitä suklaapuurosta.
http://www.kolumbus.fi/sarakontu/kalat/kalalinks.html
Suklaarihma ei ole helpoimpia rihmoja. Pienikin akvaario riittää, mutta turvelisäys on ehdottoman suositeltava ja tärkeintä suklaarihman onnistuneessa pidossa on ehdottoman puhdas vesi. Hyvistä vesiarvoista ja suklaarihman hyvästä kunnosta kertoo suklaarihman tummanruskea väritys. Huonosti voiva suklaarihma menee harmaaksi.
Kalaseura
Kalaseuraksi sopivat esimerkiksi muut pienet rihmakalat jotka viihtyvät nekin äärimmäisen pehmeässä vedessä. Tämä ruskea "lätty" "soutelee ympäriinsä niin rauhallisella tahdilla että se ei kertakaikkiaan sovi riehakkaiden kalojen seuraan, kuten barbien. Yllättävää kuitenkin että suklaarihman seuraan sopivat mainiosti neontetrat jotka luetaan varsin vilkkaaksi lajiksi.
Kääpiörihma olisi siis eräs mainio vaihtoehto suklaarihman seuraan- pieni, rauhallinen ja jopa arka ja viihtyy paremmin turvelisäyksen kanssa kuin kristallinkirkkaassa vedessä. Kuitenkaan suklaarihmaa ei kannata pitää seura-akvaariossa vaan sille yksityinen laji-akvaario on paras mahdollisuus- tai vaikkapa Betta imbelliksen seuralaisena 60 litraisessa altaassa.
Allasvaatimukset
Pienestä koostaan huolimatta Suklaarihma liikkuu varsin notkeasti hieman voimakkaammassakin virrassa (ei silti kannata ihan koskeen laittaa) että aivan tyventä ei välttämättä ole oltava, sillä suklaarihma ei rakenna edes kuplapesää.
Suklaarihmasta tekee vaativan kalan se että se on hyvin arka vesiarvojen vaihteluille. Sen elinehto on puhdas erittäin pehmeä vesi joka on lievästi hapanta. Suklaarihmoja ei tule siis ottaa jos ei ole valmis vaihtamaan säännöllisesti vettä. Suklaarihman ongelmana tuntuu olevan salaperäiset kuolemat ja kokeneinkin saa niistä osansa taatusti.
Koiraat ja naaraat
Laji on luettava araksi, vaikka onnistuukin tarvittaessa käyttäytymään reviiritappeluissa (yksi koiras akvaarioon) rihmakaloille tyypillisellä agressiolla. Ujoutta voidaan vähentää runsaalla kasvillisuudella. Jälleen.
Koiraan tuntomerkkinä on keltainen sauma selkäevän ja peräevän reunassa. Sukupuolet on hyvä tunnistaa ennen altaaseen laittoa sillä vaikka suklaarihma vaikuttaa rauhalliselta on se aivan yhtä tehokas taistelija kuin muutkin rihmakalatkin.
Koska suklaarihmalla on ongelma että koiras voi alistettuna muistuttaa naarasta, voi ottaa altaaseen jossa on runsaasti tilaa, ryhmän näitä.
Mutta mikäli näin tekee on oltava mahdollista erottaa ne omiin altaisiinsa mikäli alkavat välit kiristymään koiraiden välillä. Ryhmässä koiraat tappelevat vähemmän, mutta on selvää ettei tappeluihin asti saa päästää koska voi lähteä henki kaloilta.
Suklaarihma eroaa muista rihmakaloista siten että se on poikkeuksellisesti suuhautoja eikä kovin tuottoisa. Kokematon naaras voi poimia hiekan murusia suuhunsa mätimunien sijaan ja siten tuhota kudun hedelmät.
Ruokinta
Hyväksi ruoaksi suklaarihmoille olen huomannut JBL:n Novo Bea- miljoonakalaruoan. Suklaarihman suu on niin pieni että isoja hiutaleita sillä on vaikeuksia syödä, mutta ko. ruokaa suklaarihmat syövät paljonkin. Ruoan etuna on sen riittävyys kaikkiin vesikerroksiin pienen hiutalekoon ansiosta. Miljoonakalaruokaan totuttuaan suklaarihmat koskevat mihin tahansa ruokaan.
Uus juttu
Suklaarihmakala Sphaerichthys os. osphromenoides
Suomenkielinen nimi Suklaarihmakala
Tieteellinen nimi Sphaerichthys os. osphromenoides
Englanninkielinen nimi Chocolate gourami
Nimeäjä CANESTRINI, 1860
Heimo Belontiidae
Alaheimo Trichogastrinae
Alkuperä Borneo, Malesian Pennisula, Sumatra
Vesiarvot:
Lämpötila 25 - 30 °C
Karbonaattikovuus 2 - 4 kH
pH 6.00 - 7.00
Kokonaiskovuus ? - ? gH
Yleistä:
Koko 4.0 - 5.0 cm
Ruoka Suosii elävää ruokaa, kuten hyttysen toukkia yms. Myös pakastetut surviaiset ja muut toukat ovat erittäin suositeltavia. Oppii myös syömään hiutaleita
Käytös Pariutuva kala. Ehdottomasti rihmakalojen rauhallisimmasta päästä. Ei suositella vilkkaiden kalojen seuraan.
Vesikerros Pintavesi
Sukupuolierot Koirailla keltainen reunus peräevän ja pyrstön reunassa. Eri sukupuolet ovat saman kokoisia.
Lisääntyminen Suuhautoja, jonka on todettu tekevän myös joskus kuplapesiä. Kutee tyypillisesti pohjalla ja naaras pitää kutua (n. 20-40 munaa) suussaan noin 14 päivää.
Muuta Vaikeahko kala. Turvesuodatus akvaariossa melkein elinehto tälle lajille. Kaunis ja mielenkiintoinen kala, eli jos on mahdollisuus, niin kannattaa tutustua.
Kolmas jutska
SUKLAARIHMAKALA (Sphaerichthys osphromenoides)
Suklaarihma on kauniin ruskean värinen vaaleammilla raidoilla koristeltuna. Koiraan tunnistaa selkä ja peräevän keltaisesta reunasta. Kasvaa lähes kahdeksansenttiseksi.
Tätä lajia ei ole ollenkaan helppo saada viihtymään. Vettä on käsiteltävä mieluiten turveuutteella ja vettä on vaihdettava ainakin parin viikon välein. Kuten muutkin rihmakalat, se tarvitsee lämmintä vettä.
Lisääntyminen poikkeaa muista rihmakaloista, sillä vaahtopesää ei rakenneta. Sen sijaan naaras leskee noin 80 mätimunaa, jotka koiras hedelmöittää. Naaras hautoo poikasia suussaan. Pikaset lähtevät emon suusta reilun parin viikon kuluttua, jonka jälkeen emo ei niistä huolehdi, vaan ne on eristettävä muista asukeista. Poikaset kasvavat nopeasti saadessaan ruuaksi artemiantoukkia ja hyvälaatuisia poikasruokia.
Neljäs ja viimone otto
The page cannot be found
The page you are looking for might have been removed, had its name changed, or is temporarily unavailable.
--------------------------------------------------------------------------------
Please try the following:
Make sure that the Web site address displayed in the address bar of your browser is spelled and formatted correctly.
If you reached this page by clicking a link, contact the Web site administrator to alert them that the link is incorrectly formatted.
Click the Back button to try another link.
HTTP Error 404 - File or directory not found.
Internet Information Services (IIS)
--------------------------------------------------------------------------------
Technical Information (for support personnel)
Go to Microsoft Product Support Services and perform a title search for the words HTTP and 404.
Open IIS Help, which is accessible in IIS Manager (inetmgr), and search for topics titled Web Site Setup, Common Administrative Tasks, and About Custom Error Messages.
Kaikki googlaamalla ja pienellä vaivalla, aikaa meni vajaa minuutti!
HepsssspeH
Kiitos ja kumarrus *muks* *otsa osui lattiaan*
Kauniita ovat nuo suklaalätyt... Ei IHAN pelitä mun kalastoon... siis ei ollenkaan ;)
Enkä taida olla niitä innokkaimpia siivoojia, tyyliin "lykätään ens viikkoon"
ps. Olin muuten jo lukenu noi jutut. Googlasin:)
Meinasin että kertoisit miten SUN suklikset voi ja elää jos sulla niitä on...
Omakohtaiset kokemuksen o parhaita, kuhan ei kaikkee usko!
Oli mulla niitä silloin harrastuskauden alussa.
Tosiaan hankala kala, en ollut kuullutkaan mistään turvelisäyksistä eikä "osaava" kauppiaskaan neuvonut kalan elinvaatimuksista.
Kävi just niin että kaikki upeat ruskehtavat kalanpoikaset oli parin viikon päästä aivan harmaita. Äkkiä kalakauppaan huuto päällä ja apua vaatimaan. Tarjottiin jotain lääkettä ja sitä annostelemaan ohjeen mukaan. Rihmat ja Neonsateenkaarikalat ei kestänyt sitä ressiä.
Taas kauhee poru kurkussa akvakauppaan ja suostuivat korvaamaan kämmin jollain tapaa.
Pidin parinviikon kalaselibaatin ja uudestaan kauppaan sitten jäi käteen 7kpl tummaselkäuimari monnia ja puropleko Hypancistrus sp. L129 (L270)
jotka vielä tänäkin päivänä polskuttaa akvoissani.
Kalakauppa oli TAMPEREEN HALLERI VUONNA -96.
Mulla on kanssa ollut sukluja. Ihan helppoja kaloja ne ovat kunhan muistaa sen että pH saisi olla n. tai vähän alle 6. ja vesi niin ruskeaa että hyvä kun takaseinää näkyy. Lääniä pitää olla myös runsaasti sillä suklaarihmakala on rihmakala. Se hätyyttää lajitovereitaan, se meillä koituikin suklujen kohtaloksi.
Pienenä menivät vielä hyvin, mutta sitten tuli voimaa ja kokoa niin paljon että saivat toisensa hajalle...haavat tulehtuivat ja kuolo korjasi.
Ruoaksi suklaille ei käy ihan mikä vaan. Niillä on tosi pieni suu joten ruoankin pitää olla pientä. Meillä kelpasi Seran Microgran hyvin. Ovat myös kovin epäluuloisia ruokaa kohtaan, joten jos akvassa on kovasti vilkkaita ja ahneita kaloja niin siinä käy kyllä niin että suklut jäävät nuolemaan näppejään...tai evänpäitään.
Suosittelen kyllä suklaarihmakaloja. Nättejä ovat ja hauskojakin. Pito onnistuu kyllä kunhan huolehtii siitä että turvetta varmasti riittää, akvassa ei ole muita pinta- tai keskikerroksen porukkaa tai sitten ne ovat yhtä hitaita kuin suklut ja että ruoka sopii suuhun.