Minä olen tavannut pari miesmäistä lesboa, jotka arvostelevat minua, koska pukeudun naisellisesti, ja pidän naisellisista jutuista. Heidän mielestään se taitaa olla jotakin inhottavaa ja halveksittavaa. Itse he ovat aika miesmäisiä, eivät meikkaa ja kulkevat verkkareissa ja lenkkareissa. Minä en arvostele heitä siitä, mutta he arvostelevat minua. Ehkä he eivät vain pidä minusta. Ehkä he etsivät enemmän oman tyylistään seuraa. Ehkä he viihtyvät omanlaistensa parissa, koska tuntevat olonsa kotoisammaksi.
Tuli vain itselle tarve kirjoittaa taas tästä samasta aiheesta, mutta kun ahdistaa, kun itselle on tullut "muutospaineita". Tajusin kyllä itse, etten voi enkä halua muuttua. Olen sitten mieluummin yksin, jos minua ei hyväksytä tällaisena kuin olen.
Tuli vain itselle tarve kirjoittaa taas tästä samasta aiheesta, mutta kun ahdistaa, kun itselle on tullut "muutospaineita". Tajusin kyllä itse, etten voi enkä halua muuttua. Olen sitten mieluummin yksin, jos minua ei hyväksytä tällaisena kuin olen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta! Viime päivinä oon myös kelaillu ihan samaa, et pitääks näyttää ja olla miesmäinen jos on lesbo ym. Tuntuu ettei arvosteta tarpeeks jos pukeutuu ja muutenkin on naisellinen. Hiukan omistuista mun mielestä.
Aattelin myös etten tästä mihinkään muutu, hiuksia en leikkaa koska en ole minä ilman niitä. Ja muutenki pukeudun niinku haluan, ollaan sit vaikka yksin loppu elämä.Heh, ehkei toiv kuitenkaan.=)
aika lapsellista touhua. minä en ainakaan valitse ystäviäni tyylin/ulkonäön perusteella. ihmiset, jotka näin tekevät, ovat tosi pinnallisia. pitäisi ymmärtää, että jokaisella on se oma tyyli minkä tuntee omimmaksi, eikä siihen pidä kenenkään puuttua.
Oma tyyli on paras, ilman muuta. Ei muiden ajatuksia kannata arvailla tai yrittää vääntäytyä niiden mukaiseksi. Jos jotkut dominoivat mieltymyksillään ja yrittävät pakottaa toisia siihen muottiin, eivät ne ole kaveruuden arvoisia. Ohi vaan, jutelkoon keskenään, on niitä muitakin ihmisiä.
Ihmeen paljon tuntuu olevan ulkonäköä arvostelevia ihmisiä, milloin ollaan liian naisellisia, milloin miesmäisiä. Tai liian tavallisia, varmaan sekin on vika?
..ainakaan kenenkään toisen halusta tai vihjailusta.
Minullekin nuorempana oli noita juttuja mielessä. Piirit eivät oikein hyväksyneet, mutta sitten tuli aika jolloin löin nyrkin pöytään ja sanoin olen tällainen, yrittäkää te muut tulla sen asian kanssa toimeen.
Tästä kaikesta on jo niin monta vuotta etten jaksa edes kunnolla muistaa tuota aikaa. Tulipahan nyt mieleen.
Myös minä olen saanut miesmäisiltä naisilta, lesboilta palautetta naisellisuudestani. Jos se ei ole ollut ihailua niin vaihtoehtoisesti lähes jopa vittuilua. Ja joskus ihan suoraa vittuilua. Vaikka minua ei viehätä miesmäiset naiset pätkääkään ja en edes viitsi sanoa mitä ajattelen heistä, en silti vittuile heille heidän olemuksestaan. Niille ketkä ovat yrittäneet tulla iskemään, en ole heitäkään loukannut vaikka joskus liian suora olenkin. Vaan ystävällisesti ilmoittanut etten ole nyt kiinnostunut. Toisinaan ajttelen että johtuuko vittuilu saavuttamattomuudestani miesmäisten naisien suhteen? Voihan se tietty johtua siitäkin etteivät he pidä sen vertaa naisellisuudesta naisissa, mitä minäkään miesmäisyydestä naisissa. Tässä mies ja nainen - asiassa olen ehkä hieman vanhanaikainen ja mustavalkoinen, vaikka eletään vuotta 2004... että olen sitä mieltä että luonnollisesti miesmäisyyden liitän mieheen ja naisellisuuden naiseen. Juuri näitä piirteitä ihailen molemmissa sukupuolissa!
Minä nyt olen ollut ihan ystävällinen heitä kohtaan, enempää ei olisi voinut vaatia "kirveelläkään", tai se olisi ollut jo oman itseni täydellistä kieltämistä toisen hyväksi.
He ovat haukkuneet vaatteitani, ihan uusiakin, joista olen itse pitänyt, ja eräskin sanoi, että tuo rätti sopisi parhaiten pölynpyyhintään. Toinen mainitsi halveksien, että sinä taidat tykätä kaikista kauniista asioista, minkä hän sanoi jotenkin merkityksellisesti, pilkaten.
Minulle ei anneta aikaa valmistautua tapaamisiin. En voi tunnissa juosta toiselle puolelle kaupunkia, mikä ehkä onnistuu, jos ei tarvitsisi laittautua ensin, siis käydä suihkussa, laittaa hiuksia, meikata ja valita sopivia vaatteita. Minä olisin ihan tyytyväinen, jos saisin 2 tuntia aikaa, se riittää minulle, vähempi on liian vähän. Sitähän nämä eivät ymmärrä, vaikka olen yrittänyt selittää. Eivät ymmärrä, tai eivät halua ymmärtää... ilmeisesti tahallaan.
Minä kyllä pidän heistä ihmisinä, mutta huomaan, etten minä kelpaa tai riitä heille tällaisena kuin olen. Epäilen, että minun pitäisi olla miesmäisempi, ehkä sitten olisi parempi.
Ystäviä ollaan, mutta ei kovin läheisiä. Ehkä meillä ei ole riittävästi yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kun minua ei niin kauheasti kiinnosta kalastus tai metsästys. En osaa korjailla koneita, joten olisin vain tiellä. En osaa auttaa taloudellisestikaan, kun en ole mikään rikas akka. Olen vain minä.
Henkisesti koen olevani vahva ihminen, enkä odotakaan keneltäkään sen enempää tukea tai apua, henkistä tai aineellistakaan. Minua ei tarvitse kuskailla autolla, eikä huolehtia minusta muutenkaan. Osaan itse pitää huolta itsestäni. Sitä odotan myös toiselta.
Olen pahoillani myös joistakin pikkuasioista, jotka ovat minulle tärkeitä, mutta joita ei niitäkään hyväksytä. Minun pitäisi ilmeisesti opetella olemaan enemmän "kaveri", ja ottaa rennommin, mutta en osaa.
Arvostelijoille ja kiusaajille annan anteeksi. Ehkä minulla on heiltä opittavaa. Minun pitäisi olla kiitollinen, ja niin oikeastaan olenkin. Näistä nyt vain on mielestäni hyvä puhua siinäkin mielessä, kun nämä ovat ihan uusia kokemuksia minulle. Niistähän sitä oppii. Rakastan ystäviäni, vaikka he eivät niin minusta piittaakaan.
Tulee mieleen, että sinun pitää heille kertoa, että tarvitset tuon 2 tuntia valmistautumiseen tai et tule ollenkaan. Kyllä he vähitellen oppivat toimimaan kanssasi. Kunnioitus on sitä, että hyväksyy jokaisen omana itsenään.
...muuten Klaudia aika hellyttävä kun noita sun juttuja lueskelee :)))
Joopa joo! Kommenttisi vähättelee Klaudiaa. Ärsyttää että usein naisiin suhtaudutaan juuri tuolla tavalla, halventaen. Tapu tapu -päähän. Ei hyvä ollenkaan. Toisen yläpuolelle asettuminen on vastenmielistä.
Tietenkin jokaisella saa olla mielipiteensä, mutta kukas nyt asettuu toisten yläpuolelle???
...tiedoksi Klaudiallekin, että ikävä jos kirjoituksestani sai jotenkin sinua vähättelevän kuvan. Se ei ole todellakaan ollut tarkoitus ja olet mielestäsi hellyttävä siksi koska samaistun kirjoituksiisi, koska olen itsekin kokenut tuota samaa ja koen itsenikin aika hellyttäväksi...Minusta on sääli, että täällä ei saa sanoa mitään kun joku hyökkää aina agressiivisesti päälle kuin yleinen syyttäjä. Juuri sellaista olen saanut kokea myös elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran lesbobaarissa...juuri tuollaista agressiivista käytöstä noilta miesmäisiltä lesboilta..
Olen myös L-nainen, ehkä enempi miesmäinen kuin naisellinen. Mutta en kuitenkaan arvostele ystäviäni, mulle on ihan sama miten kukin pukeutuu, pääasia on ystävyys. Ehkä ystäväsi vain sitten ovat sellaisia, että he haluavat samanlaisia asioita toisiltaan kuin itse ovat. Väärinhän se on jos ystävyyttä ajatellaan, mutta ehkä sitten heidän silmissään olet erilainen. Kannattaisi ehkä vaihtaa ystäväpiiriä, eivät kaikki lesbot ole samanlaisia. Kyllähän se kuulostaa heikolta itsetunnolta jos sortaa toista moisen asian kannalta ja ehkä jonkinmoiselta porukkahengeltä ettei uskalla toimia toisin vaikka haluaisikin. Ole vain oma itsesi, mutta harkitse ystäväpiirin vaihdosta.
En kaipaa päänsilitystä enkä halua saada turpaankaan. Asiallinen keskustelu tästäkin aiheesta on minusta paikallaan.
Minua kohtaan ei kukaan lesbo ole ollut aggressivinen, onneksi. En osaa edes kuvitella, miten sellaista voisi sattua ja mitä sitten tapahtuisi. Se olisi varmasti kauheata. Itkisin varmasti viikkotolkulla, jos minulle kävisi niin. Yrittäisin ehkä ajatella, että vika ei ole minussa vaan siinä, joka käy päälle.
Vai tarkoititkohan verbaalista aggressiota, joka ei ole niin paha asia ainakaan minun mielestäni? Onhan sekin ikävää, enkä tiedä, kummalta kuulisin mieluummin ilkeyksiä, tutulta vai tuntemattomalta. Molemmat voivat haavoittaa yhtä paljon.
Minua ei oikeastaan loukkaa tuo miesmäisten lesbojen arvostelu, kun se ei mielestäni ole niin vakavaa; se vain pistää miettimään. Hyväksyn sen, että he ajattelevat asioista vähän eri tavalla ja elävät ja toimivat sen mukaan.
En missään tapauksessa haluaisi luopua ystävistäni! Päinvastoin! Mietin vain, miten voisimme tulla paremmin toimeen keskenämme.
Minua harmittaa, että kiinnostuksen kohteemme ovat niin erilaisia, ettei meille synny luonnostaan mitään yhteisiä juttuja. Olen ehdottanut kaikenlaista tekemistä, mutta en ole saanut kaveria mukaan, koska ystäviäni ei kiinnosta ollenkaan samat asiat kuin minua itseäni. En osaa ehdottaa oikein sellaisiakaan asioita, joista en itse pidä. Olen itsekin kieltäytynyt joistakin heidän ehdottamistaan jutuista, vaikka olisinkin halunnut olla heidän seurassaan, mutta liika on aina liikaa. Enhän minä nyt tosiaan halua lähteä Jäämerelle turskanpyyntiin enkä lähipubiin vetämään olutta.
Joku oma tyylihän se on ihmisellä hyvä olla. Kaikesta ei voi tinkiä.
Onko sellainen ihminen "onneton reppana", joka ihastuu helposti? Tätä jäin vähän miettimään, kun eräs miesmäinen lesbo nauroi minulle, kun kerroin, että olen muutaman kerran rakastunut onnettomasti. Itse olen tästä asiasta sitä mieltä, että onneton on se, joka ei ihastu - huolimatta siitä, saako tunteilleen vastakaikua vai ei.
Uusia tuttavia vastaan minulla ei ole mitään.
Mitä sinulle sitten kävi siellä lesbobaarissa? Voisitko kertoa tarkemmin?
..helposti toiseen ihmiseen.
Itseltäni tuo taito puuttuu. En ihastu sitten millään. Joskus taas tämä piirre ärsyttää itsessäni.
Mistähän tuo helposti ihastuminen viestii? En osaa yhtään päätellä. Pääni on tänään ontto. Tuli vissiin tehtyä sen verran putkeen töitä, että menivät viimeisetkin järjen rippeet..;)
Toivottavasti joku heittää ajatuksia tuosta helposti ihastumisesta. Kysymys on erittäin mielenkiintoinen.
*raapii päätään ja yrittää pitää ainakin toista silmää vielä auki*
Sitten nuo poikamaisten lepakoiden "heitot". Hmm.... Toisaalta ne voisivat olla myöskin femmejen repliikkejä, sillä toiset femmet ovat aina lähtövalmiita..
Voisiko se olla niin, että poikamaisuudella ei välttämättä ole näissä tapauksissa merkitystä. He vain sattuivat olemaan poikamaisia.
Kovasanaiset naiset ovat kokemukseni mukaan sekä poikamaisia että femmejä.
Mutta tottakai poikamaisilla on usein harrasteet ihan jotakin muuta kuin esim. minulla.
Ah, ei voi taaskaan olla iloitsematta, että olen löytänyt oman kultani, jossa on poikamaisuutta ja naisellisuutta ja harrastukset ja mielenkiinnonkohteet menevät meillä yksiin.
Minun mittapuuni mukaan ne lesbot, joiden jutuista kerroin, ovat miesmäisiä. He eivät omista yhtään hametta eivätkä mekkoa. Heillä on miesten ammatitkin. He käyttäytyvät muutenkin kuin miehet.
En tosin tiedä, mihin ryhmään itsekään kuulun. Omasta mielestäni en ole sitä, miltä näytän.
Jos ei itse meikkaa eikä välitä niin vaatteistaan, ei voi ymmärtää sitä, miten paljon sellainen voi viedä aikaa.
Kai sinä et ihastu siksi, kun olet varattu.
Mä en ymmärrä miksi pitää naisen leikkiä miestä?
Säälittävää.Todella noloa.
Koita olla välittämättä sellaisista koviksista jotka ovat epäystävällisiä sinulle.
Löydät varmasti parempiakin ystäviä. Voi kun voisin olla puolustamassa sua sielä missä oletkin :-)
..etteivätkö juuri nuo kuvailemasi lesbot olisi miesmäisiä, vaan tarkoitin lähinnä sitä edellisessä viestissäni, että tuo käytös, josta kerroit, ei välttämättä liity siihen miesmäisyyteen sinänsä. Luulen, että se liittyy pikemminkin tietyntyyppisten ihmisten käyttäytymiseen.
Minullakin on lesboja tuttavina, miesmäisiä ja naisellisia, joiden kanssa en tule yhtään toimeen. Ja sitten on myös niitä miesmäisiä ja naisellisia, joiden kanssa tulen erittäin hyvin toimeen.
Yritän tässä nyt kovasti lieventää vastakkainasettelua miesmäinen/naisellinen. (Tämä siksi, että täälläkin on paljon ns. poikamaiseen kategoriaan kuuluvia lepakoita, joita tuo luokittelu ärsyttää. He eivät halua ymmärrettävästi leimaa otsaansa huonosti käyttäytyvästä ja sortavasta naisesta.
Miten tämän nyt ymmärrettävästi ilmaisisi...? Tietty rekkatyyli on elämänasenne, jota ei pitäisi sekoittaa pelkkään miesmäisyyteen/poikamaisuuteen. Rekka saattaa hohottaa "naisten jutuille" samaan tapaan kuin jotkut miehet. Eiväthän miehetkään kaikki...!)
Ja huom! Ei rekkakaan leiki miestä, vaan on se mikä on. Oma itsensä. Tämä kommentti tuolle yölliselle kirjoittajalle.
Ja tuosta ihastumisestani yleensä, joka on minulle varsin hidasta ja harvinaista....tarkoitin ihastumisen vaikeutta nimenomaan niinä aikoina kuin olen ollut sinkku.
Katselen silmät ympyrkäisinä naisia, pidän kovasti naisista, mutta en jostain syystä ihastu kuin perin harvoin. Ja jotkut taas ihastuvat perin usein ja tämä ihmetyttää minua..:o
Minä en halunnut loukata miesmäisiä lesboja, en. Varmasti naiselliset lesbot - kuten ihmiset yleensä - osaavat olla yhtä lailla ilkeitä halutessaan, mutta heistä minulla ei ole kokemuksia eikä kerrottavaakaan, kun ei ole vielä kohdalle sattunut. Olisi kyllä joskus kiva tutustua toiseen vähän naisellisempaan lesboon ja katsoa, löytyykö niitä yhteisiä mielenkiinnon kohteita vähän enemmän. Sehän se tässä oli lähinnä se ongelma, jos nyt sellaista edes on, että ilmeisesti arvostuksen kohteet ja tavat ym. ovat niin erilaisia, tai voivat olla, ei välttämättä, että molemminpuolista ymmärrystä ja hyväksyntää ei löydy riittävästi. Erilaisten ihmisten kanssa pitää vain yrittää opetella tulemaan toimeen, ja hyvähän se on vähän laajentaa omaa näkökulmaa. Eihän ystävien tarvitse olla samanlaisia kuin itse on!
Meissä ihmisissä on erilaisia puolia, jotka kasvatus joko sallii tai ei salli ihmiselle. Kaikkiin yksilöihin ei tehoa mikään kasvatuskaan.
Minutkin on tyttönä ja naisena pantu sellaiseen muottiin, mikä ei salli minun tehdä samoja asioita, jotka kuuluvat perinteisesti pojille ja miehille. Onneksi olen pikkuhiljaa oppinut vapautumaan ja olemaan rennompi. Se vaatii itseltä uudenlaista suhtautumista moniin asioihin, että uskaltaa olla sellainen kuin on, oma itsensä, ihminen.
Minusta pitäisi antaa lupa olla myös "nainen", jos siltä tuntuu, mutta sitä ei aina oikein arvosteta. Minusta se on kuitenkin sellainen asia, mikä auttaa jaksamaan, kun saa välillä olla "heikko ja toisten ohjailtavissa". Vai ovatko nämä sittenkin niitä miehisiä ominaisuuksia?!
Jotakin kautta pitäisi saada rohkaisua siihen, että jokainen uskaltaisi elää omannäköistä elämää sellaisena kuin on, ja välillä rikkomaan rajojaankin. Olisiko siis parempi olla arvostelematta erilaisia ihmisiä ja ottaa pikemminkin oppia heistä omaankin elämäänsä.
Eihän suvaitsevainen ja avarakatseinen ihminen arvostele erilaisia ihmisiä vaan kunnioittaa jokaisen vapautta olla sellainen kuin on. Ahdasmieliset ihmiset arvostelevat ja tuomitsevat kaikkein herkimmin, ja he ovat usein niitä, joiden olisi syytä itse tarkastella itseään ja omaa käyttäytymistään.
Olen kyllä pohtinut sitä, että siksikö nämä miesmäiset lesbot, joita olen tavannut, eivät oikein hyväksy minun naisellisuuttani, kun heissä ei ole sitä itsessäänkään. Onko se asia, jonka he itse ovat kieltäneet itseltään, vai onko sen tehnyt joku muu? Onko heidän lesbohistoriassaan tapahtunut jotakin sellaista, mikä on pakottanut heidät muuttumaan...
Minä kävin läpi jonkinasteisia ahdistuneisuuskohtauksia, kun tuntui, että ainoa tapa, millä estän yksin jäämiseni on, että leikkaan tukkani, heitän meikit menemään ja verhoudun kokonaan mustiin vaatteisiin ja nahkaiseen niittivyöhön, mutta... jääköön tekemättä - toistaiseksi.
löytyy kaikelle, varsinkin jälkikäteen, aikojen päästä tarkasteltuna, kun kykenee katsomaan ja myöntämään näkemänsä.
Entäpä, jos "sinun" ja "heidän" kohtaamisen, tekemisissäolemisen tarkoitus on rohkaista toisianne omimaan elämiinne uudenlaisia vivahteita. He rohkaisisivat sinua sallimaan itsellesi poikajuttuja ja sinun tehtäväsi olisi rohkaista heitä myöntymään hitusen tyttöjuttujen suuntaan. Yhdessäpä ystävykset, samanmatkalaiset.
Hih-hii, niittivyön kera tai ilman ;)
Ei minulla olekaan niitä ystäviä enää. Kävin Setan bileissä, eikä kukaan halua enää olla minun ystäväni. Syytä en tiedä. Olisikohan se se, että kaikki ovat jo varattuja? Vai olenko minä niin viallinen ihminen, etten kelpaa edes ystäväksi? Taisi olla viimeinen kerta, kun niihin bileisiin menen. En tiedä, mitä teen...
..välillä käykin. Porukat ei ole edes huomaavinaan ja sitten taas joku kerta ollaan ylintä ystävää.
Älä hämmästele, ihmiset ovat sellaisia.
Niin minullekin käy.
Ei meissä ole yhtään mitään vikaa kummassakaan. Tai ei sen enempää kuin kenessäkään muussakaan.
Sitten sun pitää selvästi kipittää tänne mun kainaloon.. Kyl mulle nätit naiselliset tytöt aina kelpaa ;) Miul ei o mittää kauniita naisia vastaan!
ja yksityisyydestä ei henno luopua suosion hintana. On asioita, jotka tekevät ihmisestä hänet itsensä. Niihin kuuluu ulkoinen olemus, ilmiasu; liikehtiminen, ilmeet, kielenkäyttö, pukeutuminen, kaikkinainen "tälläytyminen".
Toisella se voi olla oma tyyli, jollakin toisella näennäinen tyylittömyys.
Kaikki kukkaset kukkikoot, säilytä tyylisi Klaudia.
helvettiäkös se niille kuuluu. onko tuollaiset pellet oik. kavereita. tuskin. Hitto, jos miun kaveri haluaa laittautua rauhas ni kyl mie sen ottaisin huomioon. Itse kuljen samois kengis talvet kesät ja valmistautumiseen menee n.10 min, mutta hauskahan se joskus on laittautua hieman ja vaikkapa laittaa korkeakorkoiset saappaat jalkaan ja hajuvettä.kjeh. nojoo. kyll ihan mukaviakin yspejä löytyy kun jaksaa etsiä. niitä on tosin harvas. ei lesbous tarkoita verkkaripakkoa.prkl!