Diagnosoimisesta, etenkin lasten

Katson juuri Prisman dokumenttia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Tunnistin samanlaista käyttäytymistä kuin itselläni oli lapsena ja nuorena, ja vielä aikuisenakin.
Vanhempani eivät osanneet hoitaa tilannetta tai viedä minua lääkäriin.
Jälkikäteen ajatellen ehkä parempi niin, jos vaihtoehtona olisi ollut diagnoosin ja lääkkeiden saanti.
Toki olisin saattanut säästyä monilta ikäviltä kokemuksilta, kokeiluilta ja ajatuksilta, mutta hintana olisi ollut leima ja kenties ikuinen lääkehoito.

Söin lääkkeitä kahteen otteeseen, mutta nyt olen ollut 5 vuotta ilman ja olen tasapainoisempi kuin koskaan. Se, mikä auttoi, oli kognitiivinen psykoterapia ja tasapainoiset ihmiset ympärillä.

Monet ohjelman vanhemmista ovat sitä mieltä, että lääkehoito on viimeinen vaihtoehto, mutta ovat valinneet sen.
Suurin osa lapsista on ylipainoisia (jenkkiohjelma) eikä ruokavalion vaikutuksesta puhuta mitään. Yhden pojan kohdalla oli lääkitystä muutettu ja poika oli myös aloittanut liikunnan ja terveellisemmän ruokavalion, hyvin tuloksin.

Olen ainakin itse huomannut, miten kasvisruokavalio, jossa on paljon tuoreita, puhtaita raaka-aineita, vaikuttaa mielialaan.
Lapsena vedin karkkia, sipsiä, mikroaterioita, vanukasjälkiruokia /-välipaloja ym. teollista, lisäainein kyllästettyä "ruokaa" ja paljon vaaleaa leipää.
Ei ihme, että oli fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Ennen lääkityksen aloittamista kiinnittäisin siis huomiota muihin elintapoihin.
Ei varmaan kaikki oireet katoa heti, mutta ainakin lievenee ja voi pärjätä ilman lääkkeitä.