B. Furmanin persoonallisuushäiriö

että haluat suojella Furmania julkisilta diagnooseilta. Furman varmasti arvostaa huolenpitoasi.

tippa silmässä kirjoitti:

että haluat suojella Furmania julkisilta diagnooseilta. Furman varmasti arvostaa huolenpitoasi.

Pulmat psykiatri Ben Furmanin toiminnan suhteen eivät ratkea sillä, että joku antaa hänelle diagnooseja. Hänen pulmansa liittyvät lääkärietiikan ohittamiseen ja asioiden mittasuhteiden vääristelyyn. Joku kutsuisi hänen puheitaan varmaan valehteluksi, mutta parempi ilmaisu on esim. liioittelu, huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, tarkoitushakuisuus, jne. jolloin asioiden luonne hämärtyy ja niiden olemuksesta tulee kummallisia ja epätosia. Esim. ilmaisu, että henkilö saa persoonallisuuhäiriö diagnoosin mielivaltaisesti vaikkapa käännähtämällä tuolilla väärin, on hyvin kummallinen, epätosi ja siinä määrin vääristynyt, että lääkäri ei sellaista ei vaan saa suustaan päästää.

diagnooseilla kirjoitti:

Pulmat psykiatri Ben Furmanin toiminnan suhteen eivät ratkea sillä, että joku antaa hänelle diagnooseja. Hänen pulmansa liittyvät lääkärietiikan ohittamiseen ja asioiden mittasuhteiden vääristelyyn. Joku kutsuisi hänen puheitaan varmaan valehteluksi, mutta parempi ilmaisu on esim. liioittelu, huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, tarkoitushakuisuus, jne. jolloin asioiden luonne hämärtyy ja niiden olemuksesta tulee kummallisia ja epätosia. Esim. ilmaisu, että henkilö saa persoonallisuuhäiriö diagnoosin mielivaltaisesti vaikkapa käännähtämällä tuolilla väärin, on hyvin kummallinen, epätosi ja siinä määrin vääristynyt, että lääkäri ei sellaista ei vaan saa suustaan päästää.

Juuri tätä yritin tavoittaa omilla kirjoituksillani.

Furman ei noudata lääkäreiden eettisiä pelisääntöjä ja lääkäreiden piirissä tätä pidetään hyvin vakavana rikkeenä.

Sanomalla että muut läääkärit lätkäisevät diagnooseja istumistavan perusteella, Furman esittää vakavan syytöksen muiden lääkäreiden kyvystä tehdä diagnooseja ja hoitaa potilaita. Kas kun ei sano että psykiatrisen tiedon yksinoikeus on hänellä eikä kellään muulla.

diagnooseilla kirjoitti:

Pulmat psykiatri Ben Furmanin toiminnan suhteen eivät ratkea sillä, että joku antaa hänelle diagnooseja. Hänen pulmansa liittyvät lääkärietiikan ohittamiseen ja asioiden mittasuhteiden vääristelyyn. Joku kutsuisi hänen puheitaan varmaan valehteluksi, mutta parempi ilmaisu on esim. liioittelu, huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, tarkoitushakuisuus, jne. jolloin asioiden luonne hämärtyy ja niiden olemuksesta tulee kummallisia ja epätosia. Esim. ilmaisu, että henkilö saa persoonallisuuhäiriö diagnoosin mielivaltaisesti vaikkapa käännähtämällä tuolilla väärin, on hyvin kummallinen, epätosi ja siinä määrin vääristynyt, että lääkäri ei sellaista ei vaan saa suustaan päästää.

Täällä palstallahan Furmanin pulmia tosiaan kannattaakin puida. Varsinkin, kun hän ei itse ole paikalla.

Psykiatri kirjoitti:

Juuri tätä yritin tavoittaa omilla kirjoituksillani.

Furman ei noudata lääkäreiden eettisiä pelisääntöjä ja lääkäreiden piirissä tätä pidetään hyvin vakavana rikkeenä.

Sanomalla että muut läääkärit lätkäisevät diagnooseja istumistavan perusteella, Furman esittää vakavan syytöksen muiden lääkäreiden kyvystä tehdä diagnooseja ja hoitaa potilaita. Kas kun ei sano että psykiatrisen tiedon yksinoikeus on hänellä eikä kellään muulla.

Onko hän sanonut, että muut lääkärit lätkäisevät diagnooseja istumistavan perusteella? Ei kai.

Minä vaan kirjoitti:

Onko hän sanonut, että muut lääkärit lätkäisevät diagnooseja istumistavan perusteella? Ei kai.

"Rajatila on sama kuin hankala potilas. Termi rajatila on psykiatrinen vastine kansankieliselle sanalle luonnevikainen. Se on muodikas, valetieteellinen temppu, jolla syytetään potilasta siitä, ettei häntä osata auttaa. Kovin kummallinen ei tarvitse olla, jotta kävisi rajatila-persoonallisuudesta. Riittää, että muutaman kerran vaihdat asentoa psykiatrin tuolissa, etkä ole kovin yhteistyöhaluinen ventovieraan sieluntohtorin kanssa".

Psykiatri kirjoitti:

"Rajatila on sama kuin hankala potilas. Termi rajatila on psykiatrinen vastine kansankieliselle sanalle luonnevikainen. Se on muodikas, valetieteellinen temppu, jolla syytetään potilasta siitä, ettei häntä osata auttaa. Kovin kummallinen ei tarvitse olla, jotta kävisi rajatila-persoonallisuudesta. Riittää, että muutaman kerran vaihdat asentoa psykiatrin tuolissa, etkä ole kovin yhteistyöhaluinen ventovieraan sieluntohtorin kanssa".

eihän hän tuossa sano, että muut lääkärit lätkäisevät diagooseja istumistavan perusteella. Sinähän vääristelet hänen sanomisiaan.

Minä vaan kirjoitti:

eihän hän tuossa sano, että muut lääkärit lätkäisevät diagooseja istumistavan perusteella. Sinähän vääristelet hänen sanomisiaan.

Tuo Furmanin lausuma tarkoittaa sitä että potilas saattaa vaihtaa asentoa tuolissa ja olla hiukan yhteistyökyvytön ja siloin psykiatri saattaa lätkäistä rajatiladiagnoosin.

Se tarkoittaa käytännössä sitä että psykiatri saattaa tehdä diagnoosin vastoin saamaansa koulutusta, ilman riittävää tutkimusta ja omien tunteittensa ohjaamana. Eli Furman kyseenalaistaa erittäin rajulla tavalla muiden lääkäreiden diagnoosit. Hän suorastaan halveksii muiden tapaa tehdä diagnostista arviota ja sen yhtenä merkkinä hän mainitsee istumistavan.

Jos ajattelen omia potilaitani, niin ehkä muutama on hieman haluton yhteistyöhön (muinka sen sitten määritteleekään) ja saattaa vaihtaa asentoa tuolilla istuessaan. En missään nimessä tällaisilla oireilla asettaisi mitään diagnoosia, en ensimmäistäkään. Ja ajatukseni saattaisi mennä enemmän masennuksen suuntaan, jos johonkin.

Psykiatri kirjoitti:

Tuo Furmanin lausuma tarkoittaa sitä että potilas saattaa vaihtaa asentoa tuolissa ja olla hiukan yhteistyökyvytön ja siloin psykiatri saattaa lätkäistä rajatiladiagnoosin.

Se tarkoittaa käytännössä sitä että psykiatri saattaa tehdä diagnoosin vastoin saamaansa koulutusta, ilman riittävää tutkimusta ja omien tunteittensa ohjaamana. Eli Furman kyseenalaistaa erittäin rajulla tavalla muiden lääkäreiden diagnoosit. Hän suorastaan halveksii muiden tapaa tehdä diagnostista arviota ja sen yhtenä merkkinä hän mainitsee istumistavan.

Jos ajattelen omia potilaitani, niin ehkä muutama on hieman haluton yhteistyöhön (muinka sen sitten määritteleekään) ja saattaa vaihtaa asentoa tuolilla istuessaan. En missään nimessä tällaisilla oireilla asettaisi mitään diagnoosia, en ensimmäistäkään. Ja ajatukseni saattaisi mennä enemmän masennuksen suuntaan, jos johonkin.

"Tuo Furmanin lausuma tarkoittaa sitä että potilas saattaa vaihtaa asentoa tuolissa ja olla hiukan yhteistyökyvytön ja siloin psykiatri saattaa lätkäistä rajatiladiagnoosin."

Juuri näin minäkin tulkitsen.

"Se tarkoittaa käytännössä sitä että psykiatri saattaa tehdä diagnoosin vastoin saamaansa koulutusta, ilman riittävää tutkimusta ja omien tunteittensa ohjaamana."

Aivan niin.

"Eli Furman kyseenalaistaa erittäin rajulla tavalla muiden lääkäreiden diagnoosit."

Kuinka niin? Eihän hän ole sanonut mitään siitä miten muut lääkärit yleensä tekevät diagooseja.

Minä vaan kirjoitti:

"Tuo Furmanin lausuma tarkoittaa sitä että potilas saattaa vaihtaa asentoa tuolissa ja olla hiukan yhteistyökyvytön ja siloin psykiatri saattaa lätkäistä rajatiladiagnoosin."

Juuri näin minäkin tulkitsen.

"Se tarkoittaa käytännössä sitä että psykiatri saattaa tehdä diagnoosin vastoin saamaansa koulutusta, ilman riittävää tutkimusta ja omien tunteittensa ohjaamana."

Aivan niin.

"Eli Furman kyseenalaistaa erittäin rajulla tavalla muiden lääkäreiden diagnoosit."

Kuinka niin? Eihän hän ole sanonut mitään siitä miten muut lääkärit yleensä tekevät diagooseja.

Hän kyseenalaistaa muiden lääkäreiden esittämät diagnoosit. Myös muut kuin psykiatrit voivat tehdä psykiatrisia diagnooseja.

Psykiatri kirjoitti:

Hän kyseenalaistaa muiden lääkäreiden esittämät diagnoosit. Myös muut kuin psykiatrit voivat tehdä psykiatrisia diagnooseja.

ei ole sanonut mitään siitä, miten muut lääkärit yleensä tekevät diagnooseja, olipa kyse sitten psykiatreista tai muista lääkäreistä.

Minä vaan kirjoitti:

Täällä palstallahan Furmanin pulmia tosiaan kannattaakin puida. Varsinkin, kun hän ei itse ole paikalla.

Hän on aivan tervetullut kommentoimaan omalla nimellään, jos haluaa. Nimimerkilläkin hän voi kommunikoida, eikä meistä kukaan tiedä, vaikka niin tekisikin. Ei tällä palstalla keskustelu eroa sen ihmeemmin siitä keskustelusta, joka syntyy hänen lehtijuttujensa perusteella jossain muualla. Eipä hän silloinkaan ole paikalla ihmisten olohuoneissa oikomassa mahdollisia väärintulkintoja tai hurraamassa samanmielisille. Antamalla provosoivia kommentteja julkisessa mediassa hän antaa luvan keskustelulle itsestäänkin, missä vaan,ihan julkisesti. Jos Ben Furman saa kritisoida, saa häntäkin kritisoida, ja pitääkin. Ja rajusti.

tervetuloa Ben kirjoitti:

Hän on aivan tervetullut kommentoimaan omalla nimellään, jos haluaa. Nimimerkilläkin hän voi kommunikoida, eikä meistä kukaan tiedä, vaikka niin tekisikin. Ei tällä palstalla keskustelu eroa sen ihmeemmin siitä keskustelusta, joka syntyy hänen lehtijuttujensa perusteella jossain muualla. Eipä hän silloinkaan ole paikalla ihmisten olohuoneissa oikomassa mahdollisia väärintulkintoja tai hurraamassa samanmielisille. Antamalla provosoivia kommentteja julkisessa mediassa hän antaa luvan keskustelulle itsestäänkin, missä vaan,ihan julkisesti. Jos Ben Furman saa kritisoida, saa häntäkin kritisoida, ja pitääkin. Ja rajusti.

"Antamalla provosoivia kommentteja julkisessa mediassa hän antaa luvan keskustelulle itsestäänkin"

Esimerkiksi psykiatrisille diagnooseille, vai mitä.

Minä vaan kirjoitti:

"Antamalla provosoivia kommentteja julkisessa mediassa hän antaa luvan keskustelulle itsestäänkin"

Esimerkiksi psykiatrisille diagnooseille, vai mitä.

Diagnooseja ei pidä kenellekään antaa julkisuudessa. Keskustelu lähti siitä että Furman (perusteetta?) esitti että eri mieltä olevat antavat hänelle diagnooseja.

Minkä takia Furmania pitäisi käsitellä silkkihansikkain jos hän itse takoo perusteettomia ja loukkaavia kommentteja oman ammattikuntansa edustajista?

Mersault kirjoitti:

Diagnooseja ei pidä kenellekään antaa julkisuudessa. Keskustelu lähti siitä että Furman (perusteetta?) esitti että eri mieltä olevat antavat hänelle diagnooseja.

Minkä takia Furmania pitäisi käsitellä silkkihansikkain jos hän itse takoo perusteettomia ja loukkaavia kommentteja oman ammattikuntansa edustajista?

"Diagnooseja ei pidä kenellekään antaa julkisuudessa."

Siis ei diagnooseja. Mutta hänen ongelmiaan sen sijaan on syytä ruotia täällä palstalla, vai kuinka.

Minä vaan kirjoitti:

"Diagnooseja ei pidä kenellekään antaa julkisuudessa."

Siis ei diagnooseja. Mutta hänen ongelmiaan sen sijaan on syytä ruotia täällä palstalla, vai kuinka.

Mahdatkohan ollenkaan lukea, mitä esim. mersault ja psykiatri kirjoittavat? Ei kai tässä Furmanin ongelmista ole kyse, vaan siitä, millaisia ongelmia tulee, jos jos psykiatri Furman ei pysy lääkärinetiikassaan. Siitä saattaa tulla hemmetinmoisia pulmia. Ben Furman on nykyään ammattilaisten näkökulmasta katsottuna heikoissa asemissa eikä hänelle juurikaan löydy tukijoita ja ymmärrystä, kun hän toistuvasti ja useimmiten perusteettomasti syyttää kolleegoitaan ties mistä. Ben Furmanin positiivinen ajattelu on kummallista, eikö vain? Koskaan ei ole liian myöhäistä syyttää kolleegoita vai miten sen kirjan nimi oikein meni?

Minä vaan kirjoitti:

"Diagnooseja ei pidä kenellekään antaa julkisuudessa."

Siis ei diagnooseja. Mutta hänen ongelmiaan sen sijaan on syytä ruotia täällä palstalla, vai kuinka.

Hänen ongelmansa ovat puhtaasti ammatillisia. Ei tässä keskustelun pääpaino ole ollut Furmanin persoonassa. Jos Ben Furmanin ongelma on se että hän perusteettomien kommenttien johdosta on hankkinut itselleen ammatillisia ongelmia niin tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Eli ainoastaan Ben Furmanilla saa olla puheenvuoro ja muiden pitää kiltisti kuunnella mitä valheita hän heistä ja heidän hoitometodeistaan esittää?

Mediuutisissa oli todellakin artikkeli asiasta. Siinä prof. Christian Wahlström (muistinkohan nimen oikein?) kirjoitti että asiatonta kritiikkiä on tullut sekä Furmanilta että vastapuolelta. Se joka tästä keskustelusta eniten kärsii on potilas. Kyllähän lyhytterapiat ovat hyvä hoitomuoto joihinkin tiloihin mutta esitettävät näkemykset täytyy perustaa tutkimustuloksiin, ei omiin päämääriin.

Mersault kirjoitti:

Hänen ongelmansa ovat puhtaasti ammatillisia. Ei tässä keskustelun pääpaino ole ollut Furmanin persoonassa. Jos Ben Furmanin ongelma on se että hän perusteettomien kommenttien johdosta on hankkinut itselleen ammatillisia ongelmia niin tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Eli ainoastaan Ben Furmanilla saa olla puheenvuoro ja muiden pitää kiltisti kuunnella mitä valheita hän heistä ja heidän hoitometodeistaan esittää?

Mediuutisissa oli todellakin artikkeli asiasta. Siinä prof. Christian Wahlström (muistinkohan nimen oikein?) kirjoitti että asiatonta kritiikkiä on tullut sekä Furmanilta että vastapuolelta. Se joka tästä keskustelusta eniten kärsii on potilas. Kyllähän lyhytterapiat ovat hyvä hoitomuoto joihinkin tiloihin mutta esitettävät näkemykset täytyy perustaa tutkimustuloksiin, ei omiin päämääriin.

Professori Kristian Wahlbeck toi suorasukaiseen tapaansa esiin Mediuutisissa että tällä julkisella tappelulla on vain häviäjiä. Olen havainnut tämän myös omassa työssäni, koska suuri osa potilaistani haluaa arviota ja lausuntoa psykoterapiaa varten. Luottamus on heikentynyt ja sen myötä saattaa hoidon tehokin heiketä.

Psykiatri kirjoitti:

Professori Kristian Wahlbeck toi suorasukaiseen tapaansa esiin Mediuutisissa että tällä julkisella tappelulla on vain häviäjiä. Olen havainnut tämän myös omassa työssäni, koska suuri osa potilaistani haluaa arviota ja lausuntoa psykoterapiaa varten. Luottamus on heikentynyt ja sen myötä saattaa hoidon tehokin heiketä.

Christian Wahlbeck ei toisaalta nuorena miehenä ole välttämättä seurannut asioiden kulkua pitkällä tähtäimellä. Ben Furman on hyökännyt psykiatriaa ja erityisesti psykoanalyytikoita vastaan jo -80 luvun lopulta ja on medioissa saanut vastaan hiljaisuuden kolleegoiden taholta. Vasta muutaman viime vuoden aikana on alkanut ilmetä kiivasta vastustusta Furmanin puheita vastaan ja silloin lähinnä niissä yhteyksissä, joissa kela on tehnyt yllättäviä ja rajuja siirtoja psykoterapiamäärärahojen puolesta. Näissä yhteyksissä Furman on yleensä tuonut esille tyytyväisyytensä kelan linjasta ja pitänyt sitä vastuullisena. Kirjoituksessa "Buu psykologialle Ben Furman" totesi aikoinaan, ettei psykiatrien kanssa kannata neuvotella, koska olisi samaa kuin toisinajattelija olisi Neuvostoliitossa yrittänyt muuttaa järjestelmää puolueen sisältä käsin. Siksi hän on valinnut linjan, jossa mieluummin puhuu viihteellisten medioiden kautta yrittäen saada julkista mielipidettä psykiatriaa ja pitkiä terapioita vastaan. Lääkärinetiikan näkökulmasta kestämätön linjaus, josta Wahlbeck ei näytä olevan tietoinen.

Mersault kirjoitti:

Hänen ongelmansa ovat puhtaasti ammatillisia. Ei tässä keskustelun pääpaino ole ollut Furmanin persoonassa. Jos Ben Furmanin ongelma on se että hän perusteettomien kommenttien johdosta on hankkinut itselleen ammatillisia ongelmia niin tätäkö ei saisi ääneen sanoa?

Eli ainoastaan Ben Furmanilla saa olla puheenvuoro ja muiden pitää kiltisti kuunnella mitä valheita hän heistä ja heidän hoitometodeistaan esittää?

Mediuutisissa oli todellakin artikkeli asiasta. Siinä prof. Christian Wahlström (muistinkohan nimen oikein?) kirjoitti että asiatonta kritiikkiä on tullut sekä Furmanilta että vastapuolelta. Se joka tästä keskustelusta eniten kärsii on potilas. Kyllähän lyhytterapiat ovat hyvä hoitomuoto joihinkin tiloihin mutta esitettävät näkemykset täytyy perustaa tutkimustuloksiin, ei omiin päämääriin.

Furmanin ongelmia on siis syytä ruotia täällä palstalla, kunhan ei kuitenkaan mennä diagnosoinnin puolelle. Rajansa toki kaikella!

Psykiatri kirjoitti:

Professori Kristian Wahlbeck toi suorasukaiseen tapaansa esiin Mediuutisissa että tällä julkisella tappelulla on vain häviäjiä. Olen havainnut tämän myös omassa työssäni, koska suuri osa potilaistani haluaa arviota ja lausuntoa psykoterapiaa varten. Luottamus on heikentynyt ja sen myötä saattaa hoidon tehokin heiketä.

on ollutkin osittain katteetonta. Psykoterapian riskeistä ja haittapuolistahan on olemassa hyvin vähän asiallista tietoa, ja kaikkein vähiten potilaat saavat sitä hoitavilta tahoilta. Kuitenkin jo potilaslain perusteella kaikista hoitoon liittyvistä seikoista pitäisi kertoa.

Luottamus on ilman muuta tärkeää, mutta katteeton luottamus on vaarallista.