erittäin väsyttävä tilanne ...

meidän tilanteemme. Erottiin 6kk sitten, miehen alkoholismin vuoksi. Meillä yhteinen 6v lapsi. Tapaamiset ollaan saatu järjestettyä jokseenki, isän selvien päivien mukaan, niitä kyllä harmillisen vähän. eli lapsi tapaa isäänsä erittäin epäsäännöllisesti. Monet sovitut tapaamiset peruuntuu, koska isi on joko humalassa, taikka sitten krapulassa. Joskus asiasta ilmottaa, joskus ei ilmota...eli tällöin emme voi muutakaan touhua järjestää ajankuluksi, koska isiä odotettava tulevaksi. pettymyksiä monta, liikaa. Viimeisin vierailu lapsella isänsä luona päätyi katastrofiin...lapsi halusi kotiin, itki. ei halua olla isänsä luona. äiti tule hakemaan. Isänsä tästä raivostui, ei säästele sanojaan etes lapsen kuullen. ei tietenkään lapselle huutanut, vain minulle, lapsen läsnäollessa. En todellakaan ole mustamaalannut isää lapselle, päinvastoin, olen puolustellut, jopa valehdellut lapselle isän temppujaan ja jättämättä tulemisiaan. Nyt lapsi ei tahdo isänsä luokse. Olen niin väsynyt, isä liian katkera erosta, että lapsi on joutunut pelinappulaksi. Nyt isä ei tahdo olla kanssani missään tekemisissä, joten miten ihmeessä lapsen ja isän tapaamiset järjestyy, muuta kuin lastenvalvojan avustuksella? Isä uhoaa mennä oikeuteen saakka, että tapaamiset hän saa. Minua on taas neuvottu hakemaan yksinhuoltajuutta. Luulisin, että minulla on hyvät perusteet saada se, alkoholismi riittänee. Isän elämä on erittäin sekavaa, ja ryyppypäiviä on tällekkin vuodelle kertynyt enempi entä selviä päiviä...alkaa vain voimat olla jo niin totaalisen loppu...miksei aikuinen ihminen näe, että se on lapsi joka tästä kärsii? Lapsi, jonka tarpeet tulisi olla etusijalla, eikä joutua vanhempien riitojen kohteeksi. Eiköhän minulla ole tarpeeksi syytä hakea yksinhuoltajuutta, ja päättää sitten itse, miten lapsi isäänsä tapaa. En missään nimessä ole erottamassa lasta isästään, tahdon että isä aikuistuisi, ottaisi vastuun lapsesta, ja alkaisi olla isä. ja tähän lisään, että olemme molemmat reippaasti päälle 30v.