Olin seurustellut Merjan kanssa kaksi vuotta. Viimeaikoina suhteemme oli rakoillut pahan kerran ja homma oli ajautunut melkeinpä eronpartaalle. Itse koin erityisen pahana Merjan piikittelyn - hän ei nähnyt minussa enää mitään hyvää. Ja rakkauden tunnustuksilleni hän haistatti pitkät. Tilanne söi miestä karhun lailla.
Olin kutsunut Merjan luokseni, jotta voisimme katsoa oliko meillä enää mitään jaettavaa. Kun hän lopulta saapui, mukana oli paras kaveri Leena. Olin hämmentynyt: olin odottanut, että puhuisimme asiat selviksi. Nyt siitä ei tulisi mitään.
Pistin kahvin tippumaan kun tytöt istuivat keittiönpöydän ääreen. Merja sytytti röökin.
”Kyllä me baariin voidaan mennä. Vai mitä Jyrki?”, hän sanoi puhaltaen samalla savua ilmaan.
”Täh?”, kysyin hölmistyneenä.
”Ollaan päätetty lähteä juhlimaan perjantaina, eikä me oteta miehiä mukaan iltaa pilaamaan”, Merja piikitteli.
Kaadoin kahvia ja olin vaiti.
”Se miettii miten sanoa ’ei’ tyttöystävälle”, Merja hymyili ivallisesti ja katsoi ystäväänsä.
Vilkaisin Leenaa joka nauroi kommentille. Aloin vittuuntua. En ymmärtänyt mitä olin taas tehnyt ansaitakseni tällaista paskaa.
Istuin alas teennäisen huolettomasti vaikka sisällä kiehuin raivosta.
”Voi pientä…”, Merja lässytti. ”Jyrki sulkeutuu kun asiat eivät luista sen mielen mukaan”, hän jatkoi ja iski Leenalle silmää.
”EROTAAN SITTEN!!!”, karjaisin ponkaisten pystyyn.
Leena loi vaivautuneen silmäyksen.
”Anna olla Merja”, hän sanoi sovittelevasti pitäen katseensa minussa.
”Kuka tässä erota haluaa?”, Merja imitoi lapsen äänellä. ”Eihän meidän Jyrki tule toimeen ilman äitiä.”
Tiesin hänen olevan oikeassa: en kyennyt elämään Merjan kanssa, enkä ilman häntä. Pattitilanne. Alistu tai kuole. Lysähdin hervottomana istumaan haudaten kasvot käsiini.
Merja jatkoi sättimistä: ”…ei se osaa mitään,,, kelvoton,,, ai niin,,, olenko mä kertonut,,, Jyrki on ihan onneton sängys…”
Ja sitä rataa…
En tiedä kuinka kauan sitä kesti, mutta yhtäkkiä tajusin olevani pimeässä. En erottanut mitään; en muotoja; en hahmoja; en edes ääriviivoja. Kuulin ainoastaan sydämeni lyövän.
Sitten vaistosin sen lähestyvän, en tiennyt mikä se oli, mutta tiesin se tulevan kohti ja iskeytyessään se leikkasi tajuntaani kuin veitsi. Muistan itkeneeni - pieni lapsi itki sisälläni. Mutta eivät ne olleet tuskan kyyneliä. Ne olivat ilon ja vapauden kastehelmiä. Kerääntyessään ne muodostivat aallon joka huuhtoi sisintäni. Ja silloin minä tajusin, ensimmäistä kertaa elämässäni, olevani vapaa.
Aloin taas haistaa ja maistaa ja kuulla Merjan räpätyksen. Ja avatessa silmäni kaikki näytti kirkkaammalta - aivan kuin värit heijastuisivat voimakkaampina tavaroiden pinnoilla.
”Nukahditko sinä Jyrki-pieni?”, Merja kysyi.
En vastannut, hymyilin ainoastaan. Kaikki olisi tästä lähtien selvää. Ei enää epätietoisuutta; ei huolehtimista. Asiat olivat selkiytyneet. Tiesin täsmälleen miten toimia. Olin kuin uudestisyntynyt.
Nousin ylös ja kävelin eteiseen. Lukitsin ulko-oven sisäpuolelta: nyt sen sai auki ainoastaan avaimella. Sitten palasin keittiöön. Merja kai aavisti jonkin olevan vinossa ja oli hakenut veitsen tiskipöydältä.
”Pistä se pois ennen kuin telot itsesi”, sanoin viileästi.
”Turpa kiinni tuhkamuna!”, Merja huusi puristaen veistä kaksinkäsin.
Punnitsin vaihtoehtoja jännityksen väreillessä ilmassa.
Lopulta Leena puuttui tilanteeseen.
”Oletteko te hulluja? Tehän tapatte toisenne. Lopettakaa!”, hän huusi paniikissa ja nousi seisomaan.
Löin häntä kasvoihin (Leenan paino huiteli siinä 55 – 60:nen kilon välissä ja pituutta oli hiukan yli 160senttiä, hän oli suunnilleen samankokoinen kuin Merja) ja isku lennätti hänet nurkkaan.
Teko sai Merjan suunnilta ja hän syöksyi päälleni raivonvallassa. Potkaisin häntä vatsaan ja hän ähkäisi ilman paetessa keuhkoista. Ennen kuin Merja ennätti tajuta mikä häneen osui, tartuin häntä hiuksista ja iskin hänen otsansa pöydän kulmaan.
Leena oli tarkkaillut tilannetta nurkassa kyyhöttäen ja kiljaisi pelästyneenä huomatessaan Merjan lysähtävän hervottomana lattialle. En välittänyt hänestä, vaan raahasin Merjan tajuttoman kehon makuuhuoneeseen ja viskasin sängylle.
Palattuani takaisin Leena itki hysteerisesti. Läimäytin häntä: ”Turpa kiinni!”
”Älä lyö… teen mitä tahansa, mutta älä lyö”, Leena nyyhkytti.
”Nouse ylös ja ota vaatteet pois”, sanoin tiukasti.
Leena nousi täristen pystyyn ja alkoi riisua. Päällysvaatteet putoilivat yksi kerrallaan lattialle. Rintaliivienhakasten auetessa aloin kiihottua – olin aina salaa ihaillut Leenan uhkeita muotoja ja nyt oli mahdollisuus olla aitiopaikalla. Vesi herahti kielelle nähdessäni paljaat nännit.
Pelokkaan ihmisen tavoin Leena tarkkaili herkeämättä pienintäkin elettäni ja ymmärsi heti kun kiinnitin katseeni hänen, vielä jalassa, oleviin pikkuhousuihin ja nyökkäsin.
”Eiiii...”, hän vaikeroi.
Olin armoton: ”Kaikki!”
Leena alkoi taas itkeä, mutta otti silti pikkuhousut jalastaan. Seistessään nyt alastomana edessäni yritti hän peitellä itseään. Moinen kainostelu sai vereni kuohahtamaan.
”Älä esitä… NARTTU!”, karjaisin.
Peloissaan Leena sulki silmänsä odottaen uutta iskua. En kuitenkaan lyönyt häntä. Sen sijaan aloin puristella isoja rintoja – imin ja kourin niitä.
Vähitellen tunsin Leenan rentoutuvan vaikka hän pitikin edelleen silmänsä kiinni. Sitten suutelin Leenan huulia; pikku lumppu yllätti minut täysin vastatessaan intohimoisesti suudelmaan.
Lopulta Leena irrottautui oma-aloitteisesti syleilystäni ja laskeutui polvilleen.
”Haluatko että otan suihin?”, hän kysyi.
En saanut hämmästykseltä sanaa suustani ja tyydyin nyökkäämään.
Varovasti Leena avasi housut ja laski ne nilkkoihini. Suljin silmät ja huokasin syvään hänen suudellessa puolikovaa kulliani. Sitten hän otti elimen kokonaan suuhunsa. Jäykistyin hetkessä.
Kohta Leena kiihdytti tahtia.
”Haluatko laueta suuhun?”, hän kysyi.
”Suutele ensin kasseja.”
Leena nosti kyrpää ja alkoi nuolla pallukoita.
”Oi baby…”, huokailin Leenan kiillottaessa vuoronperää molempia.
Sitten sain idean: vein molon takaisin Leenan suuhun, käänsin pään sopivaan kulmaan ja aloin jumputtaa poskeen. Leena mumisi ja ynähteli posken venyessä äärimmilleen. Homma oli niin kiihottavan näköistä, että jaksoin nussia aika tovin.
Lopulta olin saanut tarpeekseni ja komensin Leenan pöydälle. Riisuin vaatteeni. Sitten nostin Leenan jalat olkapäilleni. Vein kullin huulille ja työnnyin sisään. Pimpsa oli todella hunajainen ja olin vähällä laueta. Sain kuitenkin pidäteltyä ja päätin mielessäni kurittaa tätä viekoittelevaa narttua oikein olan takaa.
Muutaman verryttelytyönnön jälkeen aloin lykkiä kovaa: vedin mulkun ulos asti ja iskin sen sitten takaisin kaikin voimin. Leena parkui kuin pieni eläin.
Pumpattuani jonkin aikaa, tarrasin Leenaa rinnoista ja aloin tikata kuin ompelukone. ”Tuntuuko?”, kysyin huohottaen.
”Tuntuuuuu… ooh… aaA!”, Leena ulisi.
Lopulta vedin mulkun ulos vauhdissa ja käänsin Leenan ympäri. Paljas perse oli nyt hollilla. Survaisin sisään ja aloin rynkyttää. Leena puristi pöydän kulmasta rystyset valkoisena. Tartuin häntä hiuksista ja vedin päätä taaksepäin: ”Tuntuuko!”
Tällä kertaa Leenalla ei ollut enää voimia vastata - hän oli antautunut ja keskittyi kestämään käsittelyni. Ja minä poika annoin; annoin kaiken mitä minulla oli; annoin elämäni hurjimman panon. Minä vein ja Leena vikisi…
En tiedä kuinka pitkän ajan kuluttua – ajantajuni oli hämärtynyt – mutta lopulta komensin Leenan lattialle makaamaan. Itse asetuin päälle istumaan.
”Nyt mä nain sua rintojen väliin”, sanoin. ”Pistä ne yhteen.”
Leena teki työtä käskettyä ja puristi isot tissit vastakkain.
Läpsyttelin ensin kyrvällä nännipihoja. Lopulta ujuttauduin rintojen väliin ja aloin lykkiä. Aina kun patukka sukelsi esiin rintojen välistä, Leena lipaisi sitä kielellään.
”Aaah… tekee hyvää”, huokailin.
”Anna tulla, roiski mun kasvoille”, Leena yllytti.
Aloin työnnellä tosissani.
”Just noin!”, Leena huusi.
Sitten tunsin mällin nousevan. Vedin kullin rintojen välistä ja vatkasin sitä kädessäni. Leena avasi suunsa valmiiksi.
Ensimmäinen ruiskaisu osui keskelle kasvoja, toinen lensi sukkana suuhun. Leena kikatti ja odotti kielipitkällä lisää. Ammuin ties kuinka monta kertaa…
Lopulta kivekset olivat tyhjentyneet. Katsoin alas: spermaa oli joka puolella - Leenan kasvoilla, -hiuksissa, -suussa, -rinnoilla… Voiko yhdestä miehestä irrota noin paljon, ihmettelin noustessani ylös.
Putsattuaan itsensä Leena alkoi kiskoa vaatteita päälleen.
”Mun täytyy mennä. Soittele mulle”, hän sanoi ja kirjoitti numeronsa paperilapulle. Saatoin hänet eteiseen ja avasin ulko-oven. Suutelimme vielä hyvästiksi ennen kuin vedin oven perässäni kiinni.
Naiminen oli verottanut voimiani ja päätin levätä. Laahustin makuuhuoneeseen ja heittäydyin sängylle. Merja retkotti jalkopäässä. Potkaisin. Kuului tömähdys, sitten rapinaa ja lopulta Merja kömpi pystyyn.
”Mitä tapahtui?”, hän kysyi päätään pidellen.
Katselin julmetun kokoista kuhmua Merjan otsassa ja purskahdin nauramaan: ”Et sä muista?”
”Sä rupesit isottelemaan ja mun täytyi vähän kouluttaa sua”, vastasin.
Merjan muisti alkoi palata ja hän kavahti kauhuissaan: ”Sä löit mua.”
”Kiitä onneasi etten tehnyt pahempaa.”
”Mä ilmotan poliisille.”
”Voi kuule, siitä vaan”, sanoin ja käänsin katseeni välinpitämättömästi muualle.
”Mä nostan tästä ison jutun”, Merja nyyhkytti.
”Turpa kiinni! Ja painu vittuun täältä jos sulla ei oo muuta sanottavaa!”
Sen sijaan että Merja olisi lähtenyt, jäi hän paikalleen seisomaan. Hetken hän mietti mitä tekisi. (Minua ei kiinnostanut pätkääkään mitä hän tekisi.)
”Eikö me voitasi vielä yrittää”, Merja sanoi lopulta.
”Ei maksa vaivaa…”
”Please, ole kiltti.”
Oli minun vuoroni ajatella asiaa; ja mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän minua alkoi panettaa.
Kurotin yöpöydältä huulirasvapurkin. Punnitsin sitä kädessäni. Olin huonossa asennossa heittääkseni mutta saattaisin asua näin lyhyeltä matkalta. Hymyilin ajatukselle.
”Mä suostun kahdella ehdolla”, vastasin. ”Ensiksikin: Lopetat vittuilun, tai mä koulutan sua niin että tämän päivänen on siihen verrattuna lasten leikkiä. Toiseksi: Mun tekee mieli papanaluukkua, joten riisu housusi ja tule tänne.”
Merja katsoi minua kyynelten läpi ja sanaakaan sanomatta alkoi aukoa housujensa nappeja.
Minä puolestani avasin purkin, kouraisin aimo annoksen vaseliinia ja aloin rasvata kulliani.
THE END
P.S. Sinä joka jaksoit lukea, olisitko ystävällinen ja kertoisit mielipiteesi.
[email protected]
Olin kutsunut Merjan luokseni, jotta voisimme katsoa oliko meillä enää mitään jaettavaa. Kun hän lopulta saapui, mukana oli paras kaveri Leena. Olin hämmentynyt: olin odottanut, että puhuisimme asiat selviksi. Nyt siitä ei tulisi mitään.
Pistin kahvin tippumaan kun tytöt istuivat keittiönpöydän ääreen. Merja sytytti röökin.
”Kyllä me baariin voidaan mennä. Vai mitä Jyrki?”, hän sanoi puhaltaen samalla savua ilmaan.
”Täh?”, kysyin hölmistyneenä.
”Ollaan päätetty lähteä juhlimaan perjantaina, eikä me oteta miehiä mukaan iltaa pilaamaan”, Merja piikitteli.
Kaadoin kahvia ja olin vaiti.
”Se miettii miten sanoa ’ei’ tyttöystävälle”, Merja hymyili ivallisesti ja katsoi ystäväänsä.
Vilkaisin Leenaa joka nauroi kommentille. Aloin vittuuntua. En ymmärtänyt mitä olin taas tehnyt ansaitakseni tällaista paskaa.
Istuin alas teennäisen huolettomasti vaikka sisällä kiehuin raivosta.
”Voi pientä…”, Merja lässytti. ”Jyrki sulkeutuu kun asiat eivät luista sen mielen mukaan”, hän jatkoi ja iski Leenalle silmää.
”EROTAAN SITTEN!!!”, karjaisin ponkaisten pystyyn.
Leena loi vaivautuneen silmäyksen.
”Anna olla Merja”, hän sanoi sovittelevasti pitäen katseensa minussa.
”Kuka tässä erota haluaa?”, Merja imitoi lapsen äänellä. ”Eihän meidän Jyrki tule toimeen ilman äitiä.”
Tiesin hänen olevan oikeassa: en kyennyt elämään Merjan kanssa, enkä ilman häntä. Pattitilanne. Alistu tai kuole. Lysähdin hervottomana istumaan haudaten kasvot käsiini.
Merja jatkoi sättimistä: ”…ei se osaa mitään,,, kelvoton,,, ai niin,,, olenko mä kertonut,,, Jyrki on ihan onneton sängys…”
Ja sitä rataa…
En tiedä kuinka kauan sitä kesti, mutta yhtäkkiä tajusin olevani pimeässä. En erottanut mitään; en muotoja; en hahmoja; en edes ääriviivoja. Kuulin ainoastaan sydämeni lyövän.
Sitten vaistosin sen lähestyvän, en tiennyt mikä se oli, mutta tiesin se tulevan kohti ja iskeytyessään se leikkasi tajuntaani kuin veitsi. Muistan itkeneeni - pieni lapsi itki sisälläni. Mutta eivät ne olleet tuskan kyyneliä. Ne olivat ilon ja vapauden kastehelmiä. Kerääntyessään ne muodostivat aallon joka huuhtoi sisintäni. Ja silloin minä tajusin, ensimmäistä kertaa elämässäni, olevani vapaa.
Aloin taas haistaa ja maistaa ja kuulla Merjan räpätyksen. Ja avatessa silmäni kaikki näytti kirkkaammalta - aivan kuin värit heijastuisivat voimakkaampina tavaroiden pinnoilla.
”Nukahditko sinä Jyrki-pieni?”, Merja kysyi.
En vastannut, hymyilin ainoastaan. Kaikki olisi tästä lähtien selvää. Ei enää epätietoisuutta; ei huolehtimista. Asiat olivat selkiytyneet. Tiesin täsmälleen miten toimia. Olin kuin uudestisyntynyt.
Nousin ylös ja kävelin eteiseen. Lukitsin ulko-oven sisäpuolelta: nyt sen sai auki ainoastaan avaimella. Sitten palasin keittiöön. Merja kai aavisti jonkin olevan vinossa ja oli hakenut veitsen tiskipöydältä.
”Pistä se pois ennen kuin telot itsesi”, sanoin viileästi.
”Turpa kiinni tuhkamuna!”, Merja huusi puristaen veistä kaksinkäsin.
Punnitsin vaihtoehtoja jännityksen väreillessä ilmassa.
Lopulta Leena puuttui tilanteeseen.
”Oletteko te hulluja? Tehän tapatte toisenne. Lopettakaa!”, hän huusi paniikissa ja nousi seisomaan.
Löin häntä kasvoihin (Leenan paino huiteli siinä 55 – 60:nen kilon välissä ja pituutta oli hiukan yli 160senttiä, hän oli suunnilleen samankokoinen kuin Merja) ja isku lennätti hänet nurkkaan.
Teko sai Merjan suunnilta ja hän syöksyi päälleni raivonvallassa. Potkaisin häntä vatsaan ja hän ähkäisi ilman paetessa keuhkoista. Ennen kuin Merja ennätti tajuta mikä häneen osui, tartuin häntä hiuksista ja iskin hänen otsansa pöydän kulmaan.
Leena oli tarkkaillut tilannetta nurkassa kyyhöttäen ja kiljaisi pelästyneenä huomatessaan Merjan lysähtävän hervottomana lattialle. En välittänyt hänestä, vaan raahasin Merjan tajuttoman kehon makuuhuoneeseen ja viskasin sängylle.
Palattuani takaisin Leena itki hysteerisesti. Läimäytin häntä: ”Turpa kiinni!”
”Älä lyö… teen mitä tahansa, mutta älä lyö”, Leena nyyhkytti.
”Nouse ylös ja ota vaatteet pois”, sanoin tiukasti.
Leena nousi täristen pystyyn ja alkoi riisua. Päällysvaatteet putoilivat yksi kerrallaan lattialle. Rintaliivienhakasten auetessa aloin kiihottua – olin aina salaa ihaillut Leenan uhkeita muotoja ja nyt oli mahdollisuus olla aitiopaikalla. Vesi herahti kielelle nähdessäni paljaat nännit.
Pelokkaan ihmisen tavoin Leena tarkkaili herkeämättä pienintäkin elettäni ja ymmärsi heti kun kiinnitin katseeni hänen, vielä jalassa, oleviin pikkuhousuihin ja nyökkäsin.
”Eiiii...”, hän vaikeroi.
Olin armoton: ”Kaikki!”
Leena alkoi taas itkeä, mutta otti silti pikkuhousut jalastaan. Seistessään nyt alastomana edessäni yritti hän peitellä itseään. Moinen kainostelu sai vereni kuohahtamaan.
”Älä esitä… NARTTU!”, karjaisin.
Peloissaan Leena sulki silmänsä odottaen uutta iskua. En kuitenkaan lyönyt häntä. Sen sijaan aloin puristella isoja rintoja – imin ja kourin niitä.
Vähitellen tunsin Leenan rentoutuvan vaikka hän pitikin edelleen silmänsä kiinni. Sitten suutelin Leenan huulia; pikku lumppu yllätti minut täysin vastatessaan intohimoisesti suudelmaan.
Lopulta Leena irrottautui oma-aloitteisesti syleilystäni ja laskeutui polvilleen.
”Haluatko että otan suihin?”, hän kysyi.
En saanut hämmästykseltä sanaa suustani ja tyydyin nyökkäämään.
Varovasti Leena avasi housut ja laski ne nilkkoihini. Suljin silmät ja huokasin syvään hänen suudellessa puolikovaa kulliani. Sitten hän otti elimen kokonaan suuhunsa. Jäykistyin hetkessä.
Kohta Leena kiihdytti tahtia.
”Haluatko laueta suuhun?”, hän kysyi.
”Suutele ensin kasseja.”
Leena nosti kyrpää ja alkoi nuolla pallukoita.
”Oi baby…”, huokailin Leenan kiillottaessa vuoronperää molempia.
Sitten sain idean: vein molon takaisin Leenan suuhun, käänsin pään sopivaan kulmaan ja aloin jumputtaa poskeen. Leena mumisi ja ynähteli posken venyessä äärimmilleen. Homma oli niin kiihottavan näköistä, että jaksoin nussia aika tovin.
Lopulta olin saanut tarpeekseni ja komensin Leenan pöydälle. Riisuin vaatteeni. Sitten nostin Leenan jalat olkapäilleni. Vein kullin huulille ja työnnyin sisään. Pimpsa oli todella hunajainen ja olin vähällä laueta. Sain kuitenkin pidäteltyä ja päätin mielessäni kurittaa tätä viekoittelevaa narttua oikein olan takaa.
Muutaman verryttelytyönnön jälkeen aloin lykkiä kovaa: vedin mulkun ulos asti ja iskin sen sitten takaisin kaikin voimin. Leena parkui kuin pieni eläin.
Pumpattuani jonkin aikaa, tarrasin Leenaa rinnoista ja aloin tikata kuin ompelukone. ”Tuntuuko?”, kysyin huohottaen.
”Tuntuuuuu… ooh… aaA!”, Leena ulisi.
Lopulta vedin mulkun ulos vauhdissa ja käänsin Leenan ympäri. Paljas perse oli nyt hollilla. Survaisin sisään ja aloin rynkyttää. Leena puristi pöydän kulmasta rystyset valkoisena. Tartuin häntä hiuksista ja vedin päätä taaksepäin: ”Tuntuuko!”
Tällä kertaa Leenalla ei ollut enää voimia vastata - hän oli antautunut ja keskittyi kestämään käsittelyni. Ja minä poika annoin; annoin kaiken mitä minulla oli; annoin elämäni hurjimman panon. Minä vein ja Leena vikisi…
En tiedä kuinka pitkän ajan kuluttua – ajantajuni oli hämärtynyt – mutta lopulta komensin Leenan lattialle makaamaan. Itse asetuin päälle istumaan.
”Nyt mä nain sua rintojen väliin”, sanoin. ”Pistä ne yhteen.”
Leena teki työtä käskettyä ja puristi isot tissit vastakkain.
Läpsyttelin ensin kyrvällä nännipihoja. Lopulta ujuttauduin rintojen väliin ja aloin lykkiä. Aina kun patukka sukelsi esiin rintojen välistä, Leena lipaisi sitä kielellään.
”Aaah… tekee hyvää”, huokailin.
”Anna tulla, roiski mun kasvoille”, Leena yllytti.
Aloin työnnellä tosissani.
”Just noin!”, Leena huusi.
Sitten tunsin mällin nousevan. Vedin kullin rintojen välistä ja vatkasin sitä kädessäni. Leena avasi suunsa valmiiksi.
Ensimmäinen ruiskaisu osui keskelle kasvoja, toinen lensi sukkana suuhun. Leena kikatti ja odotti kielipitkällä lisää. Ammuin ties kuinka monta kertaa…
Lopulta kivekset olivat tyhjentyneet. Katsoin alas: spermaa oli joka puolella - Leenan kasvoilla, -hiuksissa, -suussa, -rinnoilla… Voiko yhdestä miehestä irrota noin paljon, ihmettelin noustessani ylös.
Putsattuaan itsensä Leena alkoi kiskoa vaatteita päälleen.
”Mun täytyy mennä. Soittele mulle”, hän sanoi ja kirjoitti numeronsa paperilapulle. Saatoin hänet eteiseen ja avasin ulko-oven. Suutelimme vielä hyvästiksi ennen kuin vedin oven perässäni kiinni.
Naiminen oli verottanut voimiani ja päätin levätä. Laahustin makuuhuoneeseen ja heittäydyin sängylle. Merja retkotti jalkopäässä. Potkaisin. Kuului tömähdys, sitten rapinaa ja lopulta Merja kömpi pystyyn.
”Mitä tapahtui?”, hän kysyi päätään pidellen.
Katselin julmetun kokoista kuhmua Merjan otsassa ja purskahdin nauramaan: ”Et sä muista?”
”Sä rupesit isottelemaan ja mun täytyi vähän kouluttaa sua”, vastasin.
Merjan muisti alkoi palata ja hän kavahti kauhuissaan: ”Sä löit mua.”
”Kiitä onneasi etten tehnyt pahempaa.”
”Mä ilmotan poliisille.”
”Voi kuule, siitä vaan”, sanoin ja käänsin katseeni välinpitämättömästi muualle.
”Mä nostan tästä ison jutun”, Merja nyyhkytti.
”Turpa kiinni! Ja painu vittuun täältä jos sulla ei oo muuta sanottavaa!”
Sen sijaan että Merja olisi lähtenyt, jäi hän paikalleen seisomaan. Hetken hän mietti mitä tekisi. (Minua ei kiinnostanut pätkääkään mitä hän tekisi.)
”Eikö me voitasi vielä yrittää”, Merja sanoi lopulta.
”Ei maksa vaivaa…”
”Please, ole kiltti.”
Oli minun vuoroni ajatella asiaa; ja mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän minua alkoi panettaa.
Kurotin yöpöydältä huulirasvapurkin. Punnitsin sitä kädessäni. Olin huonossa asennossa heittääkseni mutta saattaisin asua näin lyhyeltä matkalta. Hymyilin ajatukselle.
”Mä suostun kahdella ehdolla”, vastasin. ”Ensiksikin: Lopetat vittuilun, tai mä koulutan sua niin että tämän päivänen on siihen verrattuna lasten leikkiä. Toiseksi: Mun tekee mieli papanaluukkua, joten riisu housusi ja tule tänne.”
Merja katsoi minua kyynelten läpi ja sanaakaan sanomatta alkoi aukoa housujensa nappeja.
Minä puolestani avasin purkin, kouraisin aimo annoksen vaseliinia ja aloin rasvata kulliani.
THE END
P.S. Sinä joka jaksoit lukea, olisitko ystävällinen ja kertoisit mielipiteesi.
[email protected]
Vastaukset 12
Vanhimmat
tosi hyvin kirjotettu ja hyvä juoni
... pitkään aikaan. Jatka ihmeessä !
Todella säälittävää luettavaa.
Kirjoittaja on ilmeisestikkin oikeassa elämässään
parisuhteessa, jossa hän on tossun alla, ja siksi fantasioi käyttävänsä väkivaltaa ja alistavansa naisia.
Luultavasti säälittävä ja nössö sängyssä. Siitä johtuen hän on turhautunut ja kun ei kykene tyydyttämään naista, niin turvautuu väkivaltaan ja alistamiseen.
Häpeä!
Nainen kaipaa romantiikkaa, huomion osoituksia, hellyyttä ja RAKKAUTTA. Kaikkea sitä mitä kirjoituksestasi puuttui.
Samaa mieltä säälittävää ja etovaa luettavaa.
Väkivalta fantasioissakin ihan oksettaa. Kuinka joku voi tollasesta digata. Mee hoitoon.
Jutussa ei ollut mitään mukavaa. YÖK
Tämä oli ensimmäinen alistus-novelli jonka olen kirjoittanut (kimmokkeen sain tältä palstalta).
En oikeassa elämässä fantasioi alistavani naista sen enempää kuin keskivertomies yleensäkkään, en ainakaan koe niin.
Olen samaa mieltä kanssasi 'hirttoköysi' siitä että nainen kaipaa hellyyttä ja rakkautta, eikö kaikki kaipaa?
Kysymykseni sinulle kuuluukin: miksi luet näitä juttuja? Täältä tuskin löydät etsimääsi...
Syy miksi luin tekstisi on puhtaasti;
milenkiinnosta mitä ihmiset tänne kirjoittavat.
Hyväksyn kyllä dominoivan seksin, mutta siinä, ja sinun kirjoituksellasi, on huomattava ero.
Sinun kirjoituksessasi uhattiin väkivallalla, että mies sai seksiä ja sai tuntea hallitsevansa tilannetta.
Dominoiva seksi on molempien haluamaa, jossa yleensä toinen HALUAA alistua ja toinen nauttii alistamisesta.
Tietenkin jokainen saa fantasioida mistä ikinä huvittaa, se ei ole laitonta eikä loukkaa ketään.
Ajattelen kuitenkin, että tätäkin palstaa lukevat suurella todennäköisyydellä alle 18-vuotiaat ja nuoremmatkin. Tosin omalla vastuulla. Minusta ei ole mukavaa ajatella, että he kuvittelevat kirjoittamasi olen ehkä normaalia tai jopa hyväksyttävää.
Minullahan on kuitenkin oikeus mielipiteeseeni, eikö vain?
Olet, hirttoköysi, oikeassa. Molempien suostumus ja halu kuuluvat asiaan. Tuollainen väkivalta on vain pahasta, ja niin, LAITONTA.
En kiellä kirjoittamasta, olisi vain mukavaa kun ylenmääräinen väkivalta ei aina olisi pointtina näissä jutuissa.
Kyllähän se kinkympi kamakin mukavaa on, myönnän sen ilomielin, mutta jotkut asiat vain menevät liian pitkälle.
...että ihmiset lukevat vastaukset omiin kommentteihinsa. Ja sitten asiaan..
En tiedä juuri mitään dominoivasta seksistä, koska en ole harrastanut sellaista. Syy siihen miksi kirjoitin niin kuin kirjoitin on se palaute mitä olen saanut tämän foorumin kautta: kysyin kerran miksi NAISET ITSE kirjoittavat juttuja joissa heitä alistetaan todella raa'alla tavalla? Sain vastauksia, mutta en kunnon selitystä - kukaan ei oikein kyennyt kertomaan miksi kirjoittavat sellaista...
Itse koitin saada tarinaa myös muita jännitteitä alistamisen lisäksi, ehkä en onnistunut siinä? Tai sitten et lukijana halunnut nähdä asiaa? Tarinan mieshän sekoaa alussa, jos muistat, eikä kysymys siinä mielessä olekkaan leikkisästä dominoinnista, vaan brutaalista väkivallasta... Sen lisäksi tarinan lopussa nainen uhkailee poliisilla (joka toivottavasti saa mallia ottavan alaikäisen lukijan toisiin aatoksii), mutta mieshän onkin niin todellisuudentajunsa menettänyt ettei enää välitä edes kiinnijäämisestä. Sekös naista vituttaa ja hän päättää alistua miehen tahtoon (outoa myönnän, mutta niin on vuosia perheväkivallan uhrina ollut nainenkin joka kerta toisensa jälkeen palaa miehen luokse. Eikö?)
Kyllä, sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Ja ymmärrän hyvin, että tekstini loukkaa naisen oikeus- ja rakkauden tajua.
Sitten vielä yksi asia: jos vain viitsit, lue juttu uudestaan ja pistä merkille asiat joista mainitsin, ehkä tarina aukeaa uudella tavalla...
Perheväkivaltaan alistetuilla naisilla (ja miehillä) on erittäin heikko itsetunto ja siksi he yleensä palaavat hakattavaksi. He alkavat pikkuhiljaa itsekkin uskoa että HE tekevät väärin, eikä väkivaltainen puoliso.
No, mutta ei enempää tästä...
Otin ehkä kirjoituksesi liian rankasti.
Mukavaa kesää!
Olen nainen ja fantasioin juuri tästä mitä fantasia sisälsi...en tietenkään toteutettavaksi...siinähän voisi henki lähteä. Fantasia on aina fantasia. Toki haluan ja saankin hellyyttä ja romantiikkaakin aviomieheltäni mutta myös pyydettäessä kovaa kättä :)
Jysky kirjoitti fantasiaTARINAN ei tositarinaa!
Olen samaa mieltä, toki hellyys on kivaa, mutta on joskus kivaa kun mies ottaa luulot pois, se on ihanaa. Hyvä tarina!
Satuin tulemaan tänne...etsin väkivaltaista fantasiaa olettaen etten mitään löydä...mutta yllätyin iloisesti! UPEA TARINA! *sanaton*....vielä kun sitä puukkoa siinä olisi käytetty niin avot ;)....sori...meiliä en viitti laittaa..siksi tähän kirjoitin. Pyydän: kirjoita tämänkaltaisia lisää!!!!! Verta, puukkoja...kuristamista ym :) KIITOS!