Laakari epailee olevan sydanvikaa...pelottaa ja nuori oon.. :(

mitä oli löydöksiä holterissa?

Sydämen ultraäänitutkimusta ei tarvitse pelätä yhtään, se ei satu ollenkaan. Mulle on tehty se noin 6 kertaa ja tullaan tekemään vuoden, kahden välein koko loppuikäni. Jos sieltä jotain löytyy, niin parempihan on että se löydetään ja hoidetaan, eikö niin?

holterissa nakyi vain etta sydan alkaa kiihtymaan nopeesti, takykardiaa..vai mita se onkaan... mutta kuulkaas ku olin laakarilla niin mittas mun verenpaineet 3 kertaan ja ekalla kerralla 150.. sitten 140... sitten 130... eli normaaliin.. en tajuu. Laakari sanoi et voi olla ahistusta, mut ihmeesti nousee ja laskee noin.. miten teilla jos jannittaa? Nyt joudun tekemaan semmonen et pitaa pitaa kotona verenpaine mittaria paivan ajan ja se mittaa paivan aikana verenpainetta eri aikoihin... mitahan siita loytyy sitten. Ihmettelen tata kuumaa hikista oloa.. polttavaa.. Mista tammonen vois johtuu??

Selevä tapaus.. sulla on hikitauti ja paranee jos muutat jäämeren rannalle tai grölandiin helteiden ajaksi.. toivotaa kylmiä ja sateisia kesäpäiviä suomeen ettei tarvee sinun lähtee terveysmatkalle pohjoiseen

Minulla on aina korkeampi verenpaine lääkärissä mitattuna. On aika tavallista tällainen, muillakin kuin nuorilla. Oikeat lukemat saat kotona mitatessa. Kannattaa mitata useamman kerran päivässä. Istut ensin jonkun aikaa rauhassa ja mittaat pari kertaa, vaikka viiden minuutin välillä. Tee tämä vaikka aamulla, päivällä ja illalla.

150/80 ei nyt mikään huima vielä ole. Alapaine 80 ihan normirajassa, joten ihmettelen holteria, mutta kyllä lääkäri tietää paremmin.
Jokainen jännittää lääkärissä ja toiset sitten vielä enemmän kuin toiset. Hanki asiallinen olkavarsimittari ja mittaa aamuin illoin kahden viikon ajan, siitä saat todelliset lukemat. Älä sittne mittaa hysteerisenä koko aika ja hermostu lisää.

Ota rauhallisesti. Hengästymiseen voi olla monta syytä, hermostuminen, hyperventilaatio (joka nostaa myös verenpainetta), ylipaino, huono kunto, äsken sairatettu flunssa, stressi, huonosti nukuttu yö jne. Näitä löytyy.

Jos sulta on otettu holteri, monta ekg:tä ja labroja ja seurataan verenpainetta, niin ole rauhassa, olet seurannassa ja mitään kovin ihmeellistä ei liene löytynyt. Sydämen ultraäänitutkimus ei satu ja on nopeasti ohi ja on hyvä tutkimus, jolla suljetaan ppois tiettyjä juttuja. Jos löytyy jotain, niin lähettävät eteenpäin keskussairaalaan (jos et jo ole siellä tutkimuksissa).

Siis ot arauhallisesti, sua on kuunneltu, olet päässyt tutkimuksiin ja koko aika selvitetään mikä sulla on.
Parasta mitä voit tehdä on ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja olla ylihysterisoimatta, sillä silloin on sydänoireita ihan terveilläkin.

Elä hyvä immeinen pelekee. Jos jottain löytyy, niin miksikäs se tilannetta muuttaa? Ei miksikään, ne oireet on jo sulla.

Ennen sanottiin tuommosta sydänhermoviaksi. Joka laitettiin psykosomaattisen vaivojen kirjoon, ja kirjoitettiin jotain psykosomaattisuuteen liittyvää lääkitystä, mut eihän se mitään auttanut. Ehei.

Mulla on ollu 16 vuotiaana sydählihastulehdus, ja sen jälkeen sydänfilmi ei koskaan ole ollut virheetön. Mutta eivät osanneet sanoa, mikä vika siellä on.

Siksi ne tarjos psykosomaattista tekijää, muta katin kontit, eihän mun vaivalla ollut osaa eikä arpaa psykosomaattisuuden kanssa. Se sydänlihastulehdus vuosien mittaan aiheutti arpeumia sydänlihakseen, ja se heittää sitten häiriöpiikkejä.

Olin 30:nen, kun ihmettelin, miksen pysyt edes vauvan pyykkejä narulle ripusamaan kun ei jaksa. Enkä kävellessä koskaan pysynyt muun porukan vauhdissa. Samat matkat kyllä kuljin, mutta hitaammassa tahdissa.

Sitten olisi pitänyt leikata kitarisoja kroonisen poskiontelotulehduksen takia, kun narkkari käännytti mut takaisin leikkurin ovelta, ja sanoi, tuollaista sydäntä hän ei vastuulleen ota.

Sitten pääsin HYKS:in kardiologi Cai Carglsonin tutkimuksiin. Hän tahdisti sydämen uudelleen ja sitten vasta elämä alkoi sujumaan. Jaksoi pyykit ripustaa narulle ja kävellä reippaammin. Mutta vauriot sydänlihaksessa vaanivat.

Olin saantu syöpään sädehoitoa ja sytostaatteja, ja nekin rasittavat sydäntä. 54 vuotiaana se sitten oli jo niin väsynyt että paukahti krooninen eteisvärinä sydämeen. Ollessani 57 vuotias paukahti sitten oikein ryminällä sydämen vajaatoiminta. Ja ollessani 58 vuotias verenmyrkytys meni sydämeen aiheuttaen siellä läppätulehduksen.
Ollessani 62 vuotia sytostaatti melkein pysäytti sydämen ja nyt räpiköidään sitten sen jälkitilan kanssa. Eli aiheutti erittäin paha sydämen vajaatoiminnan pahenemista.

Näin siis tiivistettyän:
16 vuoitiaana sydänlihastulehdus
30 vuotiaana sydämen uudelleen tahdistaminen - rytmitys
54 vuotiaana krooniinen eteisvärinä (rytmin siirto ei tuottanut tulosta)
57 vuotiaana sydämen vajaatoiminta
58 vuotiaana verenmyrkytyksen aiheuttama sydänläpän tulehdus (vaikea)
62 vuotiaana sytostaatti pahensi vaikeasti sydämen vajaatoimintaa ja sydän oli hilkulla pysähtyä.

Ja vaikka Siinulla aloittaja löytyisikin jokin sydänvika, se ei ole maailman loppu. Niiden kanssa oppii elämään ihan hyvää ja laadukasta elämää. On vain itse ensin hyväksyttävä se tosiasia, mille ei mitään voi.

Ja on opittava avan erilaisia arvoja, kuin mitä meillä äidinmaidossa on jo istutettu niin pärjää ihan hyvin.

Pärjäämistä auttaa, kun käyttää sydäntä vahvistavia ravintoaineita.