Tunnen valaistuneen olennon, yhden.
Hän säteilee. Hänen on mahdotonta peittää sitä mikä hänestä on tullut, tai oikeammin että 'hän' on kadonnut. Värisyttävää olla hänen seurassaan!
Hän ei sitten itse ole koskaan mainostanut valaistuneisuuttaan tai pitänyt mitään metakkaa itsestään ja henkisyydestään. Vaatimaton ihminen, mun silmissä kumminkin kuin kuninkaallinen. Muilla vastaavia kokemuksia?
Hän säteilee. Hänen on mahdotonta peittää sitä mikä hänestä on tullut, tai oikeammin että 'hän' on kadonnut. Värisyttävää olla hänen seurassaan!
Hän ei sitten itse ole koskaan mainostanut valaistuneisuuttaan tai pitänyt mitään metakkaa itsestään ja henkisyydestään. Vaatimaton ihminen, mun silmissä kumminkin kuin kuninkaallinen. Muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
tarkenna edes vähän suuntaa,kaupunki tai lääni riittää.
En halua että tunnistaa minut jos käy täällä lukemassa kirjoituksiamme. Tarkoitin siis vaan kysyä onko muilla ollut onni tavata valaistunut olento? Itse olen 100 % varma että henkilö josta kerroin, on buddha.
Joo, minäkin olen tavannut budhan...
On erittäin rakastava olento.
Miltä susta tuntuu olla buddhan vaikutuspiirissä, liki häntä?
olotila on erittäin rakkaudellinen. Sitä on vaikea kuvata kun yhteys on syntynyt...
-vai oletatko- että kyseessä on buddhalaisesti valaistunut ?
Tunnetko hänen historiaansa ?
Hyviä, vaatimattomia ihmisiä olen tavannut. Joidenkin ympärillä tuntuu olevan erityinen rauhan ilmapiiri, "aura" sanoisi joku.
Mutta kaikki eivät ole kokeneet sitä tunnetta. Sinussa on herkkyyttä tai sitten on kyseessä tosi erikoinen ihminen. Onnittelen joka tapauksessa.
Tuntemani henkilön mukaan ei ole olemassa oikeestaan 'buddhalaisia valaistuneita' taikka 'kristittyjä valaistuneita' taikka 'hindulaisia valaistuneita' ym. vaan vain valaistuneita. Buddhalainen hän kumminkin on. Ollut kauan. Tämä ihminen ei ole ikinä sanonut saavuttaneensa joitain tasoja, mutta minä olen ihan saletti varma että hän on valaistunut. Kun hän aukaisee ovensa mulle, tuntuu heti hyvältä tai ennemminkin suhteelliselta, vaikka ovikelloa soittaessani olisin kantanut kaikkia maailman(i) valtavia (pikku)murheita harteillani. Vaikeaa selittää, selvää kokea :P
Joo, valaistumiselle ei ole mitään sen kummempia määritelmiä. On vain valaistunut.
..." saa lähes ylitsepursuavan rakkauden ja lähes universaalin viisauden..saa selkeän puheen..puheesta on lähes mahdoton erottaa ..yksikään valaistunut ei ole "normaaliihminen mutta ei myöskään yli-ihminen
..Shangharaksita valaistumisen ihanne.=tathagata=unesta herännyt=oivaltanut näin tullut=käyny jossain=sisällä pään ,syvällä.YHTÄJAKSOISESTI JO 2500v = VAKAVA BUDDHALAISUUS.=OPPI ELI DHARMA.
...pääsee "jumalaisen tiedon haltiaaksi" ...nirvanan saavuttanut on pysyvästi vapaa aistiharhoista,inhimillisestä kärsimyksestä,... nuorena nirvanan saavuttanut kuolee,siirtyy vanhana kuollessaan parinirvanaan,siihen liittyy vahva tiedollinen vakuuttuneisuus minän suhteellisuudesta ja katoavaisuudesta!luonnonkierto!sielun vaellukset ovat tulkinnanvaraisia selityksiä.maailmansielu eli atman=tajunta/tila.tajunnantila.lääkärit voi jatkaa keskustelua potilaan tajunnantiloista!et semmost.
Olen ollut jo jonkun aikaa siinä käsityksessä että valaistuminen, niin kuin sen kuvittelen olevan, on riippumaton buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta jne.
Tässä ajattelussa on se vaikeasti käsiteltävä seuraus, että buddhalaisuus itseisarvona katoaa.
Ainoa itseisarvo syntyy menetelmän tehokkuudesta.
Meditaatio, joka valaistumiseen johtaa, voi lähteä esim. buddhalaisesta opista, mutta lopputulos on sama, riippumaton opista.
Kell' onni on se onnen kätkeköön ?
Valaistuminen vaatii ankaraa ponnistelua (sisäisen pelon voittamista).lopputulos nirvana on vain buddhalaisuudessa.ei missään muussa.Kätkeminen on osa luonnollista toimintaa,esim. orava kätkee kävyn myöhemmin syötäväksi,viisas.
Eikös se mene niin että valaistumiseen on monia teitä, mutta kun valaistumisen saavuttaa on samantekevää mitä tietä sinne "poluttomaan maahan" on saapunut. Eli buddhalainen lakkaa olemasta buddhalainen valaistuttuaan. Toki esimerkin vuoksi hän saattaa edelleen harjoittaa buddhalaisuutta, mutta ei enää vakavissaan.
Olisihan se outoa jos valaistunut pitäisi jotain oppia parempana kuin toista, olisi takertunut entiseen oppiinsa.
Tunsitko kyseisen henkilön jo ennen valaistumistaan ?
Olen seurannut hänen elämäänsä aika pitkään, kehitystä tähän mistä mun ymmärryksen mukaan ei enempää voi kehittyä, henkisesti meinaan....Mutta mun ymmärrys on hyvin rajallinen.
Valaistumista on monta astetta ennen varsinaista buddhuutta. Ehkä tuntemasi olento on kokenut satorin?
Olen samaa mieltä siitä, että valaistumista ei voi salata, ei edes pienempää sisäisen rauhan ja valon kasvua. Näin kerran metrossa nuoren miehen, jolla oli kauniit, seesteiset, henkiset kasvot. Kun hän nousi ylös lähteäkseen ulos metrovaunusta, huomasin että hänen toppatakkinsa alta vilkkui hare krishna munkin kaavun helma.
on monia suomessakin. Ei silti huudella siitä kaikkialla,jookos.
mitä eroa on -mahdollisesti- bodhisattvan valaistumisella ja standardivalaistumisella.
Ainakaan yhtään bodhisattva-valaistunutta ei näytä ilmoittautuvan. Harvinainen tapaus ilmeisesti.
kyllä vain. Ja toisinaan meidän on hyvä ollakkin piilossa.
Rakkaudella
kosmoskukkanen.
Että olet kenties valaistunut?
ymmärrä bodhisattva-ihannetta?
Kyllä koen olevani.
Minä en ole lukenut sen kummemmin tästä budhalaisuudesta.. mutta kun hänet tapasin, minä aivan tunnistin hänet, tuli muisto aiemmista ajoista, joilla olen ollut hänen rinnallaan....
Minulle ei merkitse se tai tuo ihanne kyseisestä asiasta, ainut mikä minulle on totta on kokemani totuus. Rakkautta.
Tällä tuntemallani henkilöllä on selkeitä ennalta tietämisen kykyjä. Pikku esimerkkinä voin sanoa tällaisenkin jutun, että yhtenä iltana hän tyrkkäsi käteeni erään siivoustyössä tarvittavan välineen. Ihmettelin kovasti, olihan mulla sellainen kotona ja kaikki muutkin tarvikkeet siivoushommiin. No, kuinkas sattui että mulle oli seuraavana päivänä tulossa vieraita ja aamulla piti siivota kämppä. Mitä tapahtui oli että oma siivousvälineeni hajosi, vaikka oli melkein tuliterä. Näin tuli tuntemani ja valaistuneeksi uskomani henkilön antama lahja tarpeeseen. Monta kertaa on tapahtunut jotain mikä mun mielestä todistaa että tuntemani henkilö tietää ainakin jotain tulevista. Itse hän vaan mutisee näihin että 'sattumaa, sattumaa'.